Voihan väsy!
Tää viikko on menty melkosen matalissa fiiliksissä. Oon tosi väsynyt, kun nukkuminen on ihan mitä sattuu. Heräilen koko ajan ja tänä aamuna oikein säikähdin, kun heräsin kuukautiskipumaiseen jomotukseen alavatsalla. Klo 5 nousin ylös, olin tunnin valveilla ja sitten menin takaisin sänkyyn. Pari tuntia tuo jomotus kesti, sitten meni ohi. Olo on tänään ollut muuten hyvä, jomotusta ei tullut enää.
Hemoglobiini ei ole laskenut, eilen mitattiin ja se oli 127 eli normaali lukema mulle. Väsymys johtuu ihan tuosta liian vähäisestä unen määrästä ja varmaan koko raskaudesta ylipäätään. E kuitenkin pitää mammassa vauhtia yllä, hänen kanssaan on hoidettava rutiinit joka päivä. Tänään sitten sekin tökki, E ei suostunut päiväunille. 1,5 tuntia yritin, tuloksena hysteerisesti itkevä tyttö ja hermot riekaileiksi saanut äiti. Luovutin. Liian kauan taisin yrittää, mutta kun tietää että toinen tarvisi ne unet ja onhan siinä se toinenkin puoli, mun ainut rauhallinen, OMA hetki päivästä, on silloin. Tiedän että kohta sitä ei taas hetkeen ole, kun on kaksi lapsukaista.
Tänään on muutenkin ollut jotenkin tosi alakuloinen olo. Enkä osaa oikein sanoa, miksi. Mielessä pyörii myös perjantai, jolloin ystäväperheemme äiti haudataan. Minua ja siskoani pyydettiin muistotilaisuuteen esiintymään, joten tiedossa on henkisesti vahvuutta vaativa päivä. Perinteisesti siskoni laulaa ja minä säestän, ja kyllä siinäkin töitä saa tehdä että pystyy vetämään laulut läpi. Ajatukset ja sympatiat ovat olleet tiiviisti omaisissa.
Onneksi huomenna on kuitenkin kiva päivä! Saamme sukulaisvieraita, E:lle tiedossa leikkikavereita! :) On aina niin kiva saada vieraita, piristää mieltä tosi paljon. Huomista odotellessa :)
Aurinkoista pikkulauantai-iltaa :)
Voi surkeus että olet väsynyt.
VastaaPoistaTämä tuskin auttaa kun voin sanoa "tiedän miltä sinusta tuntuu tuo kun lapsi päättää lopettaa nukkumasta päiväunet". Meillä oli tuo Kertun kanssa joku aika sitten ja silloin tuntui kyllä jokseenkin kiukuttavalta.-> SIINÄ SE MINUN PIENIKIN HETKI OMAA AIKAANI SITTEN LOPPUI!-tunteet kävin läpi.
En tiedä-voin vain toivoa- että jos E ei nuku enää päikkäreitä, niin hän menisi sitten aikaisemmin jo petiin. Koita pitää hänet toiminnallisena sitten päivän ajan, jotta väsähtäisi iltaa kohti.
(Tässä eräs syy miksi itse kukun jo aamulla miehen lähdettyä töihinsä jo koneella tms. ennen kuin lapset heräävät) jotta saa edes postinsa kerran päivään lukaista, mikäli sitä on tullut.
Olen kuitenkin saanut tytön edes "rauhallisia" leikkejä leikkimään puoliltapäivin, että pienempi saa/voi halutessaan nukkua.
(Tiedä sitten onko sen parempi antaa katsoa tv:stä lastenohjelmia->junior-kanavalta), mutta on ainakin paikallaan hetken.-> voi pikaisesti käydä taas itse koneella tai tehdä jotakin muuta omia juttuja.
Jos se esiintyminen tuntuu jänskättävän, niin harjoitelkaa sitä esitettävää laulua jo ennemmin. Laulaessa on varmasti hankala koettaa olla ajattelematta kaikkea mikä liittyi edesmenneeseen henkilöön. En tiedä auttaisiko jos harjoitellessa ajattelisi ne ns.itselle "pahimmat"(lue:kauneimmat) muistot henkilöstä jotta näkisit kuinka reagoit.
Toki tilanteen ollessa päällä sitten tosissaan se on varmasti taas eri juttu. Meneekö sitten ennalta `harjoittelu`siltä osin hukkaan.
Eihän sille vain mitään voi, jos esittäjä/-t murtuvat kesken kaiken... varmasti moni kuulijoistakin nyyhkii. Toki ymmärrän että se ei olisi miellyttävää esittäjistä esityksen kannalta...vaikea asia.
Voitteko valita esitettäväksi kappaleeksi jonkin hieman "iloisen"sävyisen kappaleen, ettei ihan sieltä valmiiksijo "Itkuvirsi-osastolta"? :/
Joo, minä ja minun ideani taas!
Toivon teille paistetta lämmittävää ja sinulle voimia arjessa uurastamiseen. <3
Kiitos! <3
PoistaMeillä onneksi on vuosien kokemus myös hautajaisesiintymisistä, joten rutiini auttaa kyllä paljon. Harjoittelen aina surubiisejä niin, että jos ne itkettää mua, meen ne läpi niin monta kertaa että pahin itkuherkkyys menee ohi. Että sinänsä olit hyvinkin oikeilla jäljillä näissä meidän harjoittelurutiineissa! ;) laulut on omaisten valitsemia. Erityisen haastavaa tästä keikasta tekee se, että tämä poisnukkunut on meille hyvin tuttu, ja koki saman kohtalon kuin meidänkin äiti :/ ja esitettävistä biiseistä kaksi laulettiin myös meidän äidille. Eli muistoja tulvii pintaan, vaikka eri henkilöstä onkin kyse. Ei kivoimpia työkohteita nämä tilaisuudet, mutta on kunnia saada silti tämä tehtävä.
Hyviä ajatuksia toit ilmi juurikin tuota nukkumisasiaa ajatellen! Olen miettiny että pitäs tarjota E:lle enempi aktiviteetteja aamupäivällä, mutta mä en suoraan sanottuna oo jaksanu pitkään aikaan oikein mitään :/ yritämme tänään käydä vaikka vähä pyöräilemässä, jos jaksaisin vähän vielä polkea :) ulkoilma on avainasemassa usein unen saannin kannalta :)
Joskus sitä osaa maalaisjärjellä jotakin vähän niinkuin päätelläkin. (mitä siihen itkuherkkyyteen tulee, niin sinulla on vielä varmasti tuplasti pahempaa/vaikeampaa kun olet siunatussa tilassa-> ainakin minua alkoi itkettämään vain kun ambulanssi meni pillit päällä ohi.->siitä ensimmäinen ajatukseni oli vain. "Ehtiikö auto ajoissa-<jollakin on tosi kova hätä nyt...*ja kyyneleet alkoivat valua tahdoin sitä tai en*
PoistaOli tarkoitukseni laittaa kyllä että "Toki vointisi huomioiden järjestät E:lle sitä aktiviteettia. Mutta jos puistossa hän osaisi itsekseen vaikka `temmeltää`sinun saadessa istuksia varjossa, jos mahdollista ja / tai jotakin muuta sellaista fyysistä. Tietenkään sinun ei tarvitse eikä kannata riskeerata itseäsi siten että alat synnyttämään vain E:n aktiviteetin vuoksi.
Ja sää totta kai on huomioitava. Kuka sitä sateessa viitsii edes puistossakaan oleilla.
tykkääkö E vaikka tanssia? Voisit lainata vaikka kirjastosta esim- Fröbelin palikoiden dvd:n ja se pyörimään, sateellakin se voisi toimia, ja mikäs estää sinuakin sitten tanssaamasta kunhan se pieni uusi asukas on saapunut toiselle puolelle keskuuteenne? :) Saisit sinäkin siinä sitten antaa kyytiää mahdollisille raskausajan kiloille.
Ymmärsin kyllä, että varmasti tarkoitit tuota aktiviteetin järjestelyä oman kuntoni mukaan :) harmittaa vain itseä, kun on niin saamaton ja laiskakin, että toinen sitten joutuu siitä "kärsiä". Meillä tuo puisto ei ole aidattu, joten en ole uskaltanut päästää temmeltämään kovin vapaasti kun siinä menee ajotiet kumminkin puolin. Jos sattuu että neiti vikkelästi lähtee niin en ehdi taapertaa itse perässä ennenkuin toinen on jo tiellä, sitä olen pelännyt. Mutta kunhan tämä mahapallon sisus tulee ulos ja olen taas voimissani, niin onnistuu puistoilukin paljon paremmin :)
PoistaJoo meillä tanssitaan ja pALJON :DD Fröbelin palikat ja sutsisatsi, voi taivas sen me osaamme unissakin! Se soi joka päivä M O N T A kertaa, välillä tuntuu että pää halkee xD mutta E tykkää siitä niin paljon että mielellään sitä kuuntelee :D
hihih, muistui tuosta mieleen se, kun meille ostettiin se kanavakortti jolla alkoi aikanaan näkymään Junior-kanava. Olimme autuaan tietämättömiä tuosta kanavasta siihen saakka. Silloin -alkuun, oli vielä positiivinen yllätys tuttavuus tämä lastensarja Pororo.
PoistaTyttö nauliutui aina aamuisin tv;n eteen niin haltioituneena ja minä toki käytin sen hyödyksi omiin juttuihin osuttaen aina toimintamme siten että ikään kuin `puolivahingossa`satuimme aina sen tv:n äärelle silloin kun se tuli.
Sittemmin oli "aarre" kun saimme jostakin sitä Pororo-lastenohjelmaa dvd:llä.
Pian ne jaksot alkoi osata ulkoa (vaikka et katsomalla katsonutkaan vaan kuuntelit vain pakosta.)
Nyt pätee ja sopii siihen sanonta "Liika on liikaa!"
Toinen joka on alkanut pistää minun korvaani nykyisin on tämä "Seikkailija Dora". Siinä on varmasti hyvääkin se että siinä puhuvat joitakin sanoja englanniksi. Mutta löytyy siitä huonoakin. Siinä sarjassa on joku "reppu" jolta ne aina kysyvät ohjeita. Sitten jostakin pomppaa aina joku apina joka hokee "tyhmää tyhmää tyhmää!!!" Ei muuten mutta meidän neiti hokee sitä nyt sitten milloin missäkin ja polkee vielä samalla jalkaansa maahan oikein mieltä osoittavasti.
Että noissa tilanteissa tunnen syyllisyyttä siitä kun olen antanut katsoa ko.kanavaa.
Se on sanomattakin selvää, että kaikelta ei lastaan voi varjella-eikä pidäkään, mutta omia hermoja se saattaisi hieman säästää jos sen vaivan näkisi...
Hih, no joo! Liika on liikaa..todellakin :D Meillä katsotaan aamuisin pikkukakkosta, E välillä jaksaa keskittyä jonkin verran, välillä leikkii omiaan. Minä en tykkää yhtään siitä ohjelmasta, jonka tunnari menee "on talo pieni keltainen, ja ovi sen on punainen.." joku Tilda siinä seikkailee kait :D mää INHOOON sitä tunnaria, en tiä miks mutta jotenki se menee aivoon :D
PoistaMies taas inhoaa sitä Chuggington -tunnaria vai miten se kirjotetaan, kuitenki se "chaaakkingtton, zukuzukuzukuzuku chakkingtton" noin niinku kirjotettuna miten lausutaan :D
Mutta tuo on varmasti totta että sieltä tv:stä voi tarttua kaikkia sanoja ja sanontoja lapsille. Eipä sille mitään voi, voihan olla toinen lapsikin joka niitä "tartuttaa" vaikkapa päiväkodissa, mutta onhan se tietysti ikävää, riippuen vähä mitä toistelee :D Minä kuulemma olin pienenä ollu kova keksiin lyhenteitä ja lempinimiä kaikille. Siihen aikaan ei ollu "hyötykäyttöasemia" vaan kaatopaikkoja, ja me oltiin viemässä jotain roskia sinne. Minä, about 4v, olin sitten tälle kaatopaikan hoitajalle (Terho nimeltään) huutanut, että "HEEI TERSKA!" XDDDD Juu, siinä oli äitillä ja isällä ollu keksiminen että miten saa huudettua päälle jotain äkkiä ja toivoa ettei Terho kuullu tätä mun huutoa :D En todellakaan ollu semmosia sanoja vielä kuullu mistään, kunhan keksin osuvan lempinimen :D
xD PAHA!!
PoistaNo jotenkinhan se loogiselta kuulostaisi että lapsi lyhentää jonkun sanan esimjuuri "Terho" nimen sitten vaikka "terska" (by the way, mun isukin nimi on juurikin tämä kyseinen "terska" SIIS Terho. xD
Me emme ole kovinkaan läheisiä olleet, joten siksi kärsin tuollaisen vitsin hänestä lasketella.-> ja ei ole kovin lämpimät välit olleet muutoinkaan. tai tiiviit.
No en nyt ala siitä enempää avautumaan.
Voimia sinulle tähän päivään ja sen tuomiin koitoksiin. Tiedän että nyt voi olla jo myähäistä toivottaa jos tilanne on jo toivoakseni onnistuneesti vaikkapa ohikin, mutta silti sanon että TOIVON SYDÄJUURIANI myöten että esiintymisenne meni putkeen (tai menee ellette ole vielä sitä suoritustanne tehneet.)
Se mitä tulee tuohon "Chuggintoniin" tiedän laulun ja tiedän ohjelman. (meillä Kertulle PITI oikein sitä tallentaa tv:stä. Sitten se sitä SAMAA jaksoa katsoi niin kauan kunnes sai toisenkin jakson tallennetuksi. Se on jokseenkin ärsyttävä. Sanoikos ne siinä juuri sen "Zukumaista!" Vai oliko tuo sitten siinä Tuomas Veturissa? (veikkaan sen olleen kuitenkin Chuggintonissa..jos se nyt noin kirjoitettiin..heh.
Odottelen hoidokkia saapuvaksi. Oli puhe että tulee joskus vaille klo 17. Saa nähdä miten jää, on kuulema sellaista nyt "ilmassa" että äitinsä arveli pojan jäävän itkun kanssa hänen lähtiessään pois. Jospa rauhoittuisi siihen mennessä ebnnenkuin tulevat hakemaan takaisin. Ettei poika enää sitten itke silmiään (vielä silloinkin) päästänsä :D
-> Siinähän ei ole mitään hauskaa siis. Voi vaan kuvitella mikä kamala tunne lapsella on jos tuntee että hänet JÄTETÄÄN johonkin toiseen perheeseen ja näkee kuinka äiti lähtee. HUI ihan alkaa itseänikin itkettämään melkein.
Täytyy vain koettaa keksiä jotakin tekemistä jo takataskuun. vaikkapa piirtelyä tms.pihaleikkejä jne.
*VOIMAHALI sinulle*
Kiitos, päivä onnistuneesti takana!
PoistaOlo on tosi väsynyt, hautajaiset kestivät klo 12-16.30 ja me mentiin valmistelemaan omat keikkatarpeet jo klo 11, joten melkoisen pitkään oltiin. Nyt kun laskettuun aikaan alkaa olemaan kolmisen viikkoa, on tuollaiset pitkät rupeamat aika väsyttäviä. Tietysti henkisesti myös väsyttäviä, mutta oli kyllä kauniit hautajaiset. Hyvät muistot jäi.
Toivottavasti teidän päivänne hoidokin kanssa meni hyvin, ilman suurempia itkuja! Itsellekin on herkkä paikka tuo jos lapsi jää itkemään, oli se sitten oma tai toisen lapsi. Itsellä myös muistoja lapsuudesta kun on jätetty mummolle ja papalle hoitoon, enkä olisi halunnut :/ kurjaa, mutta minun ikävät kokemukset johtuu siitä että olin tosi harvoin edes päivähoidossa kellään. En ole ollut päiväkodissa enkä edes eskarissa, vain seurakunnan päiväkerhossa joka oli kerran viikossa. Että teki varmaan siksi tiukkaa jäädä hoitoon ja joutua pois äidin ja isän lähettyviltä. Mutta toivottavasti tosiaan teillä meni paremmin :)
Nyt toivon että hoidikin äiti ei koskaan tule eksymään lukeakseen tätä seuraavaa kommenttiani...
PoistaSe aika jonka hoidokki oli meillä (vain n. 2½h) tuntui ajallisesti pidmemältä kuin mitä todellisuudessa olikaan!
Siis hän ei tahtonut uskoa mitään kieltoja ja teki uhallista. Suoraan sanoen oikea riiviö meidän tytön tavoin. (Ikävää sanoa noin toisen lapsesta, mutta jos ajaa tahallaan nilkoille potkuautolla niin ei se ole oikein mukavaa, etenkään kun yliajetulla oli vielä meidän Lanttu sylissä!
Häselsi tehdä kaikkea ja vain hetkisen keskittyen aina asiaan.
Minun hermoni oli jo riekaleina varmasti 1h jälkeen,
Nyt pitöisi miettiä mikä on "hinta" sille viikon hänen meillä ololle..
Kysymys kuuluukin minulle itselleni: "Mikä on se hinta JOS hän on yhtä villikko sen viikonkin ajan, että minä en kadu suostuneeni ottamaan häntä luoksemme?!!+ KUKA sellaisen niin suuren summan suostuisi maksamaan!?!
Tottakai tiedän että oli varmasti vaikutusta sillä että paikka hälle hieman "uusi" mutta hän kuitenkin ON käynyt meillä aikaisemminkin leikkimässä.
+ että hän käsitteli meidän koiraa aika rajuin ottein-> paini sen kanssa. Sanoin että
- Koira ei välttämättä ennakkoon varoita jos saa tarpeekseen eli se saattaa näykätä sinua tai jopa puraista, jos voisit lopettaa tai vähän varovaisemmin edes koittaa hoitaa...
(kuuroille korville meni).
Kaiken huippuna pidin vain sitä kun äitinsä hoidokkina olleen haki, niin ei sanallakaan kysynyt "MITEN teillä meni?" Alkoi vain hupattamaan siitä mitä oli itse tekemässä(harrastamassa) sen ajan, ja ilkesi vielä vitsailla että: "Meinasin vitsinä laittaa viestin sinulle että voisiko se meidän hoidettava jäädä teille yöksi?"
Silloin minulla alkoi kiehua ja kerroin hälle että "No itseasiassa meillä meni aika jees tämä aika täällä. Että kerran poika kysyi äitinsä perään, mutta sitten kerrottuani minne menit, hän asian jätti sikseen.
Tunteen juhannuksen jälkeiselle viikolle on varsin odottavat ja jokseenkin kauhunsekaiset.
Otan sitä viikkoa ennen käyttöön pikimmiten jo sen "jäähyoenkki" rangaistuksen, eli mikäli hoidokki ei usko jotakin saa hänkin istua ikänsä verran minuutteja miettimässä mitä tuli tehneeksi.
Jotakin on koetettava keksiä kuinka saisin itseni edes pysymään järjissäni sen viikon ajan. Toivon lisäksi että ne hoitopäivät ei olisi pitkiä...
Huhhuh! Kuulostaapa raskaalta hommalta. Ajattelisin, että ilman muuta pidät teidän kodin säännöistä kiinni, vaikka hoidokin kodissa ei tehtäisi jotain niinkuin teillä, niin teidän talossa on omat säännöt ja piste. Ethän muuten saa hoidokkia kuriin jos vaikka sattuisi jotain vaarallista kun hän ei usko, kuten vaikka se että koira tosiaan hermostuu ja puree. Toivon todella pitkiä hermoja sinulle ja että tuo viikko menis kaikin puolin hyvin!!
PoistaMeillä oli viime kesänä kans yksi ekaluokkalainen aina silloin tällöin hoidossa, useimmiten klo 10-16 tai sinne päin, ja hänen kans meni kyllä muuten hyvin (kun oli kuitenkin jo tuon ikäinen), mutta hän ei tietenkään tahtonut ymmärtää sitä, että minä joudun hoitaa E:n aina ensin, jos sille joku hätä tuli. E oli tuolloin sen 6kk vanha joten kun tuli nälkä/vaippa likaantui/oli muuten vaan ikävää/väsytti niin tottahan jouduin sitten sitä ruveta siinä hoitaan, vaikka olis ollu esim. lautapeli kesken. Ei siitä konflikteja onneksi tullu, mutta jouduin selittää monesti kun toinen näytti jo siltä että kuristaa kohta koko vauvan kun se aina keskeyttää touhut..
Mutta tosiaan vielä, pidä oman kodin säännöistä kiinni ja tseeeemmmpppiiiäää!! :)
Näin se ON tehtävä. Säännöt hoidokin tietoon heti alusta alkaen. Elikkä maanantaina ensimmäisenä hoitopäivänään,m sillä se, mistä lipsun maanantaina on vaikeaa enää tiistaina alkaa sitä paikkaamaan miksi eilen sai tehdä mutta tänään enää ei...ja sekavuus muutenkin tuo lapselle turvattomuuden tunteen, jos tehdään asiat miten sattuu ja silloin kun huvittaa.
PoistaOlenkin laatinut näiden kahden isomman (Kertun ja hoidokin) varalle jo päivälle runggon minkä mukaan etenemme. Ja aloitan sen toteuttamisen heti pikimmiten jotta edes Kerttu olis tottinut siihen. (Siis korostaen sillä hoidokin olo viikolla niitä asioita.)
Laitoin jo hoidokin äidille viestiä tietona että "Meillä on otettu Kertulle käyttöön jäähypenkki.." jos puhuu niin tietää sitten että mitä se sillä meinaa. Ja että samalla tavoin myös teidän poikanne voi joutua siinä istumaan (min/ikävuosi) mikäli jostakin paha knflikti tulee. (ei usko tai tekee muuten uhallista/tahallista).-> Alkoi siinä sitten jo hävettää niin kirjailn hälle loppuun että "Rajat on raukkatta, niinhän sitä sanotaan". Sillä alkoi tuntua jo välillä aika `natsimeiningiltä`se mitä hälle kirjoitin.
Nyt ei ole enää ongelmana meillä koira. Sitä kun ei ole enää meillä joten ei voi poika joutua ainakaan sen koiran puremaksi härkittyään ja painittuaan sen kanssa kielloista huolimatta.
Onpahan yksi huolenaihe vähemmän, silti olen suunnattoman stressaantunut tästä tilanteesta jo ennakkoon!
Lupailin että tekisimme taikataikinasta vaikka korut ja puistoilisimme, mutta taida vetää sananai takaisin siitä puistoilusta, mikäli hän osoittautuu edelleen yhtä villikoksi vielä alkuviikosta meillä ollessaan hoidossa.-> olemme takapihallamme sitten tai max.lähipuistoon minne on matkaa 200m. :D
Mietin myös että voisin jotakin "uutisjuttua" tehdä lasten kanssa. Askartaisimme vaikka lehtikuvista leikellen omia uutisia tai vastaavasti tekisimme omista päivän tekemisistämme ikäänkuin "uutisia" askarrellen. Lapset saisi kuvittaa ne ja minä kirjoittaisin sitten sivun reunaan sen uutisen mitä teimme.
Katsotaan-taitaa olla kuollut idea jo syntyessään, lähemmin näkee onnaako tuokaan sitten 2x 3vuotiaan kanssa...
Hinnasta ei ole ollut vielä puhetta, mutta rahalle on aina käyttöä ja tarvista joten en ala mitään vaihtokauppaa tekemään hänen kanssaan.
Löysin nimittäin minulle saapuneen kutsunkin hammaslääkäriin varata aika... JAIKS!
Harvemmin sieltä on selvinnyt puhtain paperein (reijättömänä) tarkastuksestakaan, joten siinäkin 1 syy lisää ottaa rahana se hoitomaksu hältä.
Aurinkoista viikon alkua sinulle.
Meillä tänään Lantun 6kk neuvola. Huisia! :)
Voi miten nopeasti aika kuluu, Lanttu jo puolivuotias! :) Vastahan mä jännitin kun sinusta ei "kuulunut" mitään ja pohdiskelinkin sinne kommentteihin että olet varmaan synnyttämässä kun ei tule postauksia :D tuntuu että siitä ei oo pitkästi.
PoistaSuunnitelmasi hoidokin varalle kuulostaa oikein toimiville! :) ja on varmasti oikein hyvä keksiä etukäteen jo vähän tuollaisia runkoja eri päiville, sillä välttää sen että tulee yhtäkkiä "mitä ihmettä mä nyt teen noiden kanssa" -tilanne. Itselläni hoidossa käyneet lapset ovat olleet sellaisia, että tekemistä on oltava vähän niinkuin koko ajan, tai on tullut esim. koti-ikävä kovasti ja sen myötä paha mieli. Tekemisellä saa monesti "huijattua" ajatukset muualle ja taas jaksaa :)
Ja sanoppa muuta, rahalle ON aina tarve! Itse olen menossa huomenissa uusimaan ajokorttiani ja sekin "lysti" kustantaa yli 50e, auts!!! Se on iso raha meikäläiselle.. puhumattakaan tulevista sairaalamaksuista, jos menee vielä yhtä pitkän kaavan mukaan kuin viimeksi (7yötä heti synnytyksen jälkeen ja sitten vielä 1 lisäpäivä kun jouduin siihen toiseen kaavintaan). Vaikka tietysti lapsen ja itseni saama hoito on tärkeää, mutta kyllä se kirpaisee pikkuisen kuitenkin jos viikkotolkulla pitää ruveta olemaan.. voihan raha! Aina se on se, mikä aiheuttaa päänvaivaa!
Voihan raha...*miten minä nyt herkistyin tuosta kommenttisi lopusta melkein kyyneliin saakka*
PoistaMietit kyllä kovin sitä omaa synnytystäsi,pelätenkin kai jopa että se menisi saman kaavan mukaan kuin edellinen...? Voin toki olla väärässäkin, mutta ihan ymmärrettävästä syystä tuo asia sinulla `kummittelee`mielessä. En sitä paheksu enkä väheksy lainkaan.
Minä taas vien Lantun tk:lle arvuutettavaksi jotta "mihinkähän silmävaivaan ne nyt antais antibioottisalvaa, kun on jo kahteen eri silmävaivaan sitä sille määrätty vaikka mielestäni vaiva on pysynyt samana koko ajan.
Sekin minua itkettää ja alentaa mielialaa, kun /jos joutuu moisten vuoksi lastaan lääkärissä juoksuttelemaan.
Sentään petivaatteet otin ja vaihdoin & pistin koneeseen ne pyörimään.
Voi että, niin lähetän täältä voimarutistuksia!! Luinkin postauksesi tuosta silmäjutusta, en ehtinyt sinne kommentoida vain. Hyvä jos pääsette nyt oikein silmälääkärille, kyllä tuo inhottava vaiva pitää saada pois! Äidin tuska lapsen sairastaessa on aina ihan kamalaa, oli kyse millaisesta vaivasta tahansa. Olen varma että kun pääsette asiantuntevammalle lääkärille niin silmä saadaan kuntoon! :) peukut on täällä pystyssä!!
PoistaSynnytys toden totta mietityttää p a l j o n. Juurikin pelko edelliskerran toistumisesta on kovaa. Mitään varmuutta ei ole sille että niin kävisi/ei käy. Pelkään että olen täysi sänkypotilas taas monta päivää enkä pääse liikkumaan ja hoitamaan vauvaa, käymään vessassa, pelkän niitä jättihyytymiä, repeämiä.. juu ja anteeksi että toistan näitä samoja TAAs, tiedän ettei noille asioille voi etukäteen mitään. Ja on huono omatunto että ajattelen itseäni, vaikka tottakaitärkeintä ihan oikeasti on se, että lapsi on terve ja voi hyvin. No, tää on myös vähän psyykkausta itselle. Kun maalaa pahimmat pirut seinälle, on varmasti aivan uskomaton tunne jos selviääkin vähemmällä :)
Niin ja tiedän että mun tapaus ei todellakaan oo pahimmasta päästä, synnytykseen myös kuolee ihmisiä. Eli ehkä olen nyt vaan hiljaa :D