maanantai 15. heinäkuuta 2013

Siinä hän on!

Uunituore

Pikkuinen poikamme, niin ihana! <3 Strategiset mitat 2950g ja 48cm. Napanuorassa oli umpisolmu ja se oli myös kiertynyt kertaalleen kaulan ympäri, mutta napanuora oli niin pitkä, että kätilö sai sen hyvin vedettyä pään yli eikä se ehtinyt puristaa kaulaa.

Olimme sairaalassa neljä päivää, olisimme muuten päässeet aiemmin mutta bilirubiiniarvot nousivat korkeiksi ja poika joutui sinivalohoitoon vuorokaudeksi. Keltaisuus on kuulemma yleistä varsinkin alle kolmikiloisilla, ja sinivalohoito osottautui tehokkaaksi - seuraavana päivänä arvot olivat hyvin laskussa ja pääsimme kotiin.

Nyt opettelemme arkea nelihenkisenä perheenä, ja nautimme kesästä :)

Arvonnan voittajaksi osoittautui Tiia arvaten juuri oikeaa päivää, onnea Tiia!! :) Otan sinuun lähiaikoina yhteyttä niin saat pienen palkinnon! :)

6 kommenttia:

  1. Oi että hän on ihana! :)
    Mitä isosisko tuumasi vauvan nähtyään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin minustaki <3 :D

      isosisko ei aluksi reagoinut muuten kuin ihmettelemällä vauvan ääniä, mutta nyt kun olemme olleet pari päivää kotona, hän on vähän protestoinut sitä että äidin sylin on vallannut toinen. Imettäminen vie vielä niin paljon aikaa päivästä, että vauva sen vuoksi on sylissäni lähes koko ajan, mutta aina kun se nukkuu, saa isosiskokin erityisesti huomiota :)

      Poista
  2. Niin ihanaa ja onnellista! Tuollaisen kanssa ei varmaan malttais muuta kuin vaan ihastella ja nuuhkia.
    Isosiskoilusta: Meillä oli kaapissa isoille sisarukselle aina jotain pientä jemmattuna, kun usein vieraiden tullessa jäivät niin huonolle huomiolle ja vieraat usein toivat jotain vauvalle. Niin ei sitten tullu isommille sitä kuvaa, että aina vaan vauva saa ja pitäisi sitä kadehtia.
    Ihanaa ja suloista vauva-arkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näimpä, sitä vain katselis ja kuuntelis pientä ja sen ihania ilmeitä ja tuhinoita :)

      Olipa hyvä tuo jemmavinkki, kiitos!

      Poista
  3. Oih ja voih miten suloinen tuhisija hän onkaan!
    Onni että kaikki on mennyt kuitenkin hyvin ja mikä parasta- Olette päässeet kotiin.
    Kyllä se vain niin on että omassa kotonansa on ihmisen hyvä olla!

    Eilen katselin itse meidän Kertusta otettuja kuvia. (Hän lähti mummonsa luo pyhänä) niin eiköpä se ikävä iskenyt kuvia katsellessa ja tippa silmäkulmaan miltei vierähti ikävästä tyttöäni kohtaan.
    Kyllä oli ihana uutinen se, kun mummo soitti (eilen) ja kertoikin tuovansa tyttöni kotiin jo alkuperäistä sopimusta varhentaen, eli ensin aikoi pitää Kertun pyhään saakka, mutta ilmoittikin tuovansa jo torstaina kotiin... <3 SAA TYTTÖ JO TULLA! Tällä äidillä on jo niin kova ikävä, vaikka jolloinkin aina hieman hankalaa elo meillä hänen kanssaan hieman onkin.(Vain hänen vahvan mielensä ja ikäkautensa vuoksi jota hän elää parhaillaan..)

    Zemppiä teille ja oikein ihania kotipäiviä tutustuessanne uuteen tulokkaaseen.
    *nuuh nuuh* tunnen ihan vauvan tuoksun nenussani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, koti on paras! <3

      Tuo on totta, että ikävä iskee kyllä tosi pian kun lapsi ei olekaan kotona, ja kuvien katsominen pahentaa tilannetta huomattavasti! E on pari kertaa ollut kummilassa yökylässä ja kyllä äidin sydän on sykkyrällä illalla nukkumaan mennessä, kun tytön sänky onkin tyhjä :( vaikka onkin ihanaa saada myös omaa aikaa. Tällaiset eron hetket ovat siitä tärkeitä, että sitten muistaa taas entistä paremmin, kuinka tärkeitä ihmisiä sitä ympärillä onkaan, niistä jokapäiväisistä arjen kinasteluista huolimatta :)

      Poista

Jätä terveisesi tänne! :)