Viikot ne vain vierähtävät, aamua seuraa päivä, päivää ilta, yö ja hupsista vain, taas ollaan uudessa päivässä! Tällä yritän sanoa, että voi hurja miten nopeasti aika kuluu ihan vain kotona ollessa.
Vauvan toinen viikko on sujunut myös mukavasti ja rauhallisissa merkeissä (vaikka meillä ei muuten kyllä kovin rauhallista ole, siitä pitää huolen isosisko ja hänen konstinsa saada huomiota..). Vauva syö välillä tiheästi, välillä pidemmillä väleillä, mutta keskimääräisesti noin parin tunnin välein. On nukkunut yöt tähän saakka suorastaan mahtavasti, muutamana yönä 1,5-2 tunnin välein herännyt syömään, mutta viime yönäkin nukkui 4 tuntia ennen ensimmäistä yösyöttöä. Ja on nukahtanut syötön jälkeen aina uudestaan heti. Vau.. pitää koputtaa puuta!
Jälleen täytyy sanoa, että miehen apu on helpottanut monia asioita! On paljon helpompi jatkaa vauvan ja esikoisen kanssa sitten, kun mies palaa töihin, kun olen saanut vauvan kanssa opetella rauhassa juttuja. Ihan mahtava juttu.
Eilen kävimme neuvolassa ja jännityksellä odotin pojan mittoja. Pituus oli nyt 50,7cm (syntymäpituus 48cm) ja paino 3,3kg (syntymäpaino 2,9kg). Poika on siis kasvanut hyvin ja siitä olin iloinen! Sitä kuitenkin aina välillä miettii, onko kaikki hyvin, onko vauva varmasti terve ja kasvaa niinkuin pitää. Säikähdin kieltämättä sairaalassa ilmennyttä keltaisuutta, vaikka ilmiö sinänsä ei ole harvinainen, mutta itselleni se oli uusi kokemus. Siitä jäi vähän pelkoa, että mitäs jos kotona vauvalle tulee jotain vastaavaa enkä huomaisi sitä.. mutta luotan nyt siihen, että kyllä sen näkee/huomaa/vaistoaa jos vauvalla joku hätä on.
Neuvolassa myös penslattiin vauvan navanpohja metyleenisinellä jotta se kuivaisi, napavarsi irtosi 3 päivää sitten ja navanpohja oli vielä vähän kostea. D-vitamiinitipat pitäisi nyt myös aloittaa. Huoh, miten ihmeessä muistan antaa niitä joka päivä? Esikoisen kohdalla valitettavasti olen ollut hävettävän huonomuistinen asian suhteen.. olen ajatellut että E:lle voisi hankkia jo D-vitamiinit tablettimuodossa, ymmärtääkseni niitä on lapsille sopivassa, pureskeltavassa muodossa. Niiden tippojen kanssa läträäminen on mielestäni kyllä yksi joutavimmista hommista. E:lle tipat aiheuttivat myös mahanpuruja, saa nähdä miten pojan kanssa.
Kävimme tällä viikolla myös ensimmäisen kerran kyläilemässä vauvan kanssa, mummulassa. Anoppi ei pääse meille, joten menimme sitten sinne. Tänään olisi tarkoitus käydä isälläni, saan häneltä vähän mustikoita pakkaseen kun en nyt (sattuneesta syystä :D) ole päässyt mustikkaan. Haaveena kyllä olisi päästä! Edes vähän kun saisi pakkaseen, en haaveile edes ämpärillisestä kun muutaman piirakka/rahka-annoksen verran saisi.
Nyt täytyy lähteä laittamaan kamppeet kasaan että päästään lähdölle. Kivaa keskiviikkoa!
Mustikat on kyllä maailman paras keksintö! Oon nyt antanu viuppaleelle niitä sormiruokanakin (vaikka kauhia sotkuhan siitä tulee, mutta ainakin tottuu makuun). Mä muuten aloin jo pian puolen vuoden jälkeen antaan viuppaleellekin d-vitamiinit tapletteina. Helpotti hulluna, kun saa antaa kaikille samassa muodossa eikä aina tartte muistaa ruoka-aikana ja ettiä lusikkaa yms.
VastaaPoistaIhanaa arkea ja jos niitä kirjoja vielä syyhyttää lukea niin suositttelen Kuinka kasvattaa bebe. Vanhemmuus Pariisin malliin. Pamela Druckerman on kirjailija ja kirja kertoo ranskalaisen ja USA:laisen kasvatuksen eroista. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta tosi koukuttava :D Luin kahdessa päivässä...
No hyvä tietää että niitä tabletteja tosiaan on, ja pystyy antaa jo noin pienille! Mahtava juttu!
PoistaMustikat on kyllä niin hyviä! Ja kalliita kaupassa..tuntuu tyhmältä ostaa kaupasta kun mehtät pullistelee mustikoista, siinä toinenkin syy miks into poimimaan olis kova. Jospa jo tänään sais käytyä.. :D
Ja kiitos kirjavinkistä, ei kuulosta minun korvaan tylsältä!
Voi jehna. Älä nyt pode huonoutta siitä jos et ehdi lapsiltasi mustikkametsään. En sinne ole ehtinyt minäkään enkä ehtinyt silloinkaan kun Kerttu oli mummollaan hoidossa. Tarkoitus kyllä oli, mutta sain tuona aikana sentään siivotuksi Kertun huoneen paremmin. Pienet sille. Siispä edelleen listalla "TO-DO" on sitä mattojen pesua ja mustikassa käymistä.
VastaaPoistaOdotan innolla koska sinne mustikkaan pääsen. Se on jotenkin rauhoittavaa kerätä mustikkaa kun tietää että ne tulee OMAAN käyttöön talveksi.
Viime vuonna kävimme lasten kanssa, ja lapsista isompi oli silloin jo sen verran topakka että pystyi katsomaan hieman Kertunkin perään. Kauaksi autolta ei voitu mennä mutta sen vähän että lapset sai suunsa siniseksi. Teimme sitten isännän kanssa eri reissun kahdestaan jolloin poimimme hieman runsaamman määrän mustikkaa.itikoiden inistessä ja imeksiessä... ;)
En minä tästä ressiä ota, mutta olis vain kerranki intoa mehtään niin harmittaa vähän jos inspis jää käyttämättä hyväks ;) oon pienenä joutunu kulkeen marjamehtäsä ja sillon oltiin KOKO PÄIVÄ aina marjastamassa, ja nyt en liiottele yhtään. Jäi sitte vähä paha maku koko hommasta, vasta nyt kun on oma perhe, alkaa sekin asia kiinnostaa eri tavalla.
PoistaMutta jos jää käymättä, niin sitten jää, onpahan nyt ensihätiin muutama rasiallinen isältä, kiitos hänen vaivannäkönsä :)
Näin juuri! Ja jos oikein hätä iskee niin kaupoissahan sitä saa pakastealtaasta. Tietenkään se ei tunnu samalle kun ei ole marjoja itse poiminut mutta siis pahinpaan hätään ja tuskaansahan niitä sieltä saa. Joutuu niistä kyllä maksamaan, mutta ehkä ei kuitenkaan vararikkoon joutune kukaan jos muutaman pussillisen ostaa.
PoistaVoi minulle on taas syöpynyt mieliin kesistä heinänteko ajat. Aina oli kuuma helle ja pellolla oltiin samoin koko päivä. Heinäseipään alla mehua latkin (omatekemää tietenkin) mutta ne paarmat! Ne söi ja joka kesä pellolla ollessamme sain kärpäsen suuhunikin ja se meni kurkkuuni pöristelemään jotta jouduin kakomaan sen antaen ylen ulos.Enkä liioittele tuossa asiassa yhtään! *Kammo miltei niistä ajoista jäänyt* mutta aika kultaa muistot tässäkin tapauksessa.
Muistan vieläkin sen kuivanheinän- kuin myös sen rehunteon ajan vasta leikatun heinän ja AIV-hapon imelähkön pistävän tuoksun ja traktorissa tuoksui (haisi?) sellainen tietty työrasva jota isäni käytti rasvatakseen traktorin työkoneiden liikkuvia osia xD (sellaista paksua mustaa tököttiä-mitä se ikinä sitten lieneekään nimeltään...)
Kyllä, ei sitä ilman mustikkaa jää ;D kaupasta tosiaan saa.
PoistaHeinänteko, voi olen melkein kade! Tiedän että se on kovaa työtä ja pistelevät heinät kutittavat ihoa pitkään, mutta jollakin tavalla se yhdessä tekeminen siinä viehättää, ja lämpimät kelit.. olen ollut joskus naapurissa auttamassa heinätöissä. Talkoohenki on se joka minuun puree, silloin ikäväkin työ tuntuu paljon mukavammalta!
Hajumuisti on kyllä yksi juttu mikä on jännä. Lapsuudesta on minullekin jäänyt mieleen joitakin hetkiä, jotka muistan tietystä tuoksusta.