Täällä eletään hektistä vuodenaikaa! Tuttu niin opettajille kuin opiskelijoillekin, kevään kreisi kiire. Ja toki muillekin.
Huhtikuu on opintojeni osalta se kiireisin, stressaavin ja ahdistavin kuukausi. Tässä kuussa on päättökonsertti, toinen iso keikka (huomenna!), opparin opponointi, pedagogisten opintojen päättötyön esittely, artikkelin deadline, mitä vielä... huh!
Tällä viikolla stressini on saavuttanut uuden tason. Minulla on ihan "hattarapää"-olo, vaikka päässä pyörii sata ja yksi eri asiaa. En muista mitään, en pysty sisäistää uutta tietoa, en muista sanoja (esimerkiksi sana "kaukosäädin" on aika vaikea, sen voi hyvin unohtaa :D) ja olen ihan toisella planeetalla. Oon varmasti maailman ärsyttävin puoliso kun oon niin lahopää! Toivottavasti armaani jaksaa ymmärtää että tämä vaihe menee ohi kunhan pahin kiire hellittää :D
Tänään meillä oli huomisen keikan kenraaliharjoitus, pari tuntia vedettiin täysiä. Hommaa ei tietysti yhtään helpota se että minulla lienee poskiontelontulehdus. Oli tai ei, jokatapauksessa flunssa ei ole kunnolla parantunut. Mielenkiinnolla odotan, miten huomenna käy.. keikka kuitenkin on julkinen, paikallisessa pubissa, joten olis kiva kun vois laulaa niin hyvin kuin pystyy. No, nyt en enää mieti sitä. Menköön miten menee, kunhan saan tehtyä! Ja en mä siellä lavalla onneks oo yksin, meillä on huippubändi ja mulla on duettokaveri joka kyllä paikkaa jos mä tukehdun räkään :D
Otsikkoon palatakseni, huomasin juuri että järjetön stressi ei ainakaan lamauta minua. Päinvastoin, kun tulin tekemästä opparia kirjastolta, aloin tonkia kaappeja josko meillä olis leivontatarvikkeita. Olin ihan poikki, mutta joku sisäinen tarve vaati mua leipomaan :D no eihän meillä tietenkään ollu tarpeeks jauhoja, joten korvasin kokeilumielessä hiivaleipäjauhoilla. Aivan täysin samanmakuinen suklaakakku tuli silti, eli toimi! :) Palanen tuoretta suklaakakkua ja lasi kylmää maitoa - stressi tuntui hitusen kaikkoavan :) Mun alitajunta ja intuitio toimii varmaan parhaiten stressin aikana, se selvästi tiesi että tuore leivonnainen vähentää tämän naisen stressihormonimäärää :D alkukantaiset vaistot kunniaan..
Koska kevät on mennyt pitkälti niissä merkeissä että kun mies tulee töistä, minä lähden kouluun/reeneihin/opparia kirjottaan, niin me sovittiin tänään "treffit" saunaan :D siellä me ehdittiin olla ja jutella tänään eka kerran ihan rauhassa, kahdestaan. Ehdittiin vaihtaa päivän kuulumiset ja olla vaan. Nyt vielä hetkeksi sohvalle, sitten peittoihin ja unta palloon!
Voi että miten hmm...suloista(?) sopia saunaan treffit, vaikka asuukin samassa talossa sen oman rakkaan kanssa.
VastaaPoistaOlen edelleenkin hieman "kiihtyneessä" mielentilassa otettuani itse aamulla varhain hieman yhteen mieheni kanssa ja luullakseni ihan syystä.
Hän kun ei saanut pyydettyä poikansa koulukaveria vieläkään meille, vaan HÄN menee poikansa kanssa sinne TAAS (jo 3.kerta) vierailulle. Ei siinä mitään MUUTEN, mutta aivan kuin minä en saisi olla tarpeeksi neljänseinän sisällä (paikkakunnalla jossa ei minulla ole liiemmin tuttavia/sukulaisia/kavereita) joten kun joudun olemaan pitkän illan kahden lapsen kanssa kotona (jotka kuitenkin samaan aikaa nalkaa vaatia täydellistä huomiotani-> pistää aika koetukselle näin päivän heidän kanssa kaksin olon jälkeen) on mielipaha minulle jo valmis.
Me olemme harrastaneet miehen kanssa "yösaunomista" elikkä olemme käyneet saunassa sitten kun lapset nukkuvat. Useimmiten n.klo 21 mennessä. Tuota tapahtuu tosin aika harvoin koska miehellä aamuisin aikainen herätys töihin.
Voi mitäs minä täällä sinulle valitan ja surkuttelen omaa tilannettani.
Kiva että teillä menee hyvin. Omasta puolestani en aina koe pystyväni sanoa samaa...
Taitanen kirjailla jonkinlaisen "jatko"postauksen tähän omaan blogiini... :)
Aurinkoista loppu viikkoa sinne teille!
Terveisiä labrasta sokerirasituskokeesta! :D
PoistaVoi, tiedän tunteen kun on kotona päivät pitkät (ja siis nimenomaan vailla kontaktia aikuisiin ihmisiin), sitä on pakko päästä tuulettumaan! Minäkin monesti mietin, miten helposti mies voikaan lähteä töiden jälkeen asioille tai minne vain. Mun pitää "varata" etukäteen aika lähestulkoon, että pääsen johonkin, varsinkin jos kyseessä ei oo "pakollinen" meno kuten koulu tai työt.
Joskus on vain niitä päiviä kun ei jaksa. Että tiiän tunteen!
Tsemppiä sulle, kyllä se siitä taas tasottuu! Hyvä asia on että kerroit miltä sinusta tuntuu. Nuo miehet on niin putkiaivoja välillä ettei ne osaa asettua toisen asemaan! ;)