Hehkutan vielä vähän. Haluan muistaa tämän hetken, tunteen ihanasta vapaudesta! Pian tämä olotila saa arkisen muodon, rutiini muodostuu sen ympärille, enkä enää muista kuinka kiitollinen nyt olenkaan tästä vapaudesta. Puhun siis siitä, kun opiskelu on nyt takana ja vuoden kestänyt rankka vaihe on nyt ohi.
Aamuihin on tullut jotain ihanaa ja uutta. Kiireettömyys. Lapsen kanssa rutiinit tietysti toimivat kuten ennenkin, mutta niitäkin on kiva tehdä nyt, kun ei itsellä ole koko ajan tunne kiireestä. Voin käydä päiväunille kun tyttö nukkuu (tosin en vielä ole malttanut kertaakaan, nautin niin tästä omasta hetkestäni joka aina ennen kului koulussa ollessa). Tekee mieli lukea ja aion tänään kirjastoon. Pari viikkoa sitten lähes vannoin, etten lue pitkään aikaan mitään (opinnäytetyön lähdekirjallisuuden kahlaaminen.. onneksi sekin on ohi), mutta nyt kun saan lukea mitä haluan, lukuinto on palannut.
Musiikkia on tullut kuunneltua Spotifysta lähes päivittäin. E tykkää tanssia, parasta menomusaa hänen tanssijalalleen näyttäisi olevan kaikki "jumputusmusiikki" :D Koulussa on joutunut käsitellä musiikkia aina niin analyyttisesti ja kriittisesti, että nautinto musiikin kuuntelemisesta uhkasi hävitä hetkeksi. Tiesin että tasapaino löytyy, kun pääsen koulusta pois. Niin kävi, onneksi.
Haluaisin maalle, vaikka en missään isossa kaupungissa asu nytkään. Kaupungissa kuitenkin, eikä tämä ole minua varten. Tai voisi se olla, jos meillä olisi omakotitalo, oma piha ja rauhaisa tontti, missä naapuri ei töllistele omasta ikkunastaan suoraan aamupalapöytäämme. Näyttää kuitenkin siltä, että kaupungissa moinen yhdistelmä ei ole mahdollinen, ellei muuta kymmenien kilometrien päähän keskustasta. Ei kiitos. Tällaisina lämpiminä päivinä haluaisin päiväksi kotipaikalleni aikaa viettämään. Siellä on tuomi, joka puhkeaa pian kukkaan - kesäloman merkki lapsuudesta! Siellä on iso piha, jossa vihreä ruoho kutittelee jalkoja. Siellä on kissa, joka kiipeää syliin hellittäväksi, ja juoksee pakoon pientä tyttöämme joka haluaisi tökkiä sitä silmään..
Olen silti tyytyväinen tähän hetkeen, juuri täällä omassa pienessä kodissamme. Meillä on pieni piha, mutta onpa kuitenkin! Meillä on paljon muutakin mistä saa olla kiitollinen, kaikkihan riippuu perspektiivistä.
Ihana aurinko, voi miten hienot säät täällä on viime viikot ollut! Niin, pessimisti pelkää että kesän helteet ovat tässä. Minä en jaksa murehtia nyt sellaisia, nautin tästä päivästä, huominen tuokoon tullessaan uudet tuulet.
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
tiistai 28. toukokuuta 2013
Käynnistysongelmia
Miten jotkut aamut voi ollakin niin kankeita.
Viime yönä heräsin joskus 4 aikaan, unen saaminen uudestaan oli työn takana.
Ehkäpä tämä alkaa nyt olla sitä kehon luontaista valmistautumista,
valmistautumista siihen että pian rauhalliset yöt ovat muisto vain.
Olen ollut maailman tylsin äiti, torkkunut aamupäivät sohvalla,
reagoiden aina välillä tytön tuuskailuihin kun hän tulee esittelemään leikkejään.
Unesta ei voi puhua, ei pysty nukahtaa jos tyttö häärää omiaan.
Pelkään että loukkaa, vaikka talomme onkin kyllä tehty niin vaarattomaksi kuin suinkin.
Onneksi on kesä!
Mieliala on kuitenkin niin paljon virkeämpi nyt, kuin talvella.
Luonto on niin kovin kaunis,
tuosta ylitsevuotavaisesta vihreydestä saa ihmeellistä energiaa
vaikka aurinko ei aina paistaisikaan.
 |
| Kesäfiiliksissä |
Kahvi tuoksuu jo nenään, on päivän rauhallisimman hetken aika.
Tyttö ei vielä nuku, jutustelee sängyssä itsekseen.
Kohta uni saanee vallan, sitten äiti huokaisee :)
Aurinkoista, lämmintä tiistaita!
Ps. Tänään alkoi virallisesti äitiysvapaa :)
maanantai 27. toukokuuta 2013
Puolukoista hyvää
Meillä on saatu pakkasesta aika hyvin kulumaan viimevuoden marjat. Jäljellä on enää vähän mustaviinimarjoja sekä puolukoita. Kumpiakaan ei tule syötyä yksistään, kun ovat sen verran kirpeitä, mutta erilaisissa leivonnaisissa ne uppoavat oikein hyvin :)
Puolukoille olen löytänyt nyt kaksi erittäin hyvää reseptiä. Toista resepteistä testasin tänään, tässä juuri päiväkaffeja nautiskelen kyseisen piirakkapalan kanssa. En voi kun suositella, tosi hyvää! Ohjeen löysin täältä ja se kuuluu näin:
Puolukoille olen löytänyt nyt kaksi erittäin hyvää reseptiä. Toista resepteistä testasin tänään, tässä juuri päiväkaffeja nautiskelen kyseisen piirakkapalan kanssa. En voi kun suositella, tosi hyvää! Ohjeen löysin täältä ja se kuuluu näin:
Puolukkapiirakka
Pohja:
100 g voita sulatettuna
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
1,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Päälle:
4 dl puolukoita
0,5 dl sokeria
Muruseos:
50 g voita sulatettuna
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl kaurahiutaleita
Sekoita voisulan joukkoon muna, sokeri, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot, joiden joukkoon leivinjauhe on sekoitettu. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (halk. 24 cm) pohjalle ja reunoille. Käytä apuna jauhoja. Levitä puolukat pohjataikinalle ja ripottele päälle sokeri. (Jos käytät pakastepuolukoita, käytä ne jäisinä ja lisää niiden joukkoon 1,5 rkl perunajauhoja.). Sekoita muruseoksen aineet keskenään ja levitä puolukoiden päälle. Paista 200 asteessa uunin alatasossa noin 30 minuuttia.
Kuvaa en ehtinyt vielä tästä napata, mutta tuosta linkistä ohje löytyy ihan kuvallisena versiona. Taas kerran tällainen ihana "sekoita kaikki sekasin ja uuniin" -ohje, aika ja hermot ei riitä nyt monimutkaisempiin leivonnaisiin :D
Toinen todella hyvä ohje puolukoille, tosin hieman monimutkaisempi, on:
Puolukkamuffinsit kinuskikuorrutteella
Taikina:
50 g margariinia
2 munaa
1 ¾ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 ½ tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
¾ dl maitoa
200 g puolukoita
Kuorrutus:
2 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa
Sulata margariini ja anna sen jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoja nuolijalla käännellen muna-sokerivaahtoon vuorotellen margariinisulan ja maidon kanssa. Sekoita taikinaan lopuksi puolukat.
Täytä muffinssivuoat taikinalla.
Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Suojaa foliolla, kun pinta on saanut hieman väriä.
Valmista kuorrutusta varten kinuskikastike mielellään edellispäivänä, sillä vaahdotus onnistuu vain, kun kastike on täysin jääkaappikylmää. Mittaa fariinisokeri ja kuohukerma kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi.
Kaada kulhoon. Jäähdytä ja siirrä jääkaappiin viilentymään.
 |
| Resepti kokonaisuudessaan TÄÄLLÄ |
Kaada kulhoon. Jäähdytä ja siirrä jääkaappiin viilentymään.
Vatkaa kylmää kastiketta, kunnes se on sopivaa pursoteltavaksi.
 |
| Tällaiset muffinsit syntyi viime kerralla, nam! |
Tuo kinuskikastike on aivan järettömän hyvää ja sopii nimenomaan puolukan kanssa täydellisesti! Siinä vain pitää muistaa, että valmistaa kastikkeen edellisenä päivänä, jotta se on varmasti aivan kylmää kun se vatkataan pursotettavaksi. Mutta jos suinkin jaksaa vähän nähdä vaivaa, niin tässä on kyllä herkkua kerrakseen :)
Maanantaikin tuntuu yhtäkkiä ihan mukavalta päivältä, kun on päiväkaffin kanssa vähän jotain herkkua! Minäkö sokeririippuvainen, ei kai.. ;)
perjantai 24. toukokuuta 2013
Ekat epäviralliset valmistujaiset
Tänään vietämme pienen pieniä, epävirallisia valmistujaisjuhliani :) juhlien ainoa "ulkopuolinen" vieras on siskoni. Samalla juhlimme myös siskon tältä keväältä päättynyttä koulu-urakkaa, vaikka hänen koulunsa vielä jatkuukin ja hän on jo aloittanut koko kesän kestävät työt. Vähän niinkuin kesäloman aloitusjuhlat :)
Juhlissa ruoka on tietysti isossa roolissa. Oikeastaan koko epävirallisten valmistujaisten idea lähti siitä, että siskoni ehdotti voileipäkakun tekoa ihan omaksi iloksi. Me kaikki pidämme voileipäkakuista PALJON, ja mieheni on todella taitava tekemään niitä! Harmillisesti vain usein käy niin, että voileipäkakut ovat todella suosittuja juhlissa, joten ne hupenevat nopeasti eikä siellä kehtaa ottaa kovin isoja paloja :D Voileipäkakkua ei myöskään tule tehtyä ilman syytä. Nyt syy kuitenkin löytyy! Niinpä valmistamme tänään pienen, meille sopivan voikkarikakun ja syömme sen ihan itse! :)
Järjestän toki kesäkuussa myös oikeat valmistujaiset, mutta pienellä porukalla juhlimme niitäkin. Minun ja mieheni perheet sekä E:n kummit jotka auttoivat E:n hoitamisessa kun minä olin koulussa, sekä minun kummitätini, ovat vieraslistalla.
Eilen mies haki E:n äitiyspakkauslaatikon varastosta, johon olemme keränneet pieneksi jääneet vauvanvaatteet. Vaatteet odottavat nyt koneessa pesua, ensin pitää odotella että eilen pestyt vaatteet ehtivät kuivua telineessä. Eilen kävimme myös tarvikeostoksilla, ja nyt on aika lailla kaikkea, mitä voi tarvita hetikin kun vauvan kanssa kotiudutaan. E käyttää vielä tuttipulloja, meillä on ollut käytössä sekä MAMin että AVENTin tuttipulloja. Päätimme, että jos E käyttää pulloja vielä vauvan synnyttyä, vauvalle jätetään MAMit, niissä kun on se ilman takaisinvirtausta estävä venttiili. Ostimme niihin uudet tutit vain. Ostoskoriin päätyi myös liivinsuojia (jos vaikka pystyisin imettää paremmin tällä kertaa), kunnon siteitä, 1-koon vaippoja (oliko ne oikeesti NIIN pieniä??! :D) ja korviketta pari purkkia varalle.
Sairaalakassia olen alkanut myös pakata, siellä on nyt kotiutumisvaatteet mulle. Vielä hygieniatarvikkeita (jos sattuu että pääsisin tällä kertaa vaikka suihkuun sairaalassa..) ja vauvan kotiutumisvaatteet, vähän evästä synnytykseen ja ajanvietettä varalle.
Pitää alkaa pilkkoa kinkkua, joka tulee kakun väliin, joten täytyy lopetella. Ehkä ehdin ennen kuin E herää.. :D
Ps. Olen aivan ihastunut Olgan kotona -blogiin, löytyy Kotivinkin sivuilta eli täältä. Kyseessä on siis Olga Temosen kirjoittama blogi, jossa hän kertoo elämästään perheensä kanssa maatilalla. Jotenkin koko miljöö eli maaseutu muistuttaa mua ihan valtavasti lapsuuden kesistä, saan tuosta blogista aina ripauksen sitä ihanaa tunnetta kun meidänkin kotitien varrella oli peltoja, joissa laidunsi lehmiä ja hevosia ja kesä oli lämmin ja.. no, KESÄ! Toinen asia mistä tuossa blogissa pidän, on se, että Olga ottaa kotiaskareisiin aina lapsetkin mukaan. Itse haluan myös ottaa lapset pienestä pitäen mukaan arkiaskareisiin, ja Olga on todistanut ainakin minulle, että se on mahdollista! ;)
Joten jos maaseutu ja kesä, elämän pienet ja suuret ilot ja aito kirjoittamistyyli ilahduttavat jotakuta teistä, käykääpä kurkkaamassa!
Ai niin, ja Olga osaa hyödyntää "rikkakasvit" ruuanlaitossa, eli jos joku teistä käyttää nokkosia, vuohenjuuria tai horsmaa raaka-aineena niin sieltä löydät vinkkejä! :)
Juhlissa ruoka on tietysti isossa roolissa. Oikeastaan koko epävirallisten valmistujaisten idea lähti siitä, että siskoni ehdotti voileipäkakun tekoa ihan omaksi iloksi. Me kaikki pidämme voileipäkakuista PALJON, ja mieheni on todella taitava tekemään niitä! Harmillisesti vain usein käy niin, että voileipäkakut ovat todella suosittuja juhlissa, joten ne hupenevat nopeasti eikä siellä kehtaa ottaa kovin isoja paloja :D Voileipäkakkua ei myöskään tule tehtyä ilman syytä. Nyt syy kuitenkin löytyy! Niinpä valmistamme tänään pienen, meille sopivan voikkarikakun ja syömme sen ihan itse! :)
Järjestän toki kesäkuussa myös oikeat valmistujaiset, mutta pienellä porukalla juhlimme niitäkin. Minun ja mieheni perheet sekä E:n kummit jotka auttoivat E:n hoitamisessa kun minä olin koulussa, sekä minun kummitätini, ovat vieraslistalla.
Eilen mies haki E:n äitiyspakkauslaatikon varastosta, johon olemme keränneet pieneksi jääneet vauvanvaatteet. Vaatteet odottavat nyt koneessa pesua, ensin pitää odotella että eilen pestyt vaatteet ehtivät kuivua telineessä. Eilen kävimme myös tarvikeostoksilla, ja nyt on aika lailla kaikkea, mitä voi tarvita hetikin kun vauvan kanssa kotiudutaan. E käyttää vielä tuttipulloja, meillä on ollut käytössä sekä MAMin että AVENTin tuttipulloja. Päätimme, että jos E käyttää pulloja vielä vauvan synnyttyä, vauvalle jätetään MAMit, niissä kun on se ilman takaisinvirtausta estävä venttiili. Ostimme niihin uudet tutit vain. Ostoskoriin päätyi myös liivinsuojia (jos vaikka pystyisin imettää paremmin tällä kertaa), kunnon siteitä, 1-koon vaippoja (oliko ne oikeesti NIIN pieniä??! :D) ja korviketta pari purkkia varalle.
Sairaalakassia olen alkanut myös pakata, siellä on nyt kotiutumisvaatteet mulle. Vielä hygieniatarvikkeita (jos sattuu että pääsisin tällä kertaa vaikka suihkuun sairaalassa..) ja vauvan kotiutumisvaatteet, vähän evästä synnytykseen ja ajanvietettä varalle.
Pitää alkaa pilkkoa kinkkua, joka tulee kakun väliin, joten täytyy lopetella. Ehkä ehdin ennen kuin E herää.. :D
Ps. Olen aivan ihastunut Olgan kotona -blogiin, löytyy Kotivinkin sivuilta eli täältä. Kyseessä on siis Olga Temosen kirjoittama blogi, jossa hän kertoo elämästään perheensä kanssa maatilalla. Jotenkin koko miljöö eli maaseutu muistuttaa mua ihan valtavasti lapsuuden kesistä, saan tuosta blogista aina ripauksen sitä ihanaa tunnetta kun meidänkin kotitien varrella oli peltoja, joissa laidunsi lehmiä ja hevosia ja kesä oli lämmin ja.. no, KESÄ! Toinen asia mistä tuossa blogissa pidän, on se, että Olga ottaa kotiaskareisiin aina lapsetkin mukaan. Itse haluan myös ottaa lapset pienestä pitäen mukaan arkiaskareisiin, ja Olga on todistanut ainakin minulle, että se on mahdollista! ;)
Joten jos maaseutu ja kesä, elämän pienet ja suuret ilot ja aito kirjoittamistyyli ilahduttavat jotakuta teistä, käykääpä kurkkaamassa!
Ai niin, ja Olga osaa hyödyntää "rikkakasvit" ruuanlaitossa, eli jos joku teistä käyttää nokkosia, vuohenjuuria tai horsmaa raaka-aineena niin sieltä löydät vinkkejä! :)
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Ja taas tapahtuu
Huh, kylläpä tämä kevät (ja alkukesä) nyt pitää sisällään melkoisesti suuria muutoksia.
Toissapäivänä sain kuulla, että opinnäytetyöni on vihdoin arvioitu. Meinasin pudota tuolilta ja ihan totuuden nimissä voin kertoa, että tämä emäntä vuodatti kyyneliä, kun kuulin että sain arvosanaksi 5!!!!! \o/ Olen niin iloinen ja onnellinen tuosta arvosanasta, en uskaltanut villeimmissä unelmissakaan nyt ihan vitosesta unelmoida! Tähtäsin neloseen, ja itsearvioinnissakin arvioin niin, mutta tämä oli kyllä aivan mahtava juttu. Tästä riittää iloa pitkään!
Eilen tapahtui paljon asioita. Pikkusiskoni löysi itselleen vuokrakämpän kaupungista, hän muuttaa ensiviikolla! Ja ihan parin kilsan päähän meistä :) Nyt sainkin sitten yöpäivystäjän, mikäli tämä vauveli alkaa syntyä itsekseen ja yöaikaan. Tai siis, pitäisi pystyä pitämään "jalat ristissä" ensiviikkoon saakka jotta yöpäivystäjämme ehtii kaupunkiin :D
Eilen kävimme myös selvittämässä vähän omiakin asuntokuvioita. Sanotaanko nyt näin, että toivo heräsi pikkusen enemmän kuin viime viikolla (sillon kyllä toivo lytättiin maan rakoon), mutta muutamia isoja asioita pitäisi selvittää ennenkuin asia on täysin toteutuskelpoinen. En nyt siitä asiasta enempää kirjoittele, kun kaikki on vielä auki.
Eilen sain myös kuulla, että läheisen ystäväperheemme äiti oli nukkunut pois :( Eli päiväämme kuului sekä iloa että surua, niinkuin elämään yleensäkin kuuluu. Siinä sitä tuli ajateltua, että on rohkeasti tartuttava pelottaviinkin elämänmuutoksiin, jos yhtään tuntuu että se voisi olla oikea ratkaisu. Elämä on lyhyt, eikä mitään saa jollei uskalla välillä ottaa riskejä.
Nyt näistä syvällisistä ajatuksista vähän kesäisempiin tunnelmiin, täytyy typykän kanssa lähteä ulkoilemaan :)
Toissapäivänä sain kuulla, että opinnäytetyöni on vihdoin arvioitu. Meinasin pudota tuolilta ja ihan totuuden nimissä voin kertoa, että tämä emäntä vuodatti kyyneliä, kun kuulin että sain arvosanaksi 5!!!!! \o/ Olen niin iloinen ja onnellinen tuosta arvosanasta, en uskaltanut villeimmissä unelmissakaan nyt ihan vitosesta unelmoida! Tähtäsin neloseen, ja itsearvioinnissakin arvioin niin, mutta tämä oli kyllä aivan mahtava juttu. Tästä riittää iloa pitkään!
Eilen tapahtui paljon asioita. Pikkusiskoni löysi itselleen vuokrakämpän kaupungista, hän muuttaa ensiviikolla! Ja ihan parin kilsan päähän meistä :) Nyt sainkin sitten yöpäivystäjän, mikäli tämä vauveli alkaa syntyä itsekseen ja yöaikaan. Tai siis, pitäisi pystyä pitämään "jalat ristissä" ensiviikkoon saakka jotta yöpäivystäjämme ehtii kaupunkiin :D
Eilen kävimme myös selvittämässä vähän omiakin asuntokuvioita. Sanotaanko nyt näin, että toivo heräsi pikkusen enemmän kuin viime viikolla (sillon kyllä toivo lytättiin maan rakoon), mutta muutamia isoja asioita pitäisi selvittää ennenkuin asia on täysin toteutuskelpoinen. En nyt siitä asiasta enempää kirjoittele, kun kaikki on vielä auki.
Eilen sain myös kuulla, että läheisen ystäväperheemme äiti oli nukkunut pois :( Eli päiväämme kuului sekä iloa että surua, niinkuin elämään yleensäkin kuuluu. Siinä sitä tuli ajateltua, että on rohkeasti tartuttava pelottaviinkin elämänmuutoksiin, jos yhtään tuntuu että se voisi olla oikea ratkaisu. Elämä on lyhyt, eikä mitään saa jollei uskalla välillä ottaa riskejä.
Nyt näistä syvällisistä ajatuksista vähän kesäisempiin tunnelmiin, täytyy typykän kanssa lähteä ulkoilemaan :)
maanantai 20. toukokuuta 2013
Neuvolapäivä
Tänään meillä oli neuvolapäivä oikein tuplaten, sekä minulla että E:llä. E:llä siis 1,5 -vuotistarkastus, ja lääkäriäkin pukkaa nyt parin viikon sisään, ihan rutiinitarkastus. Toivon saavamme ohjeita pikku atoopikkomme ihonhoitoon, hirvittää tuo kortisonien määrä mitä joudutaan käyttää :( E:n neuvolakäynti meni oikein hyvin, pituutta on nyt 81cm ja painoa 10,5kg. Oon kyllä niin kiitollinen, kun saimme vaihdettua E:n vauva-aikana aivan ihanaan neuvolatätiin. Hän saa rauhallisuudellaan luotua niin leppoisan ilmapiirin, ettei E:tä jännitä yhtään ja on näin ollen oma itsensä. Mielestäni se on tosi hyvä juttu, näkee tätikin sitten ihan realistisesti, millainen typy meillä on. Niin hyvässä kuin pahassa ;)
Mulla on nyt viikkoja 33+5 ja vauva on tosiaan kääntynyt jo pari viikkoa sitte pää alaspäin. Pää on myös todella alhaalla. Alkanu tulla taas niitä "sukkapuikkopistoja" kohdunsuulle, mitä tunsin E:n aikana myös. Saa nähä, käynnistyykö itsestään ja jos käynnistyy niin milloin. Jotenkin vähän hirvittää jos synnytys käynnistyy spontaanisti. Toisaalta todellakin toivon sitä, onhan se luonnollisempaa eikä niin rajua kuin käynnistetty. Toisaalta pelottaa, kun ei tiedä miten synnytys "normaalisti" etenee. Mitä jos synnytys on todella nopea ja kivut tulee yhtäkkiä sietämättömiksi? Tai aivan kauhean hidas ja synnytän monta vuorokautta? E käynnistettiin, ja synnytys kesti kokonaisuudessaan n. 8 tuntia. Se oli melko hyvältä tuntuva pituus, vaikka avautuminen tapahtui ihan hirmuisen nopeasti. Kivunlievitys toimi kuitenkin oikein hyvin, vaikka sain toki aika pitkään "kärsiä" ennen epiduraalia. Hoitajat kun ei meinanneet uskoa, että olin todellakin niin kipeä, enkä itsekään osannut arvioida olenko oikeasti NIIIN kipeä että tarvin nyt justiin sen epiduraalin. Sisätutkimus osoitti tuossa vaiheessa mun olevan kuitenkin jo 8cm auki, joten sain sitten aika iloisesti sen epiduraalin :D
Monenlaisia mietteitä sitä on ehtinyt jo mielessä pyörittää. Hirvittää se, että kun koko synnytys on alusta saakka tietysti melkoisen jännittävä kokemus, niin eniten pelottaa jälkeisvaihe, eli jännitystä piisaa ihan sinne asti. Moni on sanonut, että ihana tunne kun lapsi tulee ulos ja kaikki on ohi. Ja mun kohalla edelliskerralla meni niin että siitä kaikki ongelmat vasta alko. Siis tietysti se on mun osuuden päätös, kun vauva tulee ulos. Mutta että jos sen jälkeen saa pari tuntia odotella että arvon istukka suostuu tulee ulos, eikä sittekään tuu kokonaisena vaikka sitä revitään ja nykitään ja laitetaan supistustippaa sun muuta, niin... ja viimeksi mua myös tikattiin tunti. Jos pieni äiti saa toiveita esittää, niin nro 1. on tietenki se, että vauva olis terve ja selviäis synnytyksestä. Nro 2. olis että äitiki selviäis, mielellään vähä vähemmällä ku viime kertasesta ;)
Nyt siirryn nauttimaan päiväkaffit lakritsijätskin kera, iltapäivällä olis ohjelmassa tutkintotodistushakemusten viemistä koululle ja muita järjestelyjä :)
Mulla on nyt viikkoja 33+5 ja vauva on tosiaan kääntynyt jo pari viikkoa sitte pää alaspäin. Pää on myös todella alhaalla. Alkanu tulla taas niitä "sukkapuikkopistoja" kohdunsuulle, mitä tunsin E:n aikana myös. Saa nähä, käynnistyykö itsestään ja jos käynnistyy niin milloin. Jotenkin vähän hirvittää jos synnytys käynnistyy spontaanisti. Toisaalta todellakin toivon sitä, onhan se luonnollisempaa eikä niin rajua kuin käynnistetty. Toisaalta pelottaa, kun ei tiedä miten synnytys "normaalisti" etenee. Mitä jos synnytys on todella nopea ja kivut tulee yhtäkkiä sietämättömiksi? Tai aivan kauhean hidas ja synnytän monta vuorokautta? E käynnistettiin, ja synnytys kesti kokonaisuudessaan n. 8 tuntia. Se oli melko hyvältä tuntuva pituus, vaikka avautuminen tapahtui ihan hirmuisen nopeasti. Kivunlievitys toimi kuitenkin oikein hyvin, vaikka sain toki aika pitkään "kärsiä" ennen epiduraalia. Hoitajat kun ei meinanneet uskoa, että olin todellakin niin kipeä, enkä itsekään osannut arvioida olenko oikeasti NIIIN kipeä että tarvin nyt justiin sen epiduraalin. Sisätutkimus osoitti tuossa vaiheessa mun olevan kuitenkin jo 8cm auki, joten sain sitten aika iloisesti sen epiduraalin :D
Monenlaisia mietteitä sitä on ehtinyt jo mielessä pyörittää. Hirvittää se, että kun koko synnytys on alusta saakka tietysti melkoisen jännittävä kokemus, niin eniten pelottaa jälkeisvaihe, eli jännitystä piisaa ihan sinne asti. Moni on sanonut, että ihana tunne kun lapsi tulee ulos ja kaikki on ohi. Ja mun kohalla edelliskerralla meni niin että siitä kaikki ongelmat vasta alko. Siis tietysti se on mun osuuden päätös, kun vauva tulee ulos. Mutta että jos sen jälkeen saa pari tuntia odotella että arvon istukka suostuu tulee ulos, eikä sittekään tuu kokonaisena vaikka sitä revitään ja nykitään ja laitetaan supistustippaa sun muuta, niin... ja viimeksi mua myös tikattiin tunti. Jos pieni äiti saa toiveita esittää, niin nro 1. on tietenki se, että vauva olis terve ja selviäis synnytyksestä. Nro 2. olis että äitiki selviäis, mielellään vähä vähemmällä ku viime kertasesta ;)
Nyt siirryn nauttimaan päiväkaffit lakritsijätskin kera, iltapäivällä olis ohjelmassa tutkintotodistushakemusten viemistä koululle ja muita järjestelyjä :)
lauantai 18. toukokuuta 2013
Kesä!
Tänään on ollut aivan loistava ilma! Koko ajan on ollut päälle +22 ja aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Olemme touhanneet paljon, ihana tunne kun on olo että päivä on mennyt talteen :)
Lähdimme heti aamupäivällä isälleni savustamaan lohta, hän on rakentanut savustusuunin ja siinä tulee aivan järkyttävän hyvät savulohet <3 Parin tunnin savustuksen aikana ehdimme E:n kanssa tutustua nurmella avoinjaloin juoksemiseen <3 ja koota trampoliinin. Isälläni on turvaverkollinen jättitramppa, joka on aivan loistava tuollaisen puolitoistavuotiaan ikiliikkujan kanssa! Ei muutako typy trampalle ja itse joko perässä myös tai jos on tässä tilassa kuin minä, seuraamaan trampan reunalle tytön riemua :)
Typy jaksoi temmeltää kolmeen saakka, sitten lähdettiin kotiin ja kotimatkalla hänet uni valtasi. Jatkoi unia sitten vielä kotonakin kun nostin sänkyyn maitopullon kanssa. Me iskän kanssa alettiin seuraamaan Suomi-Ruotsi -peliä, tosin kun nähtiin miten peli meni, lähettiin aika pian takapihalle touhuamaan. Meillä kasvaa takapihalla sellainen tuuheaksi kasvava, helposti leviävä "suomen tatar" -niminen puska. Se pitäisi aina syksyisin leikata matalaksi, ja keväällä sieltä nousee taas uudet varret. No, tämä varsien leikkaus tapahtui vasta tänään.. mutta saimmepa puskan kuntoon, nyt odotellaan uutta puskaa :) Ajattelin että voisin tänne laittaa oikein kuvakollaasin siitä, miten nopeasti tuo puska kasvaa ja miten äkkiä se valtaisi koko pienen pihamme! Jos muistan ottaa kuvia, teen niin.
Eli tuon näkösestä puskasta on kysymys. Sinänsä tuo on ikävä, että kun pihamme on tosi pieni jo muutenkin, niin tuo peittää siitä melkein 1/3 :D Mutta erittäin suuri plussa on se, että se peittää todella hyvin näkyvyyden naapurille, joka asuu heti meidän talon takana, terassin vieressä.
Lähdimme heti aamupäivällä isälleni savustamaan lohta, hän on rakentanut savustusuunin ja siinä tulee aivan järkyttävän hyvät savulohet <3 Parin tunnin savustuksen aikana ehdimme E:n kanssa tutustua nurmella avoinjaloin juoksemiseen <3 ja koota trampoliinin. Isälläni on turvaverkollinen jättitramppa, joka on aivan loistava tuollaisen puolitoistavuotiaan ikiliikkujan kanssa! Ei muutako typy trampalle ja itse joko perässä myös tai jos on tässä tilassa kuin minä, seuraamaan trampan reunalle tytön riemua :)
Typy jaksoi temmeltää kolmeen saakka, sitten lähdettiin kotiin ja kotimatkalla hänet uni valtasi. Jatkoi unia sitten vielä kotonakin kun nostin sänkyyn maitopullon kanssa. Me iskän kanssa alettiin seuraamaan Suomi-Ruotsi -peliä, tosin kun nähtiin miten peli meni, lähettiin aika pian takapihalle touhuamaan. Meillä kasvaa takapihalla sellainen tuuheaksi kasvava, helposti leviävä "suomen tatar" -niminen puska. Se pitäisi aina syksyisin leikata matalaksi, ja keväällä sieltä nousee taas uudet varret. No, tämä varsien leikkaus tapahtui vasta tänään.. mutta saimmepa puskan kuntoon, nyt odotellaan uutta puskaa :) Ajattelin että voisin tänne laittaa oikein kuvakollaasin siitä, miten nopeasti tuo puska kasvaa ja miten äkkiä se valtaisi koko pienen pihamme! Jos muistan ottaa kuvia, teen niin.
 |
| Suomentatar |
Eli tuon näkösestä puskasta on kysymys. Sinänsä tuo on ikävä, että kun pihamme on tosi pieni jo muutenkin, niin tuo peittää siitä melkein 1/3 :D Mutta erittäin suuri plussa on se, että se peittää todella hyvin näkyvyyden naapurille, joka asuu heti meidän talon takana, terassin vieressä.
Nyt täytyy lähteä laittamaan E iltapuhteita tekemään, eli vaipanvaihtoa ja hampaiden pesua iltapuuron ohella tiedossa :) Mies lukee kirjaa terassilla, kesän lämpimistä illoista on otettava kaikki irti :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)