Elämän vuoristorataa

Olenpa ollut pitkään poissa täältä. Ei hätää, olen käynyt teidän blogeissanne kylässä! Harvemmin vain olen ehtinyt kommentoida. Elämme nyt niin raastavassa epävarmuuden tilassa, että energiaa ei riitä juuri muuhun kuin perheen arjen pyörittämiseen.

En pysty vieläkään sanoa varmaksi mitään tulevista asumiskuvioistamme. Vain sen, että uusiksi meni kaikki, mitä luultiin olevan jo varmaa. Välillä on kyllä tuntunut, että ei tästä tule mitään! Tänne kirjoittelen tilanteestamme tarkemmin sitten, kun asiat ovat edes joltain osin varmoja. Käänteitä, maton vetoa jalkojen alta, innostusta, pettymyksiä ja suurta toivoa. Siinä kiteytettynä viimeisen kuukauden tunteet!

Lokakuu on paljastanut luonnossa kauniit värit. Pihlajat ja vaahterat ovat niin kauniita nyt. Luonnosta ja sen seuraamisesta saan voimaa. On toisaalta kovin lohduttavaa ja vertauskuvallistakin, että vaikka syksyllä luonto "kuolee" ja on lumen peitossa monta kuukautta, aina koittaa lopulta kevät ja luonto herää uudestaan henkiin. Luonnon antimista tyrnimarjat ovat olleet meillä nyt muutaman viikon kovassa käytössä - flunssa tahtoo meille kylään. Se kävi jo lapset läpi, niin että jouduin käydä J:n kanssa päivystyksessäkin, mutta oli onneksi nopeaa sorttia ja meni pois parissa päivässä. Minä ja mies selvisimme HYVIN vähällä, mutta nyt tuntuu taas siltä että tauti saattaa meikäläiseen iskeä. Tässä stressitilassa en kyllä ihmettele, tai varsinkaan sitten jos tämä joskus tästä vielä vaikka helpottaa ja stressi loppuu.

Eilen siskoni täytti 18 vuotta! Hän on minulle hyvin tärkeä, ja meillä on ainutlaatuinen suhde erityisesti yhteisten vaikeiden koettelemusten myötä. Kävimme perheen kesken syömässä ravintolassa ja joimme vielä kakkukahvit täällä meillä. Ilta oli mukava ja lämminhenkinen :)

J täyttää pian 3kk ja tiedossa on neuvolakäyntiä ja rokotuksiakin :/ jos suinkin ehdin, laitan tänne oman postauksen J:n 3kk-päivän kunniaksi :)

Värikästä syksyä ja tunnelmallista lokakuuta!