Mainio maaliskuu

Keväinen tervehdys!

Auringonpimennyksen jälkeen on hyvä kirjoitella tämän kevään ensimmäinen postaus :) Maaliskuussa mennään, joten kevätkuukaudet ovat vihdoin alkaneet! Täällä odotellaan jälleen kieli pitkällä kevään merkkejä, ja tänään bongasin niitä omalta pihalta! Ihanaa!!

Tämä lukuvuosi töissä alkaa pikkuhiljaa lähennellä loppuaan, kuukauden kuluttua toinen työni jää jo kesälomalle. Toista jatketaan aina toukokuun loppuun saakka, mutta kyllä se kesä ja kesäloma siellä häämöttävät! Vuosi on ollut rehellisesti sanottuna raskas, mutta toki hyvin antoisa. Kiitollinen olen saaduista töistä, ja siitä että kotopuolessa puoliso on mahdollistanut osaltaan tämän melkoista organisointia vaativan kuvion.

Väsymyksen määrää ei mittailla enää millään asteikoilla, sen verran "pöhnässä" tuntee olevansa lähes koko ajan. Poikaa on mahaoireet valvottaneet ja päivisin sitten kitisyttäneet siihen malliin, että hermo on tiukalla toisinaan yhdellä jos toisellakin. Tutkimuksia tutkimuksia, ehkäpä nämäkin joskus selviää.

Mutta vaikka hermo olisi kuinka tiukalla, niin sitten kun ne nukkuu..

..sitä vain ajattelee että pieniähän nuo vielä on, eivät voi ymmärtää ja tietää säännöistä ja tavoista vielä mitään! Silti sitä aina asettaa omat vaatimukset niin korkealle, kun ei itse jaksaisi passata tai kun pitäisi juuri silloin saada joku kiireellinen työasia tehtyä. Oikeasti vanhin osaa jo vaikka mitä, tomera ja touhukas tyttö hän on <3 poikakin on koko puolitoistavuotiaassa varressaan sangen ketterä (ja kokeilee tämän tästä onneaan, josko joku olisi unohtanut lukita ulko-oven.. ja sitten mennään!). Niin ihania, välillä hirveän ärsyttäviä ja silti rakkaimpia ikinä!!

Nämä silmut hoksasin tänään syreenissä, en kestä!! 

Päivitin olohuoneen verhot kevätkuosiin, nyt tarvittiin väriä! Kappamalli passaa olohuoneeseemme senkin puolesta että valoisuutta tuntuu löytyvän nyt paremmin.

Sielu kaipaa mustavalkoista linjaa todennäköisesti siksi, että se luo harmoniaa tämän hektisen arjen vastapainoksi. Mustavalkoisen keskellä pitää kuitenkin olla myös väriä :)


Perjantain työt odottavat, ihanaa viikonloppua!!

Hei me hiihdetään!

E sai pappalta mieluisan paketin :) pappa oli tehnyt vanhoista Karhun suksistaan kolmevuotiaalle sopivat, ja niin päästiin ihan ensimmäistä kertaa E:n kanssa hiihtämään. Latu kiertää talon ympäri, juuri passeli matka näin "uran" alkumetreillä ;) neiti on innokas hiihtäjä!

Ulkoilu onkin ollut viime aikoina kaikin puolin mielekkäämpää, kun E on hiihtänyt taloa ympäri ja olen voinut pitää huolta ettei J-vekkuli karkaa pihalta. Poika on ihan mahdoton testaamaan rajoja
K A I K E S S A! Pihalla mikään ei saa kiinnostusta heräämään kun poika äkkää että ai niin, tiellehän ei saanut mennä.. Valitettavasti tämä äkkääminen tapahtuu aina viimeistään 5min ulos tulon jälkeen.. muutenkin tuntuu että kotiarki on nykyään pelkkää kieltämistä ja toistamista sata kertaa päivässä, eikä riitä että yksi puolitoistavuotias uhmailee, kolmevuotias ei jää kyllä ollenkaan kakkoseksi. Oon väsyny siihen mutta eihän se sillä ohi mee, täytyy vaan jaksaa.

Nyt kello onkin jo sen verran että lähdemme viikottaiselle ihopolikäynnille, E aloitti viime viikolla uuden hoitomuodon atooppiseen ihottumaan ja se edellyttää viikottaista käyntiä. Ei sentään kolme kertaa viikossa, kuten viime keväänä! :) lähden reissuun kummankin kanssa, epäilen että palaan hermot riekailena.. :D

Hyvää Runebergin päivää! Syökää torttuja! :)

Jouluisia juttuja

Siirryin sängyn pohjalle jo, mutta peltikattoon ropiseva myrskyisä sade pitää vielä hetken hereillä. Saa nähdä, tuleeko sähkökatkoksia?

Sateiset kelit ja vihreä maa ei paljon joulumieltä nosta, mutta sisätiloissa tunnelman voi säätää sopivaksi - onneksi! Töissä kun jaksaa vielä ensiviikon alkupuolelle, sen jälkeen heitän sisäisen joulukanavani nupit kaakkoon!

Viikonloppuna juhlittiin 3-vuotiasta esikoista, muumikakun tilasi hän. Kakkukuvan kanssa pääsi mukavasti vähän helpommalla, tosin nautin kakkujen koristelusta ja haluan kehittää aika epävakaita pursotustaitojani :D

Nyt laskemaan lampaita, huomenna kutsuu esikoisen hammastarkastus ja kuopuksen lääkäri - josko allergiaoireille viimein alettaisiin saada syyt selville!

Ihanaa loppuviikkoa!

Syyskuun viimeinen.

Huomenna alkaa lokakuu! Huisia, tämä jouluihminen alkaa mielessään hiljaa jo miettiä tulevaa joulua :) rakastan sitä fiilistelyä mielettömästi, kaikki puuhat jotka tuovat joulun ihanaa tunnelmaa, ovat mieleeni. Mutta ei joulusta nyt sen enempää :)

Viikot vierähtää hirveää vauhtia ja lasten kanssa touhua riittää. E on osoittanut hiukan stressin merkkejä kun tämä menopaluu-liikenne on niin hurjaa. Iho on selvästi huonommassa kunnossa, koska E raapii sitä aina paljon enemmän silloin kun on stressaantunut. Onneksi saadaan viikon mittainen levähdys tähän ankaraan tahtiin, kun ensiviikon jälkeen koittaa syysloma!

Pihalla en ole ehtinyt touhailla nyt mitään, mutta sisällä onkin tapahtunut isompia muutoksia. Saimme nimittäin VIHDOIN keittiön työtasot vaihdettua kun sopiva allas ja hana löytyi! Olen niiiiiiin onnellinen, että se kauhea, ennen valkoinen tiskiallas, on nyt poissa!! Se oli kyllä niin törkynen että ette voi kuvitellakaan.. :(
Samalla saatiin keittiöön lisää laskutilaa, tuo entinen tiskiallas nimittäin vei kamalasti turhaa tilaa ja oli tosi epäkäytännöllinen. Nyt se on poissa, jeeeeeee!

Nyt täytyy suunnata takaisin olkkariin, sieltä varmaan E heräilee kohta. J:n kanssa herättiin jo kuuden maissa ;)

Hyvää alkavaa lokakuuta!

Kesäää, missä olet?

Tuo otsikko tulee siitä, kun meidän esikoinen E huutelee välillä kadonneiden lelujensa perään; "(lego)ukkelii, missä oleeet?" tai "kijjaa (kirja), missä oleeet?". Ja aina tuo pitkä venytys olet- sanan perään :D

Erehdyin Forecan sivuille tarkistelemaan 10 päivän ennustetta.. se oli virhe. Masennus iskee! Lämpö näyttää sen mukaan nousevan kyllä hieman, mutta vain HIEMAN. Ottaen huomioon, että nyt on noin +10 lämmintä, ei paljon ilahduta ajatus parin asteen noususta.. no, kai sitä siitäkin osaa sitten iloita kun se päivä koittaa. Oman pihan terassi-aamukahvittelut on kyllä jääneet pois haaveista, ei näillä keleillä tarkene aamulla ulos kahville!

Nyt sitä aurinkoa tänne, tilaus on pistetty vetämään!

Survivor-meininkiä

Nyt on hyvä kirjoittaa, kahvikupposen ja jäätelön äärestä. Kun mieli ei pauhaa enää niin lujaa kuin on pauhannut koko aamupäivän.. Tänään on ollut niin karsea päivä (tähän saakka) ettei mitään rajaa. Jaa että miksi?

No puhutaanpa ensin unesta. J nukkuu edelleen huonosti öisin, ja minä alan olla pian kyllä jonkin sortin romahduksen partaalla. Kahtena viime yönä herätyksiä on ollut 4-6 joista joka kerralla minun on täytynyt mennä rauhoittelemaan/laittamaan tuttia/antamaan maitoa, mitä milläkin kerralla. Yleensä herätykset ovat tuota tutin laittoa, yhden kerran yössä syö (luojan kiitos vain kerran..). Mutta kun taas välissä oltiin yhden herätyksen öissä, niin mikä nyt taas tuli?? Yläien pullottaa, mutta on pullottanut jo moooonta monta viikkoa. Suu ei vaikuta muutenkaan nyt kipeältä, sen nimittäin huomaa erittäin hyvin tuosta pojasta. J nukkuu nyt taas eri huoneessa, ja se on kyllä hieman rauhoittanut öitä. En minä tiedä, alkaa olemaan kyllä keinot vähissä ja jotenkin tässä toivokin tuntuu loppuvan, tässä sumussa tuntuu siltä että tuo lapsi ei varmaan koskaan nuku kokonaista yötä!

Sitten puhutaan tyttärestä. Tai oikeastaan siitä, miten hänkin on hermostunut kun äiti on hermostunut. Tai oikeastaan siitä, miksi äiti on hermostunut; kun ei saa nukkua! No, kaikki näyttää liittyvän pitkälti uneen tai sen puutteeseen.. E on ollut sitten niin kiukkuinen tänään ja tehnyt pikkuveljelle oikein "ihania" temppuja, kuten purrut, laittanut kattiloita veljen päähän, ratsastanut veljellä, kävellyt päältä, tunkenut veljen käsiä veljen suuhun... ja piirtänyt pöytään, repinyt mainoslehden pieneksi silpuksi, leikkinyt saunan kiululla johon on jäänyt vettä, kastellut ja sotkenut maitoa sisältävällä nokkamukilla sohvan sekä itsensä.. Kaiken tämän olisi ehkä ainakin osittain voinut saada hallintaan viemällä tytön ulkoilemaan, mutta sitten minulla oli vielä kaiken lisäksi töitä jotka oli pakko tehdä..

Töistä puheen ollen, on kyllä silkkaa organisointitaitojen hallitsemista tämä työnteko tässä elämäntilanteessa. Tykkään tästä työstä ihan äärettömän paljon, mutta onneksi minulla ei ole nyt kuin muutama ryhmä opetettavana. Tuntien suunnitteluun, materiaalin tekemiseen ja kokeiden tarkistamiseen menee PALJON aikaa. Se, missä välissä nuo asiat tekee, on vielä vähän hakusassa. Onneksi pian alkaa koeviikot mikä tarkoittaa, että niiden jälkeen on kesäloma! (HAHHAH, pari kuukautta töissä ja jo kesäloman tarpeessa.. ) Tai oikeastaan musta tuntuu että olisin ylipäätään nyt LOMAN TARPEESSA ihan kaikesta. Vuoden sisällä on tapahtunut monta isoa asiaa, eikä mieli oikein tahdo pysyä perässä. Olen iloinen kaikesta tapahtuneesta, tyytyväinen elämääni ja onnellinen, mutta tiedättehän, joskus vain tarvitsisi hetken hengähdystaukoa. Siis vaikka pientä reissua perheen kanssa kodin seinien ulkopuolelle, jotta alkaisi nähdä asiat taas oikeassa perspektiivissä.

Huh, sainpas tämänhetkisen oloni purettua sanoiksi! Nyt jo helpotti, eikä tässä hätää muutenkaan ole. Kevät on täällä ja pääsiäinenkin ihan ovella! Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa, ja siihen oivaltamiseen tarvitaan näitä vähän harmaampia hetkiä jotta hoksaa taas ne arjen kauniit, pienet hetket :)

AURINKOISTA VIIKKOA!

Sitä ja tätä

Tuli mieliteko kirjoitella tänne kuulumisia. Etukäteen aavistin, että kyseessä tulee olemaan sekametelisoppa, joten otsikko sen mukaan.

Meidän viikkoihin on tullut aivan uudenlainen rytmitys E:n valohoitojen vuoksi. Nyt on meneillään hoitojakson kolmas viikko eli kahdeksan kertaa on käyty valossa. Kokonaishoitoaika on jotakin 50 minuutin päälle, ja kyllä se on auttanut kovasti. Ei tunnistaisi enää samaksi tytöksi kuin kolme viikkoa sitten! Mutta kovaa työtä on silti tehtävä jatkossa, että iho myös pysyisi hyvänä. Kortisonikuuri on varmasti toistettava, nyt on meneillään kahden viikon tauko (senkin aikana saa laittaa kortisonivoidetta 2-3 kertaa/viikko mikäli iho alkaa mennä huonommaksi) ja kyllä sen huomaa, heti meinaa ruveta kutittamaan kovasti. Meillä on käytössä käsikauppatuotteita vahvemmat kortisonit, joita saimme ihotautilääkärin reseptillä. Kunpa selviäisi nämä pahimmat talvikuukaudet, toukokuussa alkaisi sitten helpottaa varmasti.

Valohoidossa käymisen ohella on sitten ollut muutakin "äksöniä", sillä olen tehnyt viime viikkoina joitakin sijaistamisia töissä, musiikinteorian opena. Se on ollut mukavaa vaihtelua ja kaikki niin tärkeää kokemusta ja oppien mielessä pitämistä :) Oppilaat ovat olleet ikähaitarilta n. 8-16 -vuotiaita ja heidän kanssaan on ollut kiva tehdä töitä. Toki aina löytyy niitä haastavia tapauksia, mutta niinhän joka ryhmästä tahtoo löytyä. Sitten on vain otettava ohjat käsiin topakasti, jotta homma sujuu. Ei aina helppoa, mutta kokemuksen myötä helpottuu varmasti sekin.

Ja sitten taas ihan muihin aiheisiin, nimittäin ruokaan! :) Ajattelin pitkästä aikaa tehdä kaalilaatikkoa! Itse asiassa en ole tehnyt sitä kuin kerran aiemmin, muutama vuosi sitten. En tiedä, miksei sitä tule tehtyä niin usein, mielestäni se kuitenkin on hyvää. En siis vielä tiedä mitään huippureseptiä mutta olen nyt googlaillut erilaisia ja koittanut yhdistellä sellaiset reseptit, joihin olisi ainekset. Täytyy kirjailla tänne sitten, jos onnistuu oikein hyvin :) puolukkasurvosta täytyy myös tehdä, täytyykin kaivaa pakkasesta puolukoita sopiva määrä.

Nyt kotitöitä jatkamaan, hyvää loppuviikkoa!

E 2 vuotta!

9.12.2013 meidän rakas E-tytär täytti 2 vuotta <3

Kuvat ovat tärähtäneitä ihan tarkoituksella,

ne kuvaavat erittäin vauhdikasta tyttöämme todella hyvin! ;)

Varsinaiset synttärit pidämme viikonloppuna.

Mukavaa järjestää ensimmäiset juhlat täällä uudessa kodissa,

nyt vierailla on tilaa olla ja istua, sekä sohvalla että kahvipöydässä :)

Toivottavasti minä ja E ollaan jo vähän paremmassa kunnossa sitten,

ja toivottavasti loput perheestä ei sairastu!

Flunssa iski ensin E:n, mutta homeopaattisilla sain sen kukistettua aika kivasti.

Harmi vain että lääkeaineet loppui ennen kuin minä sairastuin,

joten joudun nyt vain "potea".

E on alkanut huomioida pikkuveljeä kivasti.

Silittelee päätä (sitä toki tehnyt alusta saakka), 

mutta nyt jopa "leikkii" ja hauskuutta veljeä :D

Eilenkin E meni oven taakse ja sieltä ilmestyi välillä huutaen "kukkuu" J:lle :)

Ja J:tä nauratti hirmuisesti :)

Toki välillä pikkuveljelle keksitään kaikenlaisia uusia "käyttötapoja",

veli on esimerkiksi hyvin kätevä silta, jonka yli voi kävellä!

Pikkuvelikin täytti 5kk, pian meillä on puolivuotias!

Hän kääntyilee kovasti vatsalleen ja siinä asennossa ollessaan potkii vimmatusti.

Ehkäpä ryömimisen esiharjoituksia ovat nämä liikkeet :)

Neuvolaan suuntaamme ensiviikolla kummankin lapsen kanssa.

E:n mittoja olemme saaneet viimeksi puoli vuotta sitten,

joten on hauska nähdä miten kasvua on tullut.

Tällä hetkellä käytössä on 92cm paidat ja 86-92cm housut.

Ihan kuin veljelläänkin, iso kruppi mutta lyhyet jalat.. :)

Nyt veljeä imettämään, hyvää loppuviikkoa!

Ei tätää!

Huh mikä päivä.

Jos eilen oli hyvä päivä, tänään vähän toista. Lapset vaikuttavat siltä että flunssa yrittää taas tulla kylään! En tykkää, EN EN EN EN!!!!! E on pärskinyt aamupäivästä lähtien, ja nukkuikin aamulla tavallista pidempään. J on myös ollut tänään kovin kärttyinen aina nukkumaanmenon lähestyessä, tosin se voi johtua niin monesta muustakin asiasta. Ikenet kutiavat ja ovat kipeät (kun jokin osuu ikeniin, alkaa sydäntäsärkevä huuto), iho kutisee (lääkäri oli laittanut Ceralan-reseptin, toivotaan että se voide auttaa), uusia ruokia kokeiltu, vieraita käynyt kylässä.... lista on loputon. Mutta minä pelkään - korvatulehdusta. Tarpeen tullen on tietenkin lähdettävä päivystykseen. Näinä hetkinä toivoisi, että lapsi osaisi kertoa jos jokin paikka on kipeä.

Mutta vaikka tänään on koeteltu äidin hermoja, täytyy kyllä antaa täysi tunnustus puolikuntoiselle isosiskolle. Kun äidin hommat on kiireiset, ja J hermostuu odottaessaan, isosisko juoksee paikalle ja huutaa "EI TÄTÄÄ!!!" Eli ei hätää :) on aivan ihana kuunnella, kun sisko huolehtii veljestään ja koittaa rauhoittaa hokemalla tuota hellyttävää lausetta <3 usein J rauhoittuu kun sisko menee paikalle jutustelemaan.

Kohta mies palaa varmaankin ajelulta pienimmän kanssa, hän kun ei suostunut unille vaikka oli todella väsynyt. Katsotaan mitä yö tuo tullessaan..

Hyvää yötä teille muille!

Neuvolapäivä

Tänään meillä oli neuvolapäivä oikein tuplaten, sekä minulla että E:llä. E:llä siis 1,5 -vuotistarkastus, ja lääkäriäkin pukkaa nyt parin viikon sisään, ihan rutiinitarkastus. Toivon saavamme ohjeita pikku atoopikkomme ihonhoitoon, hirvittää tuo kortisonien määrä mitä joudutaan käyttää :( E:n neuvolakäynti meni oikein hyvin, pituutta on nyt 81cm ja painoa 10,5kg. Oon kyllä niin kiitollinen, kun saimme vaihdettua E:n vauva-aikana aivan ihanaan neuvolatätiin. Hän saa rauhallisuudellaan luotua niin leppoisan ilmapiirin, ettei E:tä jännitä yhtään ja on näin ollen oma itsensä. Mielestäni se on tosi hyvä juttu, näkee tätikin sitten ihan realistisesti, millainen typy meillä on. Niin hyvässä kuin pahassa ;)

Mulla on nyt viikkoja 33+5 ja vauva on tosiaan kääntynyt jo pari viikkoa sitte pää alaspäin. Pää on myös todella alhaalla. Alkanu tulla taas niitä "sukkapuikkopistoja" kohdunsuulle, mitä tunsin E:n aikana myös. Saa nähä, käynnistyykö itsestään ja jos käynnistyy niin milloin. Jotenkin vähän hirvittää jos synnytys käynnistyy spontaanisti. Toisaalta todellakin toivon sitä, onhan se luonnollisempaa eikä niin rajua kuin käynnistetty. Toisaalta pelottaa, kun ei tiedä miten synnytys "normaalisti" etenee. Mitä jos synnytys on todella nopea ja kivut tulee yhtäkkiä sietämättömiksi? Tai aivan kauhean hidas ja synnytän monta vuorokautta? E käynnistettiin, ja synnytys kesti kokonaisuudessaan n. 8 tuntia. Se oli melko hyvältä tuntuva pituus, vaikka avautuminen tapahtui ihan hirmuisen nopeasti. Kivunlievitys toimi kuitenkin oikein hyvin, vaikka sain toki aika pitkään "kärsiä" ennen epiduraalia. Hoitajat kun ei meinanneet uskoa, että olin todellakin niin kipeä, enkä itsekään osannut arvioida olenko oikeasti NIIIN kipeä että tarvin nyt justiin sen epiduraalin. Sisätutkimus osoitti tuossa vaiheessa mun olevan kuitenkin jo 8cm auki, joten sain sitten aika iloisesti sen epiduraalin :D

Monenlaisia mietteitä sitä on ehtinyt jo mielessä pyörittää. Hirvittää se, että kun koko synnytys on alusta saakka tietysti melkoisen jännittävä kokemus, niin eniten pelottaa jälkeisvaihe, eli jännitystä piisaa ihan sinne asti. Moni on sanonut, että ihana tunne kun lapsi tulee ulos ja kaikki on ohi. Ja mun kohalla edelliskerralla meni niin että siitä kaikki ongelmat vasta alko. Siis tietysti se on mun osuuden päätös, kun vauva tulee ulos. Mutta että jos sen jälkeen saa pari tuntia odotella että arvon istukka suostuu tulee ulos, eikä sittekään tuu kokonaisena vaikka sitä revitään ja nykitään ja laitetaan supistustippaa sun muuta, niin... ja viimeksi mua myös tikattiin tunti. Jos pieni äiti saa toiveita esittää, niin nro 1. on tietenki se, että vauva olis terve ja selviäis synnytyksestä. Nro 2. olis että äitiki selviäis, mielellään vähä vähemmällä ku viime kertasesta ;)

Nyt siirryn nauttimaan päiväkaffit lakritsijätskin kera, iltapäivällä olis ohjelmassa tutkintotodistushakemusten viemistä koululle ja muita järjestelyjä :)

Kevät!

Takapihalle aina ilmestyvä valkoinen krookus on jälleen puhjennut kukkaan! Kevät on täällä <3

Tänään sain opparin vihdoin siihen vaiheeseen, että kaikki muutokset, lisäykset ja korjaukset on tehty. JIPPII!!! Huomenna menen vielä tarkistuttamaan sen ohjaajan luona ja jos hänellä tulee vielä mieleen jotain, niin sitten enää ne korjaukset ja opparin voi lähettää tarkistettavaksi! Jes, voi että mä odotan sitä päivää kun saan luopua siitä ;)

Eilen olin ensin kirjastolla opparin teon kimpussa, ja sitten kotikoneella kirjoittamassa pitkästi yli puolenyön. Nyt huomaa kyllä niskassa että on tullut istuttua koneella :/ no, enää ei tarvi sitäkään tehdä paljoa. Tänään oli vielä aikainen herätys kun piti tenttiin klo 9. Viimeinen varsinainen tentti tehty, jee! Enää ei ole muuta kuin kypsyysnäyte, ensiviikolla. Voi hitsi, en voi uskoa että vihdoin ollaan tässä pisteessä!

Olen tässä pohdiskellut, mitä antaisimme lastenhoitajana koko lukuvuoden toimineelle E:n kummitädille kiitoslahjaksi. Minulla on jo muutama idea :) Lahja tulee todennäköisesti koostumaan kokonaisuudesta, josta löytyy jotain mitä saa heti (esim. vien hänet syömään), jotain minkä saa vasta jonkin ajan kuluttua ja jotain mikä on vähän pysyvämpää :) Ensiviikolla on viimeinen hoitopäivä, ja silloin tämän lahjan luovutan. Kertoilen sitten, mitä hän sai :)

E 1v 5kk on kiinnostunut navastaan :D hauskaa seurattavaa, kun tyttö omassa rauhassaan olkkarin nurkassa nostaa välillä paitaa ylös ja painaa napaansa :D kyllä tuosta neitistä on ollu ja on niin paljon iloa että ei sitä voi käsittääkkään. Olen kiitollinen ihanasta tytöstäni <3 vaikka välillä on huolta ja joskus suututtaa tytön pöllöilyt, niin on se vain niin ihana <3

Kivaa loppuviikkoa!

Apaattista atopiaa

Ny olis varattu aika ihotautilekurille. Neidin iho on menny semmoseen kuntoon että ei tuota enää edes reseptirasvoilla saa pidettyä aisoissa. Tai itse asiassa saa, mutta tietyt kohdat "kukkivat" ihmeellisesti.

Neidillä on selässä yksi peukalonpään kokoinen punainen kuiva läntti, joka välillä märkii vähän ja kehittää rupea päälle. Siihen ei kortisonirasva ole auttanut. Nyt se on sitten ollut jo niin kauan (ja niitä kohtia näyttäis tulevan lisää) että on ruvettava ihan oikean, asiaan erikoistuneen lekurin kanssa selvittelemään, mikä läikät aiheuttaa.

Jännää tässä on se, että muuten iho on hyvän näköinen, kun sitä rasvaa Essexin atooppiselle iholle tarkoitetulla rasvalla. Mutta sitten on muutama läikkä noita kummallisia, märkiviä kohtia. Ja ne on olleet jo pari kuukautta ainakin.

Melko varmasti kyse on jostain allergiasta. Ensimmäisenä epäilyn kohteena on kananmuna, sillä sitä tyttö saa silloin tällöin jonkun ruuan seassa ja kun tuo ihottumakin pahenee aina silloin tällöin. En siis vielä ole seurannut tuleeko munasta välitön reaktio, mutta nyt alan seurata. Hedelmistä mikään ei ole aiheuttaja, ei myöskään tomaatti. Maitoallergiaa se ei myöskään ole. Käytämme MiniRisk- ja Lumme -hajusteettomia pesuaineita.

On kyllä mystinen ihottuma.. toivon vain että saadaan syy selville ja oikeat lääkkeet jotta neidin olo helpottuis, välillä kutisee aivan sietämättömästi, sen oikein näkee. Ja sitten hän raapii verille kaikki kutisevat paikat, vaikka vaatteilla yrittäisi suojata :(


*************************************************************

Apaattisuus liittyy tähän postaukseen oikeastaan vain yleisenä mielentilana tällä hetkellä. Olen aina potenut jossain vaiheessa kevättä uupumus- ja masennustilaa, jotenkin tuntuu ettei virta riitä pitkän talven jälkeen. Olotila helpottaa aina, mutta tämä vaihe tuntuu niin tuskaiselta kun lunta on vielä kamalasti, nyt on kovat pakkasetkin ja samaan aikaan pitäisi jaksaa tehdä kaikki normaaliaskareet koulun ohella.

No, päivä kerrallaan. Olis kyllä keksittävä jotain kivaa odotettavaa tähän lähitulevaisuuteen niin jaksais paremmin. Ihan pienetki jutut, niinkuin kyläreissu jollekin, saa aikaan kivaa odotuksentunnetta ja sitä jaksaa sitten taas arkipäivät kummasti hoitaa. Niin ja tällä viikollahan koulun työtaakka taas kevenee, kun yksi kurssi päättyy. Kuoronjohtoa ja tentti perjantaina, huh huh kun jännittää! Vaikka periaatteessa homma onkin hanskassa, on se silti aina täysin absurdi tilanne tuollainen tenttitilanne. Mutta kun sen on saanut tehtyä, lyhentyy kouluviikko kolmipäiväiseksi, jeeee!! :)

Aurinkoa viikkoon!

Äksöniä aamuun

Neiti heräs seitsemän jälkeen ja ihmettelin kun hällä oli niin kova kiire päästä sängystään pois, yleensä viihtyy hetken itekseen heräämisen jälkeen. No, siihen päälle kuului isosti lorinaa (:D) joten äidille tuli kiire mennä selvittämään, mitä pinniksessä tapahtuu!

No, pikku vaippa-äksidenttihän se sielä.. Vaippa oli irronnu varmaan alkuyöstä jo koska se oli ihan kuiva, pissa oli yökkärissä, unipussissa ja sängyssä. Ja sitä oli paaaaaljon. Ihanaa.. :D Ei muutako suihkuun ja pyykinpesuun.

Nyt on kuitenki aamupalat syöty rauhassa ja äiti siirtyy aamukaffin maisteluun, iliman sitä ois moni aamu ollu paljo kankiampi! Ei aamukaffin voittanutta, näin se on..

Tänään on ohjelmassa siivousta, koulujuttuja ja sitten viikonloppu voi alkaa. Ja samalla alkaakin HIIHTOLOMA, jeeeee :D

Oikein hyvää viikonloppua!! :)

Fiilistelyä

Tänään on ollut niin hyvä päivä!

Olen kiitollinen ympärilläni olevista ihmisistä <3

Tänään saimme vieraaksemme mamma-vaaviporukan.

Leipomusurakan aloitin jo eilen illalla. 

Tein puolukkamuffinsseja ja kinuskikastikkeen valmiiksi kylmenemään.

Tänä aamuna sitten vatkasin kastikkeen jotta sain sen pursotettua muffinssien päälle.

Voin vain lämpimästi suositella, HERKKUA!! :D

Ohje iki-ihanalta Kinuskikissalta: Puolukkamuffinsit kinuskikuorrutteella.

Toiseksi makeaksi syötäväksi leivoin parasta mustikkapiirakkaa mitä tiedän.

Pohja tehdään vehnäjauhosta, rasvasta, sokerista ja munasta.

Päälle reilusti mustikoita, niiden päälle seos munasta, sokerista ja Alpro Soya-jugurtista.

Tuo Alpro Soya on niiiiiiin paljon parempaa kuin kermaviili, suosittelen TODELLA kokeilemaan!

Ja ihan vaikka aamupalaksi, nam! Eikä sisällä maitoa.

Suolaisena tarjottavana pilkoin kurkkua, porkkanaa ja kukkakaalia 

ja niitä sai dipata American- ja Ranch -dippeihin :)

Yksinkertaista, mutta niiin hyvää!

Nämä kuvat olen ottanut mökkireissultamme Kainuusta.

Olimme mökillä joulun ja uudenvuoden välillä.

Niin ihania postikorttimaisemia - olen myyty. :)

Hyvä mieli

Hyvä mieli syntyi tänään monestakin asiasta.

Ensinnäkin oli minun nukkumisvuoroni (vuorottelemme miehen kanssa vkonloppuisin, toinen nousee tytön kanssa ylös ja toinen saa nukkua ja toisena päivänä toisinpäin). Nukkuminen on I-H-A-N-A-A ja kun sitä on saanut "harrastaa" viimeisen vuoden aikana vähemmän kuin aiemmin niin "ylimääräistä" unta arvostaa NIIIIIIN paljon! Ylimääräistä on lainausmerkeissä siksi, että ei se oikeasti ole ollenkaan ylimääräistä, sen verran univelkaantuneita tässä muun velan ohessa ollaan :D

Toisekseen meillä oli tänään ohjelmassa vierailua E:n kummisedän 50v-synttäreillä :) Siellä oli lämminhenkinen ja ihana tunnelma ja E viihtyi hienosti :) Synttärijuhlien jälkeen tapahtui seuraava kiva asia (ehkä kuitenkin tän päivän kivoin), haettiin E:lle uusi pinnasänky! :) Meillä on ollut kavereilta lainassa tähän saakka pinnis, mutta he tarvitsevat sitä kohta joten oli jo aikakin ostaa meille oma. Löysin sitten paikallisesta fb-kirppiksestä vähän käytetyn BRIO:n todella tukevan pinniksen, hintaan 35e! Paketti sisälsi sängyn lisäksi vähän käytetyn patjan, peiton ja reunasuojuksen. Huippua! Kokosin sängyn heti ja nyt neiti posottaa siellä uniaan <3

Ilahduin tuosta meille uudesta asiasta niin paljon, että vallan villiinnyin :D koska edellisen pinniksen alta löytyi kivasti pölyä ja muuta mukavaa, niin imuroin siinä sitten koko makkarin samalla. Huomasin kamalasti lukinverkkoja katossa --> imuroin katon xD seuraavaksi tuli olo, että on saatava puhtaat petivaatteet --> vaihdoin ne. Käärin makkarin maton ja päiväpeitteen kasaan ja huomenna ne lähtee ulos tuulettumaan. JES! Sain jotain aikaiseksi, mahtavaa!!

E tuusaili äidin mukana aika myöhään, vasta klo 22 meni nukkumaan (yleensä unille klo 19-20 välillä). Isi meni vielä synttärikemuille, niin meillä oli kivaa ilta-aikaa yhdessä tyttöjen kesken :) Mä oon niiin ilta-ihminen, saan parhaat ideat aina silloin ja voisin vaikka siivotakin aina illalla :D mutta nyt kun on lapsi niin se ei onnistu.

Innostuksen siivittämänä siirryin makkarista purkamaan vanhan pinniksen, jotta saadaan se kavereille takaisin. Siirryin siitä keittiöön ja ajattelin että kynttelikkö saa häipyä hevon kuuseen just nyt :D Mutta meillä on tosi kirkkaat lamput keittiössä ja oon aina miettiny, mistä sais jonku kivan pöytälampun mikä tois pimeinä iltoina ja aamuina mukavaa tunnelmavaloa. Muistin sitten, että sain siskolta pari vuotta sitten yhden ihanan rottinkisen pöytälampun lahjaksi, laitoin sen ikkunalaudalle ja tadaa, nyt on tunnelmavaloa keittiössä! :) Samaan syssyyn vaihdoin sitten keittiöstä jo jouluverhotkin pois ja vaaleat tilalle, joten nyt on tilaa KEVÄÄLLE!! :D Sitä täällä jo aletaan odottaa..

Nyt on tämä mamma aikas puhki, mutta oon niin iloinen että sain tehtyä noinkin paljon. Viime aikoina ei oo oikein kiinnostanu siivota tai tehä mitään muutakaan viihtyvyyden edistämiseks, tila alkaa olla aika ahdas ja ahtaammaksi vain käy. Kun roinaa ja tavaraa on joka nurkassa niin tulee väkisinkin aika ahdistunut olo. Kunpa me löydettäs tänä vuonna se kauan haaveiltu oma talo, ja kunpa asiat menis niin että meillä olis mahdollisuus siihen taloon. Mä niiiiin toivon.

Nyt siirryn takavasemmalle, nauttimaan illasta ja uudesta tunnelmasta <3

Villiä melskettä helinää helskettä

Meidän talossa käy kova kuhina! :)

Huomenna on eräät tärkeät bileet (profiilini kuvauksesta löydätte syyn ;D ) joista postausta pukka myöhemmin. Valmistelut ovat kovassa vauhdissa, mutta joitakin askareita on pakko jättää huomiselle.

Menun valmistelu aloitettiin jo tänään. Valmistin rahkaunelmakakun jonka ohje löytyi Valion sivuilta, ja sen pitäisi näyttää huomenna tältä:

Sillä erotuksella tosin että valkosuklaata en laita tuohon päälle, vain tummaa suklaata ja pohjan tein ihan joulupipareista jotta saataisiin vähän jouluista makua. Näyttää ainakin herrrrkulliselta, ja tiramisu-rahka maistui ihan taivaallisen hyvältä kun maistoin sitä vähän.

Huomiselle jäi kakkupohjan ja itse kakun tekeminen. En ehtinyt enää tälle iltaa tehdä pohjia, kuten olin suunnitellut koska E meni nukkumaan enkä viitsinyt riskeerata hänen untaan alkamalla vatkata täällä talo raikuen taikinaa.

Huomiselle jää myös imuroiminen ja lattioiden peseminen. Meillä kuitenkin herätään jo 7-8 aikoihin, ja juhlat alkavat klo 14 joten pitäisi ehtiä nämä jutut tehdä. Onhan meitä kaksi tekemässä.

Mies teki tänään jauheliha- ja kinkku-aurajuustopasteijat. E:n täti tekee todella herkullisen lohitahnan Väinämöisen palttoonnappien päälle. Anoppi tekee munavoin karjalanpiirakoille. Ihanaa kun saa apua, arvostan sitä todella paljon! Kyllä meillä sitten onkin pöytä koreana! :) N. 16 vierasta tulee, joten saa siinä ollakin syötävää.

Nyt alkaa tämä mamma olla puhki, joten lopetan tältä erää ja painun pehkuihin. Yritän muistaa ottaa kuvia kaikesta huomenna ja laitan sitten tännekin.

Mukavaa viikonloppua!