Kauniin ja lämpimän syyspäivän kunniaksi;
En yleensä julkaise täällä kovin syvällisiä ajatuksia, mutta nyt tunsin voimakasta tarvetta saada kirjoittaa kaikki tämä ulos.
Tänään oli aika raskas päivä töissä. En tiedä johtuiko siitä, mutta pysähdyin hetkeksi miettimään tätä hetkeä. Kaikenlaisia finanssikriisejä murehtiessa mieli menee nopeasti matalaksi, mutta tänään näin jostain syystä pidemmälle.
Märkä ja pimeä syysilta tuo joka syksy mieleeni ajan jota elin, kun muutin omilleni. Kahdeksan vuotta sitten elin tähän mennessä elämäni raskainta aikaa. Menetin sinä syksynä äitini, mutta sain vähän kuin "tilalle" puolisoni. Niin, meidän tarinamme alkoi silloin, niinä surullisina syksyisinä päivinä. Elämän polut ovat joskus hyvin erikoisia. Että kaiken sen surun keskellä oli Valo, joka kantoi minut yli kipeän ajan.
Kun kävelin tänään pimeässä postilaatikolta kotiovelle ja syksyinen sade ja tuuli tuiversi kasvoilleni, tunsin suurta kiitollisuutta ja iloa siitä että olen juuri nyt juuri tässä, äitinä, vaimona, siskona ja tyttärenä. Että minulla on perhe, koti ja työtä. Ystäviä, suku ja tällainen elämä. Elämä joka on nyt varsin hektistä eikä aina oikein jaksaisikaan, mutta silti tasapaino kaiken välillä on saavutettavissa. Huterasti, mutta kuitenkin.
Ehkä huomenna jo murehdin taas turhia ja unohdan universumin kääntäessä selkänsä että on sitä oltu joskus vaikeammissakin tilanteissa. Mutta juuri nyt, juuri tänään, elän.
Värikästä syyskuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä terveisesi tänne! :)