Joskus tulee niitä hetkiä, kun tuntuu että kaikki on hyvin juuri nyt. Olen yleensä pahimman luokan stressaaja, stressaan kyllä ihan tyhmistä ja turhista asioistakin ja kannan huolta asioista jotka ovat toisten vastuulla.. tästä haluaisin niin kovasti päästä eroon. Ihan turhaa energiaa vie tuollainen ressaaminen.
Tänään kuitenkin, herätessäni erittäin väsyneenä, ajattelin että otan rennosti kun pääsen koulusta kotiin. En mieti läksyjä, en tulevia tenttejä tai muitakaan asioita. Kouluun on palattava pariksi tunniksi taas klo 16, mutta sitä ennen - tämä on minun hetkeni.
Kävin koulusta tullessani ostamassa pussillisen vastaleivottua leipää lähileipomosta kiitokseksi lapsenhoitajalle. Ostin samalla itsellekin ihanan pehmeän ja tuoreen sekaleivän ja voi nam, mitä herkkua se olikaan! Pari viipaletta meni hujauksessa välipalaksi :)
Siinä se oli, se hetki. Minun hetkeni, tyttö päiväunilla ulkona ja minä rauhallisella välipalalla. Ai että, sielu suorastaan eheytyi sen ihan pikkuisen hetken aikana.
Minulla on vielä paljon tehtävää ennenkuin koulu on paketissa, mutta iloitsen siitä, jos välillä saan ajatukset muualle. Se tuntuu olevan niin kovin vaikeaa.
Iloista keskiviikkoa!
Kiva lukea että olet osannut iloita hetkestä, siitä ihan pienestäkin.
VastaaPoistaOlen ollut itse (mukamas) viime päivät niin kiireinen etten ole ehtinyt koneella käydessä päivittämään itseäni muiden blogeja lukien.*nyt poden tästä huonoa omaatuntoa*
Se on taito oppia olemaan stressaamatta asioista, joihin ei itse voi/pysty pahemmin vaikuttamaan. On juuri niin totta se, että SIIHEN KULUU TURHAAN ENERGIAA - ja paljon!
Tunnustaudun jossainmäärin samaan henkilökategoriaan kanssasi siinä(-kin) asiassa.
Aikaisempiin postauksiisi on sanottava, mitä tulee kevään tuloon:
- On ihanaa kun lumet sulaa ja jalkakäytävät alkavar olemaan hiekalla/asvaltilla. Se tuo vain kahden lapsen kanssa esiin pienen mutta vähäpätöisen ongelman: Aamuisin, ennen kuin aurinko on sulattanut sohjon hankalasti kuljettavaksi rattailla, liikkuminen on vielä helppoa.
Meillä oli jätettävä pulkka jo varastoon kauppareissujen ajaksi. Ei onnistu ilman pitkiä katseita jotka kohdistuisi minuun pulkan perässä vetäjänä. Noh, puolestaan tuplarattaat on jokseenkin raskaat työmtää jäisellä sohjolla...
(Valivalivalivali...) Mutta taas päivällä/iltapäivällä kun se möhjö on sulaa rattaat takkuilevat eivätkä tunnu kulkevan kovin sujuvasti. :/
Mutta aika aikaansa kutakin, kyllä tässä suunnan luulisi olevan koko ajan sulempia teitä kohti. -Jos juhannukseen mennessä olisi jo edes puolet näistä lumista sulanut niin onnellinen olisin! ;)
Olet oikeassa - se nimenomaan on TAITO oppia olemaan stressaamatta niistä asioista joihin ei pysty vaikuttaa. Joku saisi kyllä lyödä tätä emäntää halolla päähän että oppis olehen ressaamatta turhista :D
PoistaLuinkin postauksistasi että teillä on otettu tuplarattaat käyttöön. Onko teillä sellaiset rattaat joihin saa vauvalle kantokopan? Meillä on juuri mietintä menossa että millaiset vaunut ostamme. Melko varmasti hankimme Gracon peräkkäinistuttavat matkarattaat, joihin saa Gracon turvakaukalon kiinni (meillä nimittäin on ennestään jo sellainen) ja takapenkkiin saa myös vauvan kantokopan jos haluaa makuullaan pitää. Ne näyttäisi tällä hetkellä parhaiten meidän tarkoitukseen sopivilta.
Joo toivotaan että juhannukseen mennessä olis jo sulannu :DD kurjaa tämä sohjo/jäätymis -vaihe :(
Merkkiä en tiedä (enkä millään kehtaa lähteä pihalta mokomaa katsomaan). Ostin ne käytettynä samalta kylältä missä itse asumme. Ne on vierekkäin istuttavat ja aika lappeelleen sen selkänojan saa. Ja ne selkänojat on molemmille omat/erilliset.
PoistaOlenkin aina laittanut huovan ensin ja sitten lapsen siihen toiselle paikalle, joista nuorimman kohdalta olen selkänojan kääntänyt niin taakse kuin menee. Sitten kapaloin hänet siihen huopaan ja menoksi.
Niissä meidän tuplissa on kääntyvät eturenkaat. Puolensa siinäkin kyllä mutta on niissä huonokin puoli jos ei lukitse niitä. Sohjolla ajaessa ne tahtoo muljuta (lue:kääntyillä holtittomasti) ja kaupassa taas ne ei meinanneet kääntyä + että kun ovat rinnakkain istuttavat, ei ainakaan LIDL:stä mahdu joka kassalta kulkemaan. Ainoastaan 1.kassa on leveämpi ja jouduin tänään mennä siihen odottamaan kun isäntä maksoi ostokset ja sanoi samalla "voisiko sitä avata sen verran että pääsisi tuplarattailla menemään..." :/
Sitä ongelmaa ei tule teillä olemaan, sillä perätysten olevat junamalliset ei ole kaiketi niin leveät.
Siitä huolimatta, olen kokenut nuo meidänkin tuplat ihan +-0 kelposiksi. Uskon että vikansa kussakin... ts.onko täydellisiä olemassakaan?
Kannattanee teidän varmaan ostaa sellaiset mitkä koette omiin tarpeisiinne sopiviksi. Ei muuta kuin zemppiä ja onnekkaita ostovalintoja!
Voi että kun nuo pienet hetket on aarteita!! <3 Ja ihanaa, kun huomaa arjessa tuollaisen luksushetken!! Eikä sen tartte aina olla mitään niin kauheen ihmeellistä. Jotain pientä, joka piristää omaa mieltä tosi paljon! Kuulostaa kyllä tosi herkulliselta nuo, mitä on matkaasi lähtenyt. Nam!!
VastaaPoistaMä sain kans eilen ihanan pienen oman hetken, kun mieheni otti kaikki lapset matkaansa sählyä pelaamaan. Oli kyllä niin luksusta sellainen hetki!! Sain olla ihan yksin ja hiljaisuudessa lähes 2 tuntia. Tänään onkin sitten olo ollut ihan toisenlainen!! :) Oon jaksanut puuhailla kaikenlaista!!
Aurinkoista torstai päivää!! <3
Olen koittanut opetella huomaamaan arjesta niitä pieniäkin ilon ja onnen hetkiä - ei ole itsestään selvää että ne huomaa! Oikein harmittaa kun itsekin sortuu niin paljon siihen että miettii vain jo huomista/ensiviikkoa/tulevaisuutta ylipäätään ja murehtii ja märehtii, eikä keskity TÄHÄN hetkeen, vaikka elämä nimenomaan on NYT eikä huomenna. Ja kuinka monesti on todennutkaan, että ne arjen pienet ilot on monesti loppujen lopuksi niitä isoimpia ja arvokkaimpia hetkiä!
PoistaJa voin vain kuvitella, miten ihanalta tuntuu jos on useamman lapsen talous ja sitten saa hetken olla hiljaisuudessa yksin! :) Siitä saa varmasti ihan mieletöntä energiaa, kuten kerroit. Se on niin tärkeää, että saisi joskus sen oman rauhallisen hetken, jolloin kukaan ei vaadi mitään sinulta eikä tarvi tehdä mitään.
Kivaa viikonloppua! :)
Yhdyn kyllä niin täysin tuohon "oman ajan saamiseen". Vielä luxuksempaa siitä tekee se, kun sen oman ajan saa pyytämättä, sen toisen osapuolen aloitteesta.
VastaaPoistaSain tänään itse hetken olla kahden vanhemman lapsen kanssa, miehen aloitteesta. Hän sanoi että "Puetko sen pienemmän päälle, niin hän voisi lähteä kävelemään ja ottaa pienimmän mukaansa."
En miettinyt 2 kertaa ja olipa kiva hetki, se pienikin aika, olla pitkästä aikaa kahden toisen kanssa, jolle aika tuntuu olevan kortilla ja joskus tuntuu että hälle vain huudan. (väsymyksestä ja siitä kun hän vain tuntuu olevan toisinaan niin malttamaton että kaiken olisi tapahduttava juuri sillä salamansekunnilla kun hän asian vain keksii...) :)