tiistai 13. syyskuuta 2011

Rv 29+0

Tänään alkaa siis 30. raskausviikko! Ajattelin laittaa tämän hetken tuntemuksia ylös.

Tuntuu ihan kummalta, että ollaan jo täällä asti! Siitä ajasta ei oo yhtään, kun haaveiltiin, kuumeiltiin, lopulta testattiin ja pidettiin salaisuutta sinne rv 12 saakka... sillon tuntu että aika ei kulu mihinkään, ja nyt tuntuu että se suorastaan juoksee! Aina tuntuu olevan tiistai, ja viikot vaihtuu toisiin. Välillä se vähän hirvittää, siis vauhti, mutta ei negatiivisesti. Lähinnä siksi, että tulevasta ei tiedä kun ekaa kertaa ollaan asialla. Mutta en ole yhtään huolissani pärjäämisestä sitten kun vauva syntyy, Siperia opettaa! ;) Toisaalta uteliaisuus päästä näkemään pieni ihmisemme on kasvanut hurjasti.

Edelleen tuntuu hassulta ajatella, että sisälläni on tosiaan vauva! Siis uusi ihminen. En oo päässy siitä vaiheesta irti, että alkio on sellainen solumöykky, vaan yhä edelleen kuvittelen sen olevan sellainen :D Täytyy vaan uskoa, että kyllä siellä jo ihan vauvan näköinen minityyppi on kellumassa!

Lähipiiri tutkailee vatsaani mielenkiinnolla, usein tulee kommentteja tyyliin "on se kasvanu" tai "kyllähän sieltä jo maha näkyy" :D Heillehän tämä ei ole konkreettista oikein missään muussa muodossa vielä, kuin vatsani perusteella. Vauvanhoito-ohjeita ei olla saatu "liikaa", mutta on niitäkin kertoja ollu että ei aina jaksaisi kuunnella. Tarkoitan tällä niitä tyyppejä, jotka auliisti jakelee näitä "tämä on ainoa oikea tapa"-neuvojaan. Oon koittanut aina sanoa, että kaiken näkee sitten kun vauva on syntynyt, että millainen luonne hänellä on jne. Toiset on rauhallisia ja toiset vilkkaita pienestä pitäen, joten turha etukäteen mitään hirveen tarkkoja strategioita tehdä, mun mielestä. Mut ollaan toki saatu kaikkia hyödyllisiäkin neuvoja, ja ne onkin arvokkaita.

Oma olo on ollu tähän asti mainio, en oo kärsiny mistään erikoisen pahasti. Turvotus käsissä ja jaloissa on ainut vähän isompi riesa nyt, kun se on alkanu olla jokapäiväistä. Vettä, vettä ja vielä kerran vettä pitäs juua ja PALJON. Ja muistaa nostaa jalat välillä ylös mutta oonko tottunu semmoseen? No en, joten unohtuu ja illalla kärsitään :/ Raskausarpia on tähän mennessä tullu (ehkä) 1 kylkeen tai lantiolle, mutta siinä mulla on ollu ennestäänki joten en ihan varma oo että onko se uus vai vanha. Maha tuntuu "kintiältä", ja oon ihan varma että napa repee :D se ei oo pullahtanu ulos, mulla on niin syvä napa ettei se ehkä pullahda ollenkaan. Liikuntaa sais harrastaa enempi, sais nesteet kiertämään ja kunto pysyis kohdallaan. Käyn toki pyörällä edelleen koulussa 3-4 krt/vko, mutta nyt alkaa pyöräileminen tuntua tuollaisella maastopyörällä vähän hankalalta. Maha ei oikein tykkää, ja kerran saatto olla että tuli harjotussuppareita pyöräilyn jälkeen, en vain tiedä oliko ne niitä, mutta vatsalihakset meni ikäänkuin hapoille, niinku olis just tehny jumalattoman sarjan vatsalihaksia.

Raskauden aikana oon ollut "seesteinen", jotenki rauhallisempi olo ollu kuin normaalisti, mikä on vaan hyvä :D oon aika tempperamenttinen ja tulinen luonteeltani, joten kaikki rauhallisuus otetaan vastaan kiitollisuudella :) Mielitekoja ruokien suhteen ei oo pahemmin ollu, omenoista ja porkkanoista tykkään enempi ku ennen. Mutta ihan samaan malliin ku ennenki tykkään roskaruuasta, suolanen on maistunu ehkä enempi tän raskauden aikana. Makiaa en syöny paljo yhtään tuonne rv 20 saakka, mutta sen jälkeen ku pahoinvoinnit ym. lakkas niin makiakin on taas maistunu, samoin ku kahvi.

Vauveli on kasvanu nyt niin isoks, että tunnistan välillä selvästi jalan pikku kohoumana mahan päältä, tai takapuolen :) mies sai ensimmäistä kertaa suoran potkun kädelleen pari päivää sitten, ja hän suorastaan säikähti :D hänen mielestä on vähän "pelottavaa" että mun mahassa on jotakin elävää, ja onhan se aika outo ajatus! Ihmeellistä, miten elämää luodaan! :)

Vauvelin tarvikkeita ollaan hankittu oikeastaan vasta puolenvälin jälkeen, mutta nyt alkaa suurin osa olla kasassa niistä tarvikkeista, mitä ennen syntymää halutaan olevan valmiina. Vielä puuttuu mm. tuttipulloja, korviketta varoiks, vauvan ihonhoitotuotteita, vaippoja ja vaatteista ainakin sukkia :) Nää on semmosia mitä tarvii varmasti, joten niitä täytyy tässä hamstrata kunhan ehtii. Niin, kohta ei enää kannata ajatella että kunhan ehtii, voi olla ettei ehi sitte ollenkaan! Ollaan tässä jo sen verran lähellä päätepysäkkiä :)

Monenlaisia haaveita on, uteliaisuutta, hämmennystä vähän, epävarmuuttakin mutta kaikkein päällimmäisenä on kuitenki odottava fiilis nähdä meidän ihan oma pikku vauveli, jota ollaan odotettu hartaasti ja haaveiltu myös :) Ensikertalaisena on sinänsä helppo mennä perse eellä puuhun, niinkö sanotaan, kun ei tiedä mitä odottaa niin ei osaa odottaa liikoja/pelätä turhia. Ja uskon vahvasti että kunhan synnytyksestä selviää, niin vauvelin kans asiat sujuu varmasti. Ja ku niin moni nainen on selvinny synnytyksestä, ja tehny sen vielä pari kertaa uuestaanki, niin kyllä munki täytyy selvitä!!

Tällaisia ajatuksia herättää 30. raskausviikon alkaminen, jännittävää! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä terveisesi tänne! :)