tiistai 30. huhtikuuta 2013

HAUSKAA VAPPUA!


Tapaus Vappumunkit

No niin, täällä on siis munkkitaikina laitettu kohoamaan ja enpä sanoisi että tähän saakka olis päästy ihan kommelluksitta..

Mitään äksidenttiä ei oo sattunu (vielä), mutta tuo jauhojen kanssa läträäminen on niiiiiin *piiip*stä!! Jos ohjeessa lukee "jauhoja n. 14dl", niin miksi, MIKSI mun taikinaan meni kyllä lähemmäs 17dl???? Ja ei, siitä ei silti tullu kivikovaa taikinaklimppiä. Jauhot on ihan tavallisia puolikarkeita vehnäjauhoja. Olen mittonut kaiken _tarkasti_ sillä tiedän, että leivonnassa tarkat mitat on "elintärkeitä" onnistumisen kannalta.

Tuo jauhojuttu saa mut aina epävarmaks, mietin sitten että tuleeko tästä nyt liian kovaa vai liian pehmeää ja pystyykö sitä käsitellä kohoamisen jälkeen jne.. argh :D ja se kohottaminen.. laitoin eka kerran taikinan kohoamaan mikroon (siis mikroa ei panna päälle, mutta ovi kiinni) kun niin moni näyttää tekevän niin. Kokeilen josko se toimisi :) rinkilät kohotan sitten pellillä kuumalla vedellä täytetyn lavuaarin päällä, siinä olen saanut parhaiten kohoamaan seuraavaksi paistoon menevät leivonnaiset.

No, muulla ei loppujen lopuksi ole väliä kuin sillä, että maku olisi hyvä :) ja että osaisin paistaa munkit kypsiksi asti, kauheaa jos jäisi raa'aksi :/ ensikertalainen kun olen niin kantapään kautta varmaan tulee opittua taas kaikki.

Oman jännitysmomentin tuo myös se, että munkit pitäisi saada pyöriteltyä paistoa vaille valmiiksi ennen kuin tyttönen herää päikkäreiltä. :D Meinaan pakastaa osan munkeista ja paistaa huomenna loput, en millään ehdi paistaa kaikkia tänään.

Hui.. se paistaminen :D siinä seuraava jännitysmomentti!

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kohta on vappu!

Vappuun liittyy muistoja. Äidinäitini oli syntynyt vappuna 1914. Juhlimme hänen syntymäpäiviään aina oikeana juhlapäivänä, ja juhlat olivat joka vuosi isot. Sen vuoksi, että mummu oli jo aika vanha. Olin usein keittiössä tekemässä lohileipiä, keittämässä kahvia tai muuten vain tarjoilemassa ja tiskaamassa astioita. Vappu oli muistikuvani mukaan aina melkoisen kylmä.

Mummu kuoli pari päivää ennen 91. syntymäpäiväänsä, vuonna 2005. Sen jälkeen vapunvietolle piti etsiä uusi tapa. Eipä vappu tuntunut vapulta moneen vuoteen, niin vahvasti mummun syntymäpäivä sen oli aina leimannut. Nyt, vuosia myöhemmin ja kun minulla on oma lapsi, vappu on alkanut saada uudenlaisen merkityksen. Niin, ja mummusta kulkee muisto aina mukana, vihkisormukseni on perintönä saatu mummun vihkisormus vuodelta 1932 :) Siinä on kaiverruksessa vielä mummun ja papan vihkivuosi ja nimikirjaimet, kuten myös minun ja mieheni <3

Sima on pullotettu, ja aion paistaa elämäni ensimmäisen kerran munkkeja! :) vappuaattona eli huomenna käymme ajelulla vähän kauempana, katselemassa maisemia ja ihan vain viettämässä aikaa. Vapunpäivänä menemme katsomaan amerikanrautoja keskustaan, paikallinen amerikanrautojen yhdistys on järjestänyt vappuajot monena vuonna peräkkäin. Viime vuonna siellä oli myös meidän hääautomme :)

Koulurintamalla tämä viikko näyttää vähän rennommalta kuin viime viikko. Olen vieläkin ihan fiiliksissä siitä, että päättökonsertti ON OHI!!! :D Tänään on koulussa yksi tarkistustunti, sen jälkeen menen tekemään opparia kirjastolle. Huomenna yksi oppitunti ja reenit, ke vapaa, to laulajien kevätkonsertti ja pe opparipalaveri ohjaajan kanssa. Ensiviikolla kaksi tenttiä ja opparin palautus! Hui, vielä puuttuu muutama juttu. Ei onneksi paljon!

Iloista vapunalus-aikaa kaikille :)

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Ihana viikonloppu!

Voi kuinka odotettu tämä viikonloppu onkaan ollut! Useammasta syystä:

- Päättökonsertti oli eilen ja se onnistui, jäi niin hyvä mieli! Nyt ei ole enää sitä asiaa ressattavana (se on ollut kyllä yksi suurimmista, ellei suurin ressinaiheuttaja). Eikä ole enää miljoonia reenejä iltaisin, niinkuin tällä viikolla oli melkein joka ilta.

- Mieheni täytti keskiviikkona vuosia ja juhlistamme syntymäpäivää tänään kevään ensimmäisen grillauksen merkeissä! :) Nams :)

- Pidän tänään lauantaina täysin koulu-vapaan päivän, ei koulujuttuja siis ollenkaan! :)


Tämän ihanan kimpun sain ystävältäni,
joka oli kuuntelemassa päättökonserttiani <3



Nyt muutamana päivänä kun on satanut, on oikein tuoksunut keväälle! Kyllä se sieltä tulee.. nytkin aurinko vilahtelee välillä pilvien raosta. Kohta on se hetki, kun puihin ilmestyy silmuja ja siitä ei mene kuin hujaus ja vihreys täyttää maan :)

Päiväkaffit on nautittu, koti siivottu ja viikonlopun vietto parhaimmillaan. 

Rentouttavaa ja aurinkoista viikonloppua!

torstai 25. huhtikuuta 2013

Loppukevään jännittävimmät hetket.

Enpä ole ehtinyt tännekään kirjoittelemaan kuulumisia, nyt on pitänyt niin kovaa kiirettä koulun kanssa. Olen kyllä uupunut, tänä aamuna tuntui luksukselta saada olla yöasussa melkein puoleenpäivään :) viimepäivät ovat olleet lähinnä sellaisia, että kun jokin tunti/treenit loppuu siihen ja siihen aikaan paikassa A, alkaa samaan aikaan joku muu juttu jo paikassa B. Tätä samaa kuviota koko päivä, ja koko viikko. Huoh..

Huomenna koittaa pääinstrumenttini eli rytmimusiikkilaulun päättökonsertti. Se on iso virstanpylväs, ja myös tietenkin jännittävä. Jännittävä siksi, että paikalle tulee nelihenkinen lautakunta joka antaa palautteen konsertin jälkeen. Jos kyseessä olisi tavallinen keikka, en jännittäisi sitä lähellekään niin paljon. On pelottavaa, kun lautakunta tutkailee kaikkia virheitä ja sitten, rankan projektin jälkeen ne pitää vielä pystyä vastaanottamaan kritiikin muodossa.

Yritän ajatella tilanteen kuitenkin tavallisena keikkana. Minulla on kahdeksan ihanaa biisiä, joista tykkään ihan valtavasti. Niissä on tärkeät ja itselleni mieluisat tekstit - haluankin päästä kertomaan nämä "tarinat" yleisölle. Minulla on myös loistava pikkubändi, naisia kaikki :D että GIRL POWERia vaan ja menoks!! :)

Se, mikä tilanteessa jännittää, on se että haluaisin pyrkiä mahdollisimman omantasoiseen esitykseen. Harmittaa jos alisuoriutuu tärkeässä paikassa. Jännitys valitettavasti usein vaikuttaa negatiivisesti äänenkäyttöön, keho on jännittynyt eikä hengitys laskeudu niinkuin pitäisi. Mutta olen jo päättänyt, että en hätäänny vaikka virheitä tulee, sillä niitä tulee aina (myös teknisesti kehittyneemmille kuin minä). Tässä vaiheessa kevättä, koulurupeamaa ja raskautta, olen vain onnellinen jos suusta tulee ääntä ylipäätään ja saan näytön läpi :)

Olen kärsinyt tämän viikon kauheasta närästyksestä. Sain Losec-kuurin ja närästys on helpottanut! Se meinasi viedä ääneni, joten siinäkin mielessä on kyllä viimeiset hetket tehdä laulujuttuja. Niksautin edellisen keikan roudauksissa kaksi viikkoa sitten selkäni ja se on ollut todella kipeä, en joinakin päivinä ole pystynyt kävellä juuri ollenkaan. Sekin aiheuttaa omat lisähaasteensa. Ja tietysti vatsa ja raskaus ylipäätään; limakalvoturvotus saa äänen käheäksi ja ontelot tukkoon, ja vatsa taas painaa jo keuhkoja jonkin verran.

Kun ajattelen näitä edellämainittuja asioita, olen oikeasti todella tyytyväinen jos saan vedettyä keikan kaikkine biiseineen läpi. Se riittää minulle! (Kun muistaisi tuon vielä huomenna, sitä pakkaa olemaan niin armoton itselleen..)

Ensiviikolla on sitten opparin viimeistelyt ja muut kirjalliset työt, sitä seuraavalla viikolla tentit. Mutta nyt en mieti sinne asti, päivä kerrallaan. Pitäkää mulle huomenna peukkuja klo 14 ;)


torstai 18. huhtikuuta 2013

Kodin ehostus.

Emme vieläkään ole lyöneet lukkoon mitään päivämääriä tai edes kuukautta, milloin tämä kämppä pannaan myyntiin. Melko varmasti kuitenkin tänä vuonna. Vieläkin on muutama asia jotka pitää selvitä ennenkuin voidaan alkaa puhua päivämääristä.

Sitä odotellessa aloitimme kuitenkin jo "pienen pintaremontin" :) meillä on tapetti kaikissa muissa seinissä paitsi ikkunaseinissä, joita on kolme. Näissä seinissä on ihan valkoinen maalipinta vaan, jotka oli aikojen saatossa päässeet "kulahtamaan". Naulojen kannat alkoi näkyä ikkunanpielissä ja kaikenlaista sotkua ja reikääkin taulujen myötä oli vuosien saatossa ilmaantunut. Ei muuta kuin patterit, verhotangot ja kukkalaudat pois seiniltä ja maalaamaan! Pohjatöinä muutaman sauman täyttäminen tetramassalla, reikien ja epätasaisuuksien hiominen ja kittaaminen ym. Sitten maalia pintaan. Kyllä tuli kuin uusi! Uskomatonta, miten pienellä budjetilla voi saada tosi ison ja näyttävän lopputuloksen. Apuna hommassa oli isäni.

Seuraavaksi työn alla on pesuhuoneen laatoituksen uudelleen saumaaminen muutamasta kohti. Tällaista pientä ehostusta vain, mutta kuitenkin silmiinpistävää. Ja pari silikoonisaumaa uusitaan, niin ei pääse vesi vääriin paikkoihin. Sen jälkeen on vielä keittiön päätyseinä, johon entiset asukkaat ovat laittaneet paperitapetin. Siinä on vesihana vieressä, eikä laatoitus jatku tarpeeksi pitkälle, joten tapetti on ihan kauhean näköinen :/ Tapetoimme seinän uudestaan vedenekestävällä tapetilla.

Muita tapettiseiniä emme ala korjailemaan, sillä uusi asukas kuitenkin halunnee valita tapettinsa itse. Eikä seinät onneksi ole kovin huonossa kunnossa.

Tällaista pikku säätämistä täällä! :) voisikin hipsaista kirpparille E:n herättyä, jos löytäis verhot joko makkariin tai olkkariin, tai parhaassa tapauksessa tietysti sekä että! :) Nyt voi katsella kappa-mallisia verhojakin kun seinät on siistit, ennen halusin peittää rumat jäljet pitkillä verhoilla.

Oikein kivaa loppuviikkoa, huomenna on jo PERJANTAI!! :)

Ps. Kiitos jokaiselle blogini lukijalle ja kommentoijalle! Sain tänään aivan ihanan viestin blogiystävältä ja hetihän se pisti vetistelemään ;) kiitos viestistäsi Armi! Ja olen tosi iloinen kaikista tuttavuuksista, joita olen blogin kautta saanut, olette ihan loistavia tyyppejä! KIITOS!!

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Haaveilua.

Koulujutut valmistuu pikkuhiljaa. (Tai osa ei niin hyvin, mutta pienikin edistys on tärkeää!). Oppari on nyt siinä vaiheessa, että suurin osa on tehty. Meillä on opparin laajuus 15op, ja sivumäärän minimivaatimus on 30 sivua. Olen kirjoittanut nyt 28 sivua ja puuttuu vielä esimerkiksi pohdinta-osuus kokonaan, joten ainakaan sivujen vähyys ei tule olemaan ongelma. Aikaakin on vielä toistaiseksi ihan hyvin. Huomenna opponointi, ja se jännittää ihan hirveesti!

Meillähän on tässä samalla vähän muutakin mietittävää, kun maha kasvaa ja tila asunnossa alkaa eittämättä käydä ahtaaksi vauvan synnyttyä. Hätää ei ole vielä, kun lapset on pieniä, mutta kyllä me silti ollaan aateltu isompaa kotia etsiä.

Alunperin ajateltiin että ostetaan joku vanhempi talo, ei kuitenkaan mielellään 70-lukua vanhempaa. Kriteerinä on ollu lähinnä se, että talo olis "terve" ja että lämmitysmuotoa ei tarttis heti lähtiä muuttahan, eli ei öljylämmitystä, kiitos. Niin, ja suurin kriteerihän tässäki on tietenki HINTA. No, täällä seudulla on nyt ihan kiitettävän paljon omakotitaloja myynnissä, mutta niissä kaikissa on aina joku liian suuri MUTTA. Ruvettiin sitte ihan mielenkiinnosta kahtoon, mitä tulis maksaan rakentaminen. Tai oikeastaan rakennuttaminen, me kun ei olla mitään timpureita eikä vihtis omaa isää vaivata enää sillä. Hän kun on lähes ainoa lähipiiristä joka ne hommat taitaa.

Löydettiin pari kohtuullista talotoimittaja-vaihtoehtoa, ja yllätyttiin suuresti siitä, että valmis UUSI talo voi parhaassa tapauksessa tulla maksamaan saman verran kuin vanhan talon osto! (Täällä seudulla siis, ei varmasti missään isoissa kaupungeissa oo sama mahdollista.) Ollaan laskettu tarkasti kaikki maanrakennuskustannuksista tonttiin, liittymiin ja muihin kuluihin, että realistisista summista on kyse.

Ei olla päätetty vielä mitään, mutta ainahan saa haaveilla :) sen oon oppinu jo, että nettikeskusteluja eri talotoimittajista ei kannata lukia, kaikkia haukutaan niin tasapuolisesti että eihän kukaan tohtis rakennuttaa mitään jos niihin luottas. Ollaan kerätty kokemuksia sitte "oikeilta ihmisiltä", joilla on oikeasti ko. toimittajasta ja talomallista kokemusta. Ja onneks isäni on rakentanut paljon taloja, niin hän osaa kyllä katsoa mahdolliset "sudenkuopat".

Mutta siis, tällaisia haaveiluja täällä :) Vaikkei ikinä rakennettaskaan, niin silti on ollu kiva ihan vaan tutustua eri talomalleihin ja miettiä eri vaihtoehtoja. Se on toiminu mulle loistavana keinona irrottautua koulupaineista aina hetkeksi :)

Nyt syömään, kivaa viikkoa!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Huh mikä viikko.

Oon niin ilonen että on perjantai!

Tämä viikko on ollu sanalla sanoen kauhia. Kouluhommia on paiskittu olan takaa, jotaki on saatu jopa valamiiks asti ja jotaki vähä eteenpäin. Oppari on jätetty opponoitavaksi. Yks iso kokonaisuus tuli suoritettua konsertin muodossa keskiviikkona. Nyt ajatukset alkaa siirtyä tasan kahden viikon päästä olevaan päättökonserttiin.

Tänä viikonloppuna pitäisi vielä kirjoittaa yksi artikkeli, ensimmäisen version deadline on sunnuntaina. Olen onneksi jo aloittanut artikkelia, täytynee huomenna viimeistellä se neidin päiväunien aikana.

Täytyy kyllä sanoa että odotan reilun kuukauden kuluttua koittavaa aikaa. Erityisesti ootan

- opinnäytetyön palautusta
- päättökonsertin suorittamista
- sitä ressivapaata aikaa mikä kaiken tämän ankaran puurtamisen jälkeen koittaa!

Mulla on ollut sellainen periaate, että viikonloput jätän itselle ja perheelle enkä tee mitään koulujuttuja. Nyt viime metreillä on kuitenkin ollut pakko lipsua tuosta periaatteesta, koska muuten en olisi saanut enkä saa kaikkea tehtyä ajallaan. Harmittaa vain, että se aika on pois perheeltä ja mieheltä, ja muutenkin sitä sitten vain miettii koko ajan että "se ja se on vielä tekemättä", eikä nauti viikonlopusta yhtään. Saati pysty rentoutumaan.

Tällä viikolla tuli vielä sellainen ekstrajuttu, kun piti eilen käydä sokerirasituskokeessa. Täällä meillä on tapana että kaikkien raskaana olevien pitää käydä, eli mullekin tämä oli toinen kerta. Tulin todella väsyneeks rasituksen jälkeen, mutta voi olla että viikon muut rasitukset painoi siinä myös. Tietysti silti vähän mietityttää, onko tässä nyt rd-diagnoosia pukkaamassa. No, ei maalata piruja seinille ennen lopullisia tuloksia.

Niin ja en vieläkään oo ihan kunnolla parantunut flunssasta, räkä ei tahdo lähteä irtoamaan. Hiukan uumoilen poskiontelotulehdusta, toivottavasti ei olisi sitä..

Rentoa viikonloppua kaikille, me aiotaan saunata tänään ja mennä nukkumaan kun väsyttää. Kohta siihen ei ole enää mahdollisuutta taas vähään aikaan.. ;)

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Mitä stressi saa aikaan?

Täällä eletään hektistä vuodenaikaa! Tuttu niin opettajille kuin opiskelijoillekin, kevään kreisi kiire. Ja toki muillekin.

Huhtikuu on opintojeni osalta se kiireisin, stressaavin ja ahdistavin kuukausi. Tässä kuussa on päättökonsertti, toinen iso keikka (huomenna!), opparin opponointi, pedagogisten opintojen päättötyön esittely, artikkelin deadline, mitä vielä... huh!

Tällä viikolla stressini on saavuttanut uuden tason. Minulla on ihan "hattarapää"-olo, vaikka päässä pyörii sata ja yksi eri asiaa. En muista mitään, en pysty sisäistää uutta tietoa, en muista sanoja (esimerkiksi sana "kaukosäädin" on aika vaikea, sen voi hyvin unohtaa :D) ja olen ihan toisella planeetalla. Oon varmasti maailman ärsyttävin puoliso kun oon niin lahopää! Toivottavasti armaani jaksaa ymmärtää että tämä vaihe menee ohi kunhan pahin kiire hellittää :D

Tänään meillä oli huomisen keikan kenraaliharjoitus, pari tuntia vedettiin täysiä. Hommaa ei tietysti yhtään helpota se että minulla lienee poskiontelontulehdus. Oli tai ei, jokatapauksessa flunssa ei ole kunnolla parantunut. Mielenkiinnolla odotan, miten huomenna käy.. keikka kuitenkin on julkinen, paikallisessa pubissa, joten olis kiva kun vois laulaa niin hyvin kuin pystyy. No, nyt en enää mieti sitä. Menköön miten menee, kunhan saan tehtyä! Ja en mä siellä lavalla onneks oo yksin, meillä on huippubändi ja mulla on duettokaveri joka kyllä paikkaa jos mä tukehdun räkään :D

Otsikkoon palatakseni, huomasin juuri että järjetön stressi ei ainakaan lamauta minua. Päinvastoin, kun tulin tekemästä opparia kirjastolta, aloin tonkia kaappeja josko meillä olis leivontatarvikkeita. Olin ihan poikki, mutta joku sisäinen tarve vaati mua leipomaan :D no eihän meillä tietenkään ollu tarpeeks jauhoja, joten korvasin kokeilumielessä hiivaleipäjauhoilla. Aivan täysin samanmakuinen suklaakakku tuli silti, eli toimi! :) Palanen tuoretta suklaakakkua ja lasi kylmää maitoa - stressi tuntui hitusen kaikkoavan :) Mun alitajunta ja intuitio toimii varmaan parhaiten stressin aikana, se selvästi tiesi että tuore leivonnainen vähentää tämän naisen stressihormonimäärää :D alkukantaiset vaistot kunniaan..

Koska kevät on mennyt pitkälti niissä merkeissä että kun mies tulee töistä, minä lähden kouluun/reeneihin/opparia kirjottaan, niin me sovittiin tänään "treffit" saunaan :D siellä me ehdittiin olla ja jutella tänään eka kerran ihan rauhassa, kahdestaan. Ehdittiin vaihtaa päivän kuulumiset ja olla vaan. Nyt vielä hetkeksi sohvalle, sitten peittoihin ja unta palloon!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Ajatuksia toisesta raskaudesta (rv 28)

Ero ensimmäisen ja toisen raskauden välillä on tietyiltä osin suuri. Onhan tilanne lähtökohtaisestikin eri; toisen raskauden aikana huomio keskittyy enemmän esikoiseen ja arjen pyörittämiseen. Tämä toinen raskaus on mennyt todella nopeasti. Tähän saakka on melkein voinut "unohtaa" välillä olevansa edes raskaana, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa. Luonnollisesti minun kohdallani koulu ja valmistuminen vievät ajatukset todella tehokkaasti pois kaikesta muusta.

Nyt on menossa 28. raskausviikko. Alan tuntea olevani raskaana. Siinä mielessä tämäkin raskaus on tuntunut samalta kuin edellinen, sillä olen saanut tänne asti elää lähes normaalinkaltaista elämää, siis suuremmitta vaivoitta. Nyt maha, ja siis vauva, alkaa olla sen kokoinen että erilaisia vaivoja alkaa ilmetä. Pari viikkoa sitten kuvioihin astui liitoskivut nivusissa. Pari päivää meni todella varoivaisen liikkumisen merkeissä. Housuja ei voinut kuvitellakaan laittavansa seisaalta jalkaan, sillä yhdellä jalalla seisominen sattui aivan sairaasti. Mutta sitten helpotti vähän, ja nyt olen saanut taas olla ihan normaalisti. Toisaalta ajattelen, että tällaiset kivut ovat hyväkin asia, sillä lantion luuthan siellä eriytyvät ja tekevät tilaa syntyvälle lapselle.

Ensimmäinen kolmannes meni melkoisen väsymyksen kourissa. Olin kyllä todella väsynyt välillä, kun koulussa oli raskasta ja kotona hoidettavana alle 1-vuotias. Toisen kolmanneksen aikana väsymys kaikkosi, eron todella tunsi ja näki! Se oli hieno asia. Saa nähdä, miten väymyksen kanssa käy viimeisen kolmanneksen aikana, siihen vaikuttanee eniten se miten saa nukuttua. Ekassa raskaudessa aloin heräilemään ihan ilman syytä kahdelta yöllä enkä saanut unta kuin vasta parin tunnin päästä. Toivottavasti nyt ei tarvis ihan sillä lailla mennä, kun ei oikein ole mahdollisuutta päikkäreihin niinkuin ekassa raskaudessa oli.

Närästystä on ollut välillä, mutta turvotusta vain vähän (jee!). Viimeiset raskausviikot ovat kuitenkin juuri kesä-heinäkuussa, joten enköhän ehdi siitäkin vielä kärsiä. Olen täällä aiemmin pauhannut jo siitä, että viime raskaudessa turvotus meni ihan kauheisiin sfääreihin. Rv 30 lähtien käytin miehen kenkiä, jotka nekään ei mahtunu pahimpina päivinä jalkaan kun jalkapöydällä oleva turvotus oli jotain aivan kauheaa. Minua tutkittiin turvotuksen vuoksi useampaan otteeseen äitipolilla, terkka oli varma että kyse on raskausmyrkytyksestä, mutta ei ollut. Kokonaispainonnousu oli n. 18kg ja kahden viikon kuluttua synnytyksestä jäljellä oli 4kg!!! Ja se joka sanoo että IMETYS POLTTI KAHDESSA VIIKOSSA 14kg, ei tiedä kyllä mistään mitään. Minun terkkani väitti näin. Te ette usko kuinka paljon hikoilin ja kävin vessassa tuon kahden viikon aikana kun nesteet poistui! Uskon että imetys poltti tuossa ajassa ehkä jotain, mutta ei se kyllä neljäätoista kiloa voinut polttaa. Sen verran oman kehon toimintaa kuitenkin tunnen.

Synnytys on alkanut pyöriä jo mielessä, samoin synnytyksen jälkeinen aika. Mielessä on tietysti se, käykö samoin kuin ekan synnytyksen jälkeisvaiheessa, joka meni ihan mönkään. Syynä tähän eivät olleet henkilökunta, vaan minun kroppani toimi vähän eri tavalla kuin olisi ollut tarkoitus. Mietityttää myös, olemmeko tässä samassa kaksiossa silloinkin ja jos olemme niin miten nukkumisasiat hoituu (häiriintyykö E liikaa kun vauvakin nukkuu samassa kamarissa). Nämä on taas niitä asioita joita on turha murehtia etukäteen, mutta mielessä ne aina välillä käy.

Tästä tulikin melkoinen hehtaaripostaus, mutta jälleen tarkoitus on jättää itselle muistoja ajatuksista, joita on pyörinyt päässä :)

Nyt katsomaan, milloin E herää päikkäreiltä, sitten suuntaamme merenjäälle makkaranpaistoon :)


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Hetken seesteisyys

Joskus tulee niitä hetkiä, kun tuntuu että kaikki on hyvin juuri nyt. Olen yleensä pahimman luokan stressaaja, stressaan kyllä ihan tyhmistä ja turhista asioistakin ja kannan huolta asioista jotka ovat toisten vastuulla.. tästä haluaisin niin kovasti päästä eroon. Ihan turhaa energiaa vie tuollainen ressaaminen.

Tänään kuitenkin, herätessäni erittäin väsyneenä, ajattelin että otan rennosti kun pääsen koulusta kotiin. En mieti läksyjä, en tulevia tenttejä tai muitakaan asioita. Kouluun on palattava pariksi tunniksi taas klo 16, mutta sitä ennen - tämä on minun hetkeni.

Kävin koulusta tullessani ostamassa pussillisen vastaleivottua leipää lähileipomosta kiitokseksi lapsenhoitajalle. Ostin samalla itsellekin ihanan pehmeän ja tuoreen sekaleivän ja voi nam, mitä herkkua se olikaan! Pari viipaletta meni hujauksessa välipalaksi :)

Siinä se oli, se hetki. Minun hetkeni, tyttö päiväunilla ulkona ja minä rauhallisella välipalalla. Ai että, sielu suorastaan eheytyi sen ihan pikkuisen hetken aikana.

Minulla on vielä paljon tehtävää ennenkuin koulu on paketissa, mutta iloitsen siitä, jos välillä saan ajatukset muualle. Se tuntuu olevan niin kovin vaikeaa.

Iloista keskiviikkoa!


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Valoa kohti

Niin siirryttiin kesäaikaan ja uuteen kuukauteen, huhtikuuhun, samaan aikaan!

Aurinko on paistanut kiitettävän paljon, vaikka yleislämpötila ei paria astetta enempää plussan puolelle kipuakkaan. Auringon vaikutus näkyy kuitenkin lumen sulamisessa. Terassimme paljastuu päivä päivältä enemmän, tytöltä saa ohentaa vaatekertaa aina vain enemmän vaunuissa nukkuessa, tiet ovat märkiä..

Tänään sain hetken vapaa-aikaa ja ehdinkin tehdä opparia taas vähän eteenpäin. Vähän muitakin läksyjä tuli tehtyä. Nyt mies on hakemassa viimeisen lomapäivän kunniaksi pitsaa, ilta kuluu rentoutumisen merkeissä.

Mukavaa viikkoa!