torstai 21. marraskuuta 2013

Ei tätää!

Huh mikä päivä.

Jos eilen oli hyvä päivä, tänään vähän toista. Lapset vaikuttavat siltä että flunssa yrittää taas tulla kylään! En tykkää, EN EN EN EN!!!!! E on pärskinyt aamupäivästä lähtien, ja nukkuikin aamulla tavallista pidempään. J on myös ollut tänään kovin kärttyinen aina nukkumaanmenon lähestyessä, tosin se voi johtua niin monesta muustakin asiasta. Ikenet kutiavat ja ovat kipeät (kun jokin osuu ikeniin, alkaa sydäntäsärkevä huuto), iho kutisee (lääkäri oli laittanut Ceralan-reseptin, toivotaan että se voide auttaa), uusia ruokia kokeiltu, vieraita käynyt kylässä.... lista on loputon. Mutta minä pelkään - korvatulehdusta. Tarpeen tullen on tietenkin lähdettävä päivystykseen. Näinä hetkinä toivoisi, että lapsi osaisi kertoa jos jokin paikka on kipeä.

Mutta vaikka tänään on koeteltu äidin hermoja, täytyy kyllä antaa täysi tunnustus puolikuntoiselle isosiskolle. Kun äidin hommat on kiireiset, ja J hermostuu odottaessaan, isosisko juoksee paikalle ja huutaa "EI TÄTÄÄ!!!" Eli ei hätää :) on aivan ihana kuunnella, kun sisko huolehtii veljestään ja koittaa rauhoittaa hokemalla tuota hellyttävää lausetta <3 usein J rauhoittuu kun sisko menee paikalle jutustelemaan.

Kohta mies palaa varmaankin ajelulta pienimmän kanssa, hän kun ei suostunut unille vaikka oli todella väsynyt. Katsotaan mitä yö tuo tullessaan..

Hyvää yötä teille muille!

3 kommenttia:

  1. Ei muuten naurata jos/KUN lapset on kipeinä!
    Täällä me saimme kokea myös yövalvomista kun Lanttu valvotti oikein 2 yötä putkeen. Siinä meni jo itsellä se kynnys että kun koitti ilta jolloin PÄÄSI (lue:sai mennä) nukkumaan ihan "Ihmisten aikaan" niin sitä vaan makasi pedissä ODOTTAEN koska pienin alkaisi taas itkeä...
    En tiedä olenko ihan täysin selvinnyt siitä vieläkään vaikka aikaa on jo yli viikko... sitä kun ei saa kurottua univelkaansa oikein kiinni lasten ollessa pieniä. Ainakaan jos lapset ovat kotona. Näin se vaan on... mutta en valita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, yövalvomiset on jotain kauheeta :( silloin kaikki tuntuu niin lohduttomalta ja oma pienuus ihmisenä korostuu, kun ei voi auttaa pientä kuin rajallisesti. Meillä on onneksi koettu valvomishetkiä HYVIN vähän, ja olen siitä todella iloinen. Koputan puuta!! Koska menihän se lekurireissu pikku J:n kanssa vähän niin kuin pelkäsinkin; korvatulehdushan se siellä :( ei edes kahta kuukautta edellisestä :(((

      Poista
    2. Oi joi... Jospa siellä oltaisiin jo nyt hieman paremmassa "hapessa".
      Meillä mitä ilmeisimmin Lanttua huudatti viimeyönä tuo korvikemaidon sijaan annettu oikea maito, johon häntä on totutettu jo hyvän aikaa. Terkkari oli vaan sitä mieltä maanantaina että pian voisimme antaa sitä jo ihan pelkästään. Sanoin että "näin on ajatus ollut, että nämä korvikkeet vielä sotkemme sen normimaidon sekaan ja sitten saa ottaa ihan pelkkää ehtaa maitoa.."
      No illalla se korvike loppui sitten ja huutotyönä meni koko yö. Annoin aamuyöstä sitten jo pelkkää vettä ,että en huudata sitä mokoman vuoksi enää lisää. Nukuimme olkkarissa istuen , minä lasta sylissä pidellen ja rukoillen että en valahda niin syvään uneen että kädet rentoutuu jolloin lapsi saattaisi luistaa sylistäni lattialle.

      On taas aika piesty olo, eikä asiaa helpota sekään kun itsellä on toisessa silmässä silmäluomi tulehtunut ja tekee silmän niin turpeaksi. :(

      Voihan voimahali sulle!
      Minä menen pian unille,kunhan mies tulis ensin töistä ja lunastaisi lupauksensa jonka ruokatunnilla antoi että saisin nukkua sitten hetken aikaa hänen mennessä lasten kanssa vaikka ulos.

      Poista

Jätä terveisesi tänne! :)