Mainio maaliskuu

Keväinen tervehdys!

Auringonpimennyksen jälkeen on hyvä kirjoitella tämän kevään ensimmäinen postaus :) Maaliskuussa mennään, joten kevätkuukaudet ovat vihdoin alkaneet! Täällä odotellaan jälleen kieli pitkällä kevään merkkejä, ja tänään bongasin niitä omalta pihalta! Ihanaa!!

Tämä lukuvuosi töissä alkaa pikkuhiljaa lähennellä loppuaan, kuukauden kuluttua toinen työni jää jo kesälomalle. Toista jatketaan aina toukokuun loppuun saakka, mutta kyllä se kesä ja kesäloma siellä häämöttävät! Vuosi on ollut rehellisesti sanottuna raskas, mutta toki hyvin antoisa. Kiitollinen olen saaduista töistä, ja siitä että kotopuolessa puoliso on mahdollistanut osaltaan tämän melkoista organisointia vaativan kuvion.

Väsymyksen määrää ei mittailla enää millään asteikoilla, sen verran "pöhnässä" tuntee olevansa lähes koko ajan. Poikaa on mahaoireet valvottaneet ja päivisin sitten kitisyttäneet siihen malliin, että hermo on tiukalla toisinaan yhdellä jos toisellakin. Tutkimuksia tutkimuksia, ehkäpä nämäkin joskus selviää.

Mutta vaikka hermo olisi kuinka tiukalla, niin sitten kun ne nukkuu..

..sitä vain ajattelee että pieniähän nuo vielä on, eivät voi ymmärtää ja tietää säännöistä ja tavoista vielä mitään! Silti sitä aina asettaa omat vaatimukset niin korkealle, kun ei itse jaksaisi passata tai kun pitäisi juuri silloin saada joku kiireellinen työasia tehtyä. Oikeasti vanhin osaa jo vaikka mitä, tomera ja touhukas tyttö hän on <3 poikakin on koko puolitoistavuotiaassa varressaan sangen ketterä (ja kokeilee tämän tästä onneaan, josko joku olisi unohtanut lukita ulko-oven.. ja sitten mennään!). Niin ihania, välillä hirveän ärsyttäviä ja silti rakkaimpia ikinä!!

Nämä silmut hoksasin tänään syreenissä, en kestä!! 

Päivitin olohuoneen verhot kevätkuosiin, nyt tarvittiin väriä! Kappamalli passaa olohuoneeseemme senkin puolesta että valoisuutta tuntuu löytyvän nyt paremmin.

Sielu kaipaa mustavalkoista linjaa todennäköisesti siksi, että se luo harmoniaa tämän hektisen arjen vastapainoksi. Mustavalkoisen keskellä pitää kuitenkin olla myös väriä :)


Perjantain työt odottavat, ihanaa viikonloppua!!

Syyskuun viimeinen.

Huomenna alkaa lokakuu! Huisia, tämä jouluihminen alkaa mielessään hiljaa jo miettiä tulevaa joulua :) rakastan sitä fiilistelyä mielettömästi, kaikki puuhat jotka tuovat joulun ihanaa tunnelmaa, ovat mieleeni. Mutta ei joulusta nyt sen enempää :)

Viikot vierähtää hirveää vauhtia ja lasten kanssa touhua riittää. E on osoittanut hiukan stressin merkkejä kun tämä menopaluu-liikenne on niin hurjaa. Iho on selvästi huonommassa kunnossa, koska E raapii sitä aina paljon enemmän silloin kun on stressaantunut. Onneksi saadaan viikon mittainen levähdys tähän ankaraan tahtiin, kun ensiviikon jälkeen koittaa syysloma!

Pihalla en ole ehtinyt touhailla nyt mitään, mutta sisällä onkin tapahtunut isompia muutoksia. Saimme nimittäin VIHDOIN keittiön työtasot vaihdettua kun sopiva allas ja hana löytyi! Olen niiiiiiin onnellinen, että se kauhea, ennen valkoinen tiskiallas, on nyt poissa!! Se oli kyllä niin törkynen että ette voi kuvitellakaan.. :(
Samalla saatiin keittiöön lisää laskutilaa, tuo entinen tiskiallas nimittäin vei kamalasti turhaa tilaa ja oli tosi epäkäytännöllinen. Nyt se on poissa, jeeeeeee!

Nyt täytyy suunnata takaisin olkkariin, sieltä varmaan E heräilee kohta. J:n kanssa herättiin jo kuuden maissa ;)

Hyvää alkavaa lokakuuta!

Toukokuu ja operaatioita!

Voi miten kylmä toukokuu on ollut! Siitä on kuitenkin otettu kaikki irti siinä määrin mitä voi; on käyty rankametsässä tekemässä ja hakemassa lämmityspuuta, perkattu pihaa ja toimitettu muitakin sellaisia asioita, jotka kuumalla kelillä olisi tympeitä.

Pihalla alkaa olla ihan oma elämänsä, kun kasvit alkavat herätä eloon. Pitäisi ottaa kuvia jotta voisi laittaa tännekin esille, mitä kaikkea pihalta jo löytyy :)

Edellinen asukas oli vanhempi ihminen, eikä ollut jaksanut enää oikein hoitaa pihaa. Niinpä alapuolella kuvassa esiintyvät puskat olivat päässeet pahasti villiintymään.

Katsottiin ystävän kanssa tarkemmin puskaa ja huomattiin, että siinähän on alunperin ollut kolme erillistä pensasta. Niinpä otin Fiskarsit esiin ja aloin raivata pensaita esiin.

Tässä sitten urakan puoliväli, kun olin saanut pensaat eroteltua ja yhden leikoin jo matalaksi. Pensaat olivat päässeet "puutumaan", siis oksat olivat kasvaneet aivan puumaisiksi koska pensasta ei oltu leikattu alas pitkiin aikoihin. Leikkasin kaikki matalaksi, saavat kasvaa sitten yhtäaikaisesti.

Tekisi mieli leikkoa mustaviinimarjapensaitakin vähän, nekin ovat päässeet huonoon kuntoon. Tekisi mieli myös perkata pihan perällä oleva "kasvimaa", sinne voisi istuttaakin jotakin ja kukkapenkki pitäisi siistiä jotta uudet kukat pääsevät kasvamaan. Edellinen emäntä on istuttanut paljon monivuotisia kukkia, siitä olen iloinen! Joka kesä tykkään ostaa kyllä myös yksivuotisia kukkia, mutta juuri pihalla kasvavat kukat saavat mielellään olla monivuotisia. Aika on vain ollut iltoisin niin kortilla, kun olen tehnyt viimeviikot ja teen tämän ja ensiviikon joka ilta töitä. Kokeet ovat pahimmoillaan päällä ja konsertteja pukkaa - mutta mahtavaa että on töitä :) juuri tällä hetkellä se tuntuu oikein hyvältä. Ensiviikon jälkeen alkaa loma, joten sitten on aikaa tonkia pihaa mielin määrin.

Nyt jännitämme, mikä ruusupenkin seassa kasvava erittäin runsas, vehreä kasvi on. Ehkä joku lilja, lehdet ovat siis kasvaneet erittäin rehevästi ja nyt on ilmestynyt nuppuja sinne tänne. Yksikään ei ole vielä auennut, joten jännitystä jatkuu vielä muutaman päivän :) Pitäisi ottaa siitäkin kuva tänne..

Olen leiponut viime aikoina vähän. Nyt tuli leivottua ihan itselle pitkästä aikaa, ja kokeilin sitten vähän terveellisempää versiota mustikkapiirakasta. Tai no, tämä on vähän sellainen "köyhän miehen kevennetty versio", koska meillä ei ollut oikein mitään tarvikkeita kaapissa. Pohjaan olisi tarvittu kananmuna -> korvasin puolikkaalla banaanilla. Ei ehkä ollut paras veto, banaani maistui aika voimakkaasti läpi. Ei pahalta, mutta ei se oikein mustikan kaveri ole.. Jauhot korvasin kokonaan grahamjauhoilla, ja täytyypä sanoa että mustikkapiirakkaan sopii hyvin tummat jauhot! Samoin kuin puolukkapiirakkaan. Sokerina käytin fariinisokeria, kun perussokeri oli loppu :D fariinisokeri ei nyt mikään terveystuote ole, mutta on se parempi vaihtoehto kuin valkoinen sokeri, jos nyt näitä aattelee. Siitä saa myös kivaa kinuskimaista lisäaromia.

Oi että odotan kesää, se on ihan JUST täällä!! :)

Vihdoinkin edistystä

Tänään käytiin E:n kanssa ensimmäisessä valohoidossa. Sairaalassa valohoitoa annetaan kolme kertaa viikossa, yhteensä hoitokertoja on 10-15. Eli melkoista reissaamista kaupunkiin eestaas, mutta on se sen väärti kun alkaa auttaa. Ei tuota raapimista ja veristä kehoa kestä katsoa, ja onhan se kauheaa pikkuiselle kun koko ajan kutittaa ja iho on kipeä tulehdusten takia :( yritimme saada apua jo viime talvena, jolloin tilanne ei vielä ollut näin paha, mutta jälleen kerran vasta yksityisellä ihotautilääkärillä homma lähti etenemään niinkuin piti.

Hoito annetaan solariumin näköisessä laitteessa, ja se aiheutti E:lle melkoisen paniikin. Kaksivuotias joutui suljettuun tilaan ilman äitiä, vaikkakin sain pitää kädestä kiinni. Aika inhaa, ja hoitominuutit lisääntyvät joka kerralla :/ Vaikka kyseessä on vain 8min aika enimmillään, on se piiiiiitkältä tuntuva aika kun toinen itkee paniikissa ja yrittää päästä pois :(

Onneksi samalla reissulla saatiin myös kivempaa ajateltavaa, kun ehdittiin käydä kaverilla kylässä katsomassa heidän taloaan ja 8kk ikäistä poikaa :) tässä illan mittaan on ladottu myös puita kuivumaan takan viereen.

Olen jonkin aikaa sitten aloittanut "elämäntaparemonttia", jos sitä nyt niin hienolla nimellä voi kutsua. Käytännössä kyse on niinkin itsestäänselvästä asiasta kuin ateriarytmistä. Sokeririippuvuudesta irtautuessani mietin keinoja siihen, miten saisin pysyttyä helpommin ruodussa ja miten saisin ateriakoot pienenemään normaaleiksi. Minun kohdallani vastaus oli selkeästi säännöllinen ateriarytmi, ja sitä olen ehtinyt noudattaa nyt parin viikon ajan. Lasten kanssa touhutessa unohdan syödä kunnollisesti, tulee naposteltua koko ajan jotain pientä, ja sitten ei huomaa oikeaa nälkää / lopulta on niin kauhea olo ja nälkä että syö hirveän annoksen ja tekee mieli kaikkea ei niin järkevää syötävää.

Tuloksia huomatessani otin jälleen käyttöön karkkipäivän, ja eipä muuten tee mieli syödä edes karkkipäivänä kovin paljoa karkkia kun on huolehtinut muuten säännöllisestä syömisestä! Huippua. Kyllä tämä tästä! Eikä se haittaisi jos muutama kilokin vaikka häipyisi.. juokseminen ainakin helpottuisi TODELLA paljon.

Kuvassa näkyy muuten pala leipää, jota leivoin ekan kerran puuhellassa. Kyllä siinä on vaan mainio vehje! Lämmöt ja ruuanlaittomahdollisuudet samassa paketissa. Leipä on kauraleipää, jauhoina pääosin grahamjauhoja. Nyt lenkille, ja sitten saunaan! :)

Kaksi sanaa

Hiukset lähtee!

Täällä podetaan hiustenmenetystä, enkä olisi kuuna päivänä uskonut, että se voi olla näin massiivista :/ E:n syntymän jälkeen minulta lähti hiuksia aika vähän, mutta eipä ne raskausaikanakaan olleet kovin hyväkuntoiset. Sanonnan mukaan "tyttölapsi vie äidiltä kauneuden" ja todentotta ihoni oli kuin rupikonnalla ja hiukset rasvoittuivat todella nopeasti. Nyt taas J:a odottaessani hiukseni olivat tosi hyvässä kunnossa, paksut ja elinvoimaiset. Senpä vuoksi myös hiustenlähtö on paljon suurempaa. Ja kaikista ikävintä on se, että hiukset eivät lähde tasaisesti joka puolelta, vaan päälaelta, johon alkaa uhkaavasti muodostua kalju kohta.. apuva!!

Täsmäaseena toimii terveellisen ruuan ohella huominen kampaajakäynti. Tämä liuhuletti saa nyt muuttua radikaalisti, sekä hiustenlähdön että mielen piristymisen vuoksi. Mutta keksiäpä malli, joka sopisi juuri minulle! Olen monelle kampaajalle antanut vapaat kädet sillä ehdolla, ettei leikkaa "poikatukkaa". Tämä sana on ilmeisesti saanut kaikki kampaajat paniikkiin, koska olen tullut niillä kerroilla kampaajalta lähes saman näköisenä pois, miten meninkin.. Ja minulla on siis useinmiten ollut hartiamittainen, tasapitkä tukka. Poikatukka tarkoittaa minulle sellaista tosi lyhyttä tukkaa, miesten hiustyyliä lähentelevää mallia. Huomenna menen kuitenkin eri paikkaan kuin yleensä, joten ehkäpä nyt löytyy kampaaja joka tietää mitä mun päälle voisi tehdä :)

Joulufiilistä olen etsiskellyt, se tulikin jo kun ensilumi satoi kuukausi sitten, mutta katosi lumen myötä :( Jouluvalot olen kuitenkin laittanut jo ulos, ja on sisälläkin muutamia jouluvalmisteluja tehty. Mieli myllertää vielä melkoisesti kaiken tämän muuttoprosessin ja paikkakunnan vaihdoksen kanssa, minulla nämä reagoinnit tulee aina jälkijättöisesti. Vaikka koen muuton kaikinpuolin erittäin positiivisena asiana, on kuitenkin iso elämänmuutos muuttaa Kodista (isolla K:lla) uuteen paikkaan, ja yrittää tehdä siitä se uusi Koti. Mutta tämäkin asia hoituu ajan kanssa :)

Täällä taas!

Elämä on ollut melkoista mylläkkää viimeiset pari kuukautta. Nyt alkaa helpottaa, olemme asuneet nimittäin kohta kaksi viikkoa uudessa kodissa!! Muutimme takaisin syntymäkotikuntaamme, ja kaikkien kommelluksien jälkeen saimme lopulta juuri meille hyvän talon.

Tämän kahden kuukauden aikana olen todella miettinyt, miten ihmeellisesti meidän ihmisten elämää ohjataan ja järjestellään. Aina kun luulee että on keksinyt hyvän suunnitelman, se takuulla muutetaan aivan toisenlaiseksi. Esimerkkinä uusi kotimme. Olimme "varanneet" kotikylältäni myytävänä olleen talon, kaupan ehtona oli oman asuntomme myyminen. Koska kylä on hiukan syrjässä keskustaan nähden eikä talosta oltu tehty yhtään tarjousta ennen meitä, olimme (liian) varmoja siitä että sen talon saamme. Talo oli ollut myynnissä pitkään. Sitten alkoi takkuilla oman myyminen. Kiinnostuneita kävi katsomassa asuntoamme, tarjouksia jätettiinkin, mutta kyseiset henkilöt häipyivät jonnekkin eikä heihin saatu yhteyttä. Eräänä päivänä välittäjämme soitti, että tuleva talomme oli myyty. Olimme ihan äimänä, että miten se YHTÄKKIÄ voi mennä, kun siitä ei kukaan ollut kiinnostunut yli puoleen vuoteen.. meinasi VÄHÄN masentaa, mutta silloin sanoin miehelleni että meitä odottaa jokin parempi, meille sopivampi talo.

Pari päivää tämän jälkeen avasimme taas kerran jokakodin ja etuoven netissä ja aloimme selata talotarjontaa. Tuttu sanoi, että kotipaikkakuntamme keskustan lähettyvillä on ollut pitkään myytävänä hyväkuntoinen okt. Kun avasin talon tiedot näkyviin, muistin että isänikin oli puhunut talosta useaan otteeseen, mutta se oli ollut meidän budjettiin liian kallis. Olin ohittanut talon sen vuoksi kokonaan. Isä oli kertonut, että tämä talo olisi rakennusteknisesti paljon parempi, järkevästi rakennettu ja sisustettu käytännöllisesti. Lähdimme sitten porukalla taloa katsomaan ja ihastuimme heti.

Tämän jälkeen vasta alkoikin kova operaatio saada kaikki palaset loksahtamaan kohdalleen, mutta niin ne lopulta loksahtivat ja se talo on nyt uusi kotimme. Pakko uskoa, että asioilla on tapana järjestyä, ja että kaikella on tarkoitus. Nyt kun mietin kaikkea tapahtunutta, niin kyllä me niin paljon parempi talo saatiin ja ihan vain sen "takia", kun joku toinen teki isomman tarjouksen siitä ekasta talosta. Kiitos hänelle, loppujen lopuksi :D

Nyt tämä 1,5 viikkoa on mennyt tavaroiden paikalleen laittamisessa ja muutamia vähäisiä vieraitakin on ehditty kestittää. Pihaa en ole juuri ehtinyt vielä "tonkimaan", mutta ihan sopivasti sitäkin tässä on. Takapihalla on hiukan metsää, eikä ikkunoista ole suoraa näkyvyyttä toisiin taloihin vaikka taloja tässä vieressä onkin. Nyt ollaan vaan ihan onnessamme siitä, että meillä on TILAA, KOLME makkaria, E nukkuu omassa huoneessaan, mulla on KODINHOITOHUONE, erillinen WC ja AUTOTALLI :DDDDD Vaikka tämä ei kooltaan ole mikään iso, niin edelliseen 61m2 kaksioon verrattuna meillä on ihan hirveesti tilaa :D ah, mä pystyn hengittää.

Onnellinen.

Elämän vuoristorataa

Olenpa ollut pitkään poissa täältä. Ei hätää, olen käynyt teidän blogeissanne kylässä! Harvemmin vain olen ehtinyt kommentoida. Elämme nyt niin raastavassa epävarmuuden tilassa, että energiaa ei riitä juuri muuhun kuin perheen arjen pyörittämiseen.

En pysty vieläkään sanoa varmaksi mitään tulevista asumiskuvioistamme. Vain sen, että uusiksi meni kaikki, mitä luultiin olevan jo varmaa. Välillä on kyllä tuntunut, että ei tästä tule mitään! Tänne kirjoittelen tilanteestamme tarkemmin sitten, kun asiat ovat edes joltain osin varmoja. Käänteitä, maton vetoa jalkojen alta, innostusta, pettymyksiä ja suurta toivoa. Siinä kiteytettynä viimeisen kuukauden tunteet!

Lokakuu on paljastanut luonnossa kauniit värit. Pihlajat ja vaahterat ovat niin kauniita nyt. Luonnosta ja sen seuraamisesta saan voimaa. On toisaalta kovin lohduttavaa ja vertauskuvallistakin, että vaikka syksyllä luonto "kuolee" ja on lumen peitossa monta kuukautta, aina koittaa lopulta kevät ja luonto herää uudestaan henkiin. Luonnon antimista tyrnimarjat ovat olleet meillä nyt muutaman viikon kovassa käytössä - flunssa tahtoo meille kylään. Se kävi jo lapset läpi, niin että jouduin käydä J:n kanssa päivystyksessäkin, mutta oli onneksi nopeaa sorttia ja meni pois parissa päivässä. Minä ja mies selvisimme HYVIN vähällä, mutta nyt tuntuu taas siltä että tauti saattaa meikäläiseen iskeä. Tässä stressitilassa en kyllä ihmettele, tai varsinkaan sitten jos tämä joskus tästä vielä vaikka helpottaa ja stressi loppuu.

Eilen siskoni täytti 18 vuotta! Hän on minulle hyvin tärkeä, ja meillä on ainutlaatuinen suhde erityisesti yhteisten vaikeiden koettelemusten myötä. Kävimme perheen kesken syömässä ravintolassa ja joimme vielä kakkukahvit täällä meillä. Ilta oli mukava ja lämminhenkinen :)

J täyttää pian 3kk ja tiedossa on neuvolakäyntiä ja rokotuksiakin :/ jos suinkin ehdin, laitan tänne oman postauksen J:n 3kk-päivän kunniaksi :)

Värikästä syksyä ja tunnelmallista lokakuuta!

Vielä on vihreää

Mieli alkaa valmistautua syksyyn. On jotenkin tosi kova paikka luopua kesästä, mutta kun "surutyön" on saanut tehtyä, syksy tuntuukin oikeastaan aika kivalta. Luontohan on silloin todella kaunis ruskaväreissä, kynttilöiden hämyssä on ihanaa istua iltaa, vielä ei tarvitse pukea toppavaatteita päälle ja valoakin on vielä kohtuullisesti.

Mies on ollut viikon töissä. Hyvin ollaan pärjätty lasten kanssa, vaikka vähän jännitin. Vaikeita päiviä tulee varmasti, siihen ei tarvita paljonkaan jos univelkaa on ja jokin juttu ei mene putkeen vaikka kuinka yrittäisi. Mutta silloin lasketaan miljoona kertaa kymmeneen ja koitetaan jaksaa eteenpäin :)

"Nukuttaa.."

Poika on melkoinen hikoilija, joten lyhythihaisille bodyille on ollut kyllä kovasti kysyntää. Vaikka lämpötilat ulkona ovat jo kesän helteistä viilenneet, on meillä sisällä aivan älyttömän kuuma. Meillä on kyllä ilmalämpöpumppu, jolla kämppää voisi viilentää, mutta vauvan vuoksi ei olla uskallettu pitää sitä kovin paljon päällä. Sieltä tulee niin "raakaa" ilmaa että vilustumisen vaara on suuri. 

Viime viikolla meillä kävi sukulaisvieraita, jotka toivat mukanaan mm. laatikollisen vaatetta E:lle ja vauvalle. Kiitos vielä isosti Lotta ja lapset! Yläkuvassa näkyvä body on juurikin laatikosta löytynyt aarre. Ei tullut itse hankittua kovin montaa lyhythihaista vaatetta kun ajattelin, ettei noin pienellä ehkä tarvi, mutta niinpäs vain tarvittiinkin!

Kuvassa on hiukan hassu kuvakulma, on vaikeaa saada kuvattua pikkuiset varpaat oikeannäköisessä mittasuhteessa.. Ei sitä muistanutkaan, miten pienet ne varpaat onkaan! <3 Hassua, miten äkkiä tuollaiset unohtaa, vaikka edellisestä kerrasta ei ole paria vuottakaan.

Taloasioista vielä.. oman talon saaminen ei ole enää pelkkä haave, se on kovaa kyytiä toteutumassa! Meillä on jo tupa kiikarissa, se on meidän KUN vain saadaan nykyinen myytyä! Nyt toivotaan, että joku innostuu tästä meille niin rakkaaksi tulleesta kaksiosta ja ostaa sen pois :)

Hyvää alkanutta viikkoa! :)

Pyykkäri

Kodissamme on käynnissä hullunmylly!

Koska toivomme muuttavamme tästä kodista lähitulevaisuudessa pois, olemme käyneet läpi tavaroita ja vaatteita, joista luovumme. Kävin varaamassa kirpparilta pöydän ja nyt kokeilen kirppismyyjän uraa ensimmäisen kerran :) huomenna käymme viemässä monta kassillista tavaraa myyntiin. Olen pessyt E:n pieneksi jääneitä vaatteita monta koneellista ja ripustanut kuivumaan ulos. Säät suosivat - pyykit kuivuvat tällä kelillä hetkessä. Aurinko paistaa (puolivarjossa +34!) ja käy hentoinen tuulenvire, joten ihanteellinen ilma pyykinkuivatukselle!

Olin säästänyt oikeastaan kaikki E:n vaatteet, lukuunottamatta tietysti rikki menneitä tai pahoin sotkeentuneita. Niinpä vaatetta oli PALJON, ja nyt kun toinen tulokkaamme on poika, voimme luopua sellaisista vaatteista joita pojalle ei kierrätetä. 

Olen innostunut kirppisprojektista, koska tykkään itse koluta kirppareita. Löytämisen ilosta olen täällä aiemminkin sanaillut, nyt toivon että joku muu saa saman tunteen meidän avullamme :) Myyjänä minulle ei ole tärkeää voiton saaminen, riittää mainiosti jos saan pöytävuokran kuitattua tuloilla. Sen päälle tulevat mahdolliset voitot ovat tietysti kiva plussa :)

Yllättävän aikaavievää puuhaa kyllä tuo kirppistuotteiden plokkaaminen, peseminen/siistiminen, silittäminen ja hinnoittelu on! Eipä tämäkään olisi mahdollista ilman Miestä. Hänellä vielä tämä viikko lomaa, sitten minä kokeilen siipiäni ensimmäistä kertaa yksin kahden lapsen kanssa, hui!

Tänään lähden ensimmäistä kertaa pois kotoa yksin. Lähden kuluttamaan laatikon pohjalla ollutta liikuntakorttia Pilates-tunnille! Jee :) sain 10x kortin paikalliseen kuntokeskukseen viime synttäreinä ja vihdoin minulla on mahdollisuus käyttää sitä. Pilates lähtee kokeiluun ensimmäisenä, koska se kehittää kehon syviä lihaksia ja lisää liikkuvuutta. Sanomattakin lienee selvää, että kummatkin on päässeet viime aikoina hävettävän huonoon kuntoon.. (hävettävää siksi, että ennen kuitenkin urheilin ihan kilpailumielessä..) Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, asialle voi vielä tehdä jotain! Sain niskani tulehdutettua yöimetysten ansiosta, joten niska-hartiaseudun verenkierron parantaminen ei myöskään olisi pahitteeksi.

Loppuun vielä viikonlopun kuulumiset, kyllä taas saa olla niin kiitollinen ihmisistä ympärillään! Sunnuntaina kävimme eräällä ihanalla mummelilla kylässä ja hän antoi meille tällaisen pullakranssin! Oli pakko ottaa siitä kuva, sillä se oli todella iso! Herttainen mummeli, kaiken kaikkiaan :)

Pääsimme käymään myös näin upeissa maisemissa eräällä hirsimökillä. Seura oli hyvää, ja ruoka - se vasta hyvää olikin! ;)

Aurinkoa alkaneeseen viikkoon!

Tämän päivän ilot

..ovat koostuneet monista pienistä asioista. Ja vähän isommistakin. Aloitettakoon nyt vaikka sillä, että mies aloitti tänään kesäloman, tästä eteenpäin viisi viikkoa yhteistä aikaa <3 luksusta! Kivaa oli myös se, että sain vihdoin itsestäni irti ja imuroin ja pesin lattiat (!), nyt on puhdas koti viikonlopun vieton alkaessa :)

Kävimme vähän ajelulla ja suuntasimmekin sitten isälleni käymään, joimme siellä kaffit ja sitten mentiin kiinalaiseen ravintolaan syömään ihan oman perheen voimin. Nyt istuskellaan rauhassa, E meni juuri nukkumaan ja nukahtikin jo. Vähän tv:n katselua ja rauhoittumista.

Suuren riemun minulle tuotti tänään eräs hyvin arkinen esine. Arvostan suuresti käytännöllisiä, elämää helpottavia asioita, varsinkin nyt kun on pieniä lapsia ja tilat ovat hyvin ahtaat. Tämä esine on pyykinkuivausteline, malliltaan tällainen:

Olen ihan onnessani tästä! Vie niiiiiin paljon vähemmän tilaa kuin sellainen "normaalimallinen". Lisäksi tässä on 34 metriä kuivaustilaa, joten tähän mahtuu paljon enemmän pyykkiäkin. Vauvapyykkiä odotellessa.. Tuossa saa noita tasoja levitettyä tai olemaan levittämättä, sitä voi myös käyttää vain puolikkaana. Eli lakanatkin tuohon saa kyllä kuivumaan, ei ole pelkälle pikkupyykille. Meillä ei ole mahdollisuutta kuivausrumpuun, kun tässä asunnossa ei sellaiselle ole paikkaa, joten on panostettava näihin "manuaalisiin" :)

Tähän loppuun mainitakseni, olossa ei muutoksia. Odotellaan odotellaan..

ILOISTA VIIKONLOPPUA!

Uusi imuri

Pakko hehkuttaa täälläkin - ostimme uuden imurin! :)

Me ostetaan harvoin täysin uusia, kalliimpia tavaroita. Imuri kuitenkin on yksi monista kodinkoneista, jota ei viitsi käytettynä ostaa.

Meillä on ollut käytössä pitkään palvellut Melissa-merkkinen halpaimuri. Se on äitini peruja, eli ostettu noin vuonna 2004-2005. Siihen nähden, että se on palvellut melkein 9 vuotta, se on toiminut ihmeellisen hyvin. Mitä nyt pari viime vuotta olemme lähinnä "siirrelleet roskia paikasta toiseen", eli imuri ei juurikaan ole imenyt kuin hetken aina kun pölypussi on vaihdettu. Lisäksi tähän ei saanut enää pölypusseja kuin verkkokaupasta. Kaikista pahimmat viat olivat kuitenkin a) parketin naarmuuntuminen b) todella lyhyt varsi, sai ihan kippurassa imuroida c) järrrrkyttävä äänenvoimakkuus. Jouduin laittaa E:lle kuulosuojaimet päähän että uskalsin imuroida, sillä äänenvoimakkuus satutti munkin korvia :((((

Mutta nyt... NYT meillä on uusi, ihana tuttavuus! Se on tämä:

Electrolux ErgoSpace Green

Äänenvoimakkuus pienimmällä teholla T O D E L L A hiljainen. Suurimman tehon ollessa käytössä pystyy ihan hyvin juttelemaan samalla, kuulen mitä keskustelukumppani sanoo. Ja se imee todella.. oon niin iloinen! Siivoaminen ei liene kenenkään lempipuuhaa. Siksi mielestäni olisi tärkeää että siivousvälineet olis hyvät, silloin siivoaminen ei ole niin vastenmielistä koska se ei ole TURHAA TYÖTÄ.

Viikonloppu alkamaisillaan, ja ensiviikolla syysloma! Me like ;)

Koti turvalliseksi

Nyt kun E on alkanut ryömimään ja liikkuu jo aika sutjakastikin paikasta toiseen, on nämä kodin turvallisuuskysymyksen tulleet esille väistämättä. Ennen ryömimisaikaa ei oikein osannut ihan kaikkia vaarapaikkoja ajatella, mutta nyt ne huomaa kun neiti niitä nopeasti löytää.

Pistorasioiden suojatulpat on asennettu vaadittuihin paikkoihin, helposti putoavat ja särkyvät tavarat on nostettu pois vaarallisista paikoista. Mietinnässä on vetolaatikoihin jokin systeemi, jolla saisi laatikot pysymään kiinni neidin yrittäessä vetää niitä auki (sormet on jo jääneet väliin, au :/ ) mutta sen pitäisi aueta myös helposti jos me tarvitsemme laatikosta jotain. En tiedä, onko tähän pulmaan jo jokin vekotin keksitty, mutta tarve olisi suuri. Meillä nimittäin noita vetolaatikoita on matalalla _paljon_.

Olkkarissa meillä ei tällä hetkellä ole sohvapöytää eikä mattoa, uusi pöytä odottaa kasaamattomana vielä ja matto otettiin pois jotta neiti saa harjoitella ryömimistä ilman esteitä. Nyt kuitenkin mietin, pitäisikö paksumpi matto laittaa lattialle, koska E tykkäisi istua mutta muksahtelee kumoon vielä silloin tällöin. Mua hirvittää jos pää käy johonkin :( Ehkä hän osais jo ryömiä sen verran sujuvasti että matto ei hidasta vauhtia.

Sähköjohdot kiinnostaa tosi paljon, valitettavasti :( niitäkin meillä on siellä ja täällä, kun on pianoa, pöytälamppua, läppäri, tulostin, viihdekeskus jne..

Tuolla se neiti nytkin möyryää mun jaloissa, tietokonepöydän alla :D Lähden tästä pikkuhiljaa nukuttamaan häntä, hyvää alkanutta viikkoa!

Muistakaahan varoa pieniä koululaisia jotka tästä päivästä lähtien kansoittavat taas tiet :)