Elokuu

Nyt alko "mun" kuukausi :) tykkään koko kesän ajasta tietenkin, mutta oikeastaan vain elokuussa on mahdollisuus lämpimiin ja pimeisiin iltoihin. Niihin kuuluu istuskelua ulkona, ja tietysti kynttilät! :)

M:n loma on mennyt tosi nopeasti, johtuen varmasti siitä että ei olla irtauduttu kotoa oikein mihinkään kauemmaksi. Päiväreissuja on tehty mm. rautatiemuseolle ja rannalle mutta yöksi ei olla menty minnekään. Syynä tähän on rikkinäinen auto :( on kyllä meinannu vetää mieltä matalaks kun rahaa menee kauheasti korjaamiseen ja itse pääongelmaa ei vieläkään ole saatu selville. Koko kesä sitä on yritetty selvittää. Nyt on sitte tulossa ulkomailta sellainen laite jolla näkee missä vika on. Elektroniikkaan liittyvä vika se kuitenkin on.

No, läheltäkin löytyy mukavaa tekemistä ja pyöräily on hyvä tapa liikkua paikasta A paikkaan B :) kauemmaksi lähteminen olisi vain saanut enemmän loman tunnetta aikaan, kun olisi päässyt kodin rutiineista hetkeksi irti. Mutta tulevana viikonloppuna meillä koittaa todellinen luksushetki, kun lähdemme kaksin etelä-suomeen häihin :) yhden yön reissu ja olkoon samalla meidän kesälomareissu ;)

Nyt nauttimaan tästä lämpimästä kesäyöstä, täällä on vieläkin yli 20 astetta lämmintä!  ♡

Survivor-meininkiä

Nyt on hyvä kirjoittaa, kahvikupposen ja jäätelön äärestä. Kun mieli ei pauhaa enää niin lujaa kuin on pauhannut koko aamupäivän.. Tänään on ollut niin karsea päivä (tähän saakka) ettei mitään rajaa. Jaa että miksi?

No puhutaanpa ensin unesta. J nukkuu edelleen huonosti öisin, ja minä alan olla pian kyllä jonkin sortin romahduksen partaalla. Kahtena viime yönä herätyksiä on ollut 4-6 joista joka kerralla minun on täytynyt mennä rauhoittelemaan/laittamaan tuttia/antamaan maitoa, mitä milläkin kerralla. Yleensä herätykset ovat tuota tutin laittoa, yhden kerran yössä syö (luojan kiitos vain kerran..). Mutta kun taas välissä oltiin yhden herätyksen öissä, niin mikä nyt taas tuli?? Yläien pullottaa, mutta on pullottanut jo moooonta monta viikkoa. Suu ei vaikuta muutenkaan nyt kipeältä, sen nimittäin huomaa erittäin hyvin tuosta pojasta. J nukkuu nyt taas eri huoneessa, ja se on kyllä hieman rauhoittanut öitä. En minä tiedä, alkaa olemaan kyllä keinot vähissä ja jotenkin tässä toivokin tuntuu loppuvan, tässä sumussa tuntuu siltä että tuo lapsi ei varmaan koskaan nuku kokonaista yötä!

Sitten puhutaan tyttärestä. Tai oikeastaan siitä, miten hänkin on hermostunut kun äiti on hermostunut. Tai oikeastaan siitä, miksi äiti on hermostunut; kun ei saa nukkua! No, kaikki näyttää liittyvän pitkälti uneen tai sen puutteeseen.. E on ollut sitten niin kiukkuinen tänään ja tehnyt pikkuveljelle oikein "ihania" temppuja, kuten purrut, laittanut kattiloita veljen päähän, ratsastanut veljellä, kävellyt päältä, tunkenut veljen käsiä veljen suuhun... ja piirtänyt pöytään, repinyt mainoslehden pieneksi silpuksi, leikkinyt saunan kiululla johon on jäänyt vettä, kastellut ja sotkenut maitoa sisältävällä nokkamukilla sohvan sekä itsensä.. Kaiken tämän olisi ehkä ainakin osittain voinut saada hallintaan viemällä tytön ulkoilemaan, mutta sitten minulla oli vielä kaiken lisäksi töitä jotka oli pakko tehdä..

Töistä puheen ollen, on kyllä silkkaa organisointitaitojen hallitsemista tämä työnteko tässä elämäntilanteessa. Tykkään tästä työstä ihan äärettömän paljon, mutta onneksi minulla ei ole nyt kuin muutama ryhmä opetettavana. Tuntien suunnitteluun, materiaalin tekemiseen ja kokeiden tarkistamiseen menee PALJON aikaa. Se, missä välissä nuo asiat tekee, on vielä vähän hakusassa. Onneksi pian alkaa koeviikot mikä tarkoittaa, että niiden jälkeen on kesäloma! (HAHHAH, pari kuukautta töissä ja jo kesäloman tarpeessa.. ) Tai oikeastaan musta tuntuu että olisin ylipäätään nyt LOMAN TARPEESSA ihan kaikesta. Vuoden sisällä on tapahtunut monta isoa asiaa, eikä mieli oikein tahdo pysyä perässä. Olen iloinen kaikesta tapahtuneesta, tyytyväinen elämääni ja onnellinen, mutta tiedättehän, joskus vain tarvitsisi hetken hengähdystaukoa. Siis vaikka pientä reissua perheen kanssa kodin seinien ulkopuolelle, jotta alkaisi nähdä asiat taas oikeassa perspektiivissä.

Huh, sainpas tämänhetkisen oloni purettua sanoiksi! Nyt jo helpotti, eikä tässä hätää muutenkaan ole. Kevät on täällä ja pääsiäinenkin ihan ovella! Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa, ja siihen oivaltamiseen tarvitaan näitä vähän harmaampia hetkiä jotta hoksaa taas ne arjen kauniit, pienet hetket :)

AURINKOISTA VIIKKOA!

Ei tätää!

Huh mikä päivä.

Jos eilen oli hyvä päivä, tänään vähän toista. Lapset vaikuttavat siltä että flunssa yrittää taas tulla kylään! En tykkää, EN EN EN EN!!!!! E on pärskinyt aamupäivästä lähtien, ja nukkuikin aamulla tavallista pidempään. J on myös ollut tänään kovin kärttyinen aina nukkumaanmenon lähestyessä, tosin se voi johtua niin monesta muustakin asiasta. Ikenet kutiavat ja ovat kipeät (kun jokin osuu ikeniin, alkaa sydäntäsärkevä huuto), iho kutisee (lääkäri oli laittanut Ceralan-reseptin, toivotaan että se voide auttaa), uusia ruokia kokeiltu, vieraita käynyt kylässä.... lista on loputon. Mutta minä pelkään - korvatulehdusta. Tarpeen tullen on tietenkin lähdettävä päivystykseen. Näinä hetkinä toivoisi, että lapsi osaisi kertoa jos jokin paikka on kipeä.

Mutta vaikka tänään on koeteltu äidin hermoja, täytyy kyllä antaa täysi tunnustus puolikuntoiselle isosiskolle. Kun äidin hommat on kiireiset, ja J hermostuu odottaessaan, isosisko juoksee paikalle ja huutaa "EI TÄTÄÄ!!!" Eli ei hätää :) on aivan ihana kuunnella, kun sisko huolehtii veljestään ja koittaa rauhoittaa hokemalla tuota hellyttävää lausetta <3 usein J rauhoittuu kun sisko menee paikalle jutustelemaan.

Kohta mies palaa varmaankin ajelulta pienimmän kanssa, hän kun ei suostunut unille vaikka oli todella väsynyt. Katsotaan mitä yö tuo tullessaan..

Hyvää yötä teille muille!

Kaksi sanaa

Hiukset lähtee!

Täällä podetaan hiustenmenetystä, enkä olisi kuuna päivänä uskonut, että se voi olla näin massiivista :/ E:n syntymän jälkeen minulta lähti hiuksia aika vähän, mutta eipä ne raskausaikanakaan olleet kovin hyväkuntoiset. Sanonnan mukaan "tyttölapsi vie äidiltä kauneuden" ja todentotta ihoni oli kuin rupikonnalla ja hiukset rasvoittuivat todella nopeasti. Nyt taas J:a odottaessani hiukseni olivat tosi hyvässä kunnossa, paksut ja elinvoimaiset. Senpä vuoksi myös hiustenlähtö on paljon suurempaa. Ja kaikista ikävintä on se, että hiukset eivät lähde tasaisesti joka puolelta, vaan päälaelta, johon alkaa uhkaavasti muodostua kalju kohta.. apuva!!

Täsmäaseena toimii terveellisen ruuan ohella huominen kampaajakäynti. Tämä liuhuletti saa nyt muuttua radikaalisti, sekä hiustenlähdön että mielen piristymisen vuoksi. Mutta keksiäpä malli, joka sopisi juuri minulle! Olen monelle kampaajalle antanut vapaat kädet sillä ehdolla, ettei leikkaa "poikatukkaa". Tämä sana on ilmeisesti saanut kaikki kampaajat paniikkiin, koska olen tullut niillä kerroilla kampaajalta lähes saman näköisenä pois, miten meninkin.. Ja minulla on siis useinmiten ollut hartiamittainen, tasapitkä tukka. Poikatukka tarkoittaa minulle sellaista tosi lyhyttä tukkaa, miesten hiustyyliä lähentelevää mallia. Huomenna menen kuitenkin eri paikkaan kuin yleensä, joten ehkäpä nyt löytyy kampaaja joka tietää mitä mun päälle voisi tehdä :)

Joulufiilistä olen etsiskellyt, se tulikin jo kun ensilumi satoi kuukausi sitten, mutta katosi lumen myötä :( Jouluvalot olen kuitenkin laittanut jo ulos, ja on sisälläkin muutamia jouluvalmisteluja tehty. Mieli myllertää vielä melkoisesti kaiken tämän muuttoprosessin ja paikkakunnan vaihdoksen kanssa, minulla nämä reagoinnit tulee aina jälkijättöisesti. Vaikka koen muuton kaikinpuolin erittäin positiivisena asiana, on kuitenkin iso elämänmuutos muuttaa Kodista (isolla K:lla) uuteen paikkaan, ja yrittää tehdä siitä se uusi Koti. Mutta tämäkin asia hoituu ajan kanssa :)

Elämän vuoristorataa

Olenpa ollut pitkään poissa täältä. Ei hätää, olen käynyt teidän blogeissanne kylässä! Harvemmin vain olen ehtinyt kommentoida. Elämme nyt niin raastavassa epävarmuuden tilassa, että energiaa ei riitä juuri muuhun kuin perheen arjen pyörittämiseen.

En pysty vieläkään sanoa varmaksi mitään tulevista asumiskuvioistamme. Vain sen, että uusiksi meni kaikki, mitä luultiin olevan jo varmaa. Välillä on kyllä tuntunut, että ei tästä tule mitään! Tänne kirjoittelen tilanteestamme tarkemmin sitten, kun asiat ovat edes joltain osin varmoja. Käänteitä, maton vetoa jalkojen alta, innostusta, pettymyksiä ja suurta toivoa. Siinä kiteytettynä viimeisen kuukauden tunteet!

Lokakuu on paljastanut luonnossa kauniit värit. Pihlajat ja vaahterat ovat niin kauniita nyt. Luonnosta ja sen seuraamisesta saan voimaa. On toisaalta kovin lohduttavaa ja vertauskuvallistakin, että vaikka syksyllä luonto "kuolee" ja on lumen peitossa monta kuukautta, aina koittaa lopulta kevät ja luonto herää uudestaan henkiin. Luonnon antimista tyrnimarjat ovat olleet meillä nyt muutaman viikon kovassa käytössä - flunssa tahtoo meille kylään. Se kävi jo lapset läpi, niin että jouduin käydä J:n kanssa päivystyksessäkin, mutta oli onneksi nopeaa sorttia ja meni pois parissa päivässä. Minä ja mies selvisimme HYVIN vähällä, mutta nyt tuntuu taas siltä että tauti saattaa meikäläiseen iskeä. Tässä stressitilassa en kyllä ihmettele, tai varsinkaan sitten jos tämä joskus tästä vielä vaikka helpottaa ja stressi loppuu.

Eilen siskoni täytti 18 vuotta! Hän on minulle hyvin tärkeä, ja meillä on ainutlaatuinen suhde erityisesti yhteisten vaikeiden koettelemusten myötä. Kävimme perheen kesken syömässä ravintolassa ja joimme vielä kakkukahvit täällä meillä. Ilta oli mukava ja lämminhenkinen :)

J täyttää pian 3kk ja tiedossa on neuvolakäyntiä ja rokotuksiakin :/ jos suinkin ehdin, laitan tänne oman postauksen J:n 3kk-päivän kunniaksi :)

Värikästä syksyä ja tunnelmallista lokakuuta!

Syyskuu ja korvista nouseva savu.

Niin tultiin syyskuuhun! Ilmat ovat tosin vielä olleet melkoisen lämpimiä, joten syksystä ei sanan varsinaisessa merkityksessä voida vielä puhua. Tänä vuonna syksyn tulo on aiheuttanut minussa neulomis mieliteon! En edes tiedä, mitä neuloisin, mutta tekis niin kovasti mieli ottaa kutimet käteen ja alkaa väkertää jostain ihanasta langasta lämmikettä syksyä ja talvea kohden. Mutta..ne hetket ovat vielä hyvin vähissä, jolloin olisi aikaa neuloa. En huolestu saatikka heitä toivoa menemään, kunhan J vielä vähän kasvaa, alkaa hänellekin tulla jo jonkinlaista rytmiä ja saatan saada muutaman hetken itselleni.

Tänään on ollut sellainen päivä, että oksat pois. Aamu alko ihan hyvin, käytiin päivällä myös lenkillä. Mutta sitten.. Neiti E ei nukkunut eilen päiväunia lainkaan, ja tänään oli käydä samoin. Hermo on ollut niiiiiiiin tiukalla! E:n päikkärit antaa mulle aina mahdollisuuden levätä edes hetken (jos J nukkuu) ja vaikkein ehtisi levätä, niin saan joka tapauksessa olla silloin vauvan kanssa vähän enemmän rauhassa. Yhdessä välissä meno oli jo niin sanoinkuvaamattoman hienoa, kun J itki kaukalossa ja minä siivosin E:n tiputtaman sokerikon aiheuttamia sotkuja, sillä välin E oli kipittänyt jo paukuttamaan tv:n ruutua jollain lelulla, ja tilanne päätty lopulta siihen että kaikki kolome itki :D Äiti väsymyksestä, E väsymyksestä ja kiukusta kun lelu otettiin pois, J nälkäänsä ja märkää vaippaa. No, siitäkin selvittiin, mutta kyllä on ottanut lujille. Joskus vaan jotkut päivät on sellaisia ettei oikein jaksa. Onneksi niitä on harvoin. Ja onneksi E nukahti klo 15 kun koitettiin uudestaan, mutta nyt ei voi antaa kovin kauaa nukkua ettei mee sitte yöunet seuraavaks pilalle.

Tämä viikko on siksi erityisen haasteellinen, kun mies joutuu tekemään 20 tuntia ylitöitä :( hän menee joka päivä jo klo 6 töihin, tulee klo 17 ja vielä lauantainakin pitää töihin. Hän on tietenkin tosi väsynyt, ja luonnollisesti ehtii paljon vähemmän aikaa olla lasten kanssa. Lisäksi hän vie aina auton joten me ollaan ihan jumissa täällä. Joo, on meillä rattaat ja olen käyny lenkillä lasten kans, mutta siihenkään ei koko päivää saa kulumaan ja kaupungille en lähde muuten vain pyörimään.

Nyt minä istun RAUHASSA koneella, J nukkuu vieressä kaukalossa, E nukkuu makkarissa, uunissa kypsyy makaroonilaatikko ja minulla on kupillinen kylmää maitoa ja uunituoreita kaurakeksejä. Tämä päivä ja tilanne vaati nyt ehdottomasti luksusta (ja tässä tunnistan itsessäni tunnesyöpöttelijän :D) ja sitä virkaa sai kaurakeksit nyt edustaa.

Taloasiat ei nyt oikein etene, tarjouksia ootellaan. Yks jo saatukki, mutta yhtäkkiä tarjouksen tekijä häipy jonnekki että siihen ei saa mitään yhteyttä. Alkaa seinät kaatua päälle, todella.

Huomenna mullon niiiiin auto käytössä, ja mää niiiiin häivyn täältä neljän seinän sisältä lasten kans jonnekki! Pappa on ainaskin kesälomalla tän viikon, joten ehkä me mennään sinne. Siellä on tramppa, joten ei muutako E sinne pomppimaan liiat energiat pois. Mikäli sää sallii.

Huh, ny helepotti ko sai purkaa vähä tuntojaan. Joskus on tämmöstä. Rakastan silti lapsiani ja perhettäni enempi ku mitään muuta, tämmöset päivät on vain elämää. Aikansa kutaki, tuumas äitini aina. :)

AHDISTAA

Yksi elämäni kovimmista haasteista.

O-P-I-N-N-Ä-Y-T-E-T-Y-Ö.

Siinä se, sanahirviö, yöuneni pilaaja ja iltojeni masentaja.

Olen sitä sorttia että haluaisin saada asiat tehtyä ajallaan. Usein moni juttu jää viimetippaan, mutta sitten teen kyllä tehokkaasti ja keskittyneesti töitä. Opinnäytetyön kanssa käsitykseni ainekirjoituksesta on uudistunut täysin. Ei voi vain kirjoittaa vaikka juttua omasta päästä tulisikin; pitää olla LÄHTEITÄ, eikä mitä sattuu lähteitä vaan alan arvostettua kirjallisuutta, sekä koti- että ulkomaista.

Lähteitä tietysti siksi, että voin todistaa tarinallani olevan tietoperustan. Huoh.. ongelmaa ei varmaan olisi (tai se ei tuntuisi näin suurelta) jos olisin sellaisella alalla, jossa asiat ovat konkreettisia eikä tunneperäisiä, monelta näkökulmalta katsottavia asioita. Musiikin alalla kyse on taiteesta, eikä sille aina ole tietoperustaa.

Minunkin opparini käsittelee taiteellista työtä. Kuvaan työssäni johtamani kuoron valmistautumista konsertteihin. Näkökulmaa on pyöritelty suuntaan jos toiseen - miten saan tähän pedagogisen näkökulman. Niin, unohdin mainita että samaan syssyyn työn pitäisi todistaa pedagogista pätevyyttäni, sillä tutkintomme sisältää myös opettajan pedagogiset opinnot. No, tällä hetkellä minusta tuntuu että näkökulmia on sata erilaista (näin ei välttämättä ole mutta nyt kovalevyni on vain niin täynnä opparia että tilttaan ihan justiin) ja että työni on kauhean sekava eikä kukaan saa ajatuksen juoksusta kiinni. Apuaaaaaaa.... :(

Tarviiko enää mainita, että olen pahimman luokan stressaaja ja kauhuskenaarioiden keksijä? :D Helpottaa ihan hirveesti :D Pyörittelen jo mielessäni sitä kauhukuvaa, että opparini ei mene läpi / on aivan surkea ja että en valmistukaan tänä keväänä ja ja....

Nii-in, sekava meininki!

Luojan kiitos tätä työtä ei tarvi tehdä enää uudestaan (paitsi jos kone hajoaa ja tiedot tuhoutuu, apua!) ja mä NIIIIIIIN ootan että saan tän saakutin opparin hemmettiin mun koneelta ja päästä! :D

Jep, sitten pidän kyllä pileet. Isolla mahalla, pienellä porukalla. Vaikka synnärillä, jos sinne olen jo silloin joutunut :D

Nyt mä lähden valmistautumaan iltapäivän laulutuntiin, toivottavasti ens kerralla on jo valoisammat jutut ja mieli..

Talviaikaan

Meillä on vähän rytmi sekaisin kun eilen käännettiin kellot talviaikaan. E menikin jo kahdeksan aikoihin päikkäreille (heräsi kuuden jälkeen).

Juon tässä aamukaffiani ja samalla manaan naapuria joka skrapaa auton jäisiä ikkunoita (E nukkuu pihalla). Viime aikoina muutenkin on hermo menny tämän rivitalokommuunin keskellä asuessa. Jotkut ihmiset ei yhtään - siis YHTÄÄN kahto/mieti/ajattele kun näkevät pihalla vauvan vaunut täyesä tällingisä. Huuetaan, paukutellaan ovia, kolistellaan.. ymmärrän normaalielämisestä aiheutuvat äänet - niitä kuuluu meilläkin ja E on monenlaisiin ääniin ja meteliin tottunut. Mutta se, että miksi pitää esim. uuden citymaasturin ovea hakata sen seittemän kertaa kiinni? Luulis ny kerralla menevän. Kaikki terävät, kovat äänet on pahimpia, ei niinkään ohiajavat autot tai normaali jutustelu pihalla.

Jos joku lukee tätä, niin miettii varmaan että onpa pöhölö akka kun vaahtoaa elämisen äänistä! Mutta korostan että normaaliäänet on ok, ei se että muutaman metrin päässä vauvasta huudetaan miehelle/vaimolle miten se "ei tehnyt sitä ja tätä". Sellaiset asiat kuuluu jutella vaikka kotona, ei yleisellä pihalla. Ja nämä ihmiset TIETÄÄ että tässä talossa on vauva, ja ne myös NÄKEE terassille milloin vauva nukkuu siellä.

Haaveilen kympillä omakotitalosta jossakin vähän rauhallisemmalla paikalla, siis ettei naapuri oo heti viiden metrin päässä. Mutta ensin on saatava opinnot loppuun ja mielellään niitä töitäkin.. Valmistuminen ei tunnu olevan enää niiin kaukana (kesällä 2013) mutta sitä ennen tehtävävien koulutöiden määrä hirvittää :O Kevätpuolella helpottaa, kun pari kurssia loppuu jouluna, että sitä ootellesa.

Ja jouluaki ootellesa, onneks tulee joulu niin on jotaki kivaa ootettavaa lähiaikoina! Suunnittelin jo, että marraskuussa meillä laitetaan ulko-oveen joulusta henkivä kranssi, on mukava tulla raskaan päivän jälkeen kotiin kun ulko-ovi jo muistuttaa että pian on joulu ja juhlan ja rentoutumisen aika <3

Anteeksi niille jotka tätä lukevat, on vähän kiukkuista tekstiä. Mutta helpottaa niin kovasti kun saa purkaa mielen päällä olevat asiat kirjoittamalla.

Tällä viikolla alkaa jo marraskuu!! :) Pikkujoulujen aikaa.. ;)