keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Vauvan kolmas viikko

Jatkan nyt vauvan ensimmäisen kuukauden ajan tätä viikottaista kertomussarjaa vauvan viikoista, tässäpä kolmannen viikon tunnelmia! :)

Poika on tosi jäntevä, olkapäällä ollessa nostelee päätään kovasti. Jaksaa valvoskella välillä jo vähän pidempään, mutta ei kuitenkaan vielä ole sellainen kukkuja kuin E, joka ei malttanut nukkua tämän ikäisenä kuin lyhyitä pätkiä ja oli _kauan_ hereillä. Tuntuu ihan oudolta tällainen, mutta olen tosi iloinen vauvan puolesta, tietää että ei ole kipeä kun pystyy nukkumaan. Tiheän imun kausi taitaa olla alkamassa, on viihtynyt nyt tosi paljon rinnalla. Luin jostain että kolmen viikon iässä sellainen mahdollisesti voi tulla.

"Nuku, nuku nurmilintu.."


Olemme tällä viikolla käyneet ulkoilemassa meren rannassa ja kyläilyäki ollaan pienissä määrin harrastettu. Kotosalla mies on tehnyt monenlaista pikku hommaa, täytyy kyllä erikseen oikein mainita että hän on uskomaton. Ottaa E:n mukaan kauppaan, leikkii takapihalla sään salliessa, nousee aamulla antamaan aamupalat ym. ja siinä sivussa vielä hoitaa kotia enemmän kuin minä. Kyllä se on Aarre isolla A:lla! <3

Meren rannassa :)


Ensiviikolla suuntaamme vauvan ensimmäiseen lääkärintarkastukseen. Lähete kuulopolille tuli myös, syyskuussa käydään testaamassa kuulo. Sitä kun ei saatu mitattua laitoksella kun pojalla oli niin pikkuiset ja  ahtaat korvakäytävät.

Muutoksen tuulet puhaltelevat täällä taas vähän aktiivisemmin, asuntoasiat jälleen "tapetilla".. ykkösjuttu nyt on myydä tämä asunto pois, tila loppuu ja toisekseen asuntokauppa tulee todennäköisesti hiljenemään tästä vielä enemmän, joten nyt on myytävä jos tästä meinaa jotain saada. Mutta se, mitä sitten tapahtuu.. vuokralle tai omakotitalon osto. Pankkiin suuntaamme siis jälleen.. Pitkillä kantimilla tämä meijän asuntoasia, mutta kyseessä on kuitenkin pitkästi tulevaisuuteemme vaikuttava päätös, joten hätiköinti ei kannata.

Iloista viikon jatkoa! :)


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Vauvan toinen viikko

Viikot ne vain vierähtävät, aamua seuraa päivä, päivää ilta, yö ja hupsista vain, taas ollaan uudessa päivässä! Tällä yritän sanoa, että voi hurja miten nopeasti aika kuluu ihan vain kotona ollessa.

Vauvan toinen viikko on sujunut myös mukavasti ja rauhallisissa merkeissä (vaikka meillä ei muuten kyllä kovin rauhallista ole, siitä pitää huolen isosisko ja hänen konstinsa saada huomiota..). Vauva syö välillä tiheästi, välillä pidemmillä väleillä, mutta keskimääräisesti noin parin tunnin välein. On nukkunut yöt tähän saakka suorastaan mahtavasti, muutamana yönä 1,5-2 tunnin välein herännyt syömään, mutta viime yönäkin nukkui 4 tuntia ennen ensimmäistä yösyöttöä. Ja on nukahtanut syötön jälkeen aina uudestaan heti. Vau.. pitää koputtaa puuta!

Jälleen täytyy sanoa, että miehen apu on helpottanut monia asioita! On paljon helpompi jatkaa vauvan ja esikoisen kanssa sitten, kun mies palaa töihin, kun olen saanut vauvan kanssa opetella rauhassa juttuja. Ihan mahtava juttu.

Eilen kävimme neuvolassa ja jännityksellä odotin pojan mittoja. Pituus oli nyt 50,7cm (syntymäpituus 48cm) ja paino 3,3kg (syntymäpaino 2,9kg). Poika on siis kasvanut hyvin ja siitä olin iloinen! Sitä kuitenkin aina välillä miettii, onko kaikki hyvin, onko vauva varmasti terve ja kasvaa niinkuin pitää. Säikähdin kieltämättä sairaalassa ilmennyttä keltaisuutta, vaikka ilmiö sinänsä ei ole harvinainen, mutta itselleni se oli uusi kokemus. Siitä jäi vähän pelkoa, että mitäs jos kotona vauvalle tulee jotain vastaavaa enkä huomaisi sitä.. mutta luotan nyt siihen, että kyllä sen näkee/huomaa/vaistoaa jos vauvalla joku hätä on.

Neuvolassa myös penslattiin vauvan navanpohja metyleenisinellä jotta se kuivaisi, napavarsi irtosi 3 päivää sitten ja navanpohja oli vielä vähän kostea. D-vitamiinitipat pitäisi nyt myös aloittaa. Huoh, miten ihmeessä muistan antaa niitä joka päivä? Esikoisen kohdalla valitettavasti olen ollut hävettävän huonomuistinen asian suhteen.. olen ajatellut että E:lle voisi hankkia jo D-vitamiinit tablettimuodossa, ymmärtääkseni niitä on lapsille sopivassa, pureskeltavassa muodossa. Niiden tippojen kanssa läträäminen on mielestäni kyllä yksi joutavimmista hommista. E:lle tipat aiheuttivat myös mahanpuruja, saa nähdä miten pojan kanssa.

Kävimme tällä viikolla myös ensimmäisen kerran kyläilemässä vauvan kanssa, mummulassa. Anoppi ei pääse meille, joten menimme sitten sinne. Tänään olisi tarkoitus käydä isälläni, saan häneltä vähän mustikoita pakkaseen kun en nyt (sattuneesta syystä :D) ole päässyt mustikkaan. Haaveena kyllä olisi päästä! Edes vähän kun saisi pakkaseen, en haaveile edes ämpärillisestä kun muutaman piirakka/rahka-annoksen verran saisi.

Nyt täytyy lähteä laittamaan kamppeet kasaan että päästään lähdölle. Kivaa keskiviikkoa!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Vauvan ensimmäinen viikko

Hui, eilen tuli jo VIIKKO vauvan syntymästä! Lyhyt aika, toisaalta tuntuu niin kovin pitkältä. Miten paljon yhteen viikkoon voikaan asioita mahtua..

Ensimmäinen viikko on kulunut mukavasti. Vauva oli ensimmäiset päivät paljon rinnalla, on toki edelleenkin mutta imeminen on selvästi tehostunut ja kun maitoa mahtuu koko ajan vähän enemmän massuun, untakin jaksaa posotella pidempään. Yöt ovat sujuneet erittäin hyvin, vauva on herännyt itse syömään vaihtelevasti 1,5-4 tunnin välein, toistaiseksi hän syö harvemmin öisin kuin E. Muistelen tosin, että E:llä alkoi parin viikon iässä vasta tulla esiin rauhattomuutta, siihen asti oli myös rauhallinen "nukkuu-syö-hetken hereillä-nukkuu.." -tyyppi. Saas nähdä, miten tämän pojan kanssa sitten käy :)

Neuvolassa käytiin kun vauva oli 6vrk ikäinen, paino sairaalasta lähtiessä oli 2980g (lähtöpaino ylitetty) ja neuvolassa se oli 3100g ja vähän päälle. Olen imettänyt aina kun vauva hamuaa tissiä, tosin tälläkin vauvalla on niin mahdoton imemisen tarve, että olen antanut tutin silloin kun hän hamuaa vieläkin vaikka jo puklaa ylensyömäänsä maitoa.

Pojan kanssa nivustaipeet ovat olleet huonomassa kunnossa kuin tytöllä. Perunajauhoilla sain tilanteen kuitenkin haltuun, nyt ei punoita taipeet enää onneksi. Melkoinen kakkakone tämä vauveli on, mutta hyvä että maha toimii. On niin kurjaa jos pienellä on maha kipeä :(

Oma vointini on hyvä, mutta vielä ei jaksa kuin lyhyitä aikoja kulkea esim. kaupassa. Kerran olen käynyt ja olin ihan puhki pikku kauppareissun jälkeen. Mutta eipä mun tarvikkaan mennä, mies on ihanasti hoitanut meillä ruokapuolen että mun ei oo tarvinu siihen puuttua lainkaan. Se on niin suuri apu.

Nyt E heräsi päikkäreiltä ja vauvakin alkaa osoittaa nälän merkkejä :)

Hyvää loppuviikkoa!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Synnytyskertomus

Heti alkuun on todettava etten olisi uskonut, miten "helposti" synnytys voi mennä kun kaikki menee kohdalleen. Sain aivan toisenlaisen synnytyskokemuksen ensimmäiseen verrattuna, ja tästä olen enemmän kuin kiitollinen! Mutta nyt siihen kertomukseen.

Laskettu aika oli siis ke 3.7.2013, mutta vasta ke 10.7.13, rv 41+0 alkoi tapahtua. Heräsin yöllä klo 3 enkä heti tajunnut, miksi heräsin. Mahassa tuntui oudolta, ja kohta tulikin supistus. Supistus ei ollut varsinaisesti vielä kipeä, mutta siihen olin siis herännyt aiemmin. Koska nämä olivat koko raskauden ensimmäiset erilaiset supistukset, seurasin jännityksellä tuleeko niitä lisää. Niitä tuli n. klo 5.30 saakka, jolloin olin nukahtanut. Supistukset tulivat alle 10 min. välein ja ennen loppumista väli piteni. Seuraavan kerran supisteli pari kertaa klo 7 maissa, sitten tuli taas tauko.

Klo 11 supistukset alkoivat jälleen, ja nyt ne alkoivat muuttua kivuliaammiksi. En edelleenkään ollut kovin kipeä, mutta huomasin joutuvani hengittelemään supistusten aikaan. Minulla oli neuvola-aika varattuna klo 12.30 ja sanoin miehelle, että menen sinne ja kysyn, mitä nämä supistukset ovat (en tässä vaiheessa uskonut niiden olevan muuta kuin harjoitussupistuksia). Klo 12 totesin, etten uskalla ajaa autolla kun supistukset olivat sen verran tujuja. Keinuin jumppapallon päällä ja kirjasin supistuksia ylös. Soitin neuvolaan ja sieltä sanottiin, että kannattaisi soittaa synnärille. Soitin, ja sieltä sanottiin että synnytys saattaa hyvinkin olla käynnistynyt (minä naureskelin että joo, niin varmaan, ei tämä itsestään käynnisty..) ja kehottivat tulemaan näytille heti kun siltä tuntuu, koska olin uudelleensynnyttäjä ja supistusten väli oli n. 7 minuuttia.

Soitin isälleni, että olisiko hän valmiustilassa tulemaan meille E:n vahdiksi, jos lähtisimme käymään synnärillä. Sanoin ettei tässä välttämättä mihinkään lähdetä, mutta toivoin hänen pitävän puhelimen lähettyvillä jos nyt sattuisi että jotain tapahtuisikin. Puolen tunnin päästä soitin että lähteä tulemaan, tuli sellainen olo että kannattaisi ehkä sittenkin käydä näytillä. Mies kävi tällä välin kaupassa ja kun isäni tuli, lähdimme saman tien synnärille. Sanoin, että tulemme vielä varmasti takaisin, mutta isä huusi silti peräämme että "tsemppiä" :D

Klo 13.30 istuin tarkkailuhuoneessa kiikkustuolissa käyrillä. Klo 14 saakka käyrää otettiin, supistuksia tuli jo aika kipeästi, mutta supistuksia mittaava kone näytti tosi alhaisia lukuja. Sanoin miehelle että just, ei nää kivut oo vielä mitään, tässä mitään synnytetä.. vaikka supistukset kieltämättä vaativat täyden huomioni ja hengittämisen. Kätilö tuli takaisin ja sanoi, että supistusanturi oli päin honkia. Kehotti käymään vessassa ja sitten oli ensimmäisen sisätutkimuksen vuoro. Hämmästystäni en osaa sanoin kuvailla kun kätilö sanoi tutkittuaan: "Et sinä turhaan oo ollu kipiä, olet 6-7cm auki!". Olin ihan että mitä ihmettä, mitä IHMETTÄ??! Kätilö lähti heti varaamaan salia (olivat kaikki käytössä) ja minä aloin pukea hämmentyneenä sairaalavaatteita päälle. Viestiä isälle, että jäädäänkin tänne..

Salit olivat tosiaan varattuja, joten siirryimme odottamaan synnärin aulaan salin vapautumista. Täytimme samalla anestesiakaavakkeet, sillä olin toivonut selkäydinpuudutusta. Kätilö totesi, että spinaalin ehdin saada. Kävimme samalla edellisen synnytyksen komplikaatiot läpi, jotta kätilö osaa varautua oikein. Pääsimme jonkin ajan kuluttua saliin, ja kätilö laittoi heti kanyylin käteeni. Klo oli silloin n. 15 ja tehtiin toinen sisätutkimus. Olin 8-9 cm auki, eli spinaalihaaveet unohdettiin. Lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot, laittamaan pinnin vauvan päähän ja laittamaan PCB-puudutuksen eli kohdunkaulanpuudutteen, mutta se ei ehtinyt auttaa koska reunoja ei ollut juurikaan enää jäljellä. Hengitin ilokaasua supistusten tullessa, ja se olikin sitten ainut kivunlievitykseni synnytyksessä. Tällä kertaa ilokaasu kuitenkin jopa tuntui, koska supistukset olivat aivan erilaisia kuin käynnistetyssä synnytyksessä. Nyt ne alkoivat pikkuhiljaa, joten ehdin hengittää kaasua tarpeeksi ennen pahinta supistushuippua. Hengittäminen syvään ja rennosti oli muutenkin avainasemassa synnytyskivun kestämisessä.

Minua alkoi ponnistuttaa joskus 15.30 jälkeen, mutta kohdunsuulla oli pikkuinen "lipare" reunaa yhdessä kohtaa jäljellä. Loppujen lopuksi tuo "lipare" viivästytti vauvan syntymää, sillä se ei lähtenyt kokonaan pois koko ponnistusvaiheen aikana. Kätilö yritti hieroa sitä, mutta lopulta hän piti sitä sormilla paikallaan kun minä työnsin vauvan päätä yrittäen saada sen ohittamaan lipareen, ettei se enää tulisi pään eteen esteeksi. Tämä oli haastavaa, mutta onnistui lopulta. Sen jälkeen vauva lähti tulemaan ulos, ponnistin puoli-istuvassa asennossa. Koska lipare aiheutti viivästystä, supistukseni alkoivat vähän heiketä ja lyhentyä. Sain nenäsuihkeena supistuksia kiihdyttävää lääkettä, mikä toimi hyvin. Kaksi kätilöä tsemppasivat ja ohjasivat aivan loistavasti, varsinkin ennen pään syntymistä, kun pelkäsin venymiskipua. Kätilöni osasi kuitenkin todella hyvin jarruttaa minua että iho ehti venyä, ja tsemppasi kun piti uskaltaa ponnistaa pää ulos. Ilman mitään kivunlievitystä, tämä vaihe tuntui mielestäni ikävimmältä. Lopulta pää syntyi, ja klo 16.19 poika oli kokonaan ulkona :) Synnytys kesti kokonaisuudessaan vähän reilut 4 tuntia.

Kun poika oli syntynyt, kätilö nosti häntä että näimme sukupuolen. Poika oli todella sininen, ja kätilö kertoi napanuoran olleen kaulan ympärillä. Napanuorassa oli myös umpisolmu. Kumpikaan näistä seikoista ei kuitenkaan ollut aiheuttanut vauvalle mitään haittaa, sillä napanuoran virtaukset olivat olleet kunnossa ja nuora oli ollut niin pitkä että kätilö sai sen heti vedettyä vauvan pään yli kun pää syntyi. Pian vauva alkoikin itkeä, ja isä pääsi leikkaamaan napanuoran :) Vauva nostettiin paitani alle ja me vain totesimme liikuttuneina saaneemme pojan! <3 :)

Tässä vaiheessa kätilö teki edellisen synnytykseni huomioiden muutaman istukan syntymistä helpottavan asian. Sain moninkertaisen annoksen kohdun supistumista aiheuttavaa lääkettä kahdessa muodossa. Istukka syntyikin 16 minuutissa ja kätilö pystyi varmasti todeta sen olevan kokonainen. Sain pari nirhaumaa, mutta yhtään tikkiä ei tarvittu. Synttärikahvit join istualtaan, ja kävelin itse vessaan pikkupesuille sen jälkeen. Se tunne oli mahtava.. pystyin myös kävellä osastolle!

Olen todella, todella iloinen ja kiitollinen tästä mahtavasta synnytyskokemuksesta. Nyt vasta ymmärrän, miten paljon ensimmäinen synnytys komplikaatioineen aiheuttikaan minulle traumoja. Nyt minulla on hyvä muisto tästä synnytyksestä, ja mikäli joskus saamme vielä lisää lapsia, uskallan siihen ryhtyä ilman kovaa pelkoa.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Siinä hän on!

Uunituore

Pikkuinen poikamme, niin ihana! <3 Strategiset mitat 2950g ja 48cm. Napanuorassa oli umpisolmu ja se oli myös kiertynyt kertaalleen kaulan ympäri, mutta napanuora oli niin pitkä, että kätilö sai sen hyvin vedettyä pään yli eikä se ehtinyt puristaa kaulaa.

Olimme sairaalassa neljä päivää, olisimme muuten päässeet aiemmin mutta bilirubiiniarvot nousivat korkeiksi ja poika joutui sinivalohoitoon vuorokaudeksi. Keltaisuus on kuulemma yleistä varsinkin alle kolmikiloisilla, ja sinivalohoito osottautui tehokkaaksi - seuraavana päivänä arvot olivat hyvin laskussa ja pääsimme kotiin.

Nyt opettelemme arkea nelihenkisenä perheenä, ja nautimme kesästä :)

Arvonnan voittajaksi osoittautui Tiia arvaten juuri oikeaa päivää, onnea Tiia!! :) Otan sinuun lähiaikoina yhteyttä niin saat pienen palkinnon! :)

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Meitä on neljä!

Pikkuinen prinssi syntyi perheeseemme tänään 10.7.2013 klo 16.19 <3 son niin söpö! :D

tiistai 9. heinäkuuta 2013

40+6

En enää viitsi aloittaa että olen vieläkin täällä - johan sen huomaa tästä kirjoituksen ilmaantumisesta ;)

Ja turha varmaan mainita, että pinna on PIKKUISEN kireällä. Eilen oli neuvolakäynti ja siellä kaikki oli ok. Huomenna uusi käynti ja perjantaina aika äitiyspolille synnytyksen käynnistyksen suunnitteluun. Voihan kilin kellit.. Moni sanoi viimeksi kun käynnistysajan saimme, että kyllä se nyt lähtee syntymään kun "säikähtää" tulevaa käynnistystä.. ei säikähtäny :D Että en nyt sitten siihenkään "luota" tällä kertaa. Toki jos niin käy, niin kiva!

Mies yrittää ihanasti keksiä kaikkia kivaa tekemistä etten ihan mätänis tänne <3 kävimme tuossa päivällä kaffilla ihan keskustassa ja se piristi hirveästi. Nyt miehen veli on täällä kylässä ja grillaus on menossa, kohta syödään päivällistä :) täytyy lähteä kattamaan pöytää. Josko tämä tästä taas!

Tänään on myös edesmenneen äitini syntymäpäivä, hän olisi täyttänyt 59 vuotta <3 Tässä vielä hänen lempi kesälaulunsa:


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

40+4, still here

Juu, täällä ollaan linjoilla, vieläkin.

Ei tälle viikonlopulle syntynyt meidän vauveli, vaikka miehellä oli niin vahva tunne siitä. Tai aikaahan olisi vielä viisi tuntia, mutta tuskinpa ihan niin nopeasti selvittäisiin tuosta urakasta :D

Olemme käyttäneet näitä "viimeisiä päiviä" kaikenlaiseen kivaan tekemiseen. Ollaan käyty ajelulla uusissa paikoissa, kävelyllä merenrannassa, grillailtu, saunottu, nukuttu ja rauhoituttu. Oma mieli haluaa jo rauhoittua, ei tee mieli lähteä kyläilemään oikein minnekään enää. Toki syynä on sekin, että liikkuminen on välillä tosi kivuliasta, joten on kivempi olla kotioloissa. Tästä syystä vieraat ovat kyllä erittäin tervetulleita, mutta minä pysyn liikuissani vähän pienemmällä reviirillä.

Tänään sisäreisien krampit ovat olleet todella kovia. Ihan olen joutunut polvilleni mennä pariin otteeseen, kun on tullut niin järjettömän kova ja kivulias kramppi reiteen. Se ei oikein ole kivaa, vähätkin liikkumiset jopa kotioloissa ovat inhoja. Muistan, että ekassakin raskaudessa näitä kramppeja oli viimeisillä viikoilla, mutta eivät ne ihan näin kovia olleet. Tämän vauvan pää painaa jotenkin enemmän niitä hermoja, jotka nuo krampit aiheuttavat.

Huomenna neuvolakäynti, onkohan viimeinen? Viime raskaudessa minulle tehtiin yliaikaisuuskontrolli äitiyspolilla rv 41+3, tuo on kuulemma se ajankohta kun täällä tarkistavat tilanteen. Sinä päivänä synnytys myös käynnistettiin, koska pissassa oli proteiinit plussalla. Jos kontrolli tehdään nytkin samaan aikaan, se on luultavasti perjantaina. Huomenna tuokin selviää. Alkaa kieltämättä hermo vähän pettää, josko käynnistykseen menee tämäkin. Edellinen käynnistys oli kokemuksena kyllä aivan hyvä, vaikka olikin raju. Mutta pakostakin miettii, olisiko se istukkajuttu päättynyt paremmin, jos keho olisi ehtinyt mukaan synnytykseen? En tiedä, onko jälkeisvaiheen kululla mitään yhteyttä käynnistettyyn / itsestään käynnistyneeseen synnytykseen, mutta kaikkea käy mielessä.

Veikkauskisassa on osa veikkaajista jo valitettavasti "tippunut". Niukin naukin mukana on vielä Elämää hetkessä veikaten tätä päivää 7.7, vahvemmin mukana Kiviminna, joka on veikannut 9.7 ja Tiia joka on veikannut 10.7.  :) Jännäksi käy :)

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Tämän päivän ilot

..ovat koostuneet monista pienistä asioista. Ja vähän isommistakin. Aloitettakoon nyt vaikka sillä, että mies aloitti tänään kesäloman, tästä eteenpäin viisi viikkoa yhteistä aikaa <3 luksusta! Kivaa oli myös se, että sain vihdoin itsestäni irti ja imuroin ja pesin lattiat (!), nyt on puhdas koti viikonlopun vieton alkaessa :)

Kävimme vähän ajelulla ja suuntasimmekin sitten isälleni käymään, joimme siellä kaffit ja sitten mentiin kiinalaiseen ravintolaan syömään ihan oman perheen voimin. Nyt istuskellaan rauhassa, E meni juuri nukkumaan ja nukahtikin jo. Vähän tv:n katselua ja rauhoittumista.

Suuren riemun minulle tuotti tänään eräs hyvin arkinen esine. Arvostan suuresti käytännöllisiä, elämää helpottavia asioita, varsinkin nyt kun on pieniä lapsia ja tilat ovat hyvin ahtaat. Tämä esine on pyykinkuivausteline, malliltaan tällainen:


Olen ihan onnessani tästä! Vie niiiiiin paljon vähemmän tilaa kuin sellainen "normaalimallinen". Lisäksi tässä on 34 metriä kuivaustilaa, joten tähän mahtuu paljon enemmän pyykkiäkin. Vauvapyykkiä odotellessa.. Tuossa saa noita tasoja levitettyä tai olemaan levittämättä, sitä voi myös käyttää vain puolikkaana. Eli lakanatkin tuohon saa kyllä kuivumaan, ei ole pelkälle pikkupyykille. Meillä ei ole mahdollisuutta kuivausrumpuun, kun tässä asunnossa ei sellaiselle ole paikkaa, joten on panostettava näihin "manuaalisiin" :)

Tähän loppuun mainitakseni, olossa ei muutoksia. Odotellaan odotellaan..

ILOISTA VIIKONLOPPUA!


torstai 4. heinäkuuta 2013

Äitiyspolikäynti rv 40+1

Polilla käyty aamutuimaan. Saldo: Ei raskausmyrkytystä toistaiseksi, ei jatkotoimenpiteitä. Mainiota! Verenpaineita pitää kuitenkin varmuuden vuoksi mittailla kotona. Maanantaina normaali neuvolakäynti.

Lapsivettä oli niukasti, mutta lääkärin mukaan se on tässä vaiheessa normaalia. Painoarviotakin saatiin taas, tällä hetkellä se on n. 3,1kg. Sisätutkimus osoitti, että paikat ovat kiinni, vaikkakin vähän pehmenneet. Mies on toiveikas ja on pari päivää jo sanonut että hänellä on vahva kutina siitä, että viikonloppuna lähdetään :D Toivon hänen olevan oikeassa "kutinansa" kanssa :D

Täytyy käyttää nämä viimeiset rauhalliset päivät hyödyksi ja tehdä porukalla kivoja asioita. Miehellä on huomenna viimeinen työpäivä, ja sitten alkaa loma. Mahtavaa! On harvinaista herkkua, että hän on jopa viisi viikkoa kotona, kiitos isyysloman. Pääsee tutustumaan vauvaankin sitten vähän paremmin ja nopeammin kuin mitä viimeksi, viikon isyysloman aikana :O (oli oikeasti kaksi viikkoa isyyslomalla mutta minä olin sen ekan viikon kokonaan sairaalassa niin meni "hukkaan"..).

Päivän suunnitelmissa ei tällä hetkellä ole muuta kuin kohta alkavaa ruuanlaittoa (kesän ekat uudet perunat, NAM!), katsotaan mitä ilta tuo tullessaan. Ehkäpä jaksaisin kirjastoon hakemaan muutamia vinkkaamianne kirjoja! :)

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

The Day eli Laskettu Aika 40+0

LA paukahti tänään kalenteriin. Tässä olen, yhtenä kappaleena, kivuitta ja tuskitta ;) tajusin juuri, että vaikka valitankin suht kovista kolotuksistani, täytyisi oikeastaan olla vielä kiitollinen tästä olosta koska kohta tuska on paaaaaaljon suurempaa. Tänään tajusin myös sen, että mielikuvissani synnytys vain jatkuu ja jatkuu eikä tuska ikinä lopu.. ehkäpä olisi aika ottaa realistiset ajatukset käyttöön..

Eilen iltapäivällä sain ruokapöydässä istuessa yhtäkkiä omituisen näköharha-kohtauksen. Kirkkaita valopilkkuja säkenöi silmissäni noin puolen minuutin ajan. Kerroin tuosta tänään neuvolassa ja koska turvotukset ovat jälleen valtaisat, sain passituksen huomenna aamulla äitiyspolille. Lääkäri tekee tutkimuksia ja mahdollinen raskausmyrkytys varmistetaan vielä verikokeilla. Sen jälkeen tehdään päätös, käynnistetäänkö synnytys heti vai uskaltaako vielä antaa odotuttaa spontaania alkua. Viime raskaus käynnistettiin rv 41+3 koska pissassa oli proteiinit plussalla ja epäilivät silloinkin raskausmyrkytyksen mahdollisuutta.

Terkka sanoi että sisätutkimus saattaisi toimia edesauttajana synnytyksen käynnistymiselle, inhottavaahan se ronkkiminen on, mutta jos se oikeasti auttaisi niin menköön! Mies sanoi tänään, että hänellä on sellainen kutina että tämän viikonlopun aikana vauva syntyy :)

Katsotaan nyt kuitenkin päivä kerrallaan, huomenna olemme taas viisaampia. Verikokeiden tulokset tulevat varmaan perjantaina, joten myrkytysasiaa jännätään sinne saakka.

Nyt soffalle vielä hetkeksi katsomaan tv:tä, kun saa rauhassa istua ;) kohta meillä on villiä melskettä helinää helskettä!

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Seinät kaatuuuu ja vinkkipyyntö

Ei kaadu haaveet, vaan seinät. Mun päälle. Anteeksi, taas tämmöinen "valivali" -aloitus!

Ulkona sataa kuuroittain kaatamalla, siinä välissä tihkuttaa koko ajan. Tuulee niin että ilma on täynnä kukista ja puskista lentävää silppua. Eli ulkoilu on toistaiseksi pois suljettu vaihtoehto. Onneksi, onneksi E nukahti vartti sitten päikkäreille <3 minä sain kupin kaffia ja palan omenapiirakkaa, ja aionpa hakea vielä toisen satsin kaffia.

Eiliset pari kävelylenkkiä osoittivat, että ei ole kävely enää mistään kotoisin. Kyllähän sen sisälläkin ihan arkiaskareita toimittaessa huomaa, mutta kun olisi ollut niin ihana saada vähän liikuntaa tälle puutuneelle ja jäykälle kropalle. Reisien krampit ja pistokset kohdunsuulla ovat vain niin kovia, että ei riitä sinni pysähtyä niiden takia joka toisella askeleella jotta pääsee kumaraan ja kipu helpottaa. Lähiseudun ihmiset varmaan ajattelivat eilen (jos minut lenkillä näkivät) että kenelle tuo kumartelee vähä väliä :DDD

Asiasta täysin toiseen, olen koulun päätyttyä päässyt taas lukemisen makuun. Tykkään esimerkiksi Leena Lehtolaisen ja Eve Hietamiehen tyyleistä kirjoittaa. Leena Lehtolainen on kyllä ollut ihan ykkönen, tosin en kovin paljon ole viime vuosina lukenut (muuta kuin kouluun liittyvää kirjallisuutta), niin olen aika pihalla tämän päivän kirjoista. Nyt kaipaisin vinkkejä teiltä, osaisitteko suositella hyviä kirjailijoita/kirjoja/kirjasarjoja? Mitkä ovat teidän lemppareita? Tyylilajilla ei väliä, olen utelias kokeilemaan kaikenlaista, ja kuten aina, tämäkin on makuasia :) ajattelin, että jos imetys tällä kertaa onnistuu, saattaa tiedossa olla pitkiä pätkiä istumista/makoilemista. Se aika olisi kuin tehty lukemista varten.

Lopuksi vielä lämpimät tervetulotoivotukset uudelle lukijalle, osallistuhan arvontaan täällä :)

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Haasteellista

No niin, minut on haastettu!
Neljäkymmentä varvasta- blogin Lotta heitti minulle haastepallon ;)
Koska mahan asukas ei vieläkään ole osoittanut halua tulla ulos,
on minulla hyvinkin aikaa vastata tähän mukavasti erilaiseen haasteeseen! :)

Säännöt kuuluvat näin:

1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päiväsi kuulumisia. Liitä mukaan myös kuva.
2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta.
3. Huijaa ja muuta haastetta mieleiseksesi.
4. Keksi vaikkapa 10 uutta kysymystä, koska 11 on outo luku.(Pitäisiköhän tässä lukea, että keksi vaikka 11 uutta kysymystä???)
5. Haasta paljon kivoja kavereita, äläkä ole kade, vaikka kaverilla olisikin enemmän lukijoita.

Ja haastajani muunneltu osuus kuuluu näin:

2. Jalkaudu, mene ulos ja etsi kasvi, jota et tunne! EI väliä onko se rikkaruoho vai koristekasvi. 
Hätätilanteessa kaupan vihannesosastolta voi myös tehdä uusia löytöjä. 
Mene kirjahyllylle, kirjastoon tai nettiin ja etsi kasville nimi. 
Ja kerrohan löydöksesi myös meille kuvan kanssa!


Minun vastaukseni:

1. Tänään ollaan vain oltu, käytiin sentään E:n kanssa päivällä vaunulenkillä joka oli pituudeltaan huimat yksi kortteli :D Jouduin pysähtyä vähä väliä kun tuntui että vähintäänki joku vauvan raajoista tunkeutuu ihan just jostaki kohtaa ulos. Olo on siis pinkeä, turpea, hikinen, ahdistunut ja KIREÄ :D Pikku kävelylle oli kuitenki pakko päästä, kun ei täällä sisällä mitään tekemistä ole (sellaista mitä tällä mahalla viitsii enää tehdä). Onneksi on Fröbelin Palikat, pitäisi lähettää niille ukoille kottikärrylastillinen suklaata, niin hyvin E viihtyy heidän seurassaan :D


"Leffa"eväänä rusinoita..


2. Tästä tulikin nyt oikein varoittava esimerkki, jos sieltä ruudun takaa löytyy muita yhtä tietämättömiä kuin minä!
Eli, takapihallamme kasvaa tuijarivistö, josta epätoivoisesti yritämme kasvattaa näkösuojaa. Parin viikon aikana erään tuijan juurelta kasvoi hetkessä yli metriseksi oudon näköinen kasvi, ja minulla heräsi epäilys.. Eilen sitten päätin selvittää netistä, mikä tuo kasvi on. Ja voi vitsit, voin vain olla kiitollinen, ettei E ole koskenut tähän.
Kasvi oli siis pelkästään lehdessä, ei kukkaa. Lehdet näytti tältä:


Kuva YLE:n sivulta, kun en eilen ottanut ällötyksestä kuvaa :/

Eli tämähän on nyt se vaarallinen Jättiputki, johon ei saa koskea ilman suojavarusteita. Kasvineste aiheuttaa palovamman kaltaisia vammoja reagoidessaan auringonvalon kanssa. Herkimmät saa tästä kasvista oireita pelkästään olemalla lähellä. Mies otti heti kuokan käteen ja kaivoi koko yökötyksen pois, ja vaikka kasvi ei metriä korkeammaksi ollut vielä ehtinyt kasvaa, sen juuri oli melkein ranteeni paksuinen. Hyi, yäk ja arrrrgh!! Varokaa tätä, ja poistakaa jos teillä tätä näkyy!

3. Minäpäs muutan tätä haastetta niin, että kohdassa 2. haastetut saavat esitellä lempileipomuksensa, mielellään reseptin ja kuvan kanssa! :) Muuten neljä muuta kysymystä voivat puolestani mennä samoin kuin alkuperäisessä versiossa. 

4. Paitsi että minäkään en keksi nyt muita kysymyksiä, niin moni on haasteissa vastannut vastikään kaikenlaisiin kysymyksiin ;) 

5. Haastan Armin, Mintun, ja Elämää Hetkessä blogit tähän mukaan! :)

Haastetuille vielä selvennetty kooste kysymyksistä:

 1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päiväsi kuulumisia. Liitä mukaan myös kuva.
2. Esittele lempileipomuksesi kuvan ja reseptin kera!
3. Huijaa ja muuta haastetta mieleiseksesi.
4. Keksi vaikkapa 10 uutta kysymystä, koska 11 on outo luku.(Pitäisiköhän tässä lukea, että keksi vaikka 11 uutta kysymystä???)
5. Haasta paljon kivoja kavereita, äläkä ole kade, vaikka kaverilla olisikin enemmän lukijoita.