Loppukevään jännittävimmät hetket.

Enpä ole ehtinyt tännekään kirjoittelemaan kuulumisia, nyt on pitänyt niin kovaa kiirettä koulun kanssa. Olen kyllä uupunut, tänä aamuna tuntui luksukselta saada olla yöasussa melkein puoleenpäivään :) viimepäivät ovat olleet lähinnä sellaisia, että kun jokin tunti/treenit loppuu siihen ja siihen aikaan paikassa A, alkaa samaan aikaan joku muu juttu jo paikassa B. Tätä samaa kuviota koko päivä, ja koko viikko. Huoh..

Huomenna koittaa pääinstrumenttini eli rytmimusiikkilaulun päättökonsertti. Se on iso virstanpylväs, ja myös tietenkin jännittävä. Jännittävä siksi, että paikalle tulee nelihenkinen lautakunta joka antaa palautteen konsertin jälkeen. Jos kyseessä olisi tavallinen keikka, en jännittäisi sitä lähellekään niin paljon. On pelottavaa, kun lautakunta tutkailee kaikkia virheitä ja sitten, rankan projektin jälkeen ne pitää vielä pystyä vastaanottamaan kritiikin muodossa.

Yritän ajatella tilanteen kuitenkin tavallisena keikkana. Minulla on kahdeksan ihanaa biisiä, joista tykkään ihan valtavasti. Niissä on tärkeät ja itselleni mieluisat tekstit - haluankin päästä kertomaan nämä "tarinat" yleisölle. Minulla on myös loistava pikkubändi, naisia kaikki :D että GIRL POWERia vaan ja menoks!! :)

Se, mikä tilanteessa jännittää, on se että haluaisin pyrkiä mahdollisimman omantasoiseen esitykseen. Harmittaa jos alisuoriutuu tärkeässä paikassa. Jännitys valitettavasti usein vaikuttaa negatiivisesti äänenkäyttöön, keho on jännittynyt eikä hengitys laskeudu niinkuin pitäisi. Mutta olen jo päättänyt, että en hätäänny vaikka virheitä tulee, sillä niitä tulee aina (myös teknisesti kehittyneemmille kuin minä). Tässä vaiheessa kevättä, koulurupeamaa ja raskautta, olen vain onnellinen jos suusta tulee ääntä ylipäätään ja saan näytön läpi :)

Olen kärsinyt tämän viikon kauheasta närästyksestä. Sain Losec-kuurin ja närästys on helpottanut! Se meinasi viedä ääneni, joten siinäkin mielessä on kyllä viimeiset hetket tehdä laulujuttuja. Niksautin edellisen keikan roudauksissa kaksi viikkoa sitten selkäni ja se on ollut todella kipeä, en joinakin päivinä ole pystynyt kävellä juuri ollenkaan. Sekin aiheuttaa omat lisähaasteensa. Ja tietysti vatsa ja raskaus ylipäätään; limakalvoturvotus saa äänen käheäksi ja ontelot tukkoon, ja vatsa taas painaa jo keuhkoja jonkin verran.

Kun ajattelen näitä edellämainittuja asioita, olen oikeasti todella tyytyväinen jos saan vedettyä keikan kaikkine biiseineen läpi. Se riittää minulle! (Kun muistaisi tuon vielä huomenna, sitä pakkaa olemaan niin armoton itselleen..)

Ensiviikolla on sitten opparin viimeistelyt ja muut kirjalliset työt, sitä seuraavalla viikolla tentit. Mutta nyt en mieti sinne asti, päivä kerrallaan. Pitäkää mulle huomenna peukkuja klo 14 ;)