Seinät kaatuuuu ja vinkkipyyntö

Ei kaadu haaveet, vaan seinät. Mun päälle. Anteeksi, taas tämmöinen "valivali" -aloitus!

Ulkona sataa kuuroittain kaatamalla, siinä välissä tihkuttaa koko ajan. Tuulee niin että ilma on täynnä kukista ja puskista lentävää silppua. Eli ulkoilu on toistaiseksi pois suljettu vaihtoehto. Onneksi, onneksi E nukahti vartti sitten päikkäreille <3 minä sain kupin kaffia ja palan omenapiirakkaa, ja aionpa hakea vielä toisen satsin kaffia.

Eiliset pari kävelylenkkiä osoittivat, että ei ole kävely enää mistään kotoisin. Kyllähän sen sisälläkin ihan arkiaskareita toimittaessa huomaa, mutta kun olisi ollut niin ihana saada vähän liikuntaa tälle puutuneelle ja jäykälle kropalle. Reisien krampit ja pistokset kohdunsuulla ovat vain niin kovia, että ei riitä sinni pysähtyä niiden takia joka toisella askeleella jotta pääsee kumaraan ja kipu helpottaa. Lähiseudun ihmiset varmaan ajattelivat eilen (jos minut lenkillä näkivät) että kenelle tuo kumartelee vähä väliä :DDD

Asiasta täysin toiseen, olen koulun päätyttyä päässyt taas lukemisen makuun. Tykkään esimerkiksi Leena Lehtolaisen ja Eve Hietamiehen tyyleistä kirjoittaa. Leena Lehtolainen on kyllä ollut ihan ykkönen, tosin en kovin paljon ole viime vuosina lukenut (muuta kuin kouluun liittyvää kirjallisuutta), niin olen aika pihalla tämän päivän kirjoista. Nyt kaipaisin vinkkejä teiltä, osaisitteko suositella hyviä kirjailijoita/kirjoja/kirjasarjoja? Mitkä ovat teidän lemppareita? Tyylilajilla ei väliä, olen utelias kokeilemaan kaikenlaista, ja kuten aina, tämäkin on makuasia :) ajattelin, että jos imetys tällä kertaa onnistuu, saattaa tiedossa olla pitkiä pätkiä istumista/makoilemista. Se aika olisi kuin tehty lukemista varten.

Lopuksi vielä lämpimät tervetulotoivotukset uudelle lukijalle, osallistuhan arvontaan täällä :)

Haasteellista

No niin, minut on haastettu!

Neljäkymmentä varvasta- blogin Lotta heitti minulle haastepallon ;)

Koska mahan asukas ei vieläkään ole osoittanut halua tulla ulos,

on minulla hyvinkin aikaa vastata tähän mukavasti erilaiseen haasteeseen! :)

Säännöt kuuluvat näin:

1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päiväsi kuulumisia. Liitä mukaan myös kuva.

2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta.

3. Huijaa ja muuta haastetta mieleiseksesi.

4. Keksi vaikkapa 10 uutta kysymystä, koska 11 on outo luku.(Pitäisiköhän tässä lukea, että keksi vaikka 11 uutta kysymystä???)

5. Haasta paljon kivoja kavereita, äläkä ole kade, vaikka kaverilla olisikin enemmän lukijoita.

Ja haastajani muunneltu osuus kuuluu näin:

2. Jalkaudu, mene ulos ja etsi kasvi, jota et tunne! EI väliä onko se rikkaruoho vai koristekasvi. 

Hätätilanteessa kaupan vihannesosastolta voi myös tehdä uusia löytöjä. 

Mene kirjahyllylle, kirjastoon tai nettiin ja etsi kasville nimi. 

Ja kerrohan löydöksesi myös meille kuvan kanssa!

Minun vastaukseni:

1. Tänään ollaan vain oltu, käytiin sentään E:n kanssa päivällä vaunulenkillä joka oli pituudeltaan huimat yksi kortteli :D Jouduin pysähtyä vähä väliä kun tuntui että vähintäänki joku vauvan raajoista tunkeutuu ihan just jostaki kohtaa ulos. Olo on siis pinkeä, turpea, hikinen, ahdistunut ja KIREÄ :D Pikku kävelylle oli kuitenki pakko päästä, kun ei täällä sisällä mitään tekemistä ole (sellaista mitä tällä mahalla viitsii enää tehdä). Onneksi on Fröbelin Palikat, pitäisi lähettää niille ukoille kottikärrylastillinen suklaata, niin hyvin E viihtyy heidän seurassaan :D

"Leffa"eväänä rusinoita..

2. Tästä tulikin nyt oikein varoittava esimerkki, jos sieltä ruudun takaa löytyy muita yhtä tietämättömiä kuin minä!

Eli, takapihallamme kasvaa tuijarivistö, josta epätoivoisesti yritämme kasvattaa näkösuojaa. Parin viikon aikana erään tuijan juurelta kasvoi hetkessä yli metriseksi oudon näköinen kasvi, ja minulla heräsi epäilys.. Eilen sitten päätin selvittää netistä, mikä tuo kasvi on. Ja voi vitsit, voin vain olla kiitollinen, ettei E ole koskenut tähän.

Kasvi oli siis pelkästään lehdessä, ei kukkaa. Lehdet näytti tältä:

Kuva YLE:n sivulta, kun en eilen ottanut ällötyksestä kuvaa :/

Eli tämähän on nyt se vaarallinen Jättiputki, johon ei saa koskea ilman suojavarusteita. Kasvineste aiheuttaa palovamman kaltaisia vammoja reagoidessaan auringonvalon kanssa. Herkimmät saa tästä kasvista oireita pelkästään olemalla lähellä. Mies otti heti kuokan käteen ja kaivoi koko yökötyksen pois, ja vaikka kasvi ei metriä korkeammaksi ollut vielä ehtinyt kasvaa, sen juuri oli melkein ranteeni paksuinen. Hyi, yäk ja arrrrgh!! Varokaa tätä, ja poistakaa jos teillä tätä näkyy!

3. Minäpäs muutan tätä haastetta niin, että kohdassa 2. haastetut saavat esitellä lempileipomuksensa, mielellään reseptin ja kuvan kanssa! :) Muuten neljä muuta kysymystä voivat puolestani mennä samoin kuin alkuperäisessä versiossa. 

4. Paitsi että minäkään en keksi nyt muita kysymyksiä, niin moni on haasteissa vastannut vastikään kaikenlaisiin kysymyksiin ;) 

5. Haastan Armin, Mintun, ja Elämää Hetkessä blogit tähän mukaan! :)

Haastetuille vielä selvennetty kooste kysymyksistä:

 1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päiväsi kuulumisia. Liitä mukaan myös kuva.

2. Esittele lempileipomuksesi kuvan ja reseptin kera!

3. Huijaa ja muuta haastetta mieleiseksesi.

4. Keksi vaikkapa 10 uutta kysymystä, koska 11 on outo luku.(Pitäisiköhän tässä lukea, että keksi vaikka 11 uutta kysymystä???)

5. Haasta paljon kivoja kavereita, äläkä ole kade, vaikka kaverilla olisikin enemmän lukijoita.

Levollinen sunnuntai

Tänään sain nukkua 11 saakka! Vau, mitä luksusta. Ja ehkä viimeinen kerta piiiitkään aikaan, kun saan nukkua noin pitkään. Jännitys on melkoinen, milloin se pikkuinen sieltä mahasta tulee ulos? Eilen alavatsaa jomotti aika kovasti, kun heräsin, sellaista kuukautiskipumaista kipua. Ei tullut supistusmaisesti, vaan ihan jatkuvaa jomotusta. Välillä se lakkasi, päivän mittaan jomotteli muutamaan otteeseen. En tiedä, onko se merkki mistään, mutta tällaisia kipuja en E:n raskausaikana tuntenut. Häneltä en tuntenut yhtään supistustakaan ennen käynnistystä, joten nyt on sinänsä toiveikkaampi olo että käynnistyisi itsestään kun jotain erilaisia tuntemuksia on sentään ollut.

Tuo laulava ja tanssiva koira on E:n suosikkilelu. Siitä oli pitkään patterit pois, ja pari päivää sitten hain siihen vihdoin uudet patterit. Näette kuvasta, että ikävä oli ollut kova :) <3 Ajattelin, että tuo koira on yksi pelastuksista varmasti sitten, kun imetän vauvaa. Toinen on Fröbelin Palikoiden dvd, jota E katsoo mielellään. Pitää kyllä hankkia lisää muitakin parivuotiaalle sopivia lastenelokuvia. Olisiko jollakin antaa hyväksi havaittuja vinkkejä? :)

Jasmike on täydessä kukassa etupihallamme. Ai että se on kaunis, ja mikä tuoksu! Sen kun saisi tänne blogiin :) Meidän pitäisi ostaa toiselle puolellekin pihaa (kulkuväylä keskellä pihaa) samanlainen pensas, kun maassa on valmiiksi kolo samalla kohtaa suurinpiirtein (siitä on aikoinaan otettu joku pensas pois).

Mies on iloinen; hän löysi juuri kaasupullon edullisesti :D saimme viime kesänä käytetyn kaasugrillin, mutta nyt vasta saimme laitettua sen grillauskuntoon ja pullo puuttui vielä. Nyt on sekin, joten huomenna täytyy testata grilliä. Olemme olleet vannoutuneita hiiligrillin käyttäjiä (se maku.. nam!) mutta kokeiltava on tätäkin, tiedä vaikka pääsisi suosikiksi ;)

Viikonloppua kohti

Hidas aamupäivä. Äsken oli pakko lähteä pikku pyörälenkille, happi loppuu sisätiloissa ja muutenkin on paljon nuutuneempi. Tässä asuinseudullamme on pyöräteitä vähän ristiin rastiin ja sopivan kokoisia lenkkejä pystyy tekemään vielä tässäkin vaiheessa raskautta. Tosin tänään oli kyllä semmoinen komediaesitys tuo meidän lenkki että.. E keksi yhtäkkiä alkaa huutamaan täysiä kaikenlaista, ihan pelkkää ÄÄÄÄÄ, tai TÄÄÄTIII, ÄÄÄÄTIIII ja se ääni kuulkaa kantoi kauas. No, minua se tietysti rupesi naurattamaan ihan hirveesti --> maha meni kovaksi --> ajattelin että syntyykö se NYT ---> nauratti lisää tilanteen koomisuus --> olis ollu Tena Ladylle käyttöä :DD

Oivoi.. :D

Eilen oli neuvolakäynti. Pyysin mittaamaan hb:n ja se oli 127 eli oli pysynyt hyvänä (edellisen kerran mittasi se sijainen joka lypsi niin että tulos oli n. 116 ja en ihan luottanut tulokseen, mikä oli hyvä koska hb olikin oikeasti pysynyt normaalina). Verenpaineet ja muut mittaustulokset ok. Painoa minulla on nyt saman verran kuin silloin, kun lähdin synnyttämään E:tä. Sf-mitta oli nyt 32, eli vauva on vielä viime viikkoakin matalammalla. Terkka säikähti taas, että vauva olisi kääntynyt perätilaan. Sanoin kyllä etten ole tuntenut niin voimakasta muljahdusta (tai luulisin sen tässä vaiheessa tuntuvan jo melkoisesti), mutta oli toki hyvä että asia tarkistettiin ultralla. Raivotarjonnassa oli :) Sydänäänet oli tällä kertaa tasaiset.

Puhuttiin myös siitä, jos raskaus meneekin yliajalle. Terkan puheiden mukaan aika pian LA:n ohittamisen jälkeen saan käydä äitipolilla, kun viime kerralla oli sitä häikkää istukan kanssa. Siellä päätetään mahdollisen käynnistyksen ajankohta.

Nyt voisi suunnitella päikkäreille menoa, iltapäivästä olisi kaikenlaista puuhaa autonkorjauksesta lähtien tiedossa. Suuntaamme siis isälle, nyt aion ottaa sieltä myös muutaman varren raparperiä pakkaseen :)

Muistakaa osallistua VEIKKAUSKISAAN!! :D

VEIKKAUSKISAA pukkaa!

Nyt pistetään arvauskisa pystyyn!  Kuka arvaa lähimmäksi vauvan syntymäajan? Laita kommenttiboksiin päivä ja kellonaika :) lähimmäksi arvanneelle tiedossa jokin pieni yllätys :)

Niin ja sukupuoltakin saa veikata, mutta arvonnan voittaja määräytyy päivän ja kellonajan tarkkuudella.

Arvonta-aikaa on siihen saakka kun vauveli päättää tulla ulos ;)

Tällaisena rantapallona täällä ollaan tällä hetkellä, kuva otettu muutama päivä sitten. Raskausviikot tänään 39+0, eli viikko laskettuun aikaan.

Kädet ovat turvoksissa nyt aamusta iltaan, kihlasormus on otettu jo muutama viikko sitten pois sormesta. Vähän isompi vihkisormus saa pysyä sormessa, vaikka sitten silläkin uhalla ettei lähde ikinä irti :D No, eiköhän nestetasapaino palaudu hiljalleen taas normaaliksi, kun aikaa kuluu synnytyksestä.

Kipeitä supistuksia ei ole ollut, vaikka maha menee "hapoille" välillä. Kasvoissa näkyy turvotusta aina välillä, ja hikoilen ihan hirveästi! Joka ilta saa käydä suihkussa.

Huomenna neuvola, ei tullut juhannusvauvaa vaikka kätilö-terkkani niin jo vähän kevyesti vihjailikin :) Kuten olen aiemmin kertonut, vauvan pää on tosi alhaalla ja terkan mukaan uudelleensynnyttäjillä vauva laskeutuisi noin alas vasta lähellä synnytystä (kun esikoislapset voivat kuulemma kiinnittyä melkein kuukausikin ennen laskettua aikaa). Mutta tämäpä vauveli on päättänyt tulla alas hengaamaan muuten vaan! Saa nähdä, minkälainen suippopää-vauva sieltä tulee, kun noin kauan on tuolla luisessa lantiossa oleillut..

Hyvää keskiviikkoa, ja onnea arvontaan! :)

Juhannus 2013 ja muuta löpinää

Juhannus takana!

Vietimme aattoillan isälläni, ilta kului nopeasti kun oli monenlaista mukavaa tekemistä. Saunomista, grillaamista, mölkyn peluuta, ihan vain oleilua. Noin klo 1 saakka jaksettiin ihan helposti ulkona olla, sitten alkoi väsymys hiipiä todenteolla tajuntaan.

Jonkun pikkulinnun pesä isäni tekemässä tuikkulyhdyssä :D

Juhannuspäivänä olimme kotona, grillattiin täälläkin ja saunottiin, sekä istuttiin ulkona terassilla kun oli niin kaunis ilta. Rauhallinen juhannus, mutta eipä muuta tässä tilanteessa voi odottaakkaan ;) eikä haittaa, tykkään mieluummin tällaisesta meiningistä, enkä haikaile mihinkään massatapahtumiin joissa ihmisiä on kamalasti.

Eilen kävimme rannalla eka kerran tälle kesälle. Haaveilin, että ehtisimme käyttää E:tä rannalla ennen synnytystä, ja onneksi eilen sää suosi :) Tyttö nautti hiekkarannasta todella, ja pulikoi rannassa kummitätinsä ja isänsä kanssa :) kastui kyllä ihan kaulaa myöten, että vähän niinkuin elämänsä ensimmäinen talviturkin heittokin tuo samalla oli ;)

Typykkä biitsillä

Rouva RantaPallo

Täällä on tänään helle, voi että miten ihanaa! Taas on ollut niin monta kylmähköä sadepäivää, että lämpö on oikein tervetullutta. Harmittaa, etten oikein jaksa nyt nauttia ulkoilusta, oloni alkaa todella olla ikävähkö. Käveleminen on vaikeaa, vauvan pää painaa niin alhaalla että sisäreidet kramppaavat kivuliaasti tämän tästä hermojen jäädessä puristuksiin. Inhottavinta on kuitenkin erittäin pistävät kivut kohdunsuulla, juurikin siitä syystä että vauva "poraa" päätään alaspäin. Eilen tuli kyllä niin paha hetki etten meinannut päästä eteen- enkä taaksepäin, kipu oli jotain käsittämätöntä! Toivon kyllä niin, että nämä pistelyt sun muut tekevät "töitään" tuolla alakerrassa, E:n aikana niin kävi.

Kotipihan keisarinlilja juhannuspuvussaan :)

Vähän meinaa tylsyys iskeä tällaisina päivinä. Minulla ei ole autoa käytettävissä, mies tekee taas ylitöitä ja tarvitsee auton. Ja kun itse ei tahdo pystyä enää pyöräillä kuin pikkumatkoja, kävelystä puhumattakaan, on liikkumiset aika rajoitettuja. Tänään vielä meikäläisen hermo on kyllä ollu erityisen lyhyt, ja E on ollut erityisen kiukkunen. Sain unille hänet vasta puolisen tuntia sitten, pitkän taistelun jälkeen. Pinna tuntuu lyhenevän joka päivä.. LA on ensiviikolla, jos siitä laskee noin kaksi viikkoa mahdollista yliaikaa, niin tässä pitäisi vielä ainakin kolmeen viikkoon varautua.. Päivä kerrallaan. Nyt on kyllä ihan pakko viimeistään ajatella niin! Tämä on se suuri ristiriitainen tilanne; odottaa synnytystä, jotta pääsee tästä kurjahkosta olosta, ja toisaalta taas kauhistuu ajatustakin siitä tulevasta karmeudesta..

Nyt suuntaan lukemaan blogeja, ja ehkäpä pyörähdän Metsolan fb-kirppiksellä :) siellä on kyllä LIIAN kivan näköisiä lastenvaatteita, jos sellaisista vaatteista tykkää :) harmi vain, että hintakin on aika suolainen käytetyilläkin vaatteilla. En sinänsä ole mikään merkkivaatteiden käyttäjä, mutta tykkään värikkäistä lastenvaatteista. Harmillista, että niitä tekevät oikeastaan vain nämä kalliit merkit :( yhtään kallista merkkivaatetta en lapsilleni ole vielä ostanut, mutta ajattelin että voisin tuolta kirppispuolelta ostaa kumpaisellekin yhden vaatekappaleen jos löytyy kivat kuosit ja oikeat koot (ja oikea hinta, heh ;D). En suosi kalliita vaatteita siksi, että lapsilla kulutus on tosi kovaa, enkä jaksa ruveta vahtimaan ettei joku tietty vaate likaannu/mene rikki jne. Kyllä vaatetta pitää pystyä käyttämään ihan normaalissa elämässä. Nuo Metsolan vaatteet ovat kyllä todella laadukkaita, joten siinä mielessä niihin sijoittaminen on "turvallista". Tässä muutama netistä napattu kuva, jotka on mun Metsola-suosikkeja:

Moondrive-kuosin paita

Moondrive-kuosin liivimekko

Pipari-liivari

Sunday-t-paita

Sunday-pitkähihainen

Onhan noita muitakin ihania kuoseja, mutta tuossa muutama. Ja nämä vaatteet ovat froteeta.

Mutta nyt, hyvää alkavaa viikkoa! :)

39. raskausviikko

Täällä ollaan loppusuoralla. Raskauden katsotaan nyt olevan täysiaikainen. Skeptinen minä ajattelee, että ei tämäkään synnytys tule käynnistymään itsekseen. En tiedä, miksi tunne siitä on niin vahva. Kun on kokenut vasta yhden synnytyksen, joka on mennyt tietyllä kaavalla, ajattelee ehkä seuraavankin menevän joiltakin osin niin. Ehkä myös näillä "puheilla" käytän käänteistä psykologiaa, jos joku kuulisi toiveeni ja asiat menisikin toisinpäin ;)

Viime päivinä olo on ollut välillä tosi tukala. Maha on edessä, istuminen on vaikeaa ja pienetkin askareet tuntuvat ylivoimaisilta. Eilisiä valmistujaiskuviani katsellessa ajattelin, että voi taivas miltä näytän. Turvonnut akka maha pystyssä :D Turvotusta on kerääntynyt aivan kuten ekassakin raskaudessa, ja kuten silloin, nytkään eivät poppakonstit auta. Runsas juominen - check, lepo - check, liikunta - check jne.. Minun kroppani vain tykkää olla ilmapallo, tai paremminkin vesi-ilmapallo :D

Niin, edellisen synnytyksen tuomista peloista huolimatta olen viime päivinä ensimmäisiä kertoja ajatellut, että kyllä se saisi jo syntyä. Vaikka tuleva pelottaakin, mutta tiedän että jossain vaiheessa olo kuitenkin helpottuu ja pääsen käyttämään omaa kehoani vähemmillä rajoituksilla.

On ollut ihanaa olla raskaana, tuntea vauvan liikkeet ja huomata, miten erilaisia vauvat voivat olla jo raskausaikana. Olen nauttinut siitä, että olen saanut toisen kerran kantaa sisälläni uutta elämää, että E saa pikkusisaruksen, että meistä tulee nelihenkinen perhe. Mutta on myös ihanaa (sitten kun on parantunut) päästä kävelemään normaalisti, ehkä jopa juoksemaan, päästä ylipäätään normaalimpaan olotilaan. Päästä liikkumaan vähän omaa maakuntaa kauemmaksi, ilman että tarttee pelätä synnytyksen käynnistymistä kun ollaan liian kaukana kotoa :)

En mieti nyt tulevia, (vaikka välissä mielessä onkin pyörinyt mm. tulevat nukkumisjärjestelyt, päivärutiinien muodostuminen kahden lapsen kanssa, oma toipuminen ja vointi jne..) vaan ensin hoidetaan tämä lapsonen toivottavasti turvallisesti ulos masusta, ja toivotaan että hän olisi terve. Ne on nyt prioriteettilistalla tärkeimmät asiat, muut hoituu kyllä sitten kun aika on. Elämä kantaa! :)

Tällaisin ajatuksin keskiviikkona, mukavaa loppuviikkoa!