Huh, meillä on ollut kova viikko.
Läheinen joutui sairaalahoitoon pitkittyneen, pahan tulehdustilan vuoksi, ja piti taistella todella paljon että saimme hänelle hoitoa. Olen hyvin pettynyt siihen, miten terveyskeskuksessa (en yleistä, puhun alueemme tk:sta) voidaan nöyryyttää potilasta ja vähätellä hänen tuskiaan niin järkyttävästi. Hoitajat ihania, lääkäri taas kirjaviisas. En haluaisi kirjoittaa näin, mutta nyt sapettaa niin ankarasti. Luojan kiitos lähdimme päivystykseen ja sieltä pääsimme sairaalaan - potilas on hengissä ja valvonnassa.
En jaksa nyt kirjoittaa aiheesta pidemmästi, olen niin väsynyt. Joku voi tuosta nyt kuvitella että en näe asiassa kuin yhden näkökulman, mutta todellisuudessa asiaa on puitu joka kantilta. Mietinnässä on hoitovirheestä valittaminen. Mutta se siitä.
Tänään aloitin viimeisen työharjoitteluni, toimin musiikkileikkikoulun opettajana. Ryhmäni on aivan ihana, tykkään lapsista kovasti. Lapset antavat palautetta suoraan (hyvässä ja pahassa ;D) ja näyttävät ilonsa avoimesti. Se on todella palkitsevaa.
Työharjoittelun aloitus toi tietysti myös paineita ja jännitystä - varsinkin kun läheiseni tila oli eilen vielä erittäin huono. Mutta nyt ensimmäinen kerta on ohi, se on aina pahin :)
Huomenna minulla alkaa vielä toinenkin opetusharjoittelu, jossa kohderyhmänä ovat vanhemmat lapset. Opetan pienessä ryhmässä, joten kaikki vastuu ei ole minulla. Se on helpottavaa, koska tämä syksy on ihan älytön koulussa. Mutta jännittää kovasti..
Oon niin poikki etten jaksa ajatella enää kovin selkeästi. Taidan siis lopettaa, mennä syömään liekkisiipiä iltapalaksi ja sitten pehkuihin <3 hyvää yötä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä terveisesi tänne! :)