Levollinen sunnuntai

Tänään sain nukkua 11 saakka! Vau, mitä luksusta. Ja ehkä viimeinen kerta piiiitkään aikaan, kun saan nukkua noin pitkään. Jännitys on melkoinen, milloin se pikkuinen sieltä mahasta tulee ulos? Eilen alavatsaa jomotti aika kovasti, kun heräsin, sellaista kuukautiskipumaista kipua. Ei tullut supistusmaisesti, vaan ihan jatkuvaa jomotusta. Välillä se lakkasi, päivän mittaan jomotteli muutamaan otteeseen. En tiedä, onko se merkki mistään, mutta tällaisia kipuja en E:n raskausaikana tuntenut. Häneltä en tuntenut yhtään supistustakaan ennen käynnistystä, joten nyt on sinänsä toiveikkaampi olo että käynnistyisi itsestään kun jotain erilaisia tuntemuksia on sentään ollut.

Tuo laulava ja tanssiva koira on E:n suosikkilelu. Siitä oli pitkään patterit pois, ja pari päivää sitten hain siihen vihdoin uudet patterit. Näette kuvasta, että ikävä oli ollut kova :) <3 Ajattelin, että tuo koira on yksi pelastuksista varmasti sitten, kun imetän vauvaa. Toinen on Fröbelin Palikoiden dvd, jota E katsoo mielellään. Pitää kyllä hankkia lisää muitakin parivuotiaalle sopivia lastenelokuvia. Olisiko jollakin antaa hyväksi havaittuja vinkkejä? :)

Jasmike on täydessä kukassa etupihallamme. Ai että se on kaunis, ja mikä tuoksu! Sen kun saisi tänne blogiin :) Meidän pitäisi ostaa toiselle puolellekin pihaa (kulkuväylä keskellä pihaa) samanlainen pensas, kun maassa on valmiiksi kolo samalla kohtaa suurinpiirtein (siitä on aikoinaan otettu joku pensas pois).

Mies on iloinen; hän löysi juuri kaasupullon edullisesti :D saimme viime kesänä käytetyn kaasugrillin, mutta nyt vasta saimme laitettua sen grillauskuntoon ja pullo puuttui vielä. Nyt on sekin, joten huomenna täytyy testata grilliä. Olemme olleet vannoutuneita hiiligrillin käyttäjiä (se maku.. nam!) mutta kokeiltava on tätäkin, tiedä vaikka pääsisi suosikiksi ;)

Viikonloppua kohti

Hidas aamupäivä. Äsken oli pakko lähteä pikku pyörälenkille, happi loppuu sisätiloissa ja muutenkin on paljon nuutuneempi. Tässä asuinseudullamme on pyöräteitä vähän ristiin rastiin ja sopivan kokoisia lenkkejä pystyy tekemään vielä tässäkin vaiheessa raskautta. Tosin tänään oli kyllä semmoinen komediaesitys tuo meidän lenkki että.. E keksi yhtäkkiä alkaa huutamaan täysiä kaikenlaista, ihan pelkkää ÄÄÄÄÄ, tai TÄÄÄTIII, ÄÄÄÄTIIII ja se ääni kuulkaa kantoi kauas. No, minua se tietysti rupesi naurattamaan ihan hirveesti --> maha meni kovaksi --> ajattelin että syntyykö se NYT ---> nauratti lisää tilanteen koomisuus --> olis ollu Tena Ladylle käyttöä :DD

Oivoi.. :D

Eilen oli neuvolakäynti. Pyysin mittaamaan hb:n ja se oli 127 eli oli pysynyt hyvänä (edellisen kerran mittasi se sijainen joka lypsi niin että tulos oli n. 116 ja en ihan luottanut tulokseen, mikä oli hyvä koska hb olikin oikeasti pysynyt normaalina). Verenpaineet ja muut mittaustulokset ok. Painoa minulla on nyt saman verran kuin silloin, kun lähdin synnyttämään E:tä. Sf-mitta oli nyt 32, eli vauva on vielä viime viikkoakin matalammalla. Terkka säikähti taas, että vauva olisi kääntynyt perätilaan. Sanoin kyllä etten ole tuntenut niin voimakasta muljahdusta (tai luulisin sen tässä vaiheessa tuntuvan jo melkoisesti), mutta oli toki hyvä että asia tarkistettiin ultralla. Raivotarjonnassa oli :) Sydänäänet oli tällä kertaa tasaiset.

Puhuttiin myös siitä, jos raskaus meneekin yliajalle. Terkan puheiden mukaan aika pian LA:n ohittamisen jälkeen saan käydä äitipolilla, kun viime kerralla oli sitä häikkää istukan kanssa. Siellä päätetään mahdollisen käynnistyksen ajankohta.

Nyt voisi suunnitella päikkäreille menoa, iltapäivästä olisi kaikenlaista puuhaa autonkorjauksesta lähtien tiedossa. Suuntaamme siis isälle, nyt aion ottaa sieltä myös muutaman varren raparperiä pakkaseen :)

Muistakaa osallistua VEIKKAUSKISAAN!! :D

VEIKKAUSKISAA pukkaa!

Nyt pistetään arvauskisa pystyyn!  Kuka arvaa lähimmäksi vauvan syntymäajan? Laita kommenttiboksiin päivä ja kellonaika :) lähimmäksi arvanneelle tiedossa jokin pieni yllätys :)

Niin ja sukupuoltakin saa veikata, mutta arvonnan voittaja määräytyy päivän ja kellonajan tarkkuudella.

Arvonta-aikaa on siihen saakka kun vauveli päättää tulla ulos ;)

Tällaisena rantapallona täällä ollaan tällä hetkellä, kuva otettu muutama päivä sitten. Raskausviikot tänään 39+0, eli viikko laskettuun aikaan.

Kädet ovat turvoksissa nyt aamusta iltaan, kihlasormus on otettu jo muutama viikko sitten pois sormesta. Vähän isompi vihkisormus saa pysyä sormessa, vaikka sitten silläkin uhalla ettei lähde ikinä irti :D No, eiköhän nestetasapaino palaudu hiljalleen taas normaaliksi, kun aikaa kuluu synnytyksestä.

Kipeitä supistuksia ei ole ollut, vaikka maha menee "hapoille" välillä. Kasvoissa näkyy turvotusta aina välillä, ja hikoilen ihan hirveästi! Joka ilta saa käydä suihkussa.

Huomenna neuvola, ei tullut juhannusvauvaa vaikka kätilö-terkkani niin jo vähän kevyesti vihjailikin :) Kuten olen aiemmin kertonut, vauvan pää on tosi alhaalla ja terkan mukaan uudelleensynnyttäjillä vauva laskeutuisi noin alas vasta lähellä synnytystä (kun esikoislapset voivat kuulemma kiinnittyä melkein kuukausikin ennen laskettua aikaa). Mutta tämäpä vauveli on päättänyt tulla alas hengaamaan muuten vaan! Saa nähdä, minkälainen suippopää-vauva sieltä tulee, kun noin kauan on tuolla luisessa lantiossa oleillut..

Hyvää keskiviikkoa, ja onnea arvontaan! :)

Juhannus 2013 ja muuta löpinää

Juhannus takana!

Vietimme aattoillan isälläni, ilta kului nopeasti kun oli monenlaista mukavaa tekemistä. Saunomista, grillaamista, mölkyn peluuta, ihan vain oleilua. Noin klo 1 saakka jaksettiin ihan helposti ulkona olla, sitten alkoi väsymys hiipiä todenteolla tajuntaan.

Jonkun pikkulinnun pesä isäni tekemässä tuikkulyhdyssä :D

Juhannuspäivänä olimme kotona, grillattiin täälläkin ja saunottiin, sekä istuttiin ulkona terassilla kun oli niin kaunis ilta. Rauhallinen juhannus, mutta eipä muuta tässä tilanteessa voi odottaakkaan ;) eikä haittaa, tykkään mieluummin tällaisesta meiningistä, enkä haikaile mihinkään massatapahtumiin joissa ihmisiä on kamalasti.

Eilen kävimme rannalla eka kerran tälle kesälle. Haaveilin, että ehtisimme käyttää E:tä rannalla ennen synnytystä, ja onneksi eilen sää suosi :) Tyttö nautti hiekkarannasta todella, ja pulikoi rannassa kummitätinsä ja isänsä kanssa :) kastui kyllä ihan kaulaa myöten, että vähän niinkuin elämänsä ensimmäinen talviturkin heittokin tuo samalla oli ;)

Typykkä biitsillä

Rouva RantaPallo

Täällä on tänään helle, voi että miten ihanaa! Taas on ollut niin monta kylmähköä sadepäivää, että lämpö on oikein tervetullutta. Harmittaa, etten oikein jaksa nyt nauttia ulkoilusta, oloni alkaa todella olla ikävähkö. Käveleminen on vaikeaa, vauvan pää painaa niin alhaalla että sisäreidet kramppaavat kivuliaasti tämän tästä hermojen jäädessä puristuksiin. Inhottavinta on kuitenkin erittäin pistävät kivut kohdunsuulla, juurikin siitä syystä että vauva "poraa" päätään alaspäin. Eilen tuli kyllä niin paha hetki etten meinannut päästä eteen- enkä taaksepäin, kipu oli jotain käsittämätöntä! Toivon kyllä niin, että nämä pistelyt sun muut tekevät "töitään" tuolla alakerrassa, E:n aikana niin kävi.

Kotipihan keisarinlilja juhannuspuvussaan :)

Vähän meinaa tylsyys iskeä tällaisina päivinä. Minulla ei ole autoa käytettävissä, mies tekee taas ylitöitä ja tarvitsee auton. Ja kun itse ei tahdo pystyä enää pyöräillä kuin pikkumatkoja, kävelystä puhumattakaan, on liikkumiset aika rajoitettuja. Tänään vielä meikäläisen hermo on kyllä ollu erityisen lyhyt, ja E on ollut erityisen kiukkunen. Sain unille hänet vasta puolisen tuntia sitten, pitkän taistelun jälkeen. Pinna tuntuu lyhenevän joka päivä.. LA on ensiviikolla, jos siitä laskee noin kaksi viikkoa mahdollista yliaikaa, niin tässä pitäisi vielä ainakin kolmeen viikkoon varautua.. Päivä kerrallaan. Nyt on kyllä ihan pakko viimeistään ajatella niin! Tämä on se suuri ristiriitainen tilanne; odottaa synnytystä, jotta pääsee tästä kurjahkosta olosta, ja toisaalta taas kauhistuu ajatustakin siitä tulevasta karmeudesta..

Nyt suuntaan lukemaan blogeja, ja ehkäpä pyörähdän Metsolan fb-kirppiksellä :) siellä on kyllä LIIAN kivan näköisiä lastenvaatteita, jos sellaisista vaatteista tykkää :) harmi vain, että hintakin on aika suolainen käytetyilläkin vaatteilla. En sinänsä ole mikään merkkivaatteiden käyttäjä, mutta tykkään värikkäistä lastenvaatteista. Harmillista, että niitä tekevät oikeastaan vain nämä kalliit merkit :( yhtään kallista merkkivaatetta en lapsilleni ole vielä ostanut, mutta ajattelin että voisin tuolta kirppispuolelta ostaa kumpaisellekin yhden vaatekappaleen jos löytyy kivat kuosit ja oikeat koot (ja oikea hinta, heh ;D). En suosi kalliita vaatteita siksi, että lapsilla kulutus on tosi kovaa, enkä jaksa ruveta vahtimaan ettei joku tietty vaate likaannu/mene rikki jne. Kyllä vaatetta pitää pystyä käyttämään ihan normaalissa elämässä. Nuo Metsolan vaatteet ovat kyllä todella laadukkaita, joten siinä mielessä niihin sijoittaminen on "turvallista". Tässä muutama netistä napattu kuva, jotka on mun Metsola-suosikkeja:

Moondrive-kuosin paita

Moondrive-kuosin liivimekko

Pipari-liivari

Sunday-t-paita

Sunday-pitkähihainen

Onhan noita muitakin ihania kuoseja, mutta tuossa muutama. Ja nämä vaatteet ovat froteeta.

Mutta nyt, hyvää alkavaa viikkoa! :)

39. raskausviikko

Täällä ollaan loppusuoralla. Raskauden katsotaan nyt olevan täysiaikainen. Skeptinen minä ajattelee, että ei tämäkään synnytys tule käynnistymään itsekseen. En tiedä, miksi tunne siitä on niin vahva. Kun on kokenut vasta yhden synnytyksen, joka on mennyt tietyllä kaavalla, ajattelee ehkä seuraavankin menevän joiltakin osin niin. Ehkä myös näillä "puheilla" käytän käänteistä psykologiaa, jos joku kuulisi toiveeni ja asiat menisikin toisinpäin ;)

Viime päivinä olo on ollut välillä tosi tukala. Maha on edessä, istuminen on vaikeaa ja pienetkin askareet tuntuvat ylivoimaisilta. Eilisiä valmistujaiskuviani katsellessa ajattelin, että voi taivas miltä näytän. Turvonnut akka maha pystyssä :D Turvotusta on kerääntynyt aivan kuten ekassakin raskaudessa, ja kuten silloin, nytkään eivät poppakonstit auta. Runsas juominen - check, lepo - check, liikunta - check jne.. Minun kroppani vain tykkää olla ilmapallo, tai paremminkin vesi-ilmapallo :D

Niin, edellisen synnytyksen tuomista peloista huolimatta olen viime päivinä ensimmäisiä kertoja ajatellut, että kyllä se saisi jo syntyä. Vaikka tuleva pelottaakin, mutta tiedän että jossain vaiheessa olo kuitenkin helpottuu ja pääsen käyttämään omaa kehoani vähemmillä rajoituksilla.

On ollut ihanaa olla raskaana, tuntea vauvan liikkeet ja huomata, miten erilaisia vauvat voivat olla jo raskausaikana. Olen nauttinut siitä, että olen saanut toisen kerran kantaa sisälläni uutta elämää, että E saa pikkusisaruksen, että meistä tulee nelihenkinen perhe. Mutta on myös ihanaa (sitten kun on parantunut) päästä kävelemään normaalisti, ehkä jopa juoksemaan, päästä ylipäätään normaalimpaan olotilaan. Päästä liikkumaan vähän omaa maakuntaa kauemmaksi, ilman että tarttee pelätä synnytyksen käynnistymistä kun ollaan liian kaukana kotoa :)

En mieti nyt tulevia, (vaikka välissä mielessä onkin pyörinyt mm. tulevat nukkumisjärjestelyt, päivärutiinien muodostuminen kahden lapsen kanssa, oma toipuminen ja vointi jne..) vaan ensin hoidetaan tämä lapsonen toivottavasti turvallisesti ulos masusta, ja toivotaan että hän olisi terve. Ne on nyt prioriteettilistalla tärkeimmät asiat, muut hoituu kyllä sitten kun aika on. Elämä kantaa! :)

Tällaisin ajatuksin keskiviikkona, mukavaa loppuviikkoa!

Valmistunut.

Työ on tehty!

Tai nythän ne vasta alkaa, mutta opiskelutyö on toistaiseksi ainakin takana :)

Kyllä on outo olo!

Viisi vuotta olen joka syksy lähtenyt kesäloman jälkeen kouluun.

Nyt en enää ole opiskelija, vaan virallisesti äitiyslomalainen.

Vuoden päästä syksyllä katsotaan seuraavan kerran,

mihin tie vie. 

Siihen saakka kotoillaan <3

Ai niin, onhan tänään aihetta toiseenkin juhlaan;

18.6.2011

2. hääpäivämme <3

Juhannusviikko aluillaan

Eilen juhlittiin vielä valmistumistani miehen perheen kanssa, nyt on sitten tähän liittyvät juhlat pidetty. Tai huomennahan on sitten se virallinen valmistujaisjuhla koulussa, eli siellä vielä juhlitaan, mutta meillä kotona on nyt juhlat pidetty. Vielä tämän päivän olen opiskelija, sitten päättyy yksi pitkä ajanjakso elämästäni. Uudet haasteet odottaa, mutta ensin olen äitiyslomalla rauhassa tulevan pikkuisen kanssa :)

Illalla tuli yhtäkkiä mieleen kutsua yksi vanha ystäväni täksi aamuksi kaffille poikansa kanssa, ja he onneksi pääsivät :) Ystäväni poika on kuukauden nuorempi kuin E, joten samanikäistä seuraa oli sitten tytölle tarjolla. Vähän niinkuin rääppiäismeiningillä laitoin kaffitarjoilut pystyyn, oli juuri sopivasti näin pienelle kahden hengen porukalle syötävää. Tuntui kuin vieraat olis tuonu auringon mukana, aamu oli niin sateinen ja harmaa, mutta yhtäkkiä alkoi aurinko paistaa. Ihanaa!

Nyt E on päiväunilla ja muakin väsyttäis, mutten taidan viitsiä mennä maate nyt kun tyttö on nukkunut jo pitkään. Tälle päivälle meillä ei ole muita suunnitelmia, täytyy vain katsoa huomiset juhlavaatteet minulle ja tytölle valmiiksi. Silitystä siis ainakin luvassa.. Mies ei valitettavasti pääse juhlaan, mutta isä ja sisko tulevat.

Tällä viikolla on juhannus! Tuntuu että kesä on ollut jo nyt pidempi kuin ennen, johtuen noista toukokuun mahtavista helteistä. Ihanaa, tällaista sen pitäisikin mielestäni olla :) tulisi sitä lämpöä vain vielä, nyt on ollut pitkä jakso sateista ja koleaa. Kun mittari näyttää vain vähän päälle +10, ei ole oikein kesävaatekeli :( Juhannuksemme kuluu täällä kotiseudulla, aaton vietämme isäni luona kuten viime vuonnakin. Juhannuspäivän suunnitelmia ei vielä ole, ehkäpä juhannusajelua on tiedossa :) Minulla olisi kova hinku päästä mökillemme, mutta tässä vaiheessa raskautta ei enää voi lähteä niin kauas kun ei yhtään tiedä milloin alkaa tapahtua. Hurjaa, tällä viikolla vauva on virallisesti täysiaikainen!

Nyt taidan jatkaa vielä netissä surffailua, kivaa viikon alkua! :)

Valmistujaisjuhlat

Iltaa!

Tänään on juhlittu valmistujaisiani ensimmäiseen otteeseen :)

Huomenna tulee vielä miehen vanhemmat ja sisarukset sekä minun siskoni.

Oli hyvä ajatus jakaa vieraat kahdelle päivälle,

vaikka vierasmäärä kokonaisuudessaankin oli jo aika pieni.

Tänään olen saanut kuitenkin istua itsekin ja jutella vieraiden kanssa,

eikä heilua vain keittiössä koko ajan.

Aamupäivä oli ihanan rauhallinen vaikka meillä homma olikin,

mutta suuri "apu" oli se, että E oli vielä kummeillaan yökylän jäljiltä.

Ikävä oli kova äidillä, mutta toisaalta meidän järjestelyt sujui kyllä niin paljon nopeammin näin.

Ja ilman hermojen menetystä :D

Tarjottavat onnistuivat maultaan hyvin,

mieheni voileipäkakun makua nyt en epäillytkään

mutta kokeilin itse uusia makuyhdistelmiä täytekakussa ja sitä jännäsin.

Hyvä yhdistelmä oli! :)

Tässä nyt sitten se täytekakku, suunnittelemani suklaaspritsauksetkin

sain onnistumaan ihan kohtuullisesti harjoituksen vähyyten nähden (ei ikinä ennen) :D

Pohjana kolme kerrosta kääretorttupohjaa,

kostutuksena vadelmamehu,

täytteenä ekassa välissä mansikkamousse ja toisessa valkosuklaamousse.

Musiikkipedagogin valmistujaiskakku ;)

Halusin kakun siis ilmentävän ammattiani,

joten nuottiviivasto -avaimineen ja nuotteineen oli ehdoton ;)

Spritsaukset on tehty tummasta suklaasta.

Pikkuleipien tilalle tein mars-riisisuklaamakeisia,

jotka laitettiin näihin ylisöpöihin muffinsivuokiin! 

Suolaisella puolella tarjolla oli "Väinämöisen Palttoonnappeja",

joihin mies valmisti täytteeksi kinkku-paprikalevitteen sekä savulohilevitteen.

Miehen tekemä savulohivoileipäkakku oli kyllä liian hyvää!

Äkkiä se hupeni, mukavaa että vieraatkin tykkäsivät! :)

Voileipäkakun sisällä siis savulohta, päällä katkarapuja, kirsikkatomaatteja, kurkkua ja persiljaa.

Tässä vielä tarjoilupöytämme kokonaisuudessaan,

juomat olivat toisella sivupöydällä.

Tämänpäiväiset juhlat olivat ihanat,

juuri sellaiset rennot mutta silti mieleenpainuvat.

Minulla on kyllä mahtavia ihmisiä ympärilläni,

jotka ovat auttaneet niin monin tavoin elämäni eri vaiheissa.

Suurin kiitos kuuluu miehelleni,

joka jaksoi urheasti rinnallani tämän koko urakan,

mutta erityisesti viimeisen lukuvuoden ajan.

Vuosi on mennyt pitkälti "mies tulee töistä - minä lähden kouluun" tyyppisesti,

ja yhteistä aikaa on ollut kovin vähän.

Hermot ovat olleet tiukalla ja väsymys kovaa,

mutta onneksi tiesimme, että se ajanjakso loppuu aikanaan.

Nyt nämä väsyneet juhlijat kääntävät katseen huomiseen,

valmistujaisjuhlien toiseen "otokseen" :)

Tiistaina 18.6. statukseni opiskelijana päättyy virallisesti! :)

Juhlavalmisteluja

Tohinaa!

Huomenna lauantaina, sekä sunnuntaina juhlimme pienimuotoisesti

perhepiirissä valmistumistani.

Halusin pitää valmistujaisjuhlat, koska urakka on ollut kova

ja koska haluan näin kiittää kaikkia läheisiä,

jotka monin tavoin ovat auttaneet minua pääsemään päämäärään :)

Aloitimme valmistelut eilen käymällä ruokaostoksilla.

Tein illalla mars-riisimurokarkkeja, sillä ne säilyvät hyvinä viikonloppuun.

Myös lohifile maustettiin eilen, tänään savustamme sen.

Tänä aamuna tein Paholaisen kakun (suklainen kuivakakku)

sekä täytekakkupohjat.

E antoi minun tehdä aamupäivän keittiössä hommia,

oikein kiitin häntä laittaessani hänet päikkäreille :)

Laitoin myös astiat jo esille,

tuossa sivupöydällä ne eivät ole edessä, eikä jää sitten aamulle sitä hommaa.

Tänään pitäisi siis vielä 

- savustaa lohi

- valmistaa lohivoileipäkakku

- valmistaa lohi- ja kinkkutahna Väinämöisen palttoonnapeille

- täyttää täytekakku

- siivota

Huomiselle jätetään vain kakkujen koristelut sekä vaatteiden silittäminen.

Stressiä ei juhlavalmisteluista oteta, haluan rennot ja kivat juhlat

joissa emäntä (tai kukaan muukaan) ei ole vain tiskialtaan ja -harjan välissä :D

En silti väitä, etteikö urakkaa riittäisi.

Siitä huolehtii yleensä jo tuo puolitoistavuotias, mutta tällä kertaa sekin asia on hoidossa.

Kummit halusivat ottaa tytön yökylään tänään, 

jotta saamme tehdä rauhassa valmistelut. Suuri kiitos!!

Tykkään järjestää juhlia, ja tarjoilujen kanssa mulla voisi helposti lähteä mopo käsistä.

Onneksi (:D) tuota rahaa on niin vähän, että nyt pysyttiin ihan kohtuudessa.

Täytekakun koristelusta tykkään tosi paljon,

mutta olen onnettoman surkea siinä :D

Mulla on nyt niin hyvä visio siitä, miten voisin kakussa ilmentää ammattiani.

Toteutus voi kyllä sitten olla ihan eri luokkaa mun mielikuvan kanssa,

mutta toisaalta, maku ei kärsine siitä, millaiset koristelut kakussa on ;)

Ehkäpä tänne eksyy kuva kakusta, JOS kehtaan laittaa :D

Nyt jatkamaan valmisteluja, hyvää viikonloppua!

38. raskausviikko ja käynti äitiyspolilla

Tähän päivään mahtui vähän draamaa. Minulla oli normaali neuvolakäynti iltapäivästä, nyt kun ollaan jo näin loppusuoralla niin neuvola on ihan viikottain. Mittaustulokset muuten hyvät, mutta hb oli 116??? Terkka ei ollut "mun" terkka vaan sijainen, ja hän "lypsi" tosi paljon mun sormea kun ei saanut kunnon pistosta aikaiseksi. Silloinhan mittaustulos ei ole ihan luotettava, kun vereen sekoittuu kudosnestettäkin. En ihan usko, että hb olisi yhtäkkiä laskenut noin alas, mutta on se varmasti jonkin verran laskenut kun edelliskerralla se oli vähän alle 130 muistaakseni. Rautaa pitää ottaa joka toinen päivä, katsotaan miten maha ja elimistö reagoi, ensiviikolla tarkistetaan normi neuvolakäynnillä.

Sitten kuunneltiin vauvelin sydänääniä ja sieltä sitten paljastui epäsäännöllisyyttä rytmissä. Toinenkin terkka kävi kuuntelemassa ja yhteistuumin päättivät että soittavat äitiyspolille samantien. Sieltä käskettiin lähteä heti käyrille, joten tukka putkella E ensin tätille keskustaan ja siitä ite sairaalaan. Käyrää otettiin 10min, sydän jätti muutamia lyöntejä väliin mutta ei säännöllisesti. Hoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että lääkäri saa ultrata sydämen, joten jäin odottelemaan lekuria. Lääkäri ultrasi sydämen ja vauvan muutenkin ja totesi, että kyseessä ovat mitä todennäköisimmin sydämen hermoratojen kehittymättömyydestä johtuvat, kammioperäiset rytmihäiriöt. Ne ovat kuulemma tavallisia jokaisella sikiöllä, mutta vain osalla ne tulevat esiin, niinkuin nyt meillä. Huh, kyllä hetken jo pelko hiipi ajatuksiin että jos kyseessä onkin jotain vakavampaa. Itselläni ja miehellä on hyvänlaatuisia rytmihäiriötä, isälläni taas erittäin paha sydänvika joten kun sukurasite on näin kova, niin pakostakin miettii, onko kyse niiden periytymisestä. Onneksi kuitenkin kaikki näytti olevan hyvin mahassa.

Kokoarvion lääkäri teki samalla myös, ja tällä hetkellä ultran mittausten mukaan paino on n. 2500g. Eli tällä hetkellä "odotetaan" sellaista 3,5kg painoista vauvaa syntyväksi, mutta eihän noihin tosiaan voi ihan täysin luottaa. Yleensähän kokoarvio on alakanttiin, ystävälläni arvioitiin 3,5kg vauva tulevaksi ja sieltä tuli KILON painavampi :O itsellä taas E arvioitiin synnytystä edeltävänä päivänä 3,5kg ja hän painoi oikeasti sitten 3,1kg. Eli niinkin päin voi näköjään (onneksi?) arvioida. Olen ollut vähän peloissani, että tämä vauva olisi iso. En tiedä mistä pelko johtuu, vauva on hyvin erilaisissa asennoissa kuin E, joten ehkä se vaikuttaa.

Päivä päättyi siis kuitenkin hyvissä merkeissä, siitä olen tosi kiitollinen! Vauva liikkuu tosi paljon silloin kun on liikekannalla. Pää tuntuu jo aika alhaalla, mutta vielä liikkui vähän. Olen tuntenut parin viime viikon aikana kramppimaisia tuntemuksia sisäreisissä, ihan niinkuin E:n aikanakin tunsin. Luin jostain, että kyse lienee siitä että vauvan pää painaa porautuessaan alaspäin hermoja, jotka aiheuttavat nuo krampit. Ihan kiva, kun niitä tulee kesken kävelyn vaikkapa keskellä kauppaa :D ihmiset tuijottavat että mitä tuo voihkii ja kiemurtelee, mutta kylläpä pötsini paljastaa sitten, mistä on kyse ;)

Nyt keskiviikkoillan saunaan, kyllä uni maistuu kun päivä on ollut kuitenkin raskas. Hyvää loppuviikkoa! :)

Kesän kuvia

Kesäinen lauantaitervehdys!

Pitkästä aikaa kuvapostaus, tässä kesäisimmät tähän saakka napatut otokset ;)

Sain mieheltä äitienpäivälahjaksi vohveliraudan, ja sitä on käytetty ahkerasti.

Uusin kokeilumme perinteisten hillovohveleiden rinnalla on savulohivohveli,

johon tutustuimme paikallisessa kahvilassa.

Isäni on rakentanut savustusuunin ja kävimme savustamassa lohen siellä.

Kastikkeena itse tehty remoulade-kastike. 

Vohveleiden paistosta vastasin minä, muusta mies :)

Eräänä iltana meille saapui sukulaisvieraita,

jotka toivat mukanaan tämän aivan upean, jättikokoisen amppelin!

Meillä ei ollutkaan vielä yhtään kesäkukkia, joten tämä pääsi heti oikeuksiinsa ovenpielessä :)

Mutta mistä ne tiesi, että tumma violetti on mun lempiväri? :)

Pihasyreeni loistossaan :)

Kävin eilen kylässä isälläni, E:n kanssa.

Trampoliini on kyllä mahtava vekotin, tyttö alkaa jo vähän ymmärtää hyppimisen päälle :)

Mainiota härvelissä on myös se, että hyttyset eivät osaa tulla verkon sisäpuolelle,

hyppijät saavat olla melkein kokonaan rauhassa.

Isäni pihalla noita verenimijöitä kyllä piisaa,

joten tulee itsekin istuskeltua trampan sisäpuolella :)

Kesästä nauttii myös isän kaveriksi jäänyt kisu,

hellyydenkipeä on kovin kun siskoni muutti pois viikko sitten.

Tämä päivä on meillä oikeastaan vasta alkamassa,

yleensä suurin osa aktiviteeteista ajoittuu E:n päiväunien jälkeiseen aikaan.

Taidamme lähteä pyörähtämään isälläni tänäänkin,

jospa siellä saisi päiväkaffit.. ;)

Plääh -olo

Voihan väsy!

Tää viikko on menty melkosen matalissa fiiliksissä. Oon tosi väsynyt, kun nukkuminen on ihan mitä sattuu. Heräilen koko ajan ja tänä aamuna oikein säikähdin, kun heräsin kuukautiskipumaiseen jomotukseen alavatsalla. Klo 5 nousin ylös, olin tunnin valveilla ja sitten menin takaisin sänkyyn. Pari tuntia tuo jomotus kesti, sitten meni ohi. Olo on tänään ollut muuten hyvä, jomotusta ei tullut enää.

Hemoglobiini ei ole laskenut, eilen mitattiin ja se oli 127 eli normaali lukema mulle. Väsymys johtuu ihan tuosta liian vähäisestä unen määrästä ja varmaan koko raskaudesta ylipäätään. E kuitenkin pitää mammassa vauhtia yllä, hänen kanssaan on hoidettava rutiinit joka päivä. Tänään sitten sekin tökki, E ei suostunut päiväunille. 1,5 tuntia yritin, tuloksena hysteerisesti itkevä tyttö ja hermot riekaileiksi saanut äiti. Luovutin. Liian kauan taisin yrittää, mutta kun tietää että toinen tarvisi ne unet ja onhan siinä se toinenkin puoli, mun ainut rauhallinen, OMA hetki päivästä, on silloin. Tiedän että kohta sitä ei taas hetkeen ole, kun on kaksi lapsukaista.

Tänään on muutenkin ollut jotenkin tosi alakuloinen olo. Enkä osaa oikein sanoa, miksi. Mielessä pyörii myös perjantai, jolloin ystäväperheemme äiti haudataan. Minua ja siskoani pyydettiin muistotilaisuuteen esiintymään, joten tiedossa on henkisesti vahvuutta vaativa päivä. Perinteisesti siskoni laulaa ja minä säestän, ja kyllä siinäkin töitä saa tehdä että pystyy vetämään laulut läpi. Ajatukset ja sympatiat ovat olleet tiiviisti omaisissa.

Onneksi huomenna on kuitenkin kiva päivä! Saamme sukulaisvieraita, E:lle tiedossa leikkikavereita! :) On aina niin kiva saada vieraita, piristää mieltä tosi paljon. Huomista odotellessa :)

Aurinkoista pikkulauantai-iltaa :)

37. raskausviikko ja neuvolakuulumiset

Neuvolassa käyty!

Sain "puhtaat paperit", kaikki oli siis hyvin <3. Mittaustulokset normaalit, sf-mitta nyt n. 34cm mikä kuulemma on normaali. Vauvan pää on alhaalla, mutta ei vielä kiinnittynyt. Lääkäri ei oikein osaa omien sanojensa mukaan ultrata, mutta sai kuitenkin reisiluun pituuden ja kropan mitattua suhteellisen hyvin. Sen mukaan vauvan ei pitäisi olla ainakaan liian suuri näihin viikkoihin nähden. Kilo tullee vielä melko varmasti ainakin painoa lisää. Ja äitille paaaaaljon enemmän.. :D sama juttu kuin ekassa raskaudessa, olen välillä ilmapallo. Mutta eri tavoin, E:n aikana jalkateräni ja käteni sekä kasvoni olivat aivan kauheat pallot. Nyt turvotus on kovaa myös, mutta muualla kropassa, kuten reisissä ja säärissä (tukkijalka..) ja keskikropassakin. Mutta pääasia on että vauva kasvaa niinkuin pitää.

Samalla otettiin verikoe, josta seulotaan vasta-aineet. Näin menetellään kun on saanut verensiirtoja. E:n synnytyksen jälkeen sain niitä seitsemän.

Kohdunsuulla ei ollut tapahtunut vielä paljon mitään. En oikein tiedä, toivoako itsestään käynnistyvää synnytystä vai käynnistettyä. Käynnistetystä jäi sellainen olo, että tiesi, milloin alkaa tapahtua. Itsestään käynnistyvä alkaa ennalta arvaamattomasti, silloin kaikki pitää olla valmista. Kaikki sanovat että hullu, toivo  itsestään käynnistyvää, ja varmasti oikeassa ovat. Se on tietenkin luonnollisempi ja kuulemma ei välttämättä niin raju kuin käynnistetty.

Vauvalle itselleen kaikki alkaa olla valmiina, eilen löysimme vihdoin etsimämme tuplarattaat. Sänky on jo paikallaan, sitteri ja vaatteet valmiina. Varalla korviketta ja pulloja, vaipat ja muut hoitotarvikkeet paikallaan. Jos lähtö tulisi yöllä, siskoni on hälytysvalmiudessa (mikäli herää soittoon.. :D) ja tulee tänne meille E:n vahdiksi. Hui.. alkaa todella jännittää tuleva koitos. Kestin ensimmäisen kerran, mutta nyt kun tiedän mitä se on, pelkään paniikkia kun kivut todella alkavat. Ja mitä jos synnytys onkin pitkä kuin nälkävuosi, ensimmäinen kun "hoitui" vain 8 tunnissa?? Mitä jos kivunlievitys ei pelitä, tai en saa sitä, tai saan sen väärään aikaan? Ekassa kun nämäkin hoitui niin hyvin.

Tiedän, turha ressata kun nämä asiat ei ole ennalta kovin pitkälle järjestettävissä. Mutta helpottaa, kun sanoo pelkonsa ääneen.

Nyt taidamme lähteä E:n kanssa kirppistelemään, sen mitä tämä vaappuja jaksaa ;D Kivaa tiistaita!

Kesäntuoksuinen maanantai.

Tänään saatiin vieraita, koulukaverini lapsineen tuli ja toi iloa päiväämme!

E oli niin iloinen kun sai leikkikavereita :)

Oli myös hauskaa seurata tyttöjen leikkejä, kun heillä tosiaan on vain päivä ikäeroa.

Ihaninta on se, kun lapset leikkii keskenään

ja aikuiset saavat siinä välissä jutella omista asioistaan.

Voi että miten ihanaa se onkaan kun saa jakaa ajatuksiaan toisen ihmisen,

ja vielä äiti-ihmisen kanssa!

Vesimelonia pitkästä aikaa :)

E:n päiväunien jälkeen käytiin sitten vähän pyöräilemässä,

vielä pystyin polkea kun ihan rauhassa menee tasaisia maastoja.

E tykkää ihan mahottomasti olla kyytisä :)

Pyörän on oltava mallia "mummopyörä", jotta pystyn ajaa.

Maastopyörälläni en ole ajanut kuukausiin, siinä ajoasento on liian matala

ja maha on edessä + tulee supistuksia.

Miehen kotiuduttua kävimme kesän ensimmäisellä jätskillä torin kioskilla,

kyllä oli hyvää!

Nautiskeluhetken keskeytti kunnon sadekuuro ukkosineen,

mutta kylläpä autossa oli tunnelmaa kun seurasimme kelin kehitystä :)

Minusta ukonilmassa on aina jotakin tunnelmallista,

vaikka vähän sitä pelkäänkin.

Huomenna viimeinen neuvolalääkäri minulla.

Jännäilen, mikä tilanne kohdunsuulla on.

Toivoisin, että jälleen ilmestyneet "sukkapuikkopistot" olisivat kypsyttäneet

jo vähän paikkoja.

Huomenna sen, ja monet muut asiat sitten näkee!

Jännittää :)

Suvisunnuntai.

Tänään ollaan saatu nauttia jälleen hyvästä säästä, aurinko on hellinyt

vaikka pikku sadekuurojakin saatiin.

Saimme kutsun kyläilemään  naapuriin E:n kummeille, siellä grillattiin

ja nautittiin monenlaisia kesäherkkuja.

Ihana päivä, illasta istuttiin vielä

omalla terdellä ja siilikin kulki

pihamme poikki :) jokakesäinen vieras <3

 

Huomenna saadaan koulukaveri lapsineen

kylään eka kerran, kyllä E:llä

on kivaa kun tulee kavereita ja äitikin

saa aikuisen kanssa vaihtaa ajatuksia!

Kaverin tytär on päivän vanhempi

E:tä, hauskaa :)

 

Ensiviikolla on muutenkin monenlaisia

puuhia tiedossa, niistä lisää myöhemmin.

Nyt oikein iloista sunnuntai-iltaa

kaikille! :)