Syksyn kuviot

Jotenkin sitä aina yhtäkkiä havahtuu siihen, että syksy todella on tullut. Niin käy vähän joka vuodenajan kanssa, vaikka talvi ja kesä taitavatkin olla sellaiset ajat, jotka kyllä huomaa vaikkei niin tietoisesti asiaa tutkiskelisikaan :)

Taidan olla sitä tyyppiä, joka taistelee viimeiseen asti kesästä, että se ei menisi pois.. ja sitten kun vihdoin luovutan, huomaan, että puut ovat jo kellastuneet ja ilma kylmennyt, aamuisin ja iltaisin on jo pimeää (kohta vielä pimeämpää kun kelloja siirretään "talvi-aikaan" 28.10.2012!!). Syksy on ihan kivakin, jos osaa tutkiskella luontoa. Luontohan on kauneimmillaan ruska-aikana, silloin on aina kiva päästä mökille itä-suomeen. Ehkä tänä vuonna mennään syysloman aikaan, jos M saa talvilomapäiviä syyslomaviikolle.

Tämän syksyn kuviot ovat minun osaltani selkiytyneet jo aika pitkälle. Lukujärjestys viimeisteltiin tänään, ja kaikille tunneille on nyt oma paikkansa. Ihanaa. Olen ollut parilla tunnilla tällä viikolla, ja hiukan kyllä jännittää, miten selviän tästä vuodesta.. On meinaan pari aika vaikeaa kurssia jo nyt, ja lopuista en tiedä, nekin voi olla kauheita.. mutta periksi en prkl anna!!!!! :D En takuulla, sillä olen päättänyt valmistua ensi keväänä, ja sen myös teen. Toki, kun sen täällä näin julistan, asiat saattavat mennä ihan päin häränpyllyä, mutta se riski on otettava. Tympii, että sellainen asia kuin flunssa, voi estää valmistumiseni keväällä :( niin ei olisi välttämättä jos olisin jollain muulla alalla, mutta toisaalta, tämä on minun alani.

Mutta nyt asiasta toiseen;

meidän neiti E on oppinut seisomaan tukea vasten! Tuolla se nytkin polvillaan jo seisoo lelulaatikkoa vasten ja hihkuu onnellisena saavutuksestaan :) Tietysti tätä taitoa harjoitellaan sitten silloinkin, kun se ei olisi niin toivottavaa.. kuten ennen nukkumaanmenoa ._. No, onhan se tietenkin hyvä kun treenaa ja kehittyy. Ja aika aikaans' kutaki, niinkö mummu tapas sanua ;)

Oman pihan jasmiinipensasta tutkimassa :)

Nyt neiti on flunssassa, mutta täytyy sanoa että aika pitkälle päästiin ennenkuin tuli! E on kuitenkin jo 9kk. Tosi hyvin hän on jaksanut leikkiä ja touhuta, vain räkää tulee ihan älyttömät määrät välillä. Nyt sekin on kyllä hiukan laantunut, eikä aivastelekkaan enää niin paljon kuin viimepäivinä. Onneksi. Mä niiiiiiiiiiin toivon, että tää menis tällä eikä tulis korvatulehuksia sun muita kivoja jälkitauteja.

Nyt aurinko paistaa, nautitaan siitä :)