Yksi elämäni kovimmista haasteista.
O-P-I-N-N-Ä-Y-T-E-T-Y-Ö.
Siinä se, sanahirviö, yöuneni pilaaja ja iltojeni masentaja.
Olen sitä sorttia että haluaisin saada asiat tehtyä ajallaan. Usein moni juttu jää viimetippaan, mutta sitten teen kyllä tehokkaasti ja keskittyneesti töitä. Opinnäytetyön kanssa käsitykseni ainekirjoituksesta on uudistunut täysin. Ei voi vain kirjoittaa vaikka juttua omasta päästä tulisikin; pitää olla LÄHTEITÄ, eikä mitä sattuu lähteitä vaan alan arvostettua kirjallisuutta, sekä koti- että ulkomaista.
Lähteitä tietysti siksi, että voin todistaa tarinallani olevan tietoperustan. Huoh.. ongelmaa ei varmaan olisi (tai se ei tuntuisi näin suurelta) jos olisin sellaisella alalla, jossa asiat ovat konkreettisia eikä tunneperäisiä, monelta näkökulmalta katsottavia asioita. Musiikin alalla kyse on taiteesta, eikä sille aina ole tietoperustaa.
Minunkin opparini käsittelee taiteellista työtä. Kuvaan työssäni johtamani kuoron valmistautumista konsertteihin. Näkökulmaa on pyöritelty suuntaan jos toiseen - miten saan tähän pedagogisen näkökulman. Niin, unohdin mainita että samaan syssyyn työn pitäisi todistaa pedagogista pätevyyttäni, sillä tutkintomme sisältää myös opettajan pedagogiset opinnot. No, tällä hetkellä minusta tuntuu että näkökulmia on sata erilaista (näin ei välttämättä ole mutta nyt kovalevyni on vain niin täynnä opparia että tilttaan ihan justiin) ja että työni on kauhean sekava eikä kukaan saa ajatuksen juoksusta kiinni. Apuaaaaaaa.... :(
Tarviiko enää mainita, että olen pahimman luokan stressaaja ja kauhuskenaarioiden keksijä? :D Helpottaa ihan hirveesti :D Pyörittelen jo mielessäni sitä kauhukuvaa, että opparini ei mene läpi / on aivan surkea ja että en valmistukaan tänä keväänä ja ja....
Nii-in, sekava meininki!
Luojan kiitos tätä työtä ei tarvi tehdä enää uudestaan (paitsi jos kone hajoaa ja tiedot tuhoutuu, apua!) ja mä NIIIIIIIN ootan että saan tän saakutin opparin hemmettiin mun koneelta ja päästä! :D
Jep, sitten pidän kyllä pileet. Isolla mahalla, pienellä porukalla. Vaikka synnärillä, jos sinne olen jo silloin joutunut :D
Nyt mä lähden valmistautumaan iltapäivän laulutuntiin, toivottavasti ens kerralla on jo valoisammat jutut ja mieli..
Jaiks! Ei jäänyt epäselväksi että panikoit opparin tekoa.
VastaaPoistaAuttaisiko jos koetat kasata ajatuksesi siten, että "Ajattelet tekeväsi sen selonteon siten että myös maallikko, joka ei alastasi niin kovin ymmärtäisi, tajuaisi lukiessaan sitä mistä puhut...?"
Vaikka hienoja termejä ja alan ammattisanastoakin tulee toki käyttää, sillä osoitat sen, että tiedät mistä puhut, mutta ...ÄSH! en osaa selittää paremmin, rukoilen että hiffaat mistä puhun tai mitä tarkoitan.
Koittanen siis sanoa että älä ainakaan ala ajattelemaan liian monimutkaisesti niitä liiankin yksinkertaisia asioita jotka oppariisi liittyvät.
Tulipa mieleen hauskahko kevennyt loppuun, mitäs sitten kun teille syntyy se uusi mukelo, muuttuuko tämä blogisi nimi "Kun kolmesta tuleekin neljä?" -nimiseksi? :D
Toivon sinulle PALJON kaikkea hyvää niin sen opinnäytetyön tekoon kuin odotukseesi oikein ison ja lämpöisen halauksen kera :) <3
Nauti aina kun vain voit (mikäli kykenet) niin aurinkoisista säistä ja sen auringon paisteesta. Kyllä kaikki sitten siitä omalla painollaan menee kun ei turhista stressaile.
(Tiedän että tuo on klisee mutta yritä edes!)
Mukavaa viikkoa sinulle!
Kiitos Armi!! Kyllä se "klisee" pitää niin paikkaansa, kun luottais siihen! Ja minä yritän :D
PoistaJuu, hyvä pointti tuo että ajattelee kirjoittavansa niin että kuka tahansa ymmärtää. Siinä mielessä aiheeni on hyvä, että siinä ei hirveästi tule ongelmia vaikean termistön vuoksi, lähinnä ajattelen sekavuuden tulevan siitä että ajatukseni on juossut nopeammin kuin kirjoitustekniikkani on antanut myöten :D Ehkäpä tämä on se rajaus juttu, että osaa rajata aiheen sopivan kokoiseksi eikä ota kaikkea ylimääräistä siihen.
Hih, minäkin olen jo pohtinut tätä blogin uusiksi nimeämistä, ja etpä kaukana ole ehdotuksinesi sillä juuri tuon tapaista vaihtoehtoa olin ajatellut :DD täytyypä oikein miettiä asiaa, hyvä kun otit puheeksi :D
Kiitos kaikista tsemppiajatuksistasi, kaikki otan lämmöllä ja ilolla vastaan! Ihan vain vaikka normaalin arjen pyörittämiseen sinne teillekin keväisiä ajatuksia ja haleja!!
Hyvää viikkoa teille! :)
Tokihan tuo on tosi iso haaste sulle!! Mutta ihan varmasti siitä tulet hienosti selviämään!! :) Ja kun tulee uutta ja isoa haastetta eteen, niin tottakai se jännittää.
VastaaPoistaIsosti tsemppiä loppurutistukseen!! <3
Kiitos ihanasta kannustuksesta!! Meinaa itseltä vain usko loppua kesken välillä.
PoistaTosin mulla on sellainen ongelma itseni kanssa että kuvittelen tilanteen usein paljon pahemmaksi kuin mitä se on. Joku muu voisi minun tilanteessani ajatella että asiat ovat hyvin. Mutta en minä :D
Mieheltä oikein eilen kysyin että mitä jos oppari ei menekään läpi? Niin hän sano että kyllä se menee (näytin hänelle mitä olen kirjoittanut tähän mennessä) että sähän oot nähny jo paljo vaivaa tuon eteen. Kysyin että oonko muka oikeasti? :D Hän sitten ystävällisesti muistutti niistä kaikista kerroista kun oon itseni raahannu kirjastolle opparia tekemään muutamaksi tunniksi ja siitä että mulla on jo yli puolet tehtynä.
Nii-in, huomasin sitten itsekin että ei tässä nyt ihan toivoton tilanne ole. Mutta silti haluan tuon äkkiä pois mielen päältä, ällöttävä ahdistelija koko oppari! :D