Onnea

Hehkutan vielä vähän. Haluan muistaa tämän hetken, tunteen ihanasta vapaudesta! Pian tämä olotila saa arkisen muodon, rutiini muodostuu sen ympärille, enkä enää muista kuinka kiitollinen nyt olenkaan tästä vapaudesta. Puhun siis siitä, kun opiskelu on nyt takana ja vuoden kestänyt rankka vaihe on nyt ohi.

Aamuihin on tullut jotain ihanaa ja uutta. Kiireettömyys. Lapsen kanssa rutiinit tietysti toimivat kuten ennenkin, mutta niitäkin on kiva tehdä nyt, kun ei itsellä ole koko ajan tunne kiireestä. Voin käydä päiväunille kun tyttö nukkuu (tosin en vielä ole malttanut kertaakaan, nautin niin tästä omasta hetkestäni joka aina ennen kului koulussa ollessa). Tekee mieli lukea ja aion tänään kirjastoon. Pari viikkoa sitten lähes vannoin, etten lue pitkään aikaan mitään (opinnäytetyön lähdekirjallisuuden kahlaaminen.. onneksi sekin on ohi), mutta nyt kun saan lukea mitä haluan, lukuinto on palannut.

Musiikkia on tullut kuunneltua Spotifysta lähes päivittäin. E tykkää tanssia, parasta menomusaa hänen tanssijalalleen näyttäisi olevan kaikki "jumputusmusiikki" :D Koulussa on joutunut käsitellä musiikkia aina niin analyyttisesti ja kriittisesti, että nautinto musiikin kuuntelemisesta uhkasi hävitä hetkeksi. Tiesin että tasapaino löytyy, kun pääsen koulusta pois. Niin kävi, onneksi.

Haluaisin maalle, vaikka en missään isossa kaupungissa asu nytkään. Kaupungissa kuitenkin, eikä tämä ole minua varten. Tai voisi se olla, jos meillä olisi omakotitalo, oma piha ja rauhaisa tontti, missä naapuri ei töllistele omasta ikkunastaan suoraan aamupalapöytäämme. Näyttää kuitenkin siltä, että kaupungissa moinen yhdistelmä ei ole mahdollinen, ellei muuta kymmenien kilometrien päähän keskustasta. Ei kiitos. Tällaisina lämpiminä päivinä haluaisin päiväksi kotipaikalleni aikaa viettämään. Siellä on tuomi, joka puhkeaa pian kukkaan - kesäloman merkki lapsuudesta! Siellä on iso piha, jossa vihreä ruoho kutittelee jalkoja. Siellä on kissa, joka kiipeää syliin hellittäväksi, ja juoksee pakoon pientä tyttöämme joka haluaisi tökkiä sitä silmään..

Olen silti tyytyväinen tähän hetkeen, juuri täällä omassa pienessä kodissamme. Meillä on pieni piha, mutta onpa kuitenkin! Meillä on paljon muutakin mistä saa olla kiitollinen, kaikkihan riippuu perspektiivistä.

Ihana aurinko, voi miten hienot säät täällä on viime viikot ollut! Niin, pessimisti pelkää että kesän helteet ovat tässä. Minä en jaksa murehtia nyt sellaisia, nautin tästä päivästä, huominen tuokoon tullessaan uudet tuulet.

Käynnistysongelmia

Miten jotkut aamut voi ollakin niin kankeita.

Viime yönä heräsin joskus 4 aikaan, unen saaminen uudestaan oli työn takana.

Ehkäpä tämä alkaa nyt olla sitä kehon luontaista valmistautumista,

valmistautumista siihen että pian rauhalliset yöt ovat muisto vain.

Olen ollut maailman tylsin äiti, torkkunut aamupäivät sohvalla,

reagoiden aina välillä tytön tuuskailuihin kun hän tulee esittelemään leikkejään.

Unesta ei voi puhua, ei pysty nukahtaa jos tyttö häärää omiaan.

Pelkään että loukkaa, vaikka talomme onkin kyllä tehty niin vaarattomaksi kuin suinkin.

Onneksi on kesä!

Mieliala on kuitenkin niin paljon virkeämpi nyt, kuin talvella.

Luonto on niin kovin kaunis,

tuosta ylitsevuotavaisesta vihreydestä saa ihmeellistä energiaa

vaikka aurinko ei aina paistaisikaan.

Kesäfiiliksissä

Kahvi tuoksuu jo nenään, on päivän rauhallisimman hetken aika.

Tyttö ei vielä nuku, jutustelee sängyssä itsekseen.

Kohta uni saanee vallan, sitten äiti huokaisee :)

Aurinkoista, lämmintä tiistaita!

Ps. Tänään alkoi virallisesti äitiysvapaa :)

Puolukoista hyvää

Meillä on saatu pakkasesta aika hyvin kulumaan viimevuoden marjat. Jäljellä on enää vähän mustaviinimarjoja sekä puolukoita. Kumpiakaan ei tule syötyä yksistään, kun ovat sen verran kirpeitä, mutta erilaisissa leivonnaisissa ne uppoavat oikein hyvin :)

Puolukoille olen löytänyt nyt kaksi erittäin hyvää reseptiä. Toista resepteistä testasin tänään, tässä juuri päiväkaffeja nautiskelen kyseisen piirakkapalan kanssa. En voi kun suositella, tosi hyvää! Ohjeen löysin täältä ja se kuuluu näin:

Puolukkapiirakka

Pohja:

100 g voita sulatettuna

1 kananmuna

0,5 dl sokeria

1,5 dl kaurahiutaleita 

1,5 dl vehnäjauhoja 

1 tl leivinjauhetta

Päälle:

4 dl puolukoita

0,5 dl sokeria

Muruseos:

50 g voita sulatettuna

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1,5 dl kaurahiutaleita

Sekoita voisulan joukkoon muna, sokeri, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot, joiden joukkoon leivinjauhe on sekoitettu. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (halk. 24 cm) pohjalle ja reunoille. Käytä apuna jauhoja. Levitä puolukat pohjataikinalle ja ripottele päälle sokeri. (Jos käytät pakastepuolukoita, käytä ne jäisinä ja lisää niiden joukkoon 1,5 rkl perunajauhoja.). Sekoita muruseoksen aineet keskenään ja levitä puolukoiden päälle. Paista 200 asteessa uunin alatasossa noin 30 minuuttia.

Kuvaa en ehtinyt vielä tästä napata, mutta tuosta linkistä ohje löytyy ihan kuvallisena versiona. Taas kerran tällainen ihana "sekoita kaikki sekasin ja uuniin" -ohje, aika ja hermot ei riitä nyt monimutkaisempiin leivonnaisiin :D

Toinen todella hyvä ohje puolukoille, tosin hieman monimutkaisempi, on:

Puolukkamuffinsit kinuskikuorrutteella

Taikina:

50 g margariinia

2 munaa

1 ¾ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 ½ tl leivinjauhetta

3 dl vehnäjauhoja

¾ dl maitoa

200 g puolukoita

Kuorrutus:

2 dl fariinisokeria

2 dl kuohukermaa

Sulata margariini ja anna sen jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoja nuolijalla käännellen muna-sokerivaahtoon vuorotellen margariinisulan ja maidon kanssa. Sekoita taikinaan lopuksi puolukat.

Täytä muffinssivuoat taikinalla.

Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Suojaa foliolla, kun pinta on saanut hieman väriä.

Valmista kuorrutusta varten kinuskikastike mielellään edellispäivänä, sillä vaahdotus onnistuu vain, kun kastike on täysin jääkaappikylmää. Mittaa fariinisokeri ja kuohukerma kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. 

Resepti kokonaisuudessaan TÄÄLLÄ

Kaada kulhoon. Jäähdytä ja siirrä jääkaappiin viilentymään.

Vatkaa kylmää kastiketta, kunnes se on sopivaa pursoteltavaksi.

Kuvan alkuperä

Pursota muffinssien päälle ruusukkeita keskeltä alkavalla kierteellä.

Tällaiset muffinsit syntyi viime kerralla, nam!

Tuo kinuskikastike on aivan järettömän hyvää ja sopii nimenomaan puolukan kanssa täydellisesti! Siinä vain pitää muistaa, että valmistaa kastikkeen edellisenä päivänä, jotta se on varmasti aivan kylmää kun se vatkataan pursotettavaksi. Mutta jos suinkin jaksaa vähän nähdä vaivaa, niin tässä on kyllä herkkua kerrakseen :)

Maanantaikin tuntuu yhtäkkiä ihan mukavalta päivältä, kun on päiväkaffin kanssa vähän jotain herkkua! Minäkö sokeririippuvainen, ei kai.. ;)

Ekat epäviralliset valmistujaiset

Tänään vietämme pienen pieniä, epävirallisia valmistujaisjuhliani :) juhlien ainoa "ulkopuolinen" vieras on siskoni. Samalla juhlimme myös siskon tältä keväältä päättynyttä koulu-urakkaa, vaikka hänen koulunsa vielä jatkuukin ja hän on jo aloittanut koko kesän kestävät työt. Vähän niinkuin kesäloman aloitusjuhlat :)

Juhlissa ruoka on tietysti isossa roolissa. Oikeastaan koko epävirallisten valmistujaisten idea lähti siitä, että siskoni ehdotti voileipäkakun tekoa ihan omaksi iloksi. Me kaikki pidämme voileipäkakuista PALJON, ja mieheni on todella taitava tekemään niitä! Harmillisesti vain usein käy niin, että voileipäkakut ovat todella suosittuja juhlissa, joten ne hupenevat nopeasti eikä siellä kehtaa ottaa kovin isoja paloja :D Voileipäkakkua ei myöskään tule tehtyä ilman syytä. Nyt syy kuitenkin löytyy! Niinpä valmistamme tänään pienen, meille sopivan voikkarikakun ja syömme sen ihan itse! :)

Järjestän toki kesäkuussa myös oikeat valmistujaiset, mutta pienellä porukalla juhlimme niitäkin. Minun ja mieheni perheet sekä E:n kummit jotka auttoivat E:n hoitamisessa kun minä olin koulussa, sekä minun kummitätini, ovat vieraslistalla.

Eilen mies haki E:n äitiyspakkauslaatikon varastosta, johon olemme keränneet pieneksi jääneet vauvanvaatteet. Vaatteet odottavat nyt koneessa pesua, ensin pitää odotella että eilen pestyt vaatteet ehtivät kuivua telineessä. Eilen kävimme myös tarvikeostoksilla, ja nyt on aika lailla kaikkea, mitä voi tarvita hetikin kun vauvan kanssa kotiudutaan. E käyttää vielä tuttipulloja, meillä on ollut käytössä sekä MAMin että AVENTin tuttipulloja. Päätimme, että jos E käyttää pulloja vielä vauvan synnyttyä, vauvalle jätetään MAMit, niissä kun on se ilman takaisinvirtausta estävä venttiili. Ostimme niihin uudet tutit vain. Ostoskoriin päätyi myös liivinsuojia (jos vaikka pystyisin imettää paremmin tällä kertaa), kunnon siteitä, 1-koon vaippoja (oliko ne oikeesti NIIN pieniä??! :D) ja korviketta pari purkkia varalle.

Sairaalakassia olen alkanut myös pakata, siellä on nyt kotiutumisvaatteet mulle. Vielä hygieniatarvikkeita (jos sattuu että pääsisin tällä kertaa vaikka suihkuun sairaalassa..) ja vauvan kotiutumisvaatteet, vähän evästä synnytykseen ja ajanvietettä varalle.

Pitää alkaa pilkkoa kinkkua, joka tulee kakun väliin, joten täytyy lopetella. Ehkä ehdin ennen kuin E herää.. :D

Ps. Olen aivan ihastunut Olgan kotona -blogiin, löytyy Kotivinkin sivuilta eli täältä. Kyseessä on siis Olga Temosen kirjoittama blogi, jossa hän kertoo elämästään perheensä kanssa maatilalla. Jotenkin koko miljöö eli maaseutu muistuttaa mua ihan valtavasti lapsuuden kesistä, saan tuosta blogista aina ripauksen sitä ihanaa tunnetta kun meidänkin kotitien varrella oli peltoja, joissa laidunsi lehmiä ja hevosia ja kesä oli lämmin ja.. no,  KESÄ! Toinen asia mistä tuossa blogissa pidän, on se, että Olga ottaa kotiaskareisiin aina lapsetkin mukaan. Itse haluan myös ottaa lapset pienestä pitäen mukaan arkiaskareisiin, ja Olga on todistanut ainakin minulle, että se on mahdollista! ;)

Joten jos maaseutu ja kesä, elämän pienet ja suuret ilot ja aito kirjoittamistyyli ilahduttavat jotakuta teistä, käykääpä kurkkaamassa!

Ai niin, ja Olga osaa hyödyntää "rikkakasvit" ruuanlaitossa, eli jos joku teistä käyttää nokkosia, vuohenjuuria tai horsmaa raaka-aineena niin sieltä löydät vinkkejä! :)

Ja taas tapahtuu

Huh, kylläpä tämä kevät (ja alkukesä) nyt pitää sisällään melkoisesti suuria muutoksia.

Toissapäivänä sain kuulla, että opinnäytetyöni on vihdoin arvioitu. Meinasin pudota tuolilta ja ihan totuuden nimissä voin kertoa, että tämä emäntä vuodatti kyyneliä, kun kuulin että sain arvosanaksi 5!!!!! \o/ Olen niin iloinen ja onnellinen tuosta arvosanasta, en uskaltanut villeimmissä unelmissakaan nyt ihan vitosesta unelmoida! Tähtäsin neloseen, ja itsearvioinnissakin arvioin niin, mutta tämä oli kyllä aivan mahtava juttu. Tästä riittää iloa pitkään!

Eilen tapahtui paljon asioita. Pikkusiskoni löysi itselleen vuokrakämpän kaupungista, hän muuttaa ensiviikolla! Ja ihan parin kilsan päähän meistä :) Nyt sainkin sitten yöpäivystäjän, mikäli tämä vauveli alkaa syntyä itsekseen ja yöaikaan. Tai siis, pitäisi pystyä pitämään "jalat ristissä" ensiviikkoon saakka jotta yöpäivystäjämme ehtii kaupunkiin :D

Eilen kävimme myös selvittämässä vähän omiakin asuntokuvioita. Sanotaanko nyt näin, että toivo heräsi pikkusen enemmän kuin viime viikolla (sillon kyllä toivo lytättiin maan rakoon), mutta muutamia isoja asioita pitäisi selvittää ennenkuin asia on täysin toteutuskelpoinen. En nyt siitä asiasta enempää kirjoittele, kun kaikki on vielä auki.

Eilen sain myös kuulla, että läheisen ystäväperheemme äiti oli nukkunut pois :( Eli päiväämme kuului sekä iloa että surua, niinkuin elämään yleensäkin kuuluu. Siinä sitä tuli ajateltua, että on rohkeasti tartuttava pelottaviinkin elämänmuutoksiin, jos yhtään tuntuu että se voisi olla oikea ratkaisu. Elämä on lyhyt, eikä mitään saa jollei uskalla välillä ottaa riskejä.

Nyt näistä syvällisistä ajatuksista vähän kesäisempiin tunnelmiin, täytyy typykän kanssa lähteä ulkoilemaan :)

Neuvolapäivä

Tänään meillä oli neuvolapäivä oikein tuplaten, sekä minulla että E:llä. E:llä siis 1,5 -vuotistarkastus, ja lääkäriäkin pukkaa nyt parin viikon sisään, ihan rutiinitarkastus. Toivon saavamme ohjeita pikku atoopikkomme ihonhoitoon, hirvittää tuo kortisonien määrä mitä joudutaan käyttää :( E:n neuvolakäynti meni oikein hyvin, pituutta on nyt 81cm ja painoa 10,5kg. Oon kyllä niin kiitollinen, kun saimme vaihdettua E:n vauva-aikana aivan ihanaan neuvolatätiin. Hän saa rauhallisuudellaan luotua niin leppoisan ilmapiirin, ettei E:tä jännitä yhtään ja on näin ollen oma itsensä. Mielestäni se on tosi hyvä juttu, näkee tätikin sitten ihan realistisesti, millainen typy meillä on. Niin hyvässä kuin pahassa ;)

Mulla on nyt viikkoja 33+5 ja vauva on tosiaan kääntynyt jo pari viikkoa sitte pää alaspäin. Pää on myös todella alhaalla. Alkanu tulla taas niitä "sukkapuikkopistoja" kohdunsuulle, mitä tunsin E:n aikana myös. Saa nähä, käynnistyykö itsestään ja jos käynnistyy niin milloin. Jotenkin vähän hirvittää jos synnytys käynnistyy spontaanisti. Toisaalta todellakin toivon sitä, onhan se luonnollisempaa eikä niin rajua kuin käynnistetty. Toisaalta pelottaa, kun ei tiedä miten synnytys "normaalisti" etenee. Mitä jos synnytys on todella nopea ja kivut tulee yhtäkkiä sietämättömiksi? Tai aivan kauhean hidas ja synnytän monta vuorokautta? E käynnistettiin, ja synnytys kesti kokonaisuudessaan n. 8 tuntia. Se oli melko hyvältä tuntuva pituus, vaikka avautuminen tapahtui ihan hirmuisen nopeasti. Kivunlievitys toimi kuitenkin oikein hyvin, vaikka sain toki aika pitkään "kärsiä" ennen epiduraalia. Hoitajat kun ei meinanneet uskoa, että olin todellakin niin kipeä, enkä itsekään osannut arvioida olenko oikeasti NIIIN kipeä että tarvin nyt justiin sen epiduraalin. Sisätutkimus osoitti tuossa vaiheessa mun olevan kuitenkin jo 8cm auki, joten sain sitten aika iloisesti sen epiduraalin :D

Monenlaisia mietteitä sitä on ehtinyt jo mielessä pyörittää. Hirvittää se, että kun koko synnytys on alusta saakka tietysti melkoisen jännittävä kokemus, niin eniten pelottaa jälkeisvaihe, eli jännitystä piisaa ihan sinne asti. Moni on sanonut, että ihana tunne kun lapsi tulee ulos ja kaikki on ohi. Ja mun kohalla edelliskerralla meni niin että siitä kaikki ongelmat vasta alko. Siis tietysti se on mun osuuden päätös, kun vauva tulee ulos. Mutta että jos sen jälkeen saa pari tuntia odotella että arvon istukka suostuu tulee ulos, eikä sittekään tuu kokonaisena vaikka sitä revitään ja nykitään ja laitetaan supistustippaa sun muuta, niin... ja viimeksi mua myös tikattiin tunti. Jos pieni äiti saa toiveita esittää, niin nro 1. on tietenki se, että vauva olis terve ja selviäis synnytyksestä. Nro 2. olis että äitiki selviäis, mielellään vähä vähemmällä ku viime kertasesta ;)

Nyt siirryn nauttimaan päiväkaffit lakritsijätskin kera, iltapäivällä olis ohjelmassa tutkintotodistushakemusten viemistä koululle ja muita järjestelyjä :)

Kesä!

Tänään on ollut aivan loistava ilma! Koko ajan on ollut päälle +22 ja aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Olemme touhanneet paljon, ihana tunne kun on olo että päivä on mennyt talteen :)

Lähdimme heti aamupäivällä isälleni savustamaan lohta, hän on rakentanut savustusuunin ja siinä tulee aivan järkyttävän hyvät savulohet <3 Parin tunnin savustuksen aikana ehdimme E:n kanssa tutustua nurmella avoinjaloin juoksemiseen <3 ja koota trampoliinin. Isälläni on turvaverkollinen jättitramppa, joka on aivan loistava tuollaisen puolitoistavuotiaan ikiliikkujan kanssa! Ei muutako typy trampalle ja itse joko perässä myös tai jos on tässä tilassa kuin minä, seuraamaan trampan reunalle tytön riemua :)

Typy jaksoi temmeltää kolmeen saakka, sitten lähdettiin kotiin ja kotimatkalla hänet uni valtasi. Jatkoi unia sitten vielä kotonakin kun nostin sänkyyn maitopullon kanssa. Me iskän kanssa alettiin seuraamaan Suomi-Ruotsi -peliä, tosin kun nähtiin miten peli meni, lähettiin aika pian takapihalle touhuamaan. Meillä kasvaa takapihalla sellainen tuuheaksi kasvava, helposti leviävä "suomen tatar" -niminen puska. Se pitäisi aina syksyisin leikata matalaksi, ja keväällä sieltä nousee taas uudet varret. No, tämä varsien leikkaus tapahtui vasta tänään.. mutta saimmepa puskan kuntoon, nyt odotellaan uutta puskaa :) Ajattelin että voisin tänne laittaa oikein kuvakollaasin siitä, miten nopeasti tuo puska kasvaa ja miten äkkiä se valtaisi koko pienen pihamme! Jos muistan ottaa kuvia, teen niin.

Suomentatar

Eli tuon näkösestä puskasta on kysymys. Sinänsä tuo on ikävä, että kun pihamme on tosi pieni jo muutenkin, niin tuo peittää siitä melkein 1/3 :D Mutta erittäin suuri plussa on se, että se peittää todella hyvin näkyvyyden naapurille, joka asuu heti meidän talon takana, terassin vieressä.

Nyt täytyy lähteä laittamaan E iltapuhteita tekemään, eli vaipanvaihtoa ja hampaiden pesua iltapuuron ohella tiedossa :) Mies lukee kirjaa terassilla, kesän lämpimistä illoista on otettava kaikki irti :)

Ensimmäinen vapaapäivä.

Tänään vietän tavallaan ensimmäistä lomapäivää, oikein havahduin siihen että hei, voin vaikka nukkua tai tehdä mitä tykkään kun E menee päikkäreille! Ei tarvikaan automaattisesti mennä kirjottaan opparia tai tekemään muita koulutehtäviä. I-H-A-N-A tunne!!

Me ollaan tänään nukuttu 8 saakka (ihanaa luksusta seki!), käyty naapurikunnassa hoitamassa asioita ja samalla reissulla kyläilemässä kaverilla. Oli ihanaa ja minulle harvinaista, että saimme kaverin kanssa istuskella heidän lämpimällä terassilla ja meidän E leikki ihan innoissaan kaverin vuotta vanhemman pojan kanssa :) siellä ne sulassa sovussa leikki hiekkalaatikolla :)

Nyt on sitten syöty ja E meni päikkäreille, aika huonosti hän on viime päivinä nukahtanut. En tiedä onko tulossa sairaaksi, kun eilenkin yritin melkein pari tuntia ja lopulta nukahti vasta autoon 15 minuutiksi, kello oli tuolloin 15.30.. yleensä siis nukkuu 12-14 välisenä aikana ja ihan 1,5-2h. Sellaisina päivinä kun uni ei hälle tule, on itsekin väsyneempi kun ei saa sitä omaa hetkeä jolloin voi istua soffalle tai koneelle ja juoda päiväkaffit _rauhassa_. Onneksi hää nyt nukahti *koputtaa puuta*. Heti käytin tilaisuuden hyväksi ja keitin kunnon kaffit :) Päiväkaffit kera valkosuklaa-nougat-hyydykekakun,  nams!

Muutamia asioita pitäisi hoitaa, opparin teossa tarvitut kirjat pitäisi palauttaa (ja maksaa kaikki sakot kirjastoon, hyh :/), ja haluaisin järjestellä paikkoja niin että sais nuo koulupaperit ja nuotit järjestykseen (ikuinen ongelma :D). Huomenna jännittävä päivä kun mennään pankkiin! Sen myötä saattaa selvitä, miten tässä tulevaisuuden asumismuoto tulee muuttumaan vai muuttuuko. Pitäkää peukkuja :)

Ihanaa aurinkoista torstaita!

Vähiin käy ennenkö loppuu.

Ja niin koitti tämä päivä, että kypsyysnäyte on tehty ja minun ei tarvitse lähteä kouluun enää opiskelumielessä. Vain tutkintotodistushakemukset ja kansitettu opinnäytetyö pitää viedä opintotoimistoon, ei muuta. Jippii, ihan loistavaa! Pari päivää sitten sain myös tulokset viimeisimmistä tenteistä ja läpi meni! Sain jopa 3 arvosanaksi (asteikko 1-5), vaikka kurssi oli vaikea ja edusti eri genreä kuin minä. Olen tyytyväinen! Muutenkin kun miettii, että aikaa opiskelulle ja harjoittelulle on ollut huomattavasti vähemmän kuin ennen E:tä, olen pärjännyt ihmeen hyvin. Ehkäpä sitä tosiaan on käyttänyt sitten sen vähänkin ajan tosi tehokkaasti :)

Tämän hienon päivän kunniaksi valmistin eilen valkosuklaa-nougathyydykekakun, johon tuli kuningatarkiille. Joimme lapsen kummitädin, ja siis hoitajan kanssa kakkukaffit ja lahjottiin me ihanaa hoitajaa myös hemmottelulahjakortilla ja kesäkukka-amppelilla viimeisen työpäivän kunniaksi :) Kyllä sitä saa olla niin kiitollinen kaikista läheisistä, jotka on auttanu meitä eri tavoin jotta minä sain mahdollisuuden valmistua. En vaihtais tätä hetkeä elämässäni ja tätä elämäntilannetta mihinkään, oon niin iloinen että meillä on tuo pikku typykkä ja toinen tulossa <3

Nyt on olo kuin olisi katujyrä ajanut päältä, väsymys taitaa iskeä nyt kaikessa kokonaisuudessaan. Melkoinen loppurutistus tässä on ollutkin, joten ei ihme että väsyttää. Keväisen keskiviikko-illan ohjelmassa vielä saunomista ja ihan vaan oleilua, kunnes uni korjaa :) itseasiassa korjaisi kyllä jo nyt, mutta en malta ihan näin aikaisin mennä nukkumaan.. :)

ISO etappi saavutettu!

Opinnäytetyö palautettu juuri äsken arvioitavaksi! JEEEEEE! \o/

Tätä päivää on niiiiiin ootettu! Vaikka ensimmäisenä tuli tunne, että apua en voi korjata sitä enää, niin kyllä päällimmäiseksi jäi ihan mahtava fiilis siitä että nyt se on tehty!!

Mun ei tarvi enää lähtee joka viikko usiampana iltana kirjastolle kirjottaan. Mun ei tarvi enää lukea kasatolkulla viisaita kirjoja olemattomina vapaa-aikoina. (Toki siis niitä luen taas tarvittaessa, mutta meinasin nyt tätä hetkeä :D). Mun ei tarvi ajatella ja pohtia ja vääntää ja kääntää ja analysoida joka ainoaa lausetta minkä kirjotan. Mun ei tarvi miettiä mihin hemmetin väliin tulee pilkku, piste, huutomerkki tai vaikka kansainvälinen käsimerkki :D MUN EI TARVI enää ressata siitä että työstä puuttuu vielä pari kolme kohtaa. MUN EI TARVI VIETTÄÄ JOKAISTA ILTAA KONEELLA VÄÄNTÄMÄSSÄ SITÄ HEMMETIN OPPARIA! hurraa, hurRAA, HURRAA! :D

Nyt tietysti on vielä se jännitysmomentti, että mitä arvostelussa ilmenee. Minkä arvosanan antavat jne. Mutta, siitä en ressaa koska tuon parempaan en olis pystyny, voin ihan rehellisesti sanoa että kaikkeni annoin. Kerranki! :D Joten se mikä siitä arvosanaksi annetaan, saa kelvata mulle oikein hyvin.

Kaiken tämän lisäksi tänään on vielä Äitienpäivä, jota olen saanut viettää rakkaideni kanssa. Sain aamupalan sänkyyn, sain jopa lahjan vielä erikseen ja sain nähdä tärkeitä ihmisiä. Hyvä päivä!

Oikein ihanaa äitienpäivän iltaa kaikille Äideille! :)

Kevät!

Takapihalle aina ilmestyvä valkoinen krookus on jälleen puhjennut kukkaan! Kevät on täällä <3

Tänään sain opparin vihdoin siihen vaiheeseen, että kaikki muutokset, lisäykset ja korjaukset on tehty. JIPPII!!! Huomenna menen vielä tarkistuttamaan sen ohjaajan luona ja jos hänellä tulee vielä mieleen jotain, niin sitten enää ne korjaukset ja opparin voi lähettää tarkistettavaksi! Jes, voi että mä odotan sitä päivää kun saan luopua siitä ;)

Eilen olin ensin kirjastolla opparin teon kimpussa, ja sitten kotikoneella kirjoittamassa pitkästi yli puolenyön. Nyt huomaa kyllä niskassa että on tullut istuttua koneella :/ no, enää ei tarvi sitäkään tehdä paljoa. Tänään oli vielä aikainen herätys kun piti tenttiin klo 9. Viimeinen varsinainen tentti tehty, jee! Enää ei ole muuta kuin kypsyysnäyte, ensiviikolla. Voi hitsi, en voi uskoa että vihdoin ollaan tässä pisteessä!

Olen tässä pohdiskellut, mitä antaisimme lastenhoitajana koko lukuvuoden toimineelle E:n kummitädille kiitoslahjaksi. Minulla on jo muutama idea :) Lahja tulee todennäköisesti koostumaan kokonaisuudesta, josta löytyy jotain mitä saa heti (esim. vien hänet syömään), jotain minkä saa vasta jonkin ajan kuluttua ja jotain mikä on vähän pysyvämpää :) Ensiviikolla on viimeinen hoitopäivä, ja silloin tämän lahjan luovutan. Kertoilen sitten, mitä hän sai :)

E 1v 5kk on kiinnostunut navastaan :D hauskaa seurattavaa, kun tyttö omassa rauhassaan olkkarin nurkassa nostaa välillä paitaa ylös ja painaa napaansa :D kyllä tuosta neitistä on ollu ja on niin paljon iloa että ei sitä voi käsittääkkään. Olen kiitollinen ihanasta tytöstäni <3 vaikka välillä on huolta ja joskus suututtaa tytön pöllöilyt, niin on se vain niin ihana <3

Kivaa loppuviikkoa!

Viimeisiä viikkoja viedään.

Tänään alkoi viimeinen opetusviikko, joka pitää sisällään myös tentit ja opinnäytetyön palautuksen. Ensiviikolla ei ole enää muuta kuin kypsyysnäytteen tekeminen, ja opparin lähettäminen kansitettavaksi kun saan sen arvostelusta.

Voin kertoa, että tällä hetkellä olo ei ole edes kovin panikoitunut vaikka niin voisi luulla! Tietysti mua jännittää huomisen ja ylihuomisen tentit, toinen tentti nimittäin pelottaa vähän että pääsenkö läpi.. olen osannut tehtävät tunneilla vaihtelevasti, ja opettaja oli sitä mieltä että ei ole hätää. Mutta kun ei yhtään tiedä, millaiset tehtävät opettaja laittaa.. taitaa olla taas mun omia pelkoja.

Opinnäytetyö on periaatteessa valmis, mutta käytännössä pitää vielä tarkentaa muutama kohta + kirjoittaa abstrakti englanniksi :O hyiiii, vielä passiivissa pitäs osata kirjottaa. Ei oo pitkään aikaan tarvinu kirjottaa enkuks niin vähän sekin hirvittää.

********************

Tänään oli neuvola, nyt mennään 32. raskausviikolla. Vauva on jo kääntynyt pää alaspäin ja on kuulemma melkoisen alhaallakin jo, minkä olen kyllä tuntenut oloissani. Muutenkin olo alkaa olemaan jo aika "ahdas". Närästys on kyllä kovaa. Kuulin sanonnan, että vauvalla on syntyessään paljon tukkaa jos äitiä närästää raskausaikana :D E:llä oli kyllä tukka päässä, vaikka mua ei närästänyt kuin yhtenä ainoana päivänä. Niin ja mulle ei tullut E:sta eikä tästäkään mahaan sitä "linea negraa", ei ole mitään viivaa näkyvissä. Kumpikin lapsonen on halunnut pysyä sukupuolensa suhteen salassa ;)

Turvotusta on jaloissa etenkin iltaisin, mutta myös päivisin. Vauva on tosi aktiivinen välillä, ja joskus tuntuu että jalka tulee justiin mahanahasta läpi kun hän potkii niin kovaa. Ottaa välillä oikein kipiää.

Jännityksellä odotan, millaista elämämme on parin kuukauden kuluttua! Väsymys, huonotuulisuus ja kärttyisyys lienee ainakin melko selkeitä olotiloja, mutta varmasti myös onnellisuus, ilo ja kiitollisuus. Pitää vain muistaa, että aikansa kutakin! Ja ainakin kesäöinä on mukavampi valvoa kuin pimeinä talviöinä, niinkuin E:n kanssa.. :D

Pitäis.

Pitäis tehä monenlaista. Lähinnä eniten koulujuttuja. Jäljellä on:

- Viimeisen sovituksen viimeistely
- Artikkelin 2. version palautteen saamisen jälkeen viimeiset korjaukset ja julkaisu
- Pianosäestys-tentti ja soinnutus-tentti
- Opparin palautus ensiviikon loppuun mennessä
- Kypsyysnäyte vajaan kahden viikon kuluttua

Nyt kyllä tuntuu siltä että jotain unohdin tuosta listasta.. ei, kyllä siinä on kaikki! Ensiviikko on viimeinen kouluviikko, jonka aikana edellä mainitut asiat suoritetaan. Ja kypsäri sitten viimeisenä sitä seuraavalla viikolla. Ohhoh, mähän voin ihan virallisesti nyt ajatella olevani loppusuoralla :D

Tällaiset postaukset on varmasti lukijoiden mielestä ihan "plaaplaa" -kamaa, mutta mua itseäni helpottaa hirveästi kun näen ihan konkreettisesti "mustaa valkosella", mitä vielä on tehtävä. Jotenkin silloin tuntuu, että asiat on hallittavissa, eikä vain sotkuisena sekamelskana mun päässä. Lisäksi haluan jättää tänne sähköiseen "päiväkirjaani" muiston tästä ajasta, että muistaisin myöhemmin arvostaa tätä aikaa :) nyt kun tuntuu siltä, että IHAN SAMA, kunhan valmistun :D

Ensi viikko tulee olemaan jännittävä muun muassa noiden tenttien vuoksi, ja vähän jänskätän että missä välissä viimeistelen opparin. Aikaa siihen on varattu, mutta aina sitä miettii, onko tarpeeksi. Tänään saan siihen vähän osviittaa kun on palaveri ohjaajan kanssa, tiedän sitten kuinka paljon on vielä tehtävää.

Jännitystä piisaa myös muissa asioissa, koskien talojuttuja! Seuraavien viikkojen kuluessa saadaan tietää paljon semmosia asioita jotka ratkaisee, millaiseksi (ja ennenkaikkea MILLOIN) meidän asumismuoto tulee muuttumaan. Pitäkää peukut pystyssä! :)

Nyt päiväkaffin keittoon, jos söisi yhden tippaleivän joita vappuna paistoimme.. nams :D