lauantai 31. joulukuuta 2011

Onnellista uutta vuotta 2012!!

Hiljaiseloa on ollut nyt minulla täällä blogimaailmassa, pikku neiti vie vielä suurimman osan ajasta :) mies aloitti työt tällä viikolla, joten ihan oikean arjen totuttelua on täällä ollut.

Vuosi 2011 on ollut perheellemme tapahtumarikas, sisältäen omat häät ja rakkaan tyttären syntymän <3 Kaunis vuosi, vaikka toki elämä välillä heitteleekin tunteiden kirjossa laidasta laitaan, antaen välillä niitä taakkojakin kannettavaksi. Jätämme kuitenkin menneen muistoihin ja keskitymme tähän hetkeen, ja tulevaan.

Kaunista, parempaa vuotta 2012 kaikille!

Synnytyskertomus

To 8.12.11 klo 8 saavuimme synnytysosastolle synnytyksen käynnistykseen. Jonkin aikaa saimme ootella että kätilö ja sairaanhoitajaopiskelija hakivat meidät sydän- ja supistuskäyrän ottamiseen. Siinä sitten n. 20min otettiin käyrää, sen jälkeen lääkäri otti meidät vastaan. Ultrattiin ja tutkittiin vauvan sydämessä viikkoa aiemmin huomattu lisälyönti. Sitten lääkäri teki sisätutkimuksen, jossa todettiin että olin n. 2-3cm auki.

Käynnistystavaksi valittiin Cytotec-tabletit, vaikka lääkäri pohti hetken myös ballonkia. Ekan tabun sain aamupäivällä, ja lähdimme kotiin käymään. Toisen tabun sain 4:n tunnin päästä. Se alkoikin sitten parin tunnin kuluessa vaikuttaa, ja kotona ottaessamme päivätorkut heräsin jokaiseen supistukseen. Kipua ei juurikaan vielä tuossa vaiheessa ollut, lähinnä ihmettelin että voiko nämä olla supistuksia kun niitä tuli jo alle 10min välein. Kotona vessassa käydessä irtosi ilmeisesti myös limatulppa, ainakin se siltä paperissa näytti. Sairaalaan piti mennä kolmatta tablettia varten klo 17 jälkeen, ja taas otettiin käyrää n. 20min niinkuin joka kerta kun tulimme takaisin sairaalaan. Sanoin hoitajalle, että nyt alkaa jo tuntua supistukset. Hoitaja sanoi käyrää tutkittuaan että ei oteta kolmatta tablettia, vaan seurataan tilannetta kun supistuksia piirtyi alle 10 min välein muutaman kerran paperille (vaikka anturi oli ihan päin mäntyä, se ei edes ottanut kunnolla kaikkia :/ ). Hoitaja vielä siinä vaiheessa sanoi että tässä voi silti mennä vielä pari päivää ennenkuin käynnistyy, että yötä kohden voi hiipua supistukset. Ajattelin siinä vaiheessa jo, että jos pari vuorokautta pitää tällaisiakin kipuja kestää niin ei hyvää päivää...

Lähdettiin miehen kanssa sitten kävelemään sairaalaan, käytiin pohjakerroksessa ja vaikka missä ja rupesi olemaan supistuksissa sen verran potkua että joudun pysähtyä ja heijailla itseä aina kun se tuli. Ihmettelin että voiko niitä tosiaan tulla näin usein, kun tuntui että niitä tuli parin minuutin välein. Pian tuntui että on parempi palata takaisin osastolle. Menin kiikkutuoliin istumaan ja istuinkin siinä varmaan puolisen tuntia. Sitten sanoin miehelle että käy hakemassa hoitajan, en pystynyt olla kovin hyvin enää. Hoitaja tuli ja toi lämpimän geelipussin jonka laitoin alavatsalle. Istuskelin taas jonkin aikaa, mutta pian siitäkin tuntui menevän teho. Tässä vaiheessa taidettiin taas ottaa käyrää ja makuulla oleminen alkoi olla jo tosi inhottavaa. Käyrän oton jälkeen halusin taas jotain vahvempaa, ja hoitaja laittoi minut suihkuun. Suihkussa olin vartin kun tuntui että nyt ei oikeasti pysty olla enää, poltteleva kipu alavatsalla oli siirtynyt selkäänkin ja kuuma vesi ei auttanut vaikka suihkutin niin kuumaa kuin pystyin sekä selkään että mahaan.

Kun tulin suihkusta, huikkasin hoitajalle että nyt pitäs saada jotain IHAN OIKEAA kipulääkettä. Hän kysyi, saako minua pistää, jos laitettaisiin jokin sellainen kipupiikki, ja annoinkin luvan, mutta hoitaja halusi sitä ennen sittenkin tutkia vielä minut. Sisätutkimuksessa huomattiin että olin reilu 4cm auki, ja pääsimmekin lähtemään saliin! Olin aivan että mitä, nytkö jo :D Matka saliin olikin mielenkiintoinen, sillä supistuksia tuli tosi tiheään. Minun supistukseni olivat vielä sellaisia, että yhden ison supparin jälkeen tuli heti perään pienempi, ilman taukoa. Kiva.. :D Kävelimme niin nopeasti kuin pystyttiin, ja aina supparin tullessa pysähdyin tukemaan joko hoitajaan tai mieheeni :) portaat suorastaan juostiin ylös että ehdittiin ennen supparia. Kätilön kättelystä en juuri muista mitään kun supparin vallassa sekin tapahtui, voihkin vain että hei vaan :D

Salissa istuin ensin kiikkutuoliin ja pyysin kipulääkettä. Kätilö laittoi ilokaasun valmiiksi ja koitin hengitellä sitä. En vain osannut ennakoida tarpeeksi nopeasti, olis pitäny hengittää 2-3 kertaa ennen supparia jo, mutta kun suppari tuli niin nopeasti päälle että kun tajusin sen  tulevan, ei ilokaasu enää auttanut. Hengittely kuitenkin auttoi keskittymään. Kätilö kysyi mitä puudutteita toivoin, ja nauroinkin että olen "kaikkimullehetitännenyt" -synnyttäjä, että kaikki vaan mitä irtoaa :D kätilö tilasikin sitten heti epiduraalin, ja yllättävän nopeasti sen sain <3 Epiduraali vei ihanasti kivut, mutta jätti onneksi tunnon jalkoihin että pystyin vielä käydä vessassa itse (pelkäsin katetrointia). Kätilö tutki minut heti epiduraalin laiton jälkeen, ja olinkin jo 8cm auki! Avautuminen oli ollut todella nopeaa, joten ei ihme että suppareita tosiaan tuli tiiviiseen tahtiin ja kipukin koveni äkkiä. Sisätutkimuksen yhteydessä kätilö puhkaisi kalvot ja asetti pinnin vauvan päähän.

1,5 tunnin lepäilyn jälkeen aloin taas tuntea supparit pikkuhiljaa, tällä kertaa enemmän takapuolessa paineen tunteena. Kätilö oli vaihtunut toiseen, ja mukana oli myös opiskelija. Mainitsin tästä suppareiden tuntemisesta, ja sisätutkimus osoitti minun olevan 9-10cm auki ja reunaa vielä jäljellä. Jäimme siis odottelemaan, samalla kipu jo koveni taas. Olin jo huolissani että miten kovaksi kipu ehtii kasvaa ennenkuin olen täysin auki, mutta sitten alkoikin tuntua ponnistamisen tarvetta. Kello oli tuolloin n. 23.10. Kätilöopiskelijan kanssa mietittiin mikä asento olisi paras ponnistaa, ja jotenkin heti tiesin että kyljellään haluan yrittää. Siinä asennossa paineen tunne tuntui siedettävältä mutta selkeältä. Sain alkaa "harjoitusponnistaa" löytääkseni oikean suunnan ponnistukselle. Kylkiasento oli tässä ihan paras!

Aktiivinen ponnistusvaihe alkoi klo. 23.30 tienoilla. En huutanut tai kironnut, oli helpompaa olla hiljaa, kuunnella ohjeita ja keskittyä ponnistamaan oikein. Ponnistaminen vei kivun tunnetta pois suppareista, se oli helpottavaa. Kätilöt myös ohjasivat hienosti koko ajan ja tuntui että teimme yhteistyötä hyvin. Vauva jaksoi hienosti koko ponnistusvaiheen. Jännin ja pelottavin vaihe oli kun pää oli jo näkyvissä ja piti uskaltaa ponnistaa se vielä ulos. Kiristys välilihassa ja koko alapäässä oli tosi kovaa, vaikka kätilö hautoi kuumalla pyyhkeellä välilihaa repeämien ehkäisemiseksi. Lopulta se suuri hetki kuitenkin koitti ja vauvan pää plopsahti ulos! Tunne oli uskomaton! Vauva alkoi heti itkeä, vaikka loppuosa kropasta oli vielä sisälläni :D Loppuviimein koko vauva oli ulkona klo 00.07, joten n. 40min ponnisteltiin.

Isä pääsi leikkaamaan napanuoran, ja vauva nostettiin paitani alle rinnalle. Katsoimme mieheni kanssa toisiamme ja olimme ihan ällikällä lyötyjä; sieltä tuli ihan ihmisen näköinen pieni vauva, meidän oma vauva! Liikuttava hetki, jonka muistaa varmasti ikuisesti <3. Kun vauva oli ollut rinnallani jonkin aikaa, pääsi isä kylvettämään hänet ja pukemaan & kapaloimaan. Minun osaltani synnytys meni hienosti, olen onnellinen että se tapahtui noin nopeasti ja että selvisimme siitä hyvin. Kokonaisuudessaan synnytys kesti n.8 tuntia.

Synnytyksen jälkeen asiat eivät sitten menneet kohdallani ihan putkeen, ensinnäkään istukka ei meinannut irrota ennenkuin parin tunnin irroittelun jälkeen, ja sittenkään kaikki ei tullut ulos (tosin sitä ei tiedetty vielä silloin). Tikkejä laitettiin ainakin toistakymmentä, ja niidenkin laittamisessa kului aikaa. Osastolle pääsimme kaffittelujen jälkeen lopulta klo 5 aikaan aamulla, ja tuore isä lähtikin heti kotiin nukkumaan sen minkä täpinöiltään pystyi :)

En jaksa nyt kirjoittaa tarinaa synnytyksen jälkeisisitä komplikaatioista, mutta rankkaa on ollut. Kaksi kaavintaa, sairaalassaoloa, verensiirtoja ja hyytymiä jälkivuodossa ovat saaneet mielen aika matalaksi, vaikka muuten onkin ollut ihanaa aikaa vauvan myötä. Toivotaan. että vastoinkäymiset ovat vuoden vaihtumisen myötä takanapäin ja voimme keskittyä ihanaan vauveliin tulevana vuonna täysillä :) <3

lauantai 17. joulukuuta 2011

Vauvantuoksuja tulvillaan

Meillä on tuoksuteltu vauvantuoksuja neljän päivän ajan :)

Pikkuinen on rauhallinen tapaus, nukkuu paljon ja syö myös :)
Eilen oli neuvolasta kotikäynti ja syntymäpainokin on nyt ylitetty
melkein 200:lla grammalla.

Ensimmäistä perhejoulua odotellessa! <3


torstai 15. joulukuuta 2011

Kahdesta tuli kolme 9.12.2011

Meille on syntynyt tyttö!

Torstaina menimme siis käynnistykseen synnärille, ja Cytotec-tabletein tämä tyttönen maailmaan saatettiin. Kerron synnytyksestä mahdollisesti myöhemmin lisää, kotiuduimme vasta eilen monien synnytyksen jälkeisten komplikaatioiden jälkeen ja olo on vielä vetämätön. Vauva on terve, ihana pikku tuhisija, mutta äidille tuli vähän takapakkia. Nyt ollaan kuitenkin vihdoin kotona 7:n päivän sairaalareissun jälkeen ja vointi alkaa kohentua pikkuhiljaa :)

Tyttö on ollut rauhallinen, ja ihmeteltävää hänessä riittää pitkäksi aikaa. Kuinka meistä kahdesta tuli noin suloinen, täydellinen pikkuinen <3

Strategiset mitat olivat 3100g ja 49cm, py 34,2cm. Tyttö syntyi siis lopulta rv 41+4.

Täällä jatketaan vauvaan tutustumista ja arkeen palaamista, joulua odotellen tietenkin! Palaan kertomaan kuulumisia taas kun ehdin ja jaksan, oikein ihanaa joulunalusaikaa kaikille! :) <3

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Huomenna käynnistykseen

Tämänpäiväisen neuvolakäynnin saldo: käynnistykseen huomenna synnärille. Hui! Odotin aikaa ensiviikolle, mutta haluavat huomenna jo ottaa minut sisään.

Voihan tuo olla, että laittavat vielä kotiin jos näyttää siltä ettei kohdunsuulla ole tapahtunut mitään sitten viime ä-polikäynnin. Vaikkakin terkkani oli niin innoissaan että nyt se tulee ulos sieltä... varasi jopa aikaa ensiviikolle jo kotikäyntiä varten... huh huh. Itse menen päivän kerrallaan. Toivoisi nyt ensin selviytyvänsä hengissä synnytyksestä!

No, tämän illan koitamme rentoutua ja huomenna olemme tikkana klo 8 paikalla. Katsotaan mitä tapahtuu - olenko seuraavan kerran täällä kirjoittaessani jo oikeasti ÄITI!!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivän tapahtumat

Meni ilta sitten vähän toisin kuin suunniteltiin.

M loukkasi töissä itsensä perjantaina, kaularanka venähti. Lääkkeeksi sai lihasrelaksanttia, joka aiheuttaa kovaa väsymystä. Katottiin Itsenäisyyspäivän vastaanottoa, käytiin saunassa ja suunniteltiin iltapalaa. M otti lääkkeen ennen saunaa, ja meinasi sitten simahtaa sinne. Joten M meni nukkumaan, minä jäin katsomaan jatkoja ja nautiskelin sitten yksin pari torttua ja mukillisen glögiä. Että semmonen ilta! :D

Ihan kiva ilta kuitenkin, harmittaa vain toisen puolesta kun on kipeä. Onneksi lääkkeet on auttaneet ja kulta alkaa parantua. Tässä on muutenki hermo kireällä kummallakin, kun käärö antaa odotuttaa itseään. Hermostuttaa se, tuleeko se vai eikö se tuu, millon se tulee, pelottaa koko asia ja kuitenkin myös ihanalla tavalla jännittää ja odotamme innolla. Paljon tunteita sisältävät siis nämä viimeiset odottajan päivät! Ensiviikolla M:n pitäisi kuitenkin olla jo isyyslomalla, tuntuu hurjalta ajatella niin! Vauva saapuu vihdoinkin!

Alkaa tässä jo itseäkin väsyttää, vaikka viime yönä nukuinkin ihmeen hyvin. Onhan tuo kellokin jo aika paljon. Vauveli möyriskeli äsken parisen tuntia taas tosi voimakkaasti, ja porasi päätään alaspäin. Jonkin verran tästä aiheutu taas viiltäviä kipuja alas, toisaalta hyvä juttu ja toisaalta inhottavaa. Mut jos ne viillot avaa paikkoja niin hyvä hyvä!! :)

Hyvää yötä kaikille!

Rv 41+0, Itsenäisyyspäivä

Rakas maha-asukkaamme ei ole ulostautunut - vieläkään. Malttamattomuus on suuri, mutta malttaisin kyllä hyvin odottaa, jos vain saisin varmuuden siitä että tämä

a) käynnistyy itsekseen TAI
b) käynnistäessä lähtiski oikeesti käyntiin.

Ystäväni kyllä sano että tässä vaiheessa jos käynnistetään, niin yleensä lähtee kyllä ihan hyvin käyntiin. Toivotaan, että asia on näin. Luulen että mulla on ihan surkee kipukynnys joten pelottaa tulevat tuskat.

Tänään on Suomen Itsenäisyyspäivä :) Ohjelmaamme on tänään kuulunut rentoa kotona oloa, elokuvan katselua, juhlaruuan valmistusta (porsaan filettä, lohkoperunoita, salaattia ja salaatinkastiketta, joista mies teki kaiken muun paitsi salaatin), talipallojen asettelua lintujen ruuaksi ja vastailuja läheisten kyselyihin, joko vauva on syntynyt :) Lähdemme kohtapuoliin miehen mummulle kylään, illalla valmistamme liekkisiipiä iltapalaksi ja Linnanjuhlien naposteltavaksi, ja paistoin äsken parit tortut myöskin illaksi glögin seuraksi.

Ulkona sataa ensimmäistä kertaa ihan oikeasti LUNTA :) ulkona on hämärää, sisällä palavat jouluvalot ja on lämmintä, lunta satelee hiljalleen. Kaikki on hyvin, nautitaan tunnelmasta ja eletään hetkessä!


Hyvää Itsenäisyyspäivää!

maanantai 5. joulukuuta 2011

ARVONTAA

osallistumisaikaa 10.12.2011 saakka! :)

Viikko yli LA:n

Nii-in, viikko on kulunut LA:sta. Vauvan syntymästä ei merkkiäkään, ellei niitä ikäviä ja välillä kovia vihlaisuja kohdunsuulla lasketa. Toivon niin, että ne kypsyttää paikkoja!! Jotenkin on ihan skeptinen olo sen suhteen, että vauva tulisi itsekseen. Pelottaa käynnistys, en haluaisi joutua siihen :( keskiviikkona on neuvola, ja sieltä varataan taas aikaa ä-polille käynnistysajan suunnittelua varten. Perhanan perhana, tule jo ulos pikkuinen!! Vaikka pelkäänkin synnytystä, niin toisaalta mieluummin valitsen sen että se alkaa itsekseen kuin käynnistetään. Onhan se luonnollisempaa, kun ei tarvi väkisin paikkoja auki repiä.

Muuten olo on hyvä. Flunssa ei mene ohi, mutta pystyn sen kanssa elää. Öisin käytän nenäsumutetta jotta saan nukuttua edes jonkin verran, muutenkin heräilen vähän väliä joka kääntymiseen, kauheaan hikoiluun ja pissahätään.

Huomenna olisi itsenäisyyspäivä. Täytyykin muistaa illalla laittaa pari kynttilää ikkunalaudalle palamaan itsenäisen Suomen kunniaksi.

Nyt syömään, ja unohtamaan synnytysmurheet :) Hyvä ruoka, parempi mieli!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

2. Adventti

2. Adventtia meillä vietettiin rauhallisissa tunnelmissa :) 
Käytiin miehen mummulla iltakylässä 
ja haettiin sieltä myös muutamia kuusenkoristeita :) 


Rauhallista adventinaikaa kaikille!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Rv 40+4

Tänään kävin neuvolassa, siellä kaikki oli ok onneksi. Verenpaineet oli nyt 149/78, joten olen iloinen että alapaine oli kohdillaan :) Pissa oli puhdas, vauvan syke 135 ja pää kiinnittynyt niin ettei paljoa enää heilunut. Sf-mitta on ollut jo pitkään siinä 34-35cm.

Eilen illalla kävin kävelyllä ja pystyin kävellä suht reippaasti (siis tässä tilassa olevalle reippaasti :D) eikä ilkeitä pistelyjä tullut. Tänään taas sitten kun kävin siskon kanssa kaupoilla, piti kävellä tosi hitaasti, kun yhtäkkiä saattoi kovasti pistää sinne kohdunsuulle. Se tietysti on hyvä asia, koska ne kypsyttää paikkoja, mutta se vain tuntuu ilkeältä :( ja kun se kova viilto tulee ihan yhtäkkiä niin se ei oo kovin mukavata.

Tänään maha on ollut kipeä, vaikka se onkin toiminut nyt ihan hyvin. Jätin kuivattujen luumujen syömisen kokonaan, koska ne muodostaa kaasua ihan järkyttävästi ja tulee vaan kipeäksi. Syön nyt sitten ruisleivän lisäksi vehnäleseitä ja luumubonaa. Kävely muistuttaa nyt toden teolla "viimeisillään olevan" kävelyä, kaipa sen tekee juurikin tuo kiinnittynyt pää, vaikkei mulla varsinaisesti ookkaan "pallo jalkojen välissä" oloa. Onneks miehen kengät mahtuu jalkaan, oon päässyt taas liikkumaan <3 !

Käytiin M:n kanssa kahvilla, halusin tarjota hänelle pullakahvit vielä ennen laitokselle lähtöä :) minä otin kaakaon, M otti laten ja oi että, kyllä oli hyvää :) Kahvittelun jälkeen kävimme vielä kaupassa ja kirppiksellä, ja sieltä löytyi pikkuiselle collegehousut sekä sukat.


Lisäksi alla viellä niitä tekemiäni joulukarkkipussukoita :)



Kuulemisiin!

torstai 1. joulukuuta 2011

Touhukas päivä

Omia kuvia ei vielä valitettavasti oo, mutta kerron muuten päivän tapahtumista :)

Lähin siis edellisen postauksen jälkeen kaupungille, kävin vain ensin hakemassa siskon koulusta mukaan. Suunnattiin kaupoille hakemaan joululahjakarkkeja, ja päädyin ostamaan seuraavia:




Nämä siis 11e/3kpl. Niistä laitoin ystäväperheen lahjakippoon sekoituksen, sellofaania päälle ja se oli valmis. Tein lopuista karkeista pieniä "karkkipusseja", kääräisin siis sellofaaniin sekoituksia. Siitä lähtee ainakin isälleni ja siskolle joululahjojen mukaan pussukat, ja pari jää vielä hätävaraksi, jos joku tuo lahjan eikä olla ostettu vastalahjaa.

Karkkireissun jälkeen mentiin kirppiksille, josta saaliina mm. vauvalle talvilakki 20snt hintaan, sekä äitiyspakkauksen 2011 ihkauusia potkareita ja bodyja yht. 6kpl 3e hintaan. Nyt on vaatetus kohdillaan, ei haittaa vaikka menisi kuinka monta vaatekertaa päivän aikana pyykkiin :) Enempää en noita 50cm vaatteita hanki, koska ne on turhia jos vauva sattuukin olemaan pitkä. Tosin jos minuun ja mieheen tulee, niin ei siitä kovin pitkää ainakaan aikusena tuu ;D ite olen n. 167cm ja mies 170cm pitkä :)

Tämän jälkeen käytiin Subwayssa syömässä kinkkusubit, levähdettiin vähän ja jatkettiin matkaa kaupoille. Sisko meni katsomaan kenkiä ja minä kävin sillä välin muka "katsomassa miehelle paitaa" H&M:stä, mutta todellisuudessa ostin siskolle lahjakortin sinne ;D huijasin sitä 6-0. :DD Siinä sitten pyörittiin vähän siellä sun täällä, kunnes pääsin kampaajalle leikkauttamaan otsatukkani, ja sitten vein siskon bussille ja hain miehen töistä. 

Olo on nyt tosi väsynyt, voisi ruuan jälkeen koittaa ottaa päikkärit. Mies valmistaa parhaillaan itse lohkoperunoita (NAM!!!) ja porsaan uunifilettä sellaisessa Maggi Juicy Pork -maustesysteemissä :) ja lisäksi tulee vielä salaattia ja viherpippurikastiketta. Oijoi, mitä herkkuja siis luvassa! On mulla kyllä aarre miehenä <3

Oikein kivaa torstai-iltaa sinulle, muista katsoa Tonttu Toljanterin joulukalenteri klo 17.47 TV2!! :)

1. Joulukuuta

Joulukuu on vihdoin täällä! Eipä uskoisi häävin, kun ulos kahtoo. Mutta ei se haittaa, tunnelmoimme sisätiloissa :)

Täällä jo pyykkikone pyörii ja miehenkin vein 7 töihin. Auto on siis minulla tämän päivän :) Vedin oikein tukisukat ennen ylösnousua jalkaan, jotta jalat ei huutais hoosiannaa mikäli innostun kaupungilla käppäilemään. Aikaa saa varata pieniinkin reissuihin, sillä paine ja pistely kohdunsuulla hidastaa tahtia huomattavasti. Kävin eilen ennen saunaa vajaa 1km kävelyllä ja kyllä taas pari kertaa vihlaisi kivasti. Samoin kramppasi oikea sisäreisi, outoa tuollainen. Olisikohan tuo reiden kramppaaminenkin supistelua? Se vain kestää niin pienen hetken, ihan pari sekuntia, etten ole sitä oikein supistustoimintaan liittänyt.

Kun pyykki on pesty ja ripustettu, lähden kaupungille. Käyn hakemassa siskolle sen H&M:n lahjakortin ja käyn ostamassa joululahjakarkit. Ehkä joku joulukukkanenkin meille eksyy? Toivottavasti pääsen myös käymään siellä kampaajalla otsatukan lyhennyksessä, silloin tämä olisi sellainen mamman hemmottelupäivä :) Ai niin, ja kirppiksillä meinasin käydä. Saa nähdä, miten jaksaa, mutta menen tuntemusten mukaan.

Ihanaa joulukuun ekaa, muistakaa avata kalenterista 1. luukku!! :)