keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

38. raskausviikko ja käynti äitiyspolilla

Tähän päivään mahtui vähän draamaa. Minulla oli normaali neuvolakäynti iltapäivästä, nyt kun ollaan jo näin loppusuoralla niin neuvola on ihan viikottain. Mittaustulokset muuten hyvät, mutta hb oli 116??? Terkka ei ollut "mun" terkka vaan sijainen, ja hän "lypsi" tosi paljon mun sormea kun ei saanut kunnon pistosta aikaiseksi. Silloinhan mittaustulos ei ole ihan luotettava, kun vereen sekoittuu kudosnestettäkin. En ihan usko, että hb olisi yhtäkkiä laskenut noin alas, mutta on se varmasti jonkin verran laskenut kun edelliskerralla se oli vähän alle 130 muistaakseni. Rautaa pitää ottaa joka toinen päivä, katsotaan miten maha ja elimistö reagoi, ensiviikolla tarkistetaan normi neuvolakäynnillä.

Sitten kuunneltiin vauvelin sydänääniä ja sieltä sitten paljastui epäsäännöllisyyttä rytmissä. Toinenkin terkka kävi kuuntelemassa ja yhteistuumin päättivät että soittavat äitiyspolille samantien. Sieltä käskettiin lähteä heti käyrille, joten tukka putkella E ensin tätille keskustaan ja siitä ite sairaalaan. Käyrää otettiin 10min, sydän jätti muutamia lyöntejä väliin mutta ei säännöllisesti. Hoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että lääkäri saa ultrata sydämen, joten jäin odottelemaan lekuria. Lääkäri ultrasi sydämen ja vauvan muutenkin ja totesi, että kyseessä ovat mitä todennäköisimmin sydämen hermoratojen kehittymättömyydestä johtuvat, kammioperäiset rytmihäiriöt. Ne ovat kuulemma tavallisia jokaisella sikiöllä, mutta vain osalla ne tulevat esiin, niinkuin nyt meillä. Huh, kyllä hetken jo pelko hiipi ajatuksiin että jos kyseessä onkin jotain vakavampaa. Itselläni ja miehellä on hyvänlaatuisia rytmihäiriötä, isälläni taas erittäin paha sydänvika joten kun sukurasite on näin kova, niin pakostakin miettii, onko kyse niiden periytymisestä. Onneksi kuitenkin kaikki näytti olevan hyvin mahassa.

Kokoarvion lääkäri teki samalla myös, ja tällä hetkellä ultran mittausten mukaan paino on n. 2500g. Eli tällä hetkellä "odotetaan" sellaista 3,5kg painoista vauvaa syntyväksi, mutta eihän noihin tosiaan voi ihan täysin luottaa. Yleensähän kokoarvio on alakanttiin, ystävälläni arvioitiin 3,5kg vauva tulevaksi ja sieltä tuli KILON painavampi :O itsellä taas E arvioitiin synnytystä edeltävänä päivänä 3,5kg ja hän painoi oikeasti sitten 3,1kg. Eli niinkin päin voi näköjään (onneksi?) arvioida. Olen ollut vähän peloissani, että tämä vauva olisi iso. En tiedä mistä pelko johtuu, vauva on hyvin erilaisissa asennoissa kuin E, joten ehkä se vaikuttaa.

Päivä päättyi siis kuitenkin hyvissä merkeissä, siitä olen tosi kiitollinen! Vauva liikkuu tosi paljon silloin kun on liikekannalla. Pää tuntuu jo aika alhaalla, mutta vielä liikkui vähän. Olen tuntenut parin viime viikon aikana kramppimaisia tuntemuksia sisäreisissä, ihan niinkuin E:n aikanakin tunsin. Luin jostain, että kyse lienee siitä että vauvan pää painaa porautuessaan alaspäin hermoja, jotka aiheuttavat nuo krampit. Ihan kiva, kun niitä tulee kesken kävelyn vaikkapa keskellä kauppaa :D ihmiset tuijottavat että mitä tuo voihkii ja kiemurtelee, mutta kylläpä pötsini paljastaa sitten, mistä on kyse ;)

Nyt keskiviikkoillan saunaan, kyllä uni maistuu kun päivä on ollut kuitenkin raskas. Hyvää loppuviikkoa! :)

4 kommenttia:

  1. Huih, kylläpä säikähdin minäkin ja taisi jäädä joku sydämenlyönti lyömättä itselläni kun niin jännityksellä luin eteenpäin että olikohan nyt jotakin vialla vai ei.. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. Aikamoinen jännärikertomus postauksestasi tulikin. ;)

    Toivon edelleen kaikkea maailman ihaninta oloa sinulle (niin ihanaa kuin tuossa tilassa ollessa se nyt vaan voi olla-> vähä kramppista ja vaivatonta liikkumista jne.)

    Minä tästä lähden herättelemään meidän Kerttua ennen kuin mummo tulee tänne olemaan kotiin jäävien lasten kanssa. Ehdin "tapella" Kertun hiuksetkin kiinni uudestaan jne. Se kun ei ole helpointa enää kun toisella uhma painaa päälle.
    Meillä on siis nykyisin huutaminen (lapsen suusta) aivan normaalia. Siinä ne on järkikullan rippeet itsellä koetuksella että hillitset itsesi vaikka kuinka ärsyttäisi ja mieli tekisi heittäytyä samalle tasolle lapsensa kanssa.

    Mukavaa päivää sinulle blogi-kamu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan uhma, se on varmasti "mielenkiintoinen" vaihe.. :D voin jo hyvin kuvitella että meijän neiti voi olla hyvinki uhmakas siihen ikään päästessään. Vaikka voihan käydä niinkin ettei suurempia uhmia tule, mutta jotenkin epäilen.. :D

      Oikein mukavaa päivää teillekin, mä otan nyt tirsat kun E nukkuu päikkäreitä :)

      Poista
    2. Arvaas mikä käänsi mun jollan ympäri eilen. Positiivisessa mielessä toki... ;)
      Nooh, se mun tuttu ilmoitti että se mulle tuleva "hoidokki" ei tarttekaan sitä hoitopaikkaa, eli hän ei tule meille koska hänen oma päiväkotinsa onkin vielä auki sen viikon jolloin hän ensin luuli sen olevan kiinni etc etc.
      -Wihuuuuu!!!!! Usko pois että mieskin sanoi sen uutisen kuullessaan jotta "Heti laski verenpaine roimasti!!!"
      -Kertonee jo jotakin siitä, mitä mahdollisesti se hoidokin meillä olo viikko olisi saattanut olla...SÄPINÄÄ/VIPINÄÄ jne.

      Poista
    3. Oi, no voin kuvitella että oli melkoinen helpotus!! :D tiedän sen olotilan, kun jotain vähän tuollaista "ikävää" hommaa on tiedossa ja tympii, ja sitten jos käy tuuri ja se ikävä homma peruuntuu niin voi jeeeeeee :D että osaan kyllä asettua tähän helpottuneeseen olotilaanne! :)

      Poista

Jätä terveisesi tänne! :)