Nyt on menossa 28. raskausviikko. Alan tuntea olevani raskaana. Siinä mielessä tämäkin raskaus on tuntunut samalta kuin edellinen, sillä olen saanut tänne asti elää lähes normaalinkaltaista elämää, siis suuremmitta vaivoitta. Nyt maha, ja siis vauva, alkaa olla sen kokoinen että erilaisia vaivoja alkaa ilmetä. Pari viikkoa sitten kuvioihin astui liitoskivut nivusissa. Pari päivää meni todella varoivaisen liikkumisen merkeissä. Housuja ei voinut kuvitellakaan laittavansa seisaalta jalkaan, sillä yhdellä jalalla seisominen sattui aivan sairaasti. Mutta sitten helpotti vähän, ja nyt olen saanut taas olla ihan normaalisti. Toisaalta ajattelen, että tällaiset kivut ovat hyväkin asia, sillä lantion luuthan siellä eriytyvät ja tekevät tilaa syntyvälle lapselle.
Ensimmäinen kolmannes meni melkoisen väsymyksen kourissa. Olin kyllä todella väsynyt välillä, kun koulussa oli raskasta ja kotona hoidettavana alle 1-vuotias. Toisen kolmanneksen aikana väsymys kaikkosi, eron todella tunsi ja näki! Se oli hieno asia. Saa nähdä, miten väymyksen kanssa käy viimeisen kolmanneksen aikana, siihen vaikuttanee eniten se miten saa nukuttua. Ekassa raskaudessa aloin heräilemään ihan ilman syytä kahdelta yöllä enkä saanut unta kuin vasta parin tunnin päästä. Toivottavasti nyt ei tarvis ihan sillä lailla mennä, kun ei oikein ole mahdollisuutta päikkäreihin niinkuin ekassa raskaudessa oli.
Närästystä on ollut välillä, mutta turvotusta vain vähän (jee!). Viimeiset raskausviikot ovat kuitenkin juuri kesä-heinäkuussa, joten enköhän ehdi siitäkin vielä kärsiä. Olen täällä aiemmin pauhannut jo siitä, että viime raskaudessa turvotus meni ihan kauheisiin sfääreihin. Rv 30 lähtien käytin miehen kenkiä, jotka nekään ei mahtunu pahimpina päivinä jalkaan kun jalkapöydällä oleva turvotus oli jotain aivan kauheaa. Minua tutkittiin turvotuksen vuoksi useampaan otteeseen äitipolilla, terkka oli varma että kyse on raskausmyrkytyksestä, mutta ei ollut. Kokonaispainonnousu oli n. 18kg ja kahden viikon kuluttua synnytyksestä jäljellä oli 4kg!!! Ja se joka sanoo että IMETYS POLTTI KAHDESSA VIIKOSSA 14kg, ei tiedä kyllä mistään mitään. Minun terkkani väitti näin. Te ette usko kuinka paljon hikoilin ja kävin vessassa tuon kahden viikon aikana kun nesteet poistui! Uskon että imetys poltti tuossa ajassa ehkä jotain, mutta ei se kyllä neljäätoista kiloa voinut polttaa. Sen verran oman kehon toimintaa kuitenkin tunnen.
Synnytys on alkanut pyöriä jo mielessä, samoin synnytyksen jälkeinen aika. Mielessä on tietysti se, käykö samoin kuin ekan synnytyksen jälkeisvaiheessa, joka meni ihan mönkään. Syynä tähän eivät olleet henkilökunta, vaan minun kroppani toimi vähän eri tavalla kuin olisi ollut tarkoitus. Mietityttää myös, olemmeko tässä samassa kaksiossa silloinkin ja jos olemme niin miten nukkumisasiat hoituu (häiriintyykö E liikaa kun vauvakin nukkuu samassa kamarissa). Nämä on taas niitä asioita joita on turha murehtia etukäteen, mutta mielessä ne aina välillä käy.
Tästä tulikin melkoinen hehtaaripostaus, mutta jälleen tarkoitus on jättää itselle muistoja ajatuksista, joita on pyörinyt päässä :)
Nyt katsomaan, milloin E herää päikkäreiltä, sitten suuntaamme merenjäälle makkaranpaistoon :)
Voi miten olenkaan sinulle kade. Kateellinen vain siksi kun sinä saat kantaa sisälläsi pientä, uutta elämää.
VastaaPoistaMuista nauttia joka hetkestä, myös jokaisesta pienestä epämukavastakin olosta ihan vain sen vuoksi jos vaikka se olisikin nyt se viimeinen kerta kun olet raskaana.
En tiedä mikä teidän suunnitelmanne on lapsiluvun suhteen, mutta koskaan kun ei voi tietää... En tahdo maalailla ikäviä ajatuksia mutta omalla kohdallani kun mies sanoi että "Eikö meidän lapset olisi jo tässä?"
Olen alkanut ajatella että: - AI NYTKÖ JO?...Olisin voinut tehdä enemmältikin, mutta toisinaan taas tulee tunne että "näissäkin on liikaa" (kun molemmat lapset ovat sillä huonolla päällä).
Niinpä olenkin alkanut vedota siihen , miksi meille kenties tulisi vielä toivoa tulevaksi +1:tä lasta jossain vaiheessa lisää, vain syystä koska MINÄ EN TAJUNNUT ITSE JOKAISEN IKÄVÄN SUONENVEDON SATTUESSA ETTÄ SE OLISI KENTIES NYT VIIMEINEN KERTA KUN PODEN NIITÄ SIITÄ SYYSTÄ.(raskaana ollessani), saati muista vaivoista..(öiset wc:ssä ramppaamiset jne.)
Mutta toivon todella ja paljon, että teittepä miten monta lasta tahansa jatkossa-jokainen odotus sujuisi hyvin ja onnekkaasti loppuun saakka. *peukku sille pystyyn*
Hyvät on teillä suunnitelmat, mikäs onkaan mukavampaa kuin olla kauniilla säällä ulkona ja vaikka paistaa makkaraa- Ei se niin myrkkyä ole harvakseltaan syötynä ja kuuluu se mielestäni jollain tapaa kevään perinteisiinkin. Nuotion äärellä on mielestäni aina tunnelmallista, oli sitten päivä tai ilta, kesä tai talvi. :)
Kyllä mä koitan muistaa, harmittaa kovasti että just on nää opintojen viimeistelyt menossa kun ne vie kyllä kaikki mehut ja ajatukset pyörii vaan kouluasioissa :( no, reilun kuukauden päästä koulu on ohi ja sitten mulla on hetki aikaa raskaudelle ennen laskettua aikaa.
PoistaOlin ennen ajatellut, että kaksi lasta on maksimi tässä perheessä. E:n raskausaikana alkoi kuitenkin mieli avartua, ja nykyään en pitäisi sitä ollenkaan pahana että meillä olisi vaikka kolmaskin lapsi. Se täytyy vain katsoa sitten kun sen aika on, sillä eihän sitä tiedä saakokaan tämän enempää lapsia. Siinä tapauksessa olen erittäin onnellinen näistä kahdesta <3 :)
Minä myös ressasin raskausaikoina tulevista konflikteista, mutta lapset on aina uuden sisaruksen tultua yllättäneet sopeutumiskyvyllään. Kunhan on muistanut antaa kovasti huomiota niin hyvin on mennyt. Yks hyväks havaittu kikka on, että kun isosisarus tulee eka kertaa kattomaan vauvaa niin vauvalla on, joku kiva lahja annettavaksi isolle sisarukselle.
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamista loppuraskauteen!
Itelleni autto liitoskipuihin mahdollisimman mataliin kenkiin siirtyminen ja varovainen kävelylenkkeily. Kummallista kyllä, kärsin liitoskivuista kunnoilla vain toisen raskauden aikana :D
Täytyy varmasti vain luottaa lasten ihmeelliseen sopeutumiskykyyn! :) Tuota huomion antamista ressaan ehkä eniten tässä asiassa, jos menen yhtä huonoon kuntoon kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen niin tulee kyllä tekemään tiukkaa ihan koko perheelle. Mutta tääkin on semmonen asia mitä on turha nyt murehtia, mulle kaikki koittaa sanoa että kuule, se synnytyksen jälkeinen aika voi sujua ihan hyvinkin! :D viittaan tällä nyt siihen jälkeisvaiheeseen.
PoistaMutta kiitos ihan loistavasta vinkistä, tuo lahja pitääkin muistaa kyllä hommata!
Jännä tapaus nuo liitoskivut, nyt niitä ei oo ollenkaan. Painon lisääntyessä niitä kyllä varmana tulee taas. Kengät mulla onkin oikeastaan aina matalapohjaiset, joten se asia on suht kondiksessa. Mutta voisin todellakin lenkkeillä enemmän, vaikka sitten varovaisestikin. Oikein tympii kun niin vähän tulee nyt käytyä kävelyllä :/ liikunta auttais moneenki vaivaan.
Kiitos tsempeistä!! Oon kyllä tähän saakka saanu nauttia helposta raskaudesta. Katsotaan mitä viimiset kuukauet tuo tullesaan ;)