Istun kotimme "tietokonehuoneessa", jossa tietokonepöytä on ikkunan edessä. Tästä näkee ihan mahtavia juttuja joka kerta, kun tähän istuu :D Nytkin katselen ikkunasta n. 3 metrin päässä sijaitsevaan mäntyyn, jossa jo harmaaksi muuttunut orava nakertaa käpyä! :) Meillä on pikkuinen metsä heti tupamme takana, ja vaikka metsän takana on rakennuksia, niin siellä viihtyvät oravat ja linnut erinomaisesti. Lähes jokaisella aamukahvihetkellä saan seuraa oravista :)
Pikkuinen poikamme J täyttää tänään sunnuntaina 4kk. Jos kolmen kuukauden ikää pidetään rajapyykkinä sille, että elämä vauvan kanssa helpottuu, niin väitän että neljä kuukautta on sitten seuraava rajapyykki josta alkaa tietyllä tapaa haasteellinen aika. Tämä siis minun kokemukseni kahden lapsen kanssa. J on ollut "helppo" vauva koko ajan, mutta hän on ehkä hiukan herkempi reagoimaan muutoksiin. Esimerkiksi aamupäivän päiväunet ovat tosi tärkeät, jos ne jää kesken, on tiedossa hankalampi päivä. Ne ovatkin pisimmät päikkärit mitä J päivän aikana nukkuu. Ja nyt sitten unia häiritsee kaksikin kurjaa asiaa: kutiava iho (toivottavasti 4kk-neuvolalääkärissä saamme apua vaivaan, taitaa poika seurata siskonsa jalanjäljissä atooppisen ihon suhteen..) sekä kipeät ikenet. Nuo ikenet ovat erityisesti viime aikoina aiheuttaneet päänvaivaa. Ikenet eivät pullota eivätkä punoita, mutta J imee tuskaisesti nyrkkiään ihan koko ajan ja kuolaaminen on valtaisaa. En valehtele, jos sanon että päivän aikana vaihdamme kuivaa paitaa about kolme-neljä kertaa. Useamminkin pitäisi, mutta olen koittanut kötystää jonkin sortin kuolaliinoja ettei paidat aina kastuisi. On sitten kurja olo pojalla kun paita on napaan asti ihan märkä ja ihokin hautuu :(
Aloitimme vähän maistelemaan sosetta tällä viikolla. J on edelleen täysimetyksellä, mutta kyllä alan soseita maistattamaan jotta saadaan sitten pikkuhiljaa tukevammat eväät kehiin. Meillä ei vain ole tällä hetkellä pakastinta, niin en pysty tehdä mitään soseita isompaa satsia. Tein E:lle bataatista, kukka- ja parsakaalista sekä broilerista ja naudan jauhelihasta pikku ruoka-annoksia joita sulattelin sitten tarpeen mukaan. Samaa linjaa kokeilen pojan kanssa, kunhan pakastin löydetään! :)
J on alkanut höpöttää kovasti ja isolla äänellä :) hän myös kääntyy välillä kyljelleen, mutta vielä ei oikein ole kiinnostusta pyörähtämiseen. No, eipä ole hätä kun muuten poika näyttää kuitenkin kehittyvän ihan hyvin. Täytyisi varmaan pitää muutenkin poikaa lattialla enemmän, mutta se on aina vähän riskialtista kun E voi ihan hyvin juosta vaikka päältä kun ei paljon järki vielä päätä pakota. E on kyllä muuten alkanut vähän ymmärtää sitä, että pikkuveli on elävä olento joka hymyilee jos hänelle juttelee/ilmeilee. Muutama hauska hetki on jo tullut, kun E on käynyt naureskelemassa veljelle ja veli on vastineeksi väläyttänyt kunnon hymyn :)
Tämä oli ihan sekametelisoppa koko postaus, mutta rajallisen ajan puitteissa on kirjoitettava sikin sokin kaikki mitä mieleen tulee :D Koitan ottaa joku päivä vähän kuvia uudesta tuvasta, ja laittaa niitä sitten tännekin.
Mukavaa sunnuntaita!
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
torstai 7. marraskuuta 2013
Glögi-juustokakku
Leivoin ensimmäistä kertaa glögi-juustokakkua, joka olikin todella hyvää! Jouluksi tätä, ehdottomasti!
Pane liivatteet kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuuston joukkoon tomusokeri ja mausteet. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Kuumenna appelsiininmehu. Liuota hyvin puristetut liivatteet mehuun. Kaada liivateseos hieman jäähtyneenä täytteen joukkoon samalla sekoittaen. Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai mieluusti vaikka yön yli.
Liota liivatteita noin 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kuumenna glögi kattilassa. Liuota hyvin puristetut liivatteet joukkoon ja anna jäähtyä. Lusikoi glögihyytelölientä hyytyneen kakun päälle varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Kaada loppu hyytelöliemi päälle. Hyydytä kylmässä pari tuntia. Koristele haluamallasi tavalla.
Glögi-juustokakku
Pohja:
200g piparkakkuja
100g voita
Täyte:
6 liivatelehteä
2 tlk (á 2dl) vispikermaa
2 rs (á 200g) maustamatonta tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 appelsiinin raastettu kuori
1 appelsiinin mehu
Pinnalle:
4 liivatelehteä
4 dl glögiä
Murskaa piparkakut. Sulata rasva ja sekoita piparimurujen kanssa. Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija n. 28cm) pohjalle. Sivele vuoan reunat öljyllä, jotta reuna irtoaa nätisti kun kakku on hyytynyt. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.
Pane liivatteet kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuuston joukkoon tomusokeri ja mausteet. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Kuumenna appelsiininmehu. Liuota hyvin puristetut liivatteet mehuun. Kaada liivateseos hieman jäähtyneenä täytteen joukkoon samalla sekoittaen. Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai mieluusti vaikka yön yli.
Liota liivatteita noin 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kuumenna glögi kattilassa. Liuota hyvin puristetut liivatteet joukkoon ja anna jäähtyä. Lusikoi glögihyytelölientä hyytyneen kakun päälle varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Kaada loppu hyytelöliemi päälle. Hyydytä kylmässä pari tuntia. Koristele haluamallasi tavalla.
Itse käytän juustokakkujen tekoon Tupperwaren Samba-irtopohjavuokaa. Se on osoittautunut hyväksi kun haluaa tasaiset ja siistit reunat hyydykekakkuun. Tässä kakussa itse täyte on kuitenkin niin paksua jo ilman liivatettakin, että reunat eivät kovin kauniit ole. Mutta herkkua tämä silti oli! :)
En ole mitannut kovin pilkuntarkasti koskaan pohjan aineksia, koska määrät riippuvat mm. kekseistä, vuoan koosta ja siitä, kuinka paksun kerroksen pohjaksi haluaa. Mutta tuossa on suuntaa antava määrä. Päälle murustelin juustoraastimella valkosuklaata. NAM! :)
torstai 31. lokakuuta 2013
Täällä taas!
Elämä on ollut melkoista mylläkkää viimeiset pari kuukautta. Nyt alkaa helpottaa, olemme asuneet nimittäin kohta kaksi viikkoa uudessa kodissa!! Muutimme takaisin syntymäkotikuntaamme, ja kaikkien kommelluksien jälkeen saimme lopulta juuri meille hyvän talon.
Tämän kahden kuukauden aikana olen todella miettinyt, miten ihmeellisesti meidän ihmisten elämää ohjataan ja järjestellään. Aina kun luulee että on keksinyt hyvän suunnitelman, se takuulla muutetaan aivan toisenlaiseksi. Esimerkkinä uusi kotimme. Olimme "varanneet" kotikylältäni myytävänä olleen talon, kaupan ehtona oli oman asuntomme myyminen. Koska kylä on hiukan syrjässä keskustaan nähden eikä talosta oltu tehty yhtään tarjousta ennen meitä, olimme (liian) varmoja siitä että sen talon saamme. Talo oli ollut myynnissä pitkään. Sitten alkoi takkuilla oman myyminen. Kiinnostuneita kävi katsomassa asuntoamme, tarjouksia jätettiinkin, mutta kyseiset henkilöt häipyivät jonnekkin eikä heihin saatu yhteyttä. Eräänä päivänä välittäjämme soitti, että tuleva talomme oli myyty. Olimme ihan äimänä, että miten se YHTÄKKIÄ voi mennä, kun siitä ei kukaan ollut kiinnostunut yli puoleen vuoteen.. meinasi VÄHÄN masentaa, mutta silloin sanoin miehelleni että meitä odottaa jokin parempi, meille sopivampi talo.
Pari päivää tämän jälkeen avasimme taas kerran jokakodin ja etuoven netissä ja aloimme selata talotarjontaa. Tuttu sanoi, että kotipaikkakuntamme keskustan lähettyvillä on ollut pitkään myytävänä hyväkuntoinen okt. Kun avasin talon tiedot näkyviin, muistin että isänikin oli puhunut talosta useaan otteeseen, mutta se oli ollut meidän budjettiin liian kallis. Olin ohittanut talon sen vuoksi kokonaan. Isä oli kertonut, että tämä talo olisi rakennusteknisesti paljon parempi, järkevästi rakennettu ja sisustettu käytännöllisesti. Lähdimme sitten porukalla taloa katsomaan ja ihastuimme heti.
Tämän jälkeen vasta alkoikin kova operaatio saada kaikki palaset loksahtamaan kohdalleen, mutta niin ne lopulta loksahtivat ja se talo on nyt uusi kotimme. Pakko uskoa, että asioilla on tapana järjestyä, ja että kaikella on tarkoitus. Nyt kun mietin kaikkea tapahtunutta, niin kyllä me niin paljon parempi talo saatiin ja ihan vain sen "takia", kun joku toinen teki isomman tarjouksen siitä ekasta talosta. Kiitos hänelle, loppujen lopuksi :D
Nyt tämä 1,5 viikkoa on mennyt tavaroiden paikalleen laittamisessa ja muutamia vähäisiä vieraitakin on ehditty kestittää. Pihaa en ole juuri ehtinyt vielä "tonkimaan", mutta ihan sopivasti sitäkin tässä on. Takapihalla on hiukan metsää, eikä ikkunoista ole suoraa näkyvyyttä toisiin taloihin vaikka taloja tässä vieressä onkin. Nyt ollaan vaan ihan onnessamme siitä, että meillä on TILAA, KOLME makkaria, E nukkuu omassa huoneessaan, mulla on KODINHOITOHUONE, erillinen WC ja AUTOTALLI :DDDDD Vaikka tämä ei kooltaan ole mikään iso, niin edelliseen 61m2 kaksioon verrattuna meillä on ihan hirveesti tilaa :D ah, mä pystyn hengittää.
Onnellinen.
Tämän kahden kuukauden aikana olen todella miettinyt, miten ihmeellisesti meidän ihmisten elämää ohjataan ja järjestellään. Aina kun luulee että on keksinyt hyvän suunnitelman, se takuulla muutetaan aivan toisenlaiseksi. Esimerkkinä uusi kotimme. Olimme "varanneet" kotikylältäni myytävänä olleen talon, kaupan ehtona oli oman asuntomme myyminen. Koska kylä on hiukan syrjässä keskustaan nähden eikä talosta oltu tehty yhtään tarjousta ennen meitä, olimme (liian) varmoja siitä että sen talon saamme. Talo oli ollut myynnissä pitkään. Sitten alkoi takkuilla oman myyminen. Kiinnostuneita kävi katsomassa asuntoamme, tarjouksia jätettiinkin, mutta kyseiset henkilöt häipyivät jonnekkin eikä heihin saatu yhteyttä. Eräänä päivänä välittäjämme soitti, että tuleva talomme oli myyty. Olimme ihan äimänä, että miten se YHTÄKKIÄ voi mennä, kun siitä ei kukaan ollut kiinnostunut yli puoleen vuoteen.. meinasi VÄHÄN masentaa, mutta silloin sanoin miehelleni että meitä odottaa jokin parempi, meille sopivampi talo.
Pari päivää tämän jälkeen avasimme taas kerran jokakodin ja etuoven netissä ja aloimme selata talotarjontaa. Tuttu sanoi, että kotipaikkakuntamme keskustan lähettyvillä on ollut pitkään myytävänä hyväkuntoinen okt. Kun avasin talon tiedot näkyviin, muistin että isänikin oli puhunut talosta useaan otteeseen, mutta se oli ollut meidän budjettiin liian kallis. Olin ohittanut talon sen vuoksi kokonaan. Isä oli kertonut, että tämä talo olisi rakennusteknisesti paljon parempi, järkevästi rakennettu ja sisustettu käytännöllisesti. Lähdimme sitten porukalla taloa katsomaan ja ihastuimme heti.
Tämän jälkeen vasta alkoikin kova operaatio saada kaikki palaset loksahtamaan kohdalleen, mutta niin ne lopulta loksahtivat ja se talo on nyt uusi kotimme. Pakko uskoa, että asioilla on tapana järjestyä, ja että kaikella on tarkoitus. Nyt kun mietin kaikkea tapahtunutta, niin kyllä me niin paljon parempi talo saatiin ja ihan vain sen "takia", kun joku toinen teki isomman tarjouksen siitä ekasta talosta. Kiitos hänelle, loppujen lopuksi :D
Nyt tämä 1,5 viikkoa on mennyt tavaroiden paikalleen laittamisessa ja muutamia vähäisiä vieraitakin on ehditty kestittää. Pihaa en ole juuri ehtinyt vielä "tonkimaan", mutta ihan sopivasti sitäkin tässä on. Takapihalla on hiukan metsää, eikä ikkunoista ole suoraa näkyvyyttä toisiin taloihin vaikka taloja tässä vieressä onkin. Nyt ollaan vaan ihan onnessamme siitä, että meillä on TILAA, KOLME makkaria, E nukkuu omassa huoneessaan, mulla on KODINHOITOHUONE, erillinen WC ja AUTOTALLI :DDDDD Vaikka tämä ei kooltaan ole mikään iso, niin edelliseen 61m2 kaksioon verrattuna meillä on ihan hirveesti tilaa :D ah, mä pystyn hengittää.
Onnellinen.
torstai 3. lokakuuta 2013
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Elämän vuoristorataa
Olenpa ollut pitkään poissa täältä. Ei hätää, olen käynyt teidän blogeissanne kylässä! Harvemmin vain olen ehtinyt kommentoida. Elämme nyt niin raastavassa epävarmuuden tilassa, että energiaa ei riitä juuri muuhun kuin perheen arjen pyörittämiseen.
En pysty vieläkään sanoa varmaksi mitään tulevista asumiskuvioistamme. Vain sen, että uusiksi meni kaikki, mitä luultiin olevan jo varmaa. Välillä on kyllä tuntunut, että ei tästä tule mitään! Tänne kirjoittelen tilanteestamme tarkemmin sitten, kun asiat ovat edes joltain osin varmoja. Käänteitä, maton vetoa jalkojen alta, innostusta, pettymyksiä ja suurta toivoa. Siinä kiteytettynä viimeisen kuukauden tunteet!
Lokakuu on paljastanut luonnossa kauniit värit. Pihlajat ja vaahterat ovat niin kauniita nyt. Luonnosta ja sen seuraamisesta saan voimaa. On toisaalta kovin lohduttavaa ja vertauskuvallistakin, että vaikka syksyllä luonto "kuolee" ja on lumen peitossa monta kuukautta, aina koittaa lopulta kevät ja luonto herää uudestaan henkiin. Luonnon antimista tyrnimarjat ovat olleet meillä nyt muutaman viikon kovassa käytössä - flunssa tahtoo meille kylään. Se kävi jo lapset läpi, niin että jouduin käydä J:n kanssa päivystyksessäkin, mutta oli onneksi nopeaa sorttia ja meni pois parissa päivässä. Minä ja mies selvisimme HYVIN vähällä, mutta nyt tuntuu taas siltä että tauti saattaa meikäläiseen iskeä. Tässä stressitilassa en kyllä ihmettele, tai varsinkaan sitten jos tämä joskus tästä vielä vaikka helpottaa ja stressi loppuu.
Eilen siskoni täytti 18 vuotta! Hän on minulle hyvin tärkeä, ja meillä on ainutlaatuinen suhde erityisesti yhteisten vaikeiden koettelemusten myötä. Kävimme perheen kesken syömässä ravintolassa ja joimme vielä kakkukahvit täällä meillä. Ilta oli mukava ja lämminhenkinen :)
J täyttää pian 3kk ja tiedossa on neuvolakäyntiä ja rokotuksiakin :/ jos suinkin ehdin, laitan tänne oman postauksen J:n 3kk-päivän kunniaksi :)
Värikästä syksyä ja tunnelmallista lokakuuta!
En pysty vieläkään sanoa varmaksi mitään tulevista asumiskuvioistamme. Vain sen, että uusiksi meni kaikki, mitä luultiin olevan jo varmaa. Välillä on kyllä tuntunut, että ei tästä tule mitään! Tänne kirjoittelen tilanteestamme tarkemmin sitten, kun asiat ovat edes joltain osin varmoja. Käänteitä, maton vetoa jalkojen alta, innostusta, pettymyksiä ja suurta toivoa. Siinä kiteytettynä viimeisen kuukauden tunteet!
Lokakuu on paljastanut luonnossa kauniit värit. Pihlajat ja vaahterat ovat niin kauniita nyt. Luonnosta ja sen seuraamisesta saan voimaa. On toisaalta kovin lohduttavaa ja vertauskuvallistakin, että vaikka syksyllä luonto "kuolee" ja on lumen peitossa monta kuukautta, aina koittaa lopulta kevät ja luonto herää uudestaan henkiin. Luonnon antimista tyrnimarjat ovat olleet meillä nyt muutaman viikon kovassa käytössä - flunssa tahtoo meille kylään. Se kävi jo lapset läpi, niin että jouduin käydä J:n kanssa päivystyksessäkin, mutta oli onneksi nopeaa sorttia ja meni pois parissa päivässä. Minä ja mies selvisimme HYVIN vähällä, mutta nyt tuntuu taas siltä että tauti saattaa meikäläiseen iskeä. Tässä stressitilassa en kyllä ihmettele, tai varsinkaan sitten jos tämä joskus tästä vielä vaikka helpottaa ja stressi loppuu.
Eilen siskoni täytti 18 vuotta! Hän on minulle hyvin tärkeä, ja meillä on ainutlaatuinen suhde erityisesti yhteisten vaikeiden koettelemusten myötä. Kävimme perheen kesken syömässä ravintolassa ja joimme vielä kakkukahvit täällä meillä. Ilta oli mukava ja lämminhenkinen :)
J täyttää pian 3kk ja tiedossa on neuvolakäyntiä ja rokotuksiakin :/ jos suinkin ehdin, laitan tänne oman postauksen J:n 3kk-päivän kunniaksi :)
Värikästä syksyä ja tunnelmallista lokakuuta!
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
J 2kk
Meillä on hymyilevä ja jäntevä 2kk hymypoika :) Hän on ottanut aivan valtavan kasvupyrähdyksen - käyttää samankokoisia vaatteita nyt kuin E 4kk iässä! Tosin E olikin pieni ja siro typykkä, tämä poika on rotevan oloinen. Neuvolassa saatiin tietää, että pituutta on nyt 57cm ja painoa 5,8kg. Hänellä on kunnon kaksoisleuka ja pulloiset posket <3 :)
J ääntelee jo jonkin verran, ja hymyä riittää kun asiat on hyvin. Tosin tällä pienellä miehellä tuntuu asiat olevan aika usein hyvin, niin tyytyväinen on ollut. Rotavirusrokote ei pojalle oikein maistunut, harmillista että sitä on tiedossa ensi käynnillä vielä lisää.. ja samaisella 3kk-käynnillä taitaa tulla eka rokote reiteenkin, ellen väärin muista? Voi rähmä, rokotukset on tympeitä :( vaikka ne onkin lapsen parhaaksi.
Talorintamalla hiljaista. Saatiin kyllä taas yksi kiinnostunut ostajaehdokas, joka lupasi lauantain esittelykäynnin yhteydessä että ilmoittaa maanantaina, tekeekö tarjouksen vai ei. No, eipä ilmoittanut. Ei ole kuulunut siitäkään heebosta mitään! :( ajattelisi, että voisivat edes kertoa jos eivät ota, koska me täällä odotetaan sydän toivoa täynnä.. joka kerta kun puhelin soi, sitä ajattelee että tämä puhelu voi muuttaa aika paljon meidän tulevaisuuden elämää! Siksi sitä olisi kiitollinen siitä kieltävästäkin vastauksesta, ettei odottaisi ja odottaisi.
Viimekertaisen blogi-/fb-purkaukseni jälkeen sain ihan älyttömästi tsemppaavia kommentteja, SUURI KIITOS niistä!!! Aivan herkistyin, kun tajusin että aika moni elää meidän tilanteessa mukana, kukin tavallansa. Kyllä taas kerran saa olla kiitollinen ihmisistä ympärillään. Toivon, että ystävät uskaltavat lähestyä myös minua kun he tarvitsevat tsemppiä/kuuntelijaa. Eihän tämä meidän tilanne ole sillä tavalla mikään katastrofi, mutta sanotaanko, että kyllähän sitä on vähän stressaantunut kun tilaa ei ole, on kaksi pientä lasta, univelkaa, ja tilanne päällä talokauppojen suhteen. Ja sitten se tilanne ei kuitenkaan ole niin päällä kuin haluaisi sen olevan :D jotenkin mulle tulee aika usein sellainen olo, että mitä mä valitan, mullahan on asiat hyvin. Ja niin onkin, mutta tämä blogi onkin mulle sellainen paikka, johon voin kaikki elämääni koskettavat ja mieltä painavat asiat kirjoittaa. Meidän elämässä tämä tilanne on nyt vähän stressaava, kun siihen yhdistyy monta muutakin asiaa. Mies joutuu ylitöitä paiskia edelleen, joten hän on väsynyt myös. Ja kun kumpikin on väsyny, ja kaikki normaaliaskareet pitäs silti pystyä tekemään, on pinna joskus vähän kireällä.
Niiiin, ja kaiken tämän saa tuntumaan välillä raskaalta se, että eihän tuo meijän typykkä nuku päikkäreitä edelleenkään. Kyllä se taitaa nyt olla niin, että unet loppu. On niin mahottoman väsyny kyllä päivällä, mutta ei nukaha millään. Autoon kyllä nukahtaa, jos siihen aikaan ollaan reisun päällä. Mutta ei sänkyyn, ei millään. Se väsymyksestä johtuva kiukku on jotain todella hermoja kiristävää :/ Mutta kaippa se on kirjattava tännekkin, E oli 1v 9kk kun päiväuneksimisen lopetti.
No, onneksi perjantaina on tiedossa kivaa: menen keikalle ekan kerran J:n syntymän jälkeen :) Eräs ravintola järjesti hyväntekeväisyyskampanjan, joka huipentuu perjantaina juhlavin menoin. Säestän ystävääni, joka laulaa. Tällä duolla olemme keikkailleet jo monta vuotta erilaisissa tapahtumissa. Ohjelmistossa on ihania, vähän ikivihreiden tyyppisiä kappaleita, olen niiiin innoissani! :) Tähän loppuun yksi ohjelmistomme helmistä:
J ääntelee jo jonkin verran, ja hymyä riittää kun asiat on hyvin. Tosin tällä pienellä miehellä tuntuu asiat olevan aika usein hyvin, niin tyytyväinen on ollut. Rotavirusrokote ei pojalle oikein maistunut, harmillista että sitä on tiedossa ensi käynnillä vielä lisää.. ja samaisella 3kk-käynnillä taitaa tulla eka rokote reiteenkin, ellen väärin muista? Voi rähmä, rokotukset on tympeitä :( vaikka ne onkin lapsen parhaaksi.
Talorintamalla hiljaista. Saatiin kyllä taas yksi kiinnostunut ostajaehdokas, joka lupasi lauantain esittelykäynnin yhteydessä että ilmoittaa maanantaina, tekeekö tarjouksen vai ei. No, eipä ilmoittanut. Ei ole kuulunut siitäkään heebosta mitään! :( ajattelisi, että voisivat edes kertoa jos eivät ota, koska me täällä odotetaan sydän toivoa täynnä.. joka kerta kun puhelin soi, sitä ajattelee että tämä puhelu voi muuttaa aika paljon meidän tulevaisuuden elämää! Siksi sitä olisi kiitollinen siitä kieltävästäkin vastauksesta, ettei odottaisi ja odottaisi.
Viimekertaisen blogi-/fb-purkaukseni jälkeen sain ihan älyttömästi tsemppaavia kommentteja, SUURI KIITOS niistä!!! Aivan herkistyin, kun tajusin että aika moni elää meidän tilanteessa mukana, kukin tavallansa. Kyllä taas kerran saa olla kiitollinen ihmisistä ympärillään. Toivon, että ystävät uskaltavat lähestyä myös minua kun he tarvitsevat tsemppiä/kuuntelijaa. Eihän tämä meidän tilanne ole sillä tavalla mikään katastrofi, mutta sanotaanko, että kyllähän sitä on vähän stressaantunut kun tilaa ei ole, on kaksi pientä lasta, univelkaa, ja tilanne päällä talokauppojen suhteen. Ja sitten se tilanne ei kuitenkaan ole niin päällä kuin haluaisi sen olevan :D jotenkin mulle tulee aika usein sellainen olo, että mitä mä valitan, mullahan on asiat hyvin. Ja niin onkin, mutta tämä blogi onkin mulle sellainen paikka, johon voin kaikki elämääni koskettavat ja mieltä painavat asiat kirjoittaa. Meidän elämässä tämä tilanne on nyt vähän stressaava, kun siihen yhdistyy monta muutakin asiaa. Mies joutuu ylitöitä paiskia edelleen, joten hän on väsynyt myös. Ja kun kumpikin on väsyny, ja kaikki normaaliaskareet pitäs silti pystyä tekemään, on pinna joskus vähän kireällä.
Niiiin, ja kaiken tämän saa tuntumaan välillä raskaalta se, että eihän tuo meijän typykkä nuku päikkäreitä edelleenkään. Kyllä se taitaa nyt olla niin, että unet loppu. On niin mahottoman väsyny kyllä päivällä, mutta ei nukaha millään. Autoon kyllä nukahtaa, jos siihen aikaan ollaan reisun päällä. Mutta ei sänkyyn, ei millään. Se väsymyksestä johtuva kiukku on jotain todella hermoja kiristävää :/ Mutta kaippa se on kirjattava tännekkin, E oli 1v 9kk kun päiväuneksimisen lopetti.
No, onneksi perjantaina on tiedossa kivaa: menen keikalle ekan kerran J:n syntymän jälkeen :) Eräs ravintola järjesti hyväntekeväisyyskampanjan, joka huipentuu perjantaina juhlavin menoin. Säestän ystävääni, joka laulaa. Tällä duolla olemme keikkailleet jo monta vuotta erilaisissa tapahtumissa. Ohjelmistossa on ihania, vähän ikivihreiden tyyppisiä kappaleita, olen niiiin innoissani! :) Tähän loppuun yksi ohjelmistomme helmistä:
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Syyskuu ja korvista nouseva savu.
Niin tultiin syyskuuhun! Ilmat ovat tosin vielä olleet melkoisen lämpimiä, joten syksystä ei sanan varsinaisessa merkityksessä voida vielä puhua. Tänä vuonna syksyn tulo on aiheuttanut minussa neulomis mieliteon! En edes tiedä, mitä neuloisin, mutta tekis niin kovasti mieli ottaa kutimet käteen ja alkaa väkertää jostain ihanasta langasta lämmikettä syksyä ja talvea kohden. Mutta..ne hetket ovat vielä hyvin vähissä, jolloin olisi aikaa neuloa. En huolestu saatikka heitä toivoa menemään, kunhan J vielä vähän kasvaa, alkaa hänellekin tulla jo jonkinlaista rytmiä ja saatan saada muutaman hetken itselleni.
Tänään on ollut sellainen päivä, että oksat pois. Aamu alko ihan hyvin, käytiin päivällä myös lenkillä. Mutta sitten.. Neiti E ei nukkunut eilen päiväunia lainkaan, ja tänään oli käydä samoin. Hermo on ollut niiiiiiiin tiukalla! E:n päikkärit antaa mulle aina mahdollisuuden levätä edes hetken (jos J nukkuu) ja vaikkein ehtisi levätä, niin saan joka tapauksessa olla silloin vauvan kanssa vähän enemmän rauhassa. Yhdessä välissä meno oli jo niin sanoinkuvaamattoman hienoa, kun J itki kaukalossa ja minä siivosin E:n tiputtaman sokerikon aiheuttamia sotkuja, sillä välin E oli kipittänyt jo paukuttamaan tv:n ruutua jollain lelulla, ja tilanne päätty lopulta siihen että kaikki kolome itki :D Äiti väsymyksestä, E väsymyksestä ja kiukusta kun lelu otettiin pois, J nälkäänsä ja märkää vaippaa. No, siitäkin selvittiin, mutta kyllä on ottanut lujille. Joskus vaan jotkut päivät on sellaisia ettei oikein jaksa. Onneksi niitä on harvoin. Ja onneksi E nukahti klo 15 kun koitettiin uudestaan, mutta nyt ei voi antaa kovin kauaa nukkua ettei mee sitte yöunet seuraavaks pilalle.
Tämä viikko on siksi erityisen haasteellinen, kun mies joutuu tekemään 20 tuntia ylitöitä :( hän menee joka päivä jo klo 6 töihin, tulee klo 17 ja vielä lauantainakin pitää töihin. Hän on tietenkin tosi väsynyt, ja luonnollisesti ehtii paljon vähemmän aikaa olla lasten kanssa. Lisäksi hän vie aina auton joten me ollaan ihan jumissa täällä. Joo, on meillä rattaat ja olen käyny lenkillä lasten kans, mutta siihenkään ei koko päivää saa kulumaan ja kaupungille en lähde muuten vain pyörimään.
Nyt minä istun RAUHASSA koneella, J nukkuu vieressä kaukalossa, E nukkuu makkarissa, uunissa kypsyy makaroonilaatikko ja minulla on kupillinen kylmää maitoa ja uunituoreita kaurakeksejä. Tämä päivä ja tilanne vaati nyt ehdottomasti luksusta (ja tässä tunnistan itsessäni tunnesyöpöttelijän :D) ja sitä virkaa sai kaurakeksit nyt edustaa.
Taloasiat ei nyt oikein etene, tarjouksia ootellaan. Yks jo saatukki, mutta yhtäkkiä tarjouksen tekijä häipy jonnekki että siihen ei saa mitään yhteyttä. Alkaa seinät kaatua päälle, todella.
Huomenna mullon niiiiin auto käytössä, ja mää niiiiin häivyn täältä neljän seinän sisältä lasten kans jonnekki! Pappa on ainaskin kesälomalla tän viikon, joten ehkä me mennään sinne. Siellä on tramppa, joten ei muutako E sinne pomppimaan liiat energiat pois. Mikäli sää sallii.
Huh, ny helepotti ko sai purkaa vähä tuntojaan. Joskus on tämmöstä. Rakastan silti lapsiani ja perhettäni enempi ku mitään muuta, tämmöset päivät on vain elämää. Aikansa kutaki, tuumas äitini aina. :)
Tänään on ollut sellainen päivä, että oksat pois. Aamu alko ihan hyvin, käytiin päivällä myös lenkillä. Mutta sitten.. Neiti E ei nukkunut eilen päiväunia lainkaan, ja tänään oli käydä samoin. Hermo on ollut niiiiiiiin tiukalla! E:n päikkärit antaa mulle aina mahdollisuuden levätä edes hetken (jos J nukkuu) ja vaikkein ehtisi levätä, niin saan joka tapauksessa olla silloin vauvan kanssa vähän enemmän rauhassa. Yhdessä välissä meno oli jo niin sanoinkuvaamattoman hienoa, kun J itki kaukalossa ja minä siivosin E:n tiputtaman sokerikon aiheuttamia sotkuja, sillä välin E oli kipittänyt jo paukuttamaan tv:n ruutua jollain lelulla, ja tilanne päätty lopulta siihen että kaikki kolome itki :D Äiti väsymyksestä, E väsymyksestä ja kiukusta kun lelu otettiin pois, J nälkäänsä ja märkää vaippaa. No, siitäkin selvittiin, mutta kyllä on ottanut lujille. Joskus vaan jotkut päivät on sellaisia ettei oikein jaksa. Onneksi niitä on harvoin. Ja onneksi E nukahti klo 15 kun koitettiin uudestaan, mutta nyt ei voi antaa kovin kauaa nukkua ettei mee sitte yöunet seuraavaks pilalle.
Tämä viikko on siksi erityisen haasteellinen, kun mies joutuu tekemään 20 tuntia ylitöitä :( hän menee joka päivä jo klo 6 töihin, tulee klo 17 ja vielä lauantainakin pitää töihin. Hän on tietenkin tosi väsynyt, ja luonnollisesti ehtii paljon vähemmän aikaa olla lasten kanssa. Lisäksi hän vie aina auton joten me ollaan ihan jumissa täällä. Joo, on meillä rattaat ja olen käyny lenkillä lasten kans, mutta siihenkään ei koko päivää saa kulumaan ja kaupungille en lähde muuten vain pyörimään.
Nyt minä istun RAUHASSA koneella, J nukkuu vieressä kaukalossa, E nukkuu makkarissa, uunissa kypsyy makaroonilaatikko ja minulla on kupillinen kylmää maitoa ja uunituoreita kaurakeksejä. Tämä päivä ja tilanne vaati nyt ehdottomasti luksusta (ja tässä tunnistan itsessäni tunnesyöpöttelijän :D) ja sitä virkaa sai kaurakeksit nyt edustaa.
Taloasiat ei nyt oikein etene, tarjouksia ootellaan. Yks jo saatukki, mutta yhtäkkiä tarjouksen tekijä häipy jonnekki että siihen ei saa mitään yhteyttä. Alkaa seinät kaatua päälle, todella.
Huomenna mullon niiiiin auto käytössä, ja mää niiiiin häivyn täältä neljän seinän sisältä lasten kans jonnekki! Pappa on ainaskin kesälomalla tän viikon, joten ehkä me mennään sinne. Siellä on tramppa, joten ei muutako E sinne pomppimaan liiat energiat pois. Mikäli sää sallii.
Huh, ny helepotti ko sai purkaa vähä tuntojaan. Joskus on tämmöstä. Rakastan silti lapsiani ja perhettäni enempi ku mitään muuta, tämmöset päivät on vain elämää. Aikansa kutaki, tuumas äitini aina. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)