tiistai 8. huhtikuuta 2014

Survivor-meininkiä

Nyt on hyvä kirjoittaa, kahvikupposen ja jäätelön äärestä. Kun mieli ei pauhaa enää niin lujaa kuin on pauhannut koko aamupäivän.. Tänään on ollut niin karsea päivä (tähän saakka) ettei mitään rajaa. Jaa että miksi?

No puhutaanpa ensin unesta. J nukkuu edelleen huonosti öisin, ja minä alan olla pian kyllä jonkin sortin romahduksen partaalla. Kahtena viime yönä herätyksiä on ollut 4-6 joista joka kerralla minun on täytynyt mennä rauhoittelemaan/laittamaan tuttia/antamaan maitoa, mitä milläkin kerralla. Yleensä herätykset ovat tuota tutin laittoa, yhden kerran yössä syö (luojan kiitos vain kerran..). Mutta kun taas välissä oltiin yhden herätyksen öissä, niin mikä nyt taas tuli?? Yläien pullottaa, mutta on pullottanut jo moooonta monta viikkoa. Suu ei vaikuta muutenkaan nyt kipeältä, sen nimittäin huomaa erittäin hyvin tuosta pojasta. J nukkuu nyt taas eri huoneessa, ja se on kyllä hieman rauhoittanut öitä. En minä tiedä, alkaa olemaan kyllä keinot vähissä ja jotenkin tässä toivokin tuntuu loppuvan, tässä sumussa tuntuu siltä että tuo lapsi ei varmaan koskaan nuku kokonaista yötä!
Sitten puhutaan tyttärestä. Tai oikeastaan siitä, miten hänkin on hermostunut kun äiti on hermostunut. Tai oikeastaan siitä, miksi äiti on hermostunut; kun ei saa nukkua! No, kaikki näyttää liittyvän pitkälti uneen tai sen puutteeseen.. E on ollut sitten niin kiukkuinen tänään ja tehnyt pikkuveljelle oikein "ihania" temppuja, kuten purrut, laittanut kattiloita veljen päähän, ratsastanut veljellä, kävellyt päältä, tunkenut veljen käsiä veljen suuhun... ja piirtänyt pöytään, repinyt mainoslehden pieneksi silpuksi, leikkinyt saunan kiululla johon on jäänyt vettä, kastellut ja sotkenut maitoa sisältävällä nokkamukilla sohvan sekä itsensä.. Kaiken tämän olisi ehkä ainakin osittain voinut saada hallintaan viemällä tytön ulkoilemaan, mutta sitten minulla oli vielä kaiken lisäksi töitä jotka oli pakko tehdä..

Töistä puheen ollen, on kyllä silkkaa organisointitaitojen hallitsemista tämä työnteko tässä elämäntilanteessa. Tykkään tästä työstä ihan äärettömän paljon, mutta onneksi minulla ei ole nyt kuin muutama ryhmä opetettavana. Tuntien suunnitteluun, materiaalin tekemiseen ja kokeiden tarkistamiseen menee PALJON aikaa. Se, missä välissä nuo asiat tekee, on vielä vähän hakusassa. Onneksi pian alkaa koeviikot mikä tarkoittaa, että niiden jälkeen on kesäloma! (HAHHAH, pari kuukautta töissä ja jo kesäloman tarpeessa.. ) Tai oikeastaan musta tuntuu että olisin ylipäätään nyt LOMAN TARPEESSA ihan kaikesta. Vuoden sisällä on tapahtunut monta isoa asiaa, eikä mieli oikein tahdo pysyä perässä. Olen iloinen kaikesta tapahtuneesta, tyytyväinen elämääni ja onnellinen, mutta tiedättehän, joskus vain tarvitsisi hetken hengähdystaukoa. Siis vaikka pientä reissua perheen kanssa kodin seinien ulkopuolelle, jotta alkaisi nähdä asiat taas oikeassa perspektiivissä.




Huh, sainpas tämänhetkisen oloni purettua sanoiksi! Nyt jo helpotti, eikä tässä hätää muutenkaan ole. Kevät on täällä ja pääsiäinenkin ihan ovella! Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa, ja siihen oivaltamiseen tarvitaan näitä vähän harmaampia hetkiä jotta hoksaa taas ne arjen kauniit, pienet hetket :)

AURINKOISTA VIIKKOA!

2 kommenttia:

  1. Voi ja oij.... :(
    TIEDÄN niin tuon tunteen, kun yksi asia menee aamulla mönkään ja jos/kun siitä seuraa sarja muita mielenpahoittavia juttuja ketjuna lasten osin (vaikka heitä et vaihtaisi mihinkään etkä milloinkaan...) niin silti.
    Ei voi sanoa kuin että oli aivan kuin olisit kertonut meidän jonkun päivän tapahtumasarjasta. :D
    Anteeksi, minua huvitti mielikuva siitä ,kuinka toinen asettelee kattilaa toisen päähän. Meillä vastaava taoahtuu siten, kun Lanttu on aikaa sitten keksinyt alkaa tyhjätä keittiönkaappeja (vetolaatikot) ja kun ne on jotakin niin hienoa(?) materiaalia, niin ei kuulemma saa laittaa teippiä niihin jottei saa auki. Sksi meillä onkin aina miltei kattiloiden kannet pitkin keittiönlattiaa.
    Siihen kun Kerttu keksii aina näyttää jonkun uuden "älynväläyksen" esim. kuinka niillä kansilla voi soittaa hakaten niitä yhteen!!! Siitäkös Lanttu oikein innostuu ja aina, joka ikinen kerta kun hän ottaa ne kannet vetolaatikosta hän alkaa takoa niitä yhteen. Voi sitä meteliä, kun ja jos minä yritän torua ja kieltää huutaen sen mekkalan yli mikä lähtee kansista.
    Lisäksi Lanttu kiipeää ihan joka ikiselle tuolille ellei sitä ole kaadettu nurin. Voit uskoa että mikä näky meillä on, kun jopa keittiön ruokailuryhmän tuolit on kumollaan lattialla. Saa aina sanoa vieraille, että:
    - Nosta siitä itsellesi paikka ylös mille tahdot istua...
    XD
    Joskus. Joskus ja joinakin päivinä mietin kasvaako nuo lapset ikinäm jotta kotini voisi ja saisi näyttää sille kuin miltä sen tahtoisin näyttävän. Tuolit olisi kuten pitää. OIKEINPÄIN. Dvd:t pysyisi hyllyssä eikä niitä tarttis raikota lattioilta sen sataa kertaa päivään + laittaa kansipapereita koteloihin ja pahimmillaan etsiä vielä se levykin sisälle, kun Lanttu on ne heivannut jonnekin. (Kamala purkamisvietti ja vimma hällä meneillään.) :D

    Jaksuja ja voimaannuttavaa pääsiäisen aikaa sulle Ruska!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Armi, sitä samaa toivon sulle myös!! :) kyllä se aika ihan varmasti vielä koittaa kun saadaan unohtaa nämä tämänhetkiset murheet (tosin sitte on tietysti jo läjä uusia, hehheh pessimisti ei pety :D) :)
      Voin kuvitella äänen joka kansista lähtee xD meillä E tykkää järjestellä kattiloita mutta ei onneks vielä oo hoksannu tuota soittamista, kylläpä sekin aika varmasti vielä tulee :D ja joo se on kyllä aika hupasen näköstä kun toisella on esim. Taikinakulho pääsä niim ettei nää mitään, ja E nauraa hekottaa vieresä.. XD sais tuo J kasvaa vielä vähä että oppii puolustautumaan siskolta, vielä joutuu aika tarkasti vahtia kun E saattaa tehä kyllä ihan mitä sattuu.
      Jaahas, nyt kuuluu kammarista E:n ääniä, pikkuveli nukkunu ulkona päikkäreitä jo puoli tuntia.. Yö oli taas kauhee, ja noustiin puol 6 ylös ku en jaksanu enää yrittää nukuttaa. Kaffia ja suklaata!!!!! :D

      Poista

Jätä terveisesi tänne! :)