Salaisuuksien verhoa raotetaan

Nyt on aika.

Kertoa nimittäin edes jotakin, mitä olen täällä kertonut miettineeni ja pohtineeni. Aiemmin mainitsin, että elämässämme tapahtuu tällä hetkellä isoja muutoksia. Aloitetaan siitä mikä on jo tapahtunut.

Mieheni vaihtoi vuodenvaihteessa työpaikkaa. Hän työskentelee alalla, johon talouden heilahtelut vaikuttavat välittömästi. Työtilanne oli edellisessä paikassa huono monin tavoin, henkinen taakka kasvoi lopulta liian suureksi. Luojan kiitos, tarjolla oli toinen saman alan työpaikka, ja vaihdoksen myötä niiiin moni asia parani. Tottakai, tässäkin työpaikassa on huonot puolensa, mutta ilmapiiri on paljon parempi, työtehtävät selkeät ja selvät jokaiselle työntekijälle itselleen, työnjohto toimii, ja kivointa on ehkä se, että mies on huomattavasti rentoutuneempi ja läsnä enemmän kuin aikaisemmin. Työpaikan vaihto oli iso ja pelottava asia (ainahan se on, mutta erityisesti nyt) koska tällä hetkellä on vaikeaa saada töitä näin pienessä kaupungissa, on vaikeaa tietää jatkuuko työt kuinka pitkään. Miehen työ on meille elinehto, koska minä vielä opiskelen. Ja tästä pääsenkin taas siihen että luojan kiitos (taas), valmistun keväällä *phuuh*..

No, työt alkavat mieheltä jo luistaa ja koeaika päättyy huhtikuun lopussa. Kunpa töitä riittäisi jatkossakin..

Toinen asia on valmistumiseni, sillä se teettää TÖITÄ. Olen ollut siitä todella stressaantunut ja olen vieläkin, sillä edessä on isoja tutkintoja ja näyttöjä jotka pitää vielä suorittaa ennen valmistumista. Puhumattakaan opinnäytetyöstä.. No, asiat onneksi edistyvät koko ajan, mutta tiedätte varmaan tunteen kun takaraivossa koko ajan kummittelee kaikenlaisia musti ajatuksia.. "mitä jos sairastun enkä voikaan suorittaa pääaineen päättönäytettä" tai "mitä jos en saakkaan opinnäytetyötä valmiiksi tai se onkin huono" jne.. puhumattakaan siitä, miten työt ja muut järjestyvät kun valmistun.. no mutta töiden miettiminen on sen ajan murhe ja minulla on haaveita yrittäjyydestä.

Kolmas asia on asuntomurheet. Asumme tällä hetkellä rivarikaksiossa, omistusasunto ja kiva alue. Se ei auta kuitenkaan siihen, että paikat käyvät ahtaaksi. Kolmihenkinen perhe menee tässä vielä ihan hyvin, kun tyttö on 1v ja nukkuu vielä häkkisängyssä. Mutta tästä aiheesta pääsemme siihen viimeiseen ja SUURIMPAAN..

MEILLE TULEE VAUVA <3 :)

Iso muutos, elämänmittainen, mutta onneksi niiiin ihana! E saa pikkusisaruksen heinäkuussa, jos kaikki menee hyvin. <3

Vaikka kaikenlaisia murheita mielessä välillä myllertää, niin tärkeintä on kuitenkin se että perhe voi hyvin. Kuten haasteessa kerroin, uskon vakaasti siihen että asioilla on tapana järjestyä. Teemme töitä sen eteen, että lapsillamme on hyvä olla ja kyllä se asuntoasiakin selviää tämän vuoden aikana. Toistaiseksi emme halua tästä vielä lähteä, kesään saakka voimme olla tässä ihan niinkuin tähänkin asti. Jos ja kun tämän vuoden aikana kuitenkin joku asia asunnon suhteen selviäisi, niin jaksaisi paremmin kitkutella pienissä tiloissa ;)

No niin, nyt on sitten paljastettu nämä mieltäni vaivanneet isot asiat. Vihdoin sain ne tänne "mustaa valkoiselle" ja terapiaistunto voi päättyä :D Palaan raskauteen ainakin kun taas täällä kirjoittelen, juuri nyt on vain pakko saada kouluasioita taas eteenpäin.

Oikein hyvää viikkoa kaikille!