Ajatuksia toisesta raskaudesta (rv 28)

Ero ensimmäisen ja toisen raskauden välillä on tietyiltä osin suuri. Onhan tilanne lähtökohtaisestikin eri; toisen raskauden aikana huomio keskittyy enemmän esikoiseen ja arjen pyörittämiseen. Tämä toinen raskaus on mennyt todella nopeasti. Tähän saakka on melkein voinut "unohtaa" välillä olevansa edes raskaana, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa. Luonnollisesti minun kohdallani koulu ja valmistuminen vievät ajatukset todella tehokkaasti pois kaikesta muusta.

Nyt on menossa 28. raskausviikko. Alan tuntea olevani raskaana. Siinä mielessä tämäkin raskaus on tuntunut samalta kuin edellinen, sillä olen saanut tänne asti elää lähes normaalinkaltaista elämää, siis suuremmitta vaivoitta. Nyt maha, ja siis vauva, alkaa olla sen kokoinen että erilaisia vaivoja alkaa ilmetä. Pari viikkoa sitten kuvioihin astui liitoskivut nivusissa. Pari päivää meni todella varoivaisen liikkumisen merkeissä. Housuja ei voinut kuvitellakaan laittavansa seisaalta jalkaan, sillä yhdellä jalalla seisominen sattui aivan sairaasti. Mutta sitten helpotti vähän, ja nyt olen saanut taas olla ihan normaalisti. Toisaalta ajattelen, että tällaiset kivut ovat hyväkin asia, sillä lantion luuthan siellä eriytyvät ja tekevät tilaa syntyvälle lapselle.

Ensimmäinen kolmannes meni melkoisen väsymyksen kourissa. Olin kyllä todella väsynyt välillä, kun koulussa oli raskasta ja kotona hoidettavana alle 1-vuotias. Toisen kolmanneksen aikana väsymys kaikkosi, eron todella tunsi ja näki! Se oli hieno asia. Saa nähdä, miten väymyksen kanssa käy viimeisen kolmanneksen aikana, siihen vaikuttanee eniten se miten saa nukuttua. Ekassa raskaudessa aloin heräilemään ihan ilman syytä kahdelta yöllä enkä saanut unta kuin vasta parin tunnin päästä. Toivottavasti nyt ei tarvis ihan sillä lailla mennä, kun ei oikein ole mahdollisuutta päikkäreihin niinkuin ekassa raskaudessa oli.

Närästystä on ollut välillä, mutta turvotusta vain vähän (jee!). Viimeiset raskausviikot ovat kuitenkin juuri kesä-heinäkuussa, joten enköhän ehdi siitäkin vielä kärsiä. Olen täällä aiemmin pauhannut jo siitä, että viime raskaudessa turvotus meni ihan kauheisiin sfääreihin. Rv 30 lähtien käytin miehen kenkiä, jotka nekään ei mahtunu pahimpina päivinä jalkaan kun jalkapöydällä oleva turvotus oli jotain aivan kauheaa. Minua tutkittiin turvotuksen vuoksi useampaan otteeseen äitipolilla, terkka oli varma että kyse on raskausmyrkytyksestä, mutta ei ollut. Kokonaispainonnousu oli n. 18kg ja kahden viikon kuluttua synnytyksestä jäljellä oli 4kg!!! Ja se joka sanoo että IMETYS POLTTI KAHDESSA VIIKOSSA 14kg, ei tiedä kyllä mistään mitään. Minun terkkani väitti näin. Te ette usko kuinka paljon hikoilin ja kävin vessassa tuon kahden viikon aikana kun nesteet poistui! Uskon että imetys poltti tuossa ajassa ehkä jotain, mutta ei se kyllä neljäätoista kiloa voinut polttaa. Sen verran oman kehon toimintaa kuitenkin tunnen.

Synnytys on alkanut pyöriä jo mielessä, samoin synnytyksen jälkeinen aika. Mielessä on tietysti se, käykö samoin kuin ekan synnytyksen jälkeisvaiheessa, joka meni ihan mönkään. Syynä tähän eivät olleet henkilökunta, vaan minun kroppani toimi vähän eri tavalla kuin olisi ollut tarkoitus. Mietityttää myös, olemmeko tässä samassa kaksiossa silloinkin ja jos olemme niin miten nukkumisasiat hoituu (häiriintyykö E liikaa kun vauvakin nukkuu samassa kamarissa). Nämä on taas niitä asioita joita on turha murehtia etukäteen, mutta mielessä ne aina välillä käy.

Tästä tulikin melkoinen hehtaaripostaus, mutta jälleen tarkoitus on jättää itselle muistoja ajatuksista, joita on pyörinyt päässä :)

Nyt katsomaan, milloin E herää päikkäreiltä, sitten suuntaamme merenjäälle makkaranpaistoon :)