tiistai 30. elokuuta 2011

Kun tukea ei saa

Erään keskustelun myötä päätin omistaa tälle aiheelle ihan oman postauksen. Oma neuvolatätini on keski-ikäinen, jämäkkä ja jämpti nainen joka ei turhia hymyile tai puhele. Hän on asiallinen ja hoitaa kyllä työnsä oikein hyvin, mutta jotain puuttuu. Neuvolakäyntini ovat olleet tähän saakka jokainen n. 15-20 min. reissuja. Ne sisältävät pakollisen, epäempaattisen "miten oot voinut" -kysymyksen, ja kaikki normaalit mittaukset/tutkimukset. Se siitä. Yleensä tämä ainut kysymyskin esitetään katse tietokoneen monitorissa ja se kuulostaa siltä että evvk, teen vain työni enkä muuta. Harmillista todella.

En sano, ettäkö olisin tehnyt itse kaikkeni paremman suhteen rakentamiseksi. Kyse ei olekaan mistään korkeammasta matematiikasta, pelkästään siitä että emme vain ole saman aaltopituuden ihmisiä. Keskustelua ei juurikaan synny, kysyä voin kyllä mitä vain, mutta kaikki on valtavan jämptiä ja jämäkkää. Lisäksi ihmettelen hiukan sitä, ettei yhdelläkään kerralla ole puhuttu vauvan syntymästä ja sen jälkeisestä elämästä mitään. Ei sanaakaan imetyksestä, synnytyksestä, pelottaako se minua, ollaanko saatu vauvan tarvikkeita hankittua, onko meillä tukiverkostoa ympärillämme, miten elämä yleensä uuden elämäntilanteen myötä sujuu. Synnytysvalmennuksesta en tiedä edes sen vertaa, että järjestetäänkö sitä ylipäätään täällä. Ja ei, en odota että terkka ryhtyy psykologiksi, toivoisin vain avointa keskustelua ja ennenkaikkea tietoa näistä uusista asioista. Tokihan voin lukea netistä ja lehdistä yhtä sun toista, mutta olisi kiva saada vastakaikua toiselta keskustelijalta.

Jokainen raskaana oleva tarvitsee tukea kuka mihinkin, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Kuka raskauden ajan vaivoihin ja kuka raskauden jälkeiseen elämään. Jollakin se tuki on perhe, neuvolan terkka tai ystävä. Tuen kaipuuni on suuri myös siksi, että omalta äidiltäni en voi kysyä näistä asioista. Hän kuoli vajaa 5 vuotta sitten syöpään. Minulle tuen merkitys korostuu tästä syystä. On minullakin ihania ystäviä, perheellisiäkin ja tietysti oma perhe, mutta ne asiat jotka äiti olisi osannut kertoa omasta kokemuksesta, ei niitä vaikkapa mieheni osaa kertoa tietenkään.

No, vaikka sitä henkistä tukea ei niinkään heruisi terkalta, toivoisin kuitenkin että edes faktat saisi tietoonsa (koskien juurikin synnytysvalmennusta ym. ym.). Ensi kerralla täytyy vaan alkaa tinkiä kaikkea mahdollista. Harmi vaan kun en ole ammattilainen niin en tiedä, mitä kaikkia pitäisi kysyä että saamme kaikki asiat tehtyä ennen lapsen syntymää. Ehkä terkka herää jossain vaiheessa horroksestaan, kun raskausviikot alkavat käydä vähiin.. :D

Tällaisia ajatuksia heräsi tästä aiheesta tällä kertaa. Tämä ei ole yleistys, tiedän että on paljon ihania terkkoja jotka huolehtivat empaattisesti asiakkaistaan. Ja pääasiahan on, että vauvan terveyden seuranta toimii.

Tänään on tasan 3kk laskettuun aikaan, ja tänään alkoi 28. raskausviikko! Hui kauhia, mihin ne viikot ihan oikeesti menee? Tuntuu että koko ajan on tiistai ja vaihtuu viikko. Vauveli on laittanut sukat pyörimään ja möyriny parina päivänä (ja erityisesti yönä) erittäin kovasti :) Tykkään nukkua sellasessa puolimahallaan olevassa kylkiasennossa, mutta ilmeisesti pikkukaverilta rupee tila loppuun kun heti alkaa tuntua vaativa tökkiminen että paa akka luus liikkuun ja anna mulle tilaa :D Vieläkin oon selvinny ilman suurempia vaivoja, ainoastaan ne finnit leuasa, hikoilu ja turvotus sillon tällön on riesana. Ja niiden kans kyllä hyvinki pärjää. Tietysti jos joutuu seisoa kauan niin alkaa selkä väsyä ja tulla kipeäks, mutta ei muuten. Pyöräilen vielä kouluun joten hyötyliikuntaakin tulee n. 6km joka päivä.

Nyt täytyy alkaa valmisteleen ruokaa kun mies tulee reilun puolen tunnin päästä töistä <3 nakki-lihapullakastike ja perunat taitaa olla tämän päivän ruokalistalla :) mies aloitti eilen tupakkalakon, eli nyt on toinen tupakaton päivä menossa. Toivotan hänelle sydämestäni tsemppiä, jotta jaksaa taistella himoa vastaan.

Kuva täältä


Syystunnelmaista alkavaa viikkoa!


2 kommenttia:

  1. Kylläpäs kuulostaa niin tutulta, ei ole kauas omena puusta pudonnut näillä meidän neuvola tädeillä. :) aivan kuten mainitsitkin, niin on hyvin outoa, että missään vaiheessa ei ole kysytty, että miltä tuntuu, pelottaako tuleva jne.. ja juuri tuo, että informaatiota tulevasta ei anneta oikeastaan laisinkaan, ihan kuin kaikki pitäisi jo tietää etukäteen. En kovin ujo ole, joten kysymysten esittäminen ei yleensä tuota ongelmia, mutta jotenkin ensimmäistä kertaa elämässä pelkään kysyä asioita, kun heti tämä täti leimaa katsellaan ja tekee minusta tyhmän.

    Eikä sekään, että tykkään ja haluan heittää keskusteluissa pientä huumoria väliin, ainakaan paranna meidän suhdetta, vaan tekee entistä tukallemmaksi olon, kun saan vaan tympeitä katseita vastaan, jonka seurauksena yritän vielä enemmän keinolla tai toisella keventää tunnelmaa, onnistumatta. :D seurauksena on niin turhautuneisuuden jatkumo...

    On niin väärin kun tuntuu, että kaikki muut neuvolan väestä oon niin mukavia ja iloisia tapauksia ja juuri mulle ensimmäisen lapsen odotukseen piti sattua tälläinen nyrpeä naamainen ja työhönsä kyllästynyt eläkettä odottava nainen, jolle en millään tasolla merkitse mitään muuta sillä hetkellä, kuin yhtä työtuntia, josta hänelle maksetaan palkka.

    Huh, kylläpäs taas repi hermoja.. :D vaan nyt helpotti taas hetkeks kun sai purpattaa.. :D

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla että meitä on todellakin muitakin samassa tilanteessa! Meillä on ihan sama tilanne tuon huumorin viljejyn suhteen, kun meikäläinen saattaa heittää jonkun vitsin niin terkka kattoo silmä pyöreenä että vitsailetko näin vakavalla aiheella.. huoh :D Minäkin oon luonteeltani kova puhumaan eikä mulle tee tiukkaa asioida vieraiden ihmisten kans, joten siks tiedänkin tämän "kylmyyden" johtuvan siitä että ei vaan olla samalla aaltopituudella. Kuulin kerran kun sama täti valitti suureen ääneen miten hän ei jaksa enää kun pitää harjoittelijoita opastaa. Kertoo mun mielestä jotain asenteesta työhönsä, hän kun on vasta n. 40-45v.

    Mut siitä mun täytyy nostaa hattua tälle tätille, ettei hän oo nostanu suurta meteliä painosta koskaan. Terkan sijainen oli sellanen vasta valmistunu, nuori tyttö joka oli oikein stereotypinen esimerkki pelkästään teoriassa asioita osaavasta ihmisestä :D Vauva otti kasvuspurtin tuossa 20 rv:n jälkeen ja mulla oli turvotusta ihan järkyttävästi ja siitä syystä painoa oli tullut melkein 1kg/vko - syy hänen mielestään oli "erityisen paljossa herkuttelussa" vaikka yritin sanoa että syön ihan terveellisesti ja oon muutenkin hysterisoinut painosta niin etten tohi syödä mitään makiaa ym.

    No, näitä tulee aina sillon tällön vastaan, täytyy yrittää ottaa huumorilla ja kirjottaa parhaat palat ylös, että sitte joskus jos lisää lapsia tulee ja toivottavasti tulee mukavampi terkka, voi muistella mitä kaikkia on jo kuullu :D

    VastaaPoista

Jätä terveisesi tänne! :)