Syyskuu ja korvista nouseva savu.

Niin tultiin syyskuuhun! Ilmat ovat tosin vielä olleet melkoisen lämpimiä, joten syksystä ei sanan varsinaisessa merkityksessä voida vielä puhua. Tänä vuonna syksyn tulo on aiheuttanut minussa neulomis mieliteon! En edes tiedä, mitä neuloisin, mutta tekis niin kovasti mieli ottaa kutimet käteen ja alkaa väkertää jostain ihanasta langasta lämmikettä syksyä ja talvea kohden. Mutta..ne hetket ovat vielä hyvin vähissä, jolloin olisi aikaa neuloa. En huolestu saatikka heitä toivoa menemään, kunhan J vielä vähän kasvaa, alkaa hänellekin tulla jo jonkinlaista rytmiä ja saatan saada muutaman hetken itselleni.

Tänään on ollut sellainen päivä, että oksat pois. Aamu alko ihan hyvin, käytiin päivällä myös lenkillä. Mutta sitten.. Neiti E ei nukkunut eilen päiväunia lainkaan, ja tänään oli käydä samoin. Hermo on ollut niiiiiiiin tiukalla! E:n päikkärit antaa mulle aina mahdollisuuden levätä edes hetken (jos J nukkuu) ja vaikkein ehtisi levätä, niin saan joka tapauksessa olla silloin vauvan kanssa vähän enemmän rauhassa. Yhdessä välissä meno oli jo niin sanoinkuvaamattoman hienoa, kun J itki kaukalossa ja minä siivosin E:n tiputtaman sokerikon aiheuttamia sotkuja, sillä välin E oli kipittänyt jo paukuttamaan tv:n ruutua jollain lelulla, ja tilanne päätty lopulta siihen että kaikki kolome itki :D Äiti väsymyksestä, E väsymyksestä ja kiukusta kun lelu otettiin pois, J nälkäänsä ja märkää vaippaa. No, siitäkin selvittiin, mutta kyllä on ottanut lujille. Joskus vaan jotkut päivät on sellaisia ettei oikein jaksa. Onneksi niitä on harvoin. Ja onneksi E nukahti klo 15 kun koitettiin uudestaan, mutta nyt ei voi antaa kovin kauaa nukkua ettei mee sitte yöunet seuraavaks pilalle.

Tämä viikko on siksi erityisen haasteellinen, kun mies joutuu tekemään 20 tuntia ylitöitä :( hän menee joka päivä jo klo 6 töihin, tulee klo 17 ja vielä lauantainakin pitää töihin. Hän on tietenkin tosi väsynyt, ja luonnollisesti ehtii paljon vähemmän aikaa olla lasten kanssa. Lisäksi hän vie aina auton joten me ollaan ihan jumissa täällä. Joo, on meillä rattaat ja olen käyny lenkillä lasten kans, mutta siihenkään ei koko päivää saa kulumaan ja kaupungille en lähde muuten vain pyörimään.

Nyt minä istun RAUHASSA koneella, J nukkuu vieressä kaukalossa, E nukkuu makkarissa, uunissa kypsyy makaroonilaatikko ja minulla on kupillinen kylmää maitoa ja uunituoreita kaurakeksejä. Tämä päivä ja tilanne vaati nyt ehdottomasti luksusta (ja tässä tunnistan itsessäni tunnesyöpöttelijän :D) ja sitä virkaa sai kaurakeksit nyt edustaa.

Taloasiat ei nyt oikein etene, tarjouksia ootellaan. Yks jo saatukki, mutta yhtäkkiä tarjouksen tekijä häipy jonnekki että siihen ei saa mitään yhteyttä. Alkaa seinät kaatua päälle, todella.

Huomenna mullon niiiiin auto käytössä, ja mää niiiiin häivyn täältä neljän seinän sisältä lasten kans jonnekki! Pappa on ainaskin kesälomalla tän viikon, joten ehkä me mennään sinne. Siellä on tramppa, joten ei muutako E sinne pomppimaan liiat energiat pois. Mikäli sää sallii.

Huh, ny helepotti ko sai purkaa vähä tuntojaan. Joskus on tämmöstä. Rakastan silti lapsiani ja perhettäni enempi ku mitään muuta, tämmöset päivät on vain elämää. Aikansa kutaki, tuumas äitini aina. :)