Pieniä suuria juttuja.

 Joskus kaikki on niin pienestä kiinni.

Hyvä aamu voi kääntyä hetkessä huonoksi päiväksi jos olosuhteet ovat haasteelliset.

Onneksi myös toisinpäin voi käydä, kuten tänään.

Väsymys helpotti ainakin hiukan pienillä aamupäiväunilla -

sekin niin pieni asia, mutta joskus niin vaikea järjestää arjen keskellä.

Unien jälkeen ei sapettanut enää ja loputkin pahasta tuulesta hävisi

kanelikahvilla!

Tietysti asiaan saattoi vaikuttaa myös se erittäin harvinainen hetki,

että KAIKKI muut nukkuivat..

Kaffikupponen ja ikkunataulu.

Kaffinpurujen sekaan hiukan kanelia ja sitten kaffit porisemaan.

Valmiin kaffin sekaan loraus maitoa (ei mitään kurria, kevytmaitoa vähintään jos ei vahvempaa löydy :D)

ja sitten vain ääntä kohti!

Tänään tekisi mieli käydä juoksemassa,

siihen päälle jos vielä saunaisi ja sittenhän tämä päivä olisi jo aivan täydellinen! :)

Iloa alkavaan viikkoon!

Sitä ja tätä

Tuli mieliteko kirjoitella tänne kuulumisia. Etukäteen aavistin, että kyseessä tulee olemaan sekametelisoppa, joten otsikko sen mukaan.

Meidän viikkoihin on tullut aivan uudenlainen rytmitys E:n valohoitojen vuoksi. Nyt on meneillään hoitojakson kolmas viikko eli kahdeksan kertaa on käyty valossa. Kokonaishoitoaika on jotakin 50 minuutin päälle, ja kyllä se on auttanut kovasti. Ei tunnistaisi enää samaksi tytöksi kuin kolme viikkoa sitten! Mutta kovaa työtä on silti tehtävä jatkossa, että iho myös pysyisi hyvänä. Kortisonikuuri on varmasti toistettava, nyt on meneillään kahden viikon tauko (senkin aikana saa laittaa kortisonivoidetta 2-3 kertaa/viikko mikäli iho alkaa mennä huonommaksi) ja kyllä sen huomaa, heti meinaa ruveta kutittamaan kovasti. Meillä on käytössä käsikauppatuotteita vahvemmat kortisonit, joita saimme ihotautilääkärin reseptillä. Kunpa selviäisi nämä pahimmat talvikuukaudet, toukokuussa alkaisi sitten helpottaa varmasti.

Valohoidossa käymisen ohella on sitten ollut muutakin "äksöniä", sillä olen tehnyt viime viikkoina joitakin sijaistamisia töissä, musiikinteorian opena. Se on ollut mukavaa vaihtelua ja kaikki niin tärkeää kokemusta ja oppien mielessä pitämistä :) Oppilaat ovat olleet ikähaitarilta n. 8-16 -vuotiaita ja heidän kanssaan on ollut kiva tehdä töitä. Toki aina löytyy niitä haastavia tapauksia, mutta niinhän joka ryhmästä tahtoo löytyä. Sitten on vain otettava ohjat käsiin topakasti, jotta homma sujuu. Ei aina helppoa, mutta kokemuksen myötä helpottuu varmasti sekin.

Ja sitten taas ihan muihin aiheisiin, nimittäin ruokaan! :) Ajattelin pitkästä aikaa tehdä kaalilaatikkoa! Itse asiassa en ole tehnyt sitä kuin kerran aiemmin, muutama vuosi sitten. En tiedä, miksei sitä tule tehtyä niin usein, mielestäni se kuitenkin on hyvää. En siis vielä tiedä mitään huippureseptiä mutta olen nyt googlaillut erilaisia ja koittanut yhdistellä sellaiset reseptit, joihin olisi ainekset. Täytyy kirjailla tänne sitten, jos onnistuu oikein hyvin :) puolukkasurvosta täytyy myös tehdä, täytyykin kaivaa pakkasesta puolukoita sopiva määrä.

Nyt kotitöitä jatkamaan, hyvää loppuviikkoa!

Sunnuntai.

Tänään on ollut kiva sunnuntai. On ihanaa, kun mies on viikonloppuisin vapaalla ja voidaan olla yhdessä rennosti. Saatiin myös eilen luksusaikaa, kun lapset jätettiin lapsenamman hoiviin ja lähdettiin kirppareita kiertelemään ja syömään miehen kanssa kaksin. Aivan mahtavaa!

Tänään kävin juoksulenkillä, koitin malttaa juosta tarpeeksi hiljaa (ei sillä, että kovaa muka muuten menisin) jotta jaksaisin juosta pitkään eikä hapot alkaisi jyllätä heti. Kyllähän se juoksu näyttää pysyvän silloin melkein paikallaan :D mutta eteneehän se etanakin.. on ollut huikeaa huomata taas se mahtava tunne kun on tehnyt hikilenkin, kun lihakset tietävät tehneensä jotain. Vaikka vähäisessä määrinkin - silti se tunne on yhtä arvokas. Lapset on nyt saatettu unten maille, pienimmän nukahtamista odotellessa istahdin tähän kirjaamaan fiilikset ylös. Syötiin juuri aivan älyttömän hyvää kanasalaattia, jossa oli siis broilerin fileesuikaleita (itse maustettuja), jäävuorisalaattia, kirsikkatomaatteja, kurkkua ja paprikaa. Seuraavaksi vuorossa sauna ja jalkakylpy joululahjaksi saamillani jalkojenhoitotuotteilla. Mun kantapäät on aivan hirveässä kunnossa talvisin, ne halkeilee rasvauksista huolimatta niin että tekee kipeää kävellä :/

Mutta kaiken kaikkiaan kiva viikonloppu takana, nyt saunaan ja ensiviikolla uudet kujeet! :)

Kevään kaipuu

Nyt se on alkanut. Kevään kaipuu! 

Valoa, valoa, valoa. Lämpimiä ilmoja, värejä, tuoksuja. 

Miksi tämä kaipuilu pitää aina aloittaa näin toivottoman aikaisin? 

Sille ei vain voi mitään, se tulee kun on tullakseen. 

Tammikuun lopun pitenevät päivät ja ajoittain pilkahteleva aurinko sen varmaan aiheuttavat - antavat toivoa.

Onhan talvessa puolensa. Lumi narskuu kävellessä,

puut hohtavat huurteisina ja luonto on muutenkin kaunis.

Tekisi niin mieli lähteä mökille, siellä on Talvi isolla T:llä, eikä mitään "höttöä".

Valitettavasti sinne ei päästä pitkään aikaan, viikonlopuksi ei niin kauas viitsi lähteä.

Tulee pitkä helmikuu kun nyt jo keväästä haaveilee.. :D 

täytynee pahimpina epätoivon hetkinä ostaa kimppu tulppaaneja!

J on ollut tänään jotenkin kiukkuinen, mutta en oikein usko korvia nyt syyksi.

Ehkä hampaita tulossa lisää? 

Huomenna onneksi edellisen korvatulehduksen kontrollikäynti,

saapa sitten varmuuden siihenkin.

Lähden haaveilemaan pikku kasvimaasta,

 en tosiaankaan tiedä mitä tuolta lumen alta paljastuu sitten kevään koittaessa,

koska emme ole nähneet pihaa kesäloistossa.

Uskoisin kuitenkin, että pienen mansikkapenkin ja porkkanamaan tänne voisi saada..

Se olis ihanaa!

Valoa

Tiedossa kuvaton teksti, olen pahoillani!

Oli kuitenkin pakko alkaa kirjoittamaan, jotta taas muistaisin tämän. Nyt eletään tammikuun loppua, ja kellon näyttäessä nyt 16.15 ulkona on vielä valoisaa (taittumassa hämärään). Kyllä ne valo ja kevät sieltä taas tulevat! Valon puute aiheuttaa synkkää mieltä, ei kiinnosta oikein mikään ja väsyttääkin koko ajan. Valo on niin tervetullutta!

Tuntuu, että nykyään on kovin vähän hetkiä, jolloin ehtisi tehdä jotain omaa juttua. Lasten mentyä nukkumaan sitä on itsekin niin väsynyt, ettei juuri jaksa tehdä muuta kuin istuskella sohvalla, korkeintaan saunata. Nyt kuitenkin sattui tulemaan Oma Hetki. Kumpikin lapsi päiväunilla, mieskin päiväunilla ;) minä juon kahvia rauhassa ja kirjoittelen ajatuksia tänne. Olen herkuttelutuulella; laitoin kahviini tilkan maitoa. Normaalisti juon mustana ilman sokeria ja maitoa, mutta joskus maitokahvi vain on tarpeen.

Olen saanut ruokailujutut kohdallani sujumaan aika kivasti. Ateriarytmi on pysynyt ihmeen hyvin, vaikka lapsiperheen arjessa tulee tilanteita jolloin ei yksinkertaisesti ehdi syödä juuri silloin kuin olisi aika. En halua noudattaa mitään erityisiä sääntöjä orjallisesti, koko ajan menen kroppani ehdoilla. Olen iloinen huomatessani, että vatsa tulee täyteen paljon pienemmistä annoksistakin, kunhan "höystöt" on kohdillaan. Tarkoitan tällä että lautasella on oltava muutakin kuin perunaa ja lihaa, kuten salaattia tai kasviksia jne. Tykkään hirveästi salaatista, mutta ei meillä ihan joka päivä olla salaattia syöty. Nyt olen koittanut huolehtia että kauppalistassa on aina myös tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, jotta salaatintekovärkit olisi koko ajan hollilla.

Makeanhimoa en ole (todella yllättävää kyllä) kovasti kokenut, siihen on auttanut kaksi juttua. Ensimmäinen oli "piilosokerin" pois jättäminen, eli maustetut jugurtit saivat kyytiä. Aloitin sillä ennen aamuni ja siitähän sai niin kauhean sokeripommin että ei ihme, jos aamusta asti verensokerit heitteli miten sattuu. Toinen asia on ollut se säännöllinen syöminen. Toki esimerkiksi kaupassa käydessä tulee tiukkoja hetkiä, kun tuoreet leivonnaiset ja herkut tuoksuvat kutsuvina. Onneksi omalla kylällä ei ole sellaista kauppaa jossa paistettaisiin omat pullat, kaupungissa tämä haaste ainoastaan onneksi. Mutta kyllä on ihan paras tunne, kun sitten pystyy vastustaa kiusausta! Se ei aina ole helppoa, mutta mitä vaikeampi tilanne, sen parempi tunne onnistumisen jälkeen :)

Nyt täytyy lähteä herättelemään mies, ohjelmassa puiden halkomista ja takan lämmitystä. Ja kenties illalla käyn juoksulenkillä!

ILOA ALKAVAAN VIIKKOON :)

Vihdoinkin edistystä

Tänään käytiin E:n kanssa ensimmäisessä valohoidossa. Sairaalassa valohoitoa annetaan kolme kertaa viikossa, yhteensä hoitokertoja on 10-15. Eli melkoista reissaamista kaupunkiin eestaas, mutta on se sen väärti kun alkaa auttaa. Ei tuota raapimista ja veristä kehoa kestä katsoa, ja onhan se kauheaa pikkuiselle kun koko ajan kutittaa ja iho on kipeä tulehdusten takia :( yritimme saada apua jo viime talvena, jolloin tilanne ei vielä ollut näin paha, mutta jälleen kerran vasta yksityisellä ihotautilääkärillä homma lähti etenemään niinkuin piti.

Hoito annetaan solariumin näköisessä laitteessa, ja se aiheutti E:lle melkoisen paniikin. Kaksivuotias joutui suljettuun tilaan ilman äitiä, vaikkakin sain pitää kädestä kiinni. Aika inhaa, ja hoitominuutit lisääntyvät joka kerralla :/ Vaikka kyseessä on vain 8min aika enimmillään, on se piiiiiitkältä tuntuva aika kun toinen itkee paniikissa ja yrittää päästä pois :(

Onneksi samalla reissulla saatiin myös kivempaa ajateltavaa, kun ehdittiin käydä kaverilla kylässä katsomassa heidän taloaan ja 8kk ikäistä poikaa :) tässä illan mittaan on ladottu myös puita kuivumaan takan viereen.

Olen jonkin aikaa sitten aloittanut "elämäntaparemonttia", jos sitä nyt niin hienolla nimellä voi kutsua. Käytännössä kyse on niinkin itsestäänselvästä asiasta kuin ateriarytmistä. Sokeririippuvuudesta irtautuessani mietin keinoja siihen, miten saisin pysyttyä helpommin ruodussa ja miten saisin ateriakoot pienenemään normaaleiksi. Minun kohdallani vastaus oli selkeästi säännöllinen ateriarytmi, ja sitä olen ehtinyt noudattaa nyt parin viikon ajan. Lasten kanssa touhutessa unohdan syödä kunnollisesti, tulee naposteltua koko ajan jotain pientä, ja sitten ei huomaa oikeaa nälkää / lopulta on niin kauhea olo ja nälkä että syö hirveän annoksen ja tekee mieli kaikkea ei niin järkevää syötävää.

Tuloksia huomatessani otin jälleen käyttöön karkkipäivän, ja eipä muuten tee mieli syödä edes karkkipäivänä kovin paljoa karkkia kun on huolehtinut muuten säännöllisestä syömisestä! Huippua. Kyllä tämä tästä! Eikä se haittaisi jos muutama kilokin vaikka häipyisi.. juokseminen ainakin helpottuisi TODELLA paljon.

Kuvassa näkyy muuten pala leipää, jota leivoin ekan kerran puuhellassa. Kyllä siinä on vaan mainio vehje! Lämmöt ja ruuanlaittomahdollisuudet samassa paketissa. Leipä on kauraleipää, jauhoina pääosin grahamjauhoja. Nyt lenkille, ja sitten saunaan! :)

Onnellista uuttavuotta 2014!

Toivon teille kaikille

 iloa,

naurua,

onnea ja

hyviä hetkiä 

uuteen vuoteen <3