Syvällisissä mietinnöissä aloitetaan uusi viikko.
Niin monesta asiasta saan minäkin olla kiitollinen. Liian vähän muistaa niitä hyviä asioita, vain huonoihin kiinnitetään huomiota paljon enemmän.
Olen tämän blogiharrastuksen (ja tarkemmin siis blogien lukemisen) myötä kasvanut ihmisenä paljon. Olen löytänyt mm. sellaisia blogeja, joissa perheenäidit ja -isät kertovat lastensa vakavista, jopa kuolemaan johtavista sairauksista ja elämästä sairauden kanssa. Nämä blogit ovat liikuttaneet, koskettaneet, avanneet omia silmiä omalle todellisuudelle - minulla ja perheelläni on kaikki hyvin.
En yleensä tee uudenvuoden lupauksia, mutta tälle vuodelle lupasimme miehen kanssa yhdessä jotain. Lupasimme olla stressaamatta (niin paljon) asioista, joille emme voi mitään. Ja annoimme luvan toisillemme muistuttaa toista kun näyttää siltä että taas murehditaan koko universumin murheita. :)
Näistä ajatuksista koitan viisastua ja ennenkaikkea pitää kiinni. Ja muistaa taas sen, että elämä on tässä ja nyt, ei sitten kun valmistun, tai kun vauva syntyy, jne..
Siis, tarttukaa hetkeen, iloitkaa siitä mitä teillä on ja murehtikaa kun on oikeasti sen aika.
Ihanaa viikkoa! :)
Tämä kannattaisi todellakin jokaisen muistaa.
VastaaPoistaMoniko ajattelee omaa terveyttään vasta kun on jotakin menettänyt? Silloin voi olla kenties jo liian myöhäistä pelastaa aivan kaikkea mitä olisi voinut pelastaa kenties jo varhaisemmin avaamalla omia silmiään.
(Toki on sairauksia joita ei voi itse diagnosoida tai ennustaa, mutta tarkoitankin niitä helpommin huomattavia ja jotka antavat jo viitteitä aikaisemmin että "Kaiki ei ole ihan hyvin-ja jos jatkat niin päädyt pahempaan tilaan-kunnes lopulta ei ole paluuta entiseen"...
Voisin itse kertoa esimerkkejä vastaavista, mutta jätänpä nyt avautumatta kuitenkin.
Miettikää mitä te kuulisitte jos kuulonne olisi vaikka osittain mennyttä,
Miettikää, mitä te näkisitte, jos näkönne olisi mennyttä täysin eikä paluuta entiseen näkevään maailmaan enää olisi,
Miettikää mitä te haistaisitte tai maistisitte jos olisitte ne aistit menettäneet ikuisiksi ajoiksi,
Miettikää, mitä te tekisitte jos olisitte menettäneet pohjan elämältänne totaalisesti eikä kukaan piittaisi teistä tippaakaan?
(Anteeksi pitkä kommentti, mutta...en osaa lyhyesti virttä veisata...)
Tämä oli hyvä virsi! ;)
PoistaEi mutta ihan totta, näin pitäisi välillä pysähtyä ajattelemaan. Meillä on ystävä jolla epäillään vakavaa sairautta, joka aiheuttaisi heidän perheensä elämään suuria muutoksia. Alkaen työpaikan menettämisestä. Sen myötä olen pysähtynyt miettimään, kuinka usein ihmiset haalivat "turhaa" omaisuutta, kasvattaen velkaa ja näin ollen asettaen itsensä siihen asemaan, että jos työpaikka menee noin yhtäkkiä, ollaan k*sessa. En tarkoita tällä syyllistää ketään, vaan huomaan näitä piirteitä itsessänikin joskus. Että tekisi mieli kaikkea materiaa, uusi tv vaikka vanha toimii vielä jne.
Mutta kun ihmisluonto on sellainen.. ja sen, kuinka hyvin asiat ovatkaan olleet, huomaa todellakin vasta sitten kun se asia yhtäkkiä puuttuu/viedään pois.
Itse yritän nyt parantaa hetkessä elämistä, ja pienistä asioista nauttimista. Usein kyse on kuitenkin omasta asenteesta. Toinen kokee saaneensa elämässään paljon p*skaa, kun toinen taas kokee olleensa onnekas, vaikka vertailussa huomaisikin että kummallakin on ollut yhtä suuria murheita. Kaikkeen asenne ei tietenkään auta pelkästään, mutta siitä on suuri apu.
Pessimisti ei pety mutta optimisti saa elämästään irti enemmän, väitän minä :) Koska optimisti osaa nauttia niistä pienistäkin arjen helmistä. Alanpa tästä kehittää myös omaa asennettani enemmän optimistin suuntaan.. :)
Niin totta!!!! Joitain asioita tosiaan huomaa vasta siinä kohtaa, kun se on liian myöhäistä. Ihmiset vaan oppii niin monia asioita kantapään kautta (itseni mukaan lukien), kun joitain asioita voisi ehkäistä etukäteen. Jotkut asiat pysäyttää kovastikin. Kun joku perheestä sairastuu, niin se muuttaa arjen ihan täysin. Myös se läheisten huoli on hurja ja perheen sisällä tulee toisista lapsista tosi kilttejä ja toiset reagoi huoleen ihan mahdottomalla vilkkaudella. Itse huomasin sen, että kun jotain tapahtuu, niin näin reagoitiin. Toinen toistaan tukien ja päivä kerrallaan elettiin. Se opettaa tosi paljon! Kun niistä selviää, niin me myös yhdistää! Jokaisella kuitenkin se oma elämä kuljettavana ja välillä polut eivät ole helppoja.
VastaaPoistaKyllä meiltä karsittiin paljon juttuja, myytiin talo ja miehen työttömyys. Silloin maallinen tavara sai toisenlaisen merkityksen. Nykyään ostaa vaan sen tarpeellisen, eikä mitään ylimääräistä. Mutta tämäkin piti mennä vaikeimman kautta, en vaan sitä ennen tajunnut. Tokihan sitä välillä haaveilee, että olispa ihana tuollainen ja tuollainen juttu, mutta kun rupee miettimään, että tarvitaanko niitä oikeesti, niin tulee toisiin ajatuksiin. ;) Eikä todellakaan tarkoita, että koskaan ei voi mitään ostaa. Kyllähän sitä välillä ostaa jotain pientä mieltä piristävää. Mutta toisaalta sitten laittaa toisesta päästä jotain tavaroita pois.
Yksi tämmöinen juttu, mitä meille tapahtui, niin oltiin saatu talo myytyä ennen ensinäyttöä, meillä ei ollut mitään tietoa, että mihin seuraavaksi muutetaan ja ehto oli, että kuukauden sisään piti löytää asunto. Niin suuri suru oli ja öitä valvottiin, yhtenä päivänä vanhin lapsista sivulauseessaan totesi, että kolme päivää ennen kuun vaihdetta me tiedetään, missä asutaan. Ja niin kävi! Vanhin oli ihan tosi surkeena ollut siihen saakka ja sen jälkeen hän oli ihan normaali, ei itkuinen eikä mitään. Ja kolme päivää ennen kuun vaihdetta meille tarjottiin asuntoa. Asia järjestyi, vaikka meistä ei silloin siltä tuntunutkaan. Lapsilla säilyi sama koulu ja samat kaverit. Mikä oli meille tärkein juttu!
Mä oon kans yrittänyt opetella tuota asennetta, että eletään tässä hetkessä ja joka päivästä etsiä sen iloisen jutun. Toisina päivinä se on äärettömän vaikeaa, mutta jokaisesta päivästä löytyy se iloinen pieni hetki. Joku päivä se saattaa olla yksin suihkussa käyminen. <3 Näitä elämän pieniä iloja kun löytää, niin siitä saa niin suuren ilon itselle. Yhtenä päivänä huomasin olevan niin kiitollinen ja iloinen, kun sain istua hetken aikaa rauhassa ja syödä rahkaa (mun niin suurta herkkua, jota harvoin nykyään pystyy ostamaan). Ja toisena päivänä olin niin iloinen, kun löysin nuorimmalle tosi halvalla collegehousuja kirpparilta ja olivat kuin uusia. Tämän päivän meidän suuri ilonaihe on ollut, kun neidille saatiin sopimaan valkosipuli!!!! <3 Aivan mielettömän hieno juttu!! Ei oireita ja ruoka maistuu paljon paremmalta kuulemma.
Kovasti voimia teille ystävänne vierellä kulkemisessa!!! <3 Toivottavasti heidän ihan jokainen asia järjestyy.
Iloisia ajatuksia päivääsi!!! <3
Kirjoitat niin asiaa! Sulla on aivan loistava elämänasenne! Ja juuri tuo arjen pikkujutuista ilon löytäminen, se on LAHJA. Mulla on lähipiirissä ihmisiä jotka ajattelee aina vain negatiivisesti eikä näe pieniä ilon hetkiä. Mun kokemuksen mukaan elämä ei tarjoa koko ajan mitään isoja onnenpotkuja, mutta silti voi kokea eläneensä todella onnekkaan elämän vastoinkäymisistä huolimatta jos osaa nauttia ja ennenkaikkea HUOMATA ne arjen pienet ilot. Kuten se suihkussa käyminen yksin..kahvin juominen rauhassa..syöminen rauhassa..tai tuo että tiukkaan ruokavalioon saadaan uusi ruoka-aine, sehän on jo iso onnen aihe! Mahtavaa! :)
PoistaKyllä se niin on, että tämä elämä ja sen kokeminen on pitkälti kiinni omasta asenteesta. Enkä tarkoita tällä nyt mitään "vaaleanpunaiset lasit silmillä" -asennetta, vaan sitä että osaa huomata ja nauttia pienistä iloista.
Oikein hyvää viikonloppua sinulle ja muillekin!