Tänään meillä oli neuvolapäivä oikein tuplaten, sekä minulla että E:llä. E:llä siis 1,5 -vuotistarkastus, ja lääkäriäkin pukkaa nyt parin viikon sisään, ihan rutiinitarkastus. Toivon saavamme ohjeita pikku atoopikkomme ihonhoitoon, hirvittää tuo kortisonien määrä mitä joudutaan käyttää :( E:n neuvolakäynti meni oikein hyvin, pituutta on nyt 81cm ja painoa 10,5kg. Oon kyllä niin kiitollinen, kun saimme vaihdettua E:n vauva-aikana aivan ihanaan neuvolatätiin. Hän saa rauhallisuudellaan luotua niin leppoisan ilmapiirin, ettei E:tä jännitä yhtään ja on näin ollen oma itsensä. Mielestäni se on tosi hyvä juttu, näkee tätikin sitten ihan realistisesti, millainen typy meillä on. Niin hyvässä kuin pahassa ;)
Mulla on nyt viikkoja 33+5 ja vauva on tosiaan kääntynyt jo pari viikkoa sitte pää alaspäin. Pää on myös todella alhaalla. Alkanu tulla taas niitä "sukkapuikkopistoja" kohdunsuulle, mitä tunsin E:n aikana myös. Saa nähä, käynnistyykö itsestään ja jos käynnistyy niin milloin. Jotenkin vähän hirvittää jos synnytys käynnistyy spontaanisti. Toisaalta todellakin toivon sitä, onhan se luonnollisempaa eikä niin rajua kuin käynnistetty. Toisaalta pelottaa, kun ei tiedä miten synnytys "normaalisti" etenee. Mitä jos synnytys on todella nopea ja kivut tulee yhtäkkiä sietämättömiksi? Tai aivan kauhean hidas ja synnytän monta vuorokautta? E käynnistettiin, ja synnytys kesti kokonaisuudessaan n. 8 tuntia. Se oli melko hyvältä tuntuva pituus, vaikka avautuminen tapahtui ihan hirmuisen nopeasti. Kivunlievitys toimi kuitenkin oikein hyvin, vaikka sain toki aika pitkään "kärsiä" ennen epiduraalia. Hoitajat kun ei meinanneet uskoa, että olin todellakin niin kipeä, enkä itsekään osannut arvioida olenko oikeasti NIIIN kipeä että tarvin nyt justiin sen epiduraalin. Sisätutkimus osoitti tuossa vaiheessa mun olevan kuitenkin jo 8cm auki, joten sain sitten aika iloisesti sen epiduraalin :D
Monenlaisia mietteitä sitä on ehtinyt jo mielessä pyörittää. Hirvittää se, että kun koko synnytys on alusta saakka tietysti melkoisen jännittävä kokemus, niin eniten pelottaa jälkeisvaihe, eli jännitystä piisaa ihan sinne asti. Moni on sanonut, että ihana tunne kun lapsi tulee ulos ja kaikki on ohi. Ja mun kohalla edelliskerralla meni niin että siitä kaikki ongelmat vasta alko. Siis tietysti se on mun osuuden päätös, kun vauva tulee ulos. Mutta että jos sen jälkeen saa pari tuntia odotella että arvon istukka suostuu tulee ulos, eikä sittekään tuu kokonaisena vaikka sitä revitään ja nykitään ja laitetaan supistustippaa sun muuta, niin... ja viimeksi mua myös tikattiin tunti. Jos pieni äiti saa toiveita esittää, niin nro 1. on tietenki se, että vauva olis terve ja selviäis synnytyksestä. Nro 2. olis että äitiki selviäis, mielellään vähä vähemmällä ku viime kertasesta ;)
Nyt siirryn nauttimaan päiväkaffit lakritsijätskin kera, iltapäivällä olis ohjelmassa tutkintotodistushakemusten viemistä koululle ja muita järjestelyjä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä terveisesi tänne! :)