Onnea

Hehkutan vielä vähän. Haluan muistaa tämän hetken, tunteen ihanasta vapaudesta! Pian tämä olotila saa arkisen muodon, rutiini muodostuu sen ympärille, enkä enää muista kuinka kiitollinen nyt olenkaan tästä vapaudesta. Puhun siis siitä, kun opiskelu on nyt takana ja vuoden kestänyt rankka vaihe on nyt ohi.

Aamuihin on tullut jotain ihanaa ja uutta. Kiireettömyys. Lapsen kanssa rutiinit tietysti toimivat kuten ennenkin, mutta niitäkin on kiva tehdä nyt, kun ei itsellä ole koko ajan tunne kiireestä. Voin käydä päiväunille kun tyttö nukkuu (tosin en vielä ole malttanut kertaakaan, nautin niin tästä omasta hetkestäni joka aina ennen kului koulussa ollessa). Tekee mieli lukea ja aion tänään kirjastoon. Pari viikkoa sitten lähes vannoin, etten lue pitkään aikaan mitään (opinnäytetyön lähdekirjallisuuden kahlaaminen.. onneksi sekin on ohi), mutta nyt kun saan lukea mitä haluan, lukuinto on palannut.

Musiikkia on tullut kuunneltua Spotifysta lähes päivittäin. E tykkää tanssia, parasta menomusaa hänen tanssijalalleen näyttäisi olevan kaikki "jumputusmusiikki" :D Koulussa on joutunut käsitellä musiikkia aina niin analyyttisesti ja kriittisesti, että nautinto musiikin kuuntelemisesta uhkasi hävitä hetkeksi. Tiesin että tasapaino löytyy, kun pääsen koulusta pois. Niin kävi, onneksi.

Haluaisin maalle, vaikka en missään isossa kaupungissa asu nytkään. Kaupungissa kuitenkin, eikä tämä ole minua varten. Tai voisi se olla, jos meillä olisi omakotitalo, oma piha ja rauhaisa tontti, missä naapuri ei töllistele omasta ikkunastaan suoraan aamupalapöytäämme. Näyttää kuitenkin siltä, että kaupungissa moinen yhdistelmä ei ole mahdollinen, ellei muuta kymmenien kilometrien päähän keskustasta. Ei kiitos. Tällaisina lämpiminä päivinä haluaisin päiväksi kotipaikalleni aikaa viettämään. Siellä on tuomi, joka puhkeaa pian kukkaan - kesäloman merkki lapsuudesta! Siellä on iso piha, jossa vihreä ruoho kutittelee jalkoja. Siellä on kissa, joka kiipeää syliin hellittäväksi, ja juoksee pakoon pientä tyttöämme joka haluaisi tökkiä sitä silmään..

Olen silti tyytyväinen tähän hetkeen, juuri täällä omassa pienessä kodissamme. Meillä on pieni piha, mutta onpa kuitenkin! Meillä on paljon muutakin mistä saa olla kiitollinen, kaikkihan riippuu perspektiivistä.

Ihana aurinko, voi miten hienot säät täällä on viime viikot ollut! Niin, pessimisti pelkää että kesän helteet ovat tässä. Minä en jaksa murehtia nyt sellaisia, nautin tästä päivästä, huominen tuokoon tullessaan uudet tuulet.