HAUSKAA VAPPUA!
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Tapaus Vappumunkit
No niin, täällä on siis munkkitaikina laitettu kohoamaan ja enpä sanoisi että tähän saakka olis päästy ihan kommelluksitta..
Mitään äksidenttiä ei oo sattunu (vielä), mutta tuo jauhojen kanssa läträäminen on niiiiiin *piiip*stä!! Jos ohjeessa lukee "jauhoja n. 14dl", niin miksi, MIKSI mun taikinaan meni kyllä lähemmäs 17dl???? Ja ei, siitä ei silti tullu kivikovaa taikinaklimppiä. Jauhot on ihan tavallisia puolikarkeita vehnäjauhoja. Olen mittonut kaiken _tarkasti_ sillä tiedän, että leivonnassa tarkat mitat on "elintärkeitä" onnistumisen kannalta.
Tuo jauhojuttu saa mut aina epävarmaks, mietin sitten että tuleeko tästä nyt liian kovaa vai liian pehmeää ja pystyykö sitä käsitellä kohoamisen jälkeen jne.. argh :D ja se kohottaminen.. laitoin eka kerran taikinan kohoamaan mikroon (siis mikroa ei panna päälle, mutta ovi kiinni) kun niin moni näyttää tekevän niin. Kokeilen josko se toimisi :) rinkilät kohotan sitten pellillä kuumalla vedellä täytetyn lavuaarin päällä, siinä olen saanut parhaiten kohoamaan seuraavaksi paistoon menevät leivonnaiset.
No, muulla ei loppujen lopuksi ole väliä kuin sillä, että maku olisi hyvä :) ja että osaisin paistaa munkit kypsiksi asti, kauheaa jos jäisi raa'aksi :/ ensikertalainen kun olen niin kantapään kautta varmaan tulee opittua taas kaikki.
Oman jännitysmomentin tuo myös se, että munkit pitäisi saada pyöriteltyä paistoa vaille valmiiksi ennen kuin tyttönen herää päikkäreiltä. :D Meinaan pakastaa osan munkeista ja paistaa huomenna loput, en millään ehdi paistaa kaikkia tänään.
Hui.. se paistaminen :D siinä seuraava jännitysmomentti!
Mitään äksidenttiä ei oo sattunu (vielä), mutta tuo jauhojen kanssa läträäminen on niiiiiin *piiip*stä!! Jos ohjeessa lukee "jauhoja n. 14dl", niin miksi, MIKSI mun taikinaan meni kyllä lähemmäs 17dl???? Ja ei, siitä ei silti tullu kivikovaa taikinaklimppiä. Jauhot on ihan tavallisia puolikarkeita vehnäjauhoja. Olen mittonut kaiken _tarkasti_ sillä tiedän, että leivonnassa tarkat mitat on "elintärkeitä" onnistumisen kannalta.
Tuo jauhojuttu saa mut aina epävarmaks, mietin sitten että tuleeko tästä nyt liian kovaa vai liian pehmeää ja pystyykö sitä käsitellä kohoamisen jälkeen jne.. argh :D ja se kohottaminen.. laitoin eka kerran taikinan kohoamaan mikroon (siis mikroa ei panna päälle, mutta ovi kiinni) kun niin moni näyttää tekevän niin. Kokeilen josko se toimisi :) rinkilät kohotan sitten pellillä kuumalla vedellä täytetyn lavuaarin päällä, siinä olen saanut parhaiten kohoamaan seuraavaksi paistoon menevät leivonnaiset.
No, muulla ei loppujen lopuksi ole väliä kuin sillä, että maku olisi hyvä :) ja että osaisin paistaa munkit kypsiksi asti, kauheaa jos jäisi raa'aksi :/ ensikertalainen kun olen niin kantapään kautta varmaan tulee opittua taas kaikki.
Oman jännitysmomentin tuo myös se, että munkit pitäisi saada pyöriteltyä paistoa vaille valmiiksi ennen kuin tyttönen herää päikkäreiltä. :D Meinaan pakastaa osan munkeista ja paistaa huomenna loput, en millään ehdi paistaa kaikkia tänään.
Hui.. se paistaminen :D siinä seuraava jännitysmomentti!
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Kohta on vappu!
Vappuun liittyy muistoja. Äidinäitini oli syntynyt vappuna 1914. Juhlimme hänen syntymäpäiviään aina oikeana juhlapäivänä, ja juhlat olivat joka vuosi isot. Sen vuoksi, että mummu oli jo aika vanha. Olin usein keittiössä tekemässä lohileipiä, keittämässä kahvia tai muuten vain tarjoilemassa ja tiskaamassa astioita. Vappu oli muistikuvani mukaan aina melkoisen kylmä.
Mummu kuoli pari päivää ennen 91. syntymäpäiväänsä, vuonna 2005. Sen jälkeen vapunvietolle piti etsiä uusi tapa. Eipä vappu tuntunut vapulta moneen vuoteen, niin vahvasti mummun syntymäpäivä sen oli aina leimannut. Nyt, vuosia myöhemmin ja kun minulla on oma lapsi, vappu on alkanut saada uudenlaisen merkityksen. Niin, ja mummusta kulkee muisto aina mukana, vihkisormukseni on perintönä saatu mummun vihkisormus vuodelta 1932 :) Siinä on kaiverruksessa vielä mummun ja papan vihkivuosi ja nimikirjaimet, kuten myös minun ja mieheni <3
Sima on pullotettu, ja aion paistaa elämäni ensimmäisen kerran munkkeja! :) vappuaattona eli huomenna käymme ajelulla vähän kauempana, katselemassa maisemia ja ihan vain viettämässä aikaa. Vapunpäivänä menemme katsomaan amerikanrautoja keskustaan, paikallinen amerikanrautojen yhdistys on järjestänyt vappuajot monena vuonna peräkkäin. Viime vuonna siellä oli myös meidän hääautomme :)
Koulurintamalla tämä viikko näyttää vähän rennommalta kuin viime viikko. Olen vieläkin ihan fiiliksissä siitä, että päättökonsertti ON OHI!!! :D Tänään on koulussa yksi tarkistustunti, sen jälkeen menen tekemään opparia kirjastolle. Huomenna yksi oppitunti ja reenit, ke vapaa, to laulajien kevätkonsertti ja pe opparipalaveri ohjaajan kanssa. Ensiviikolla kaksi tenttiä ja opparin palautus! Hui, vielä puuttuu muutama juttu. Ei onneksi paljon!
Iloista vapunalus-aikaa kaikille :)
Mummu kuoli pari päivää ennen 91. syntymäpäiväänsä, vuonna 2005. Sen jälkeen vapunvietolle piti etsiä uusi tapa. Eipä vappu tuntunut vapulta moneen vuoteen, niin vahvasti mummun syntymäpäivä sen oli aina leimannut. Nyt, vuosia myöhemmin ja kun minulla on oma lapsi, vappu on alkanut saada uudenlaisen merkityksen. Niin, ja mummusta kulkee muisto aina mukana, vihkisormukseni on perintönä saatu mummun vihkisormus vuodelta 1932 :) Siinä on kaiverruksessa vielä mummun ja papan vihkivuosi ja nimikirjaimet, kuten myös minun ja mieheni <3
Sima on pullotettu, ja aion paistaa elämäni ensimmäisen kerran munkkeja! :) vappuaattona eli huomenna käymme ajelulla vähän kauempana, katselemassa maisemia ja ihan vain viettämässä aikaa. Vapunpäivänä menemme katsomaan amerikanrautoja keskustaan, paikallinen amerikanrautojen yhdistys on järjestänyt vappuajot monena vuonna peräkkäin. Viime vuonna siellä oli myös meidän hääautomme :)
Koulurintamalla tämä viikko näyttää vähän rennommalta kuin viime viikko. Olen vieläkin ihan fiiliksissä siitä, että päättökonsertti ON OHI!!! :D Tänään on koulussa yksi tarkistustunti, sen jälkeen menen tekemään opparia kirjastolle. Huomenna yksi oppitunti ja reenit, ke vapaa, to laulajien kevätkonsertti ja pe opparipalaveri ohjaajan kanssa. Ensiviikolla kaksi tenttiä ja opparin palautus! Hui, vielä puuttuu muutama juttu. Ei onneksi paljon!
Iloista vapunalus-aikaa kaikille :)
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Ihana viikonloppu!
Voi kuinka odotettu tämä viikonloppu onkaan ollut! Useammasta syystä:
- Päättökonsertti oli eilen ja se onnistui, jäi niin hyvä mieli! Nyt ei ole enää sitä asiaa ressattavana (se on ollut kyllä yksi suurimmista, ellei suurin ressinaiheuttaja). Eikä ole enää miljoonia reenejä iltaisin, niinkuin tällä viikolla oli melkein joka ilta.
- Mieheni täytti keskiviikkona vuosia ja juhlistamme syntymäpäivää tänään kevään ensimmäisen grillauksen merkeissä! :) Nams :)
- Pidän tänään lauantaina täysin koulu-vapaan päivän, ei koulujuttuja siis ollenkaan! :)
Nyt muutamana päivänä kun on satanut, on oikein tuoksunut keväälle! Kyllä se sieltä tulee.. nytkin aurinko vilahtelee välillä pilvien raosta. Kohta on se hetki, kun puihin ilmestyy silmuja ja siitä ei mene kuin hujaus ja vihreys täyttää maan :)
- Päättökonsertti oli eilen ja se onnistui, jäi niin hyvä mieli! Nyt ei ole enää sitä asiaa ressattavana (se on ollut kyllä yksi suurimmista, ellei suurin ressinaiheuttaja). Eikä ole enää miljoonia reenejä iltaisin, niinkuin tällä viikolla oli melkein joka ilta.
- Mieheni täytti keskiviikkona vuosia ja juhlistamme syntymäpäivää tänään kevään ensimmäisen grillauksen merkeissä! :) Nams :)
- Pidän tänään lauantaina täysin koulu-vapaan päivän, ei koulujuttuja siis ollenkaan! :)
 |
| Tämän ihanan kimpun sain ystävältäni, joka oli kuuntelemassa päättökonserttiani <3 |
Päiväkaffit on nautittu, koti siivottu ja viikonlopun vietto parhaimmillaan.
Rentouttavaa ja aurinkoista viikonloppua!
torstai 25. huhtikuuta 2013
Loppukevään jännittävimmät hetket.
Enpä ole ehtinyt tännekään kirjoittelemaan kuulumisia, nyt on pitänyt niin kovaa kiirettä koulun kanssa. Olen kyllä uupunut, tänä aamuna tuntui luksukselta saada olla yöasussa melkein puoleenpäivään :) viimepäivät ovat olleet lähinnä sellaisia, että kun jokin tunti/treenit loppuu siihen ja siihen aikaan paikassa A, alkaa samaan aikaan joku muu juttu jo paikassa B. Tätä samaa kuviota koko päivä, ja koko viikko. Huoh..
Huomenna koittaa pääinstrumenttini eli rytmimusiikkilaulun päättökonsertti. Se on iso virstanpylväs, ja myös tietenkin jännittävä. Jännittävä siksi, että paikalle tulee nelihenkinen lautakunta joka antaa palautteen konsertin jälkeen. Jos kyseessä olisi tavallinen keikka, en jännittäisi sitä lähellekään niin paljon. On pelottavaa, kun lautakunta tutkailee kaikkia virheitä ja sitten, rankan projektin jälkeen ne pitää vielä pystyä vastaanottamaan kritiikin muodossa.
Yritän ajatella tilanteen kuitenkin tavallisena keikkana. Minulla on kahdeksan ihanaa biisiä, joista tykkään ihan valtavasti. Niissä on tärkeät ja itselleni mieluisat tekstit - haluankin päästä kertomaan nämä "tarinat" yleisölle. Minulla on myös loistava pikkubändi, naisia kaikki :D että GIRL POWERia vaan ja menoks!! :)
Se, mikä tilanteessa jännittää, on se että haluaisin pyrkiä mahdollisimman omantasoiseen esitykseen. Harmittaa jos alisuoriutuu tärkeässä paikassa. Jännitys valitettavasti usein vaikuttaa negatiivisesti äänenkäyttöön, keho on jännittynyt eikä hengitys laskeudu niinkuin pitäisi. Mutta olen jo päättänyt, että en hätäänny vaikka virheitä tulee, sillä niitä tulee aina (myös teknisesti kehittyneemmille kuin minä). Tässä vaiheessa kevättä, koulurupeamaa ja raskautta, olen vain onnellinen jos suusta tulee ääntä ylipäätään ja saan näytön läpi :)
Olen kärsinyt tämän viikon kauheasta närästyksestä. Sain Losec-kuurin ja närästys on helpottanut! Se meinasi viedä ääneni, joten siinäkin mielessä on kyllä viimeiset hetket tehdä laulujuttuja. Niksautin edellisen keikan roudauksissa kaksi viikkoa sitten selkäni ja se on ollut todella kipeä, en joinakin päivinä ole pystynyt kävellä juuri ollenkaan. Sekin aiheuttaa omat lisähaasteensa. Ja tietysti vatsa ja raskaus ylipäätään; limakalvoturvotus saa äänen käheäksi ja ontelot tukkoon, ja vatsa taas painaa jo keuhkoja jonkin verran.
Kun ajattelen näitä edellämainittuja asioita, olen oikeasti todella tyytyväinen jos saan vedettyä keikan kaikkine biiseineen läpi. Se riittää minulle! (Kun muistaisi tuon vielä huomenna, sitä pakkaa olemaan niin armoton itselleen..)
Ensiviikolla on sitten opparin viimeistelyt ja muut kirjalliset työt, sitä seuraavalla viikolla tentit. Mutta nyt en mieti sinne asti, päivä kerrallaan. Pitäkää mulle huomenna peukkuja klo 14 ;)
Huomenna koittaa pääinstrumenttini eli rytmimusiikkilaulun päättökonsertti. Se on iso virstanpylväs, ja myös tietenkin jännittävä. Jännittävä siksi, että paikalle tulee nelihenkinen lautakunta joka antaa palautteen konsertin jälkeen. Jos kyseessä olisi tavallinen keikka, en jännittäisi sitä lähellekään niin paljon. On pelottavaa, kun lautakunta tutkailee kaikkia virheitä ja sitten, rankan projektin jälkeen ne pitää vielä pystyä vastaanottamaan kritiikin muodossa.
Yritän ajatella tilanteen kuitenkin tavallisena keikkana. Minulla on kahdeksan ihanaa biisiä, joista tykkään ihan valtavasti. Niissä on tärkeät ja itselleni mieluisat tekstit - haluankin päästä kertomaan nämä "tarinat" yleisölle. Minulla on myös loistava pikkubändi, naisia kaikki :D että GIRL POWERia vaan ja menoks!! :)
Se, mikä tilanteessa jännittää, on se että haluaisin pyrkiä mahdollisimman omantasoiseen esitykseen. Harmittaa jos alisuoriutuu tärkeässä paikassa. Jännitys valitettavasti usein vaikuttaa negatiivisesti äänenkäyttöön, keho on jännittynyt eikä hengitys laskeudu niinkuin pitäisi. Mutta olen jo päättänyt, että en hätäänny vaikka virheitä tulee, sillä niitä tulee aina (myös teknisesti kehittyneemmille kuin minä). Tässä vaiheessa kevättä, koulurupeamaa ja raskautta, olen vain onnellinen jos suusta tulee ääntä ylipäätään ja saan näytön läpi :)
Olen kärsinyt tämän viikon kauheasta närästyksestä. Sain Losec-kuurin ja närästys on helpottanut! Se meinasi viedä ääneni, joten siinäkin mielessä on kyllä viimeiset hetket tehdä laulujuttuja. Niksautin edellisen keikan roudauksissa kaksi viikkoa sitten selkäni ja se on ollut todella kipeä, en joinakin päivinä ole pystynyt kävellä juuri ollenkaan. Sekin aiheuttaa omat lisähaasteensa. Ja tietysti vatsa ja raskaus ylipäätään; limakalvoturvotus saa äänen käheäksi ja ontelot tukkoon, ja vatsa taas painaa jo keuhkoja jonkin verran.
Kun ajattelen näitä edellämainittuja asioita, olen oikeasti todella tyytyväinen jos saan vedettyä keikan kaikkine biiseineen läpi. Se riittää minulle! (Kun muistaisi tuon vielä huomenna, sitä pakkaa olemaan niin armoton itselleen..)
Ensiviikolla on sitten opparin viimeistelyt ja muut kirjalliset työt, sitä seuraavalla viikolla tentit. Mutta nyt en mieti sinne asti, päivä kerrallaan. Pitäkää mulle huomenna peukkuja klo 14 ;)
torstai 18. huhtikuuta 2013
Kodin ehostus.
Emme vieläkään ole lyöneet lukkoon mitään päivämääriä tai edes kuukautta, milloin tämä kämppä pannaan myyntiin. Melko varmasti kuitenkin tänä vuonna. Vieläkin on muutama asia jotka pitää selvitä ennenkuin voidaan alkaa puhua päivämääristä.
Sitä odotellessa aloitimme kuitenkin jo "pienen pintaremontin" :) meillä on tapetti kaikissa muissa seinissä paitsi ikkunaseinissä, joita on kolme. Näissä seinissä on ihan valkoinen maalipinta vaan, jotka oli aikojen saatossa päässeet "kulahtamaan". Naulojen kannat alkoi näkyä ikkunanpielissä ja kaikenlaista sotkua ja reikääkin taulujen myötä oli vuosien saatossa ilmaantunut. Ei muuta kuin patterit, verhotangot ja kukkalaudat pois seiniltä ja maalaamaan! Pohjatöinä muutaman sauman täyttäminen tetramassalla, reikien ja epätasaisuuksien hiominen ja kittaaminen ym. Sitten maalia pintaan. Kyllä tuli kuin uusi! Uskomatonta, miten pienellä budjetilla voi saada tosi ison ja näyttävän lopputuloksen. Apuna hommassa oli isäni.
Seuraavaksi työn alla on pesuhuoneen laatoituksen uudelleen saumaaminen muutamasta kohti. Tällaista pientä ehostusta vain, mutta kuitenkin silmiinpistävää. Ja pari silikoonisaumaa uusitaan, niin ei pääse vesi vääriin paikkoihin. Sen jälkeen on vielä keittiön päätyseinä, johon entiset asukkaat ovat laittaneet paperitapetin. Siinä on vesihana vieressä, eikä laatoitus jatku tarpeeksi pitkälle, joten tapetti on ihan kauhean näköinen :/ Tapetoimme seinän uudestaan vedenekestävällä tapetilla.
Muita tapettiseiniä emme ala korjailemaan, sillä uusi asukas kuitenkin halunnee valita tapettinsa itse. Eikä seinät onneksi ole kovin huonossa kunnossa.
Tällaista pikku säätämistä täällä! :) voisikin hipsaista kirpparille E:n herättyä, jos löytäis verhot joko makkariin tai olkkariin, tai parhaassa tapauksessa tietysti sekä että! :) Nyt voi katsella kappa-mallisia verhojakin kun seinät on siistit, ennen halusin peittää rumat jäljet pitkillä verhoilla.
Oikein kivaa loppuviikkoa, huomenna on jo PERJANTAI!! :)
Ps. Kiitos jokaiselle blogini lukijalle ja kommentoijalle! Sain tänään aivan ihanan viestin blogiystävältä ja hetihän se pisti vetistelemään ;) kiitos viestistäsi Armi! Ja olen tosi iloinen kaikista tuttavuuksista, joita olen blogin kautta saanut, olette ihan loistavia tyyppejä! KIITOS!!
Sitä odotellessa aloitimme kuitenkin jo "pienen pintaremontin" :) meillä on tapetti kaikissa muissa seinissä paitsi ikkunaseinissä, joita on kolme. Näissä seinissä on ihan valkoinen maalipinta vaan, jotka oli aikojen saatossa päässeet "kulahtamaan". Naulojen kannat alkoi näkyä ikkunanpielissä ja kaikenlaista sotkua ja reikääkin taulujen myötä oli vuosien saatossa ilmaantunut. Ei muuta kuin patterit, verhotangot ja kukkalaudat pois seiniltä ja maalaamaan! Pohjatöinä muutaman sauman täyttäminen tetramassalla, reikien ja epätasaisuuksien hiominen ja kittaaminen ym. Sitten maalia pintaan. Kyllä tuli kuin uusi! Uskomatonta, miten pienellä budjetilla voi saada tosi ison ja näyttävän lopputuloksen. Apuna hommassa oli isäni.
Seuraavaksi työn alla on pesuhuoneen laatoituksen uudelleen saumaaminen muutamasta kohti. Tällaista pientä ehostusta vain, mutta kuitenkin silmiinpistävää. Ja pari silikoonisaumaa uusitaan, niin ei pääse vesi vääriin paikkoihin. Sen jälkeen on vielä keittiön päätyseinä, johon entiset asukkaat ovat laittaneet paperitapetin. Siinä on vesihana vieressä, eikä laatoitus jatku tarpeeksi pitkälle, joten tapetti on ihan kauhean näköinen :/ Tapetoimme seinän uudestaan vedenekestävällä tapetilla.
Muita tapettiseiniä emme ala korjailemaan, sillä uusi asukas kuitenkin halunnee valita tapettinsa itse. Eikä seinät onneksi ole kovin huonossa kunnossa.
Tällaista pikku säätämistä täällä! :) voisikin hipsaista kirpparille E:n herättyä, jos löytäis verhot joko makkariin tai olkkariin, tai parhaassa tapauksessa tietysti sekä että! :) Nyt voi katsella kappa-mallisia verhojakin kun seinät on siistit, ennen halusin peittää rumat jäljet pitkillä verhoilla.
Oikein kivaa loppuviikkoa, huomenna on jo PERJANTAI!! :)
Ps. Kiitos jokaiselle blogini lukijalle ja kommentoijalle! Sain tänään aivan ihanan viestin blogiystävältä ja hetihän se pisti vetistelemään ;) kiitos viestistäsi Armi! Ja olen tosi iloinen kaikista tuttavuuksista, joita olen blogin kautta saanut, olette ihan loistavia tyyppejä! KIITOS!!
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Haaveilua.
Koulujutut valmistuu pikkuhiljaa. (Tai osa ei niin hyvin, mutta pienikin edistys on tärkeää!). Oppari on nyt siinä vaiheessa, että suurin osa on tehty. Meillä on opparin laajuus 15op, ja sivumäärän minimivaatimus on 30 sivua. Olen kirjoittanut nyt 28 sivua ja puuttuu vielä esimerkiksi pohdinta-osuus kokonaan, joten ainakaan sivujen vähyys ei tule olemaan ongelma. Aikaakin on vielä toistaiseksi ihan hyvin. Huomenna opponointi, ja se jännittää ihan hirveesti!
Meillähän on tässä samalla vähän muutakin mietittävää, kun maha kasvaa ja tila asunnossa alkaa eittämättä käydä ahtaaksi vauvan synnyttyä. Hätää ei ole vielä, kun lapset on pieniä, mutta kyllä me silti ollaan aateltu isompaa kotia etsiä.
Alunperin ajateltiin että ostetaan joku vanhempi talo, ei kuitenkaan mielellään 70-lukua vanhempaa. Kriteerinä on ollu lähinnä se, että talo olis "terve" ja että lämmitysmuotoa ei tarttis heti lähtiä muuttahan, eli ei öljylämmitystä, kiitos. Niin, ja suurin kriteerihän tässäki on tietenki HINTA. No, täällä seudulla on nyt ihan kiitettävän paljon omakotitaloja myynnissä, mutta niissä kaikissa on aina joku liian suuri MUTTA. Ruvettiin sitte ihan mielenkiinnosta kahtoon, mitä tulis maksaan rakentaminen. Tai oikeastaan rakennuttaminen, me kun ei olla mitään timpureita eikä vihtis omaa isää vaivata enää sillä. Hän kun on lähes ainoa lähipiiristä joka ne hommat taitaa.
Löydettiin pari kohtuullista talotoimittaja-vaihtoehtoa, ja yllätyttiin suuresti siitä, että valmis UUSI talo voi parhaassa tapauksessa tulla maksamaan saman verran kuin vanhan talon osto! (Täällä seudulla siis, ei varmasti missään isoissa kaupungeissa oo sama mahdollista.) Ollaan laskettu tarkasti kaikki maanrakennuskustannuksista tonttiin, liittymiin ja muihin kuluihin, että realistisista summista on kyse.
Ei olla päätetty vielä mitään, mutta ainahan saa haaveilla :) sen oon oppinu jo, että nettikeskusteluja eri talotoimittajista ei kannata lukia, kaikkia haukutaan niin tasapuolisesti että eihän kukaan tohtis rakennuttaa mitään jos niihin luottas. Ollaan kerätty kokemuksia sitte "oikeilta ihmisiltä", joilla on oikeasti ko. toimittajasta ja talomallista kokemusta. Ja onneks isäni on rakentanut paljon taloja, niin hän osaa kyllä katsoa mahdolliset "sudenkuopat".
Mutta siis, tällaisia haaveiluja täällä :) Vaikkei ikinä rakennettaskaan, niin silti on ollu kiva ihan vaan tutustua eri talomalleihin ja miettiä eri vaihtoehtoja. Se on toiminu mulle loistavana keinona irrottautua koulupaineista aina hetkeksi :)
Nyt syömään, kivaa viikkoa!
Meillähän on tässä samalla vähän muutakin mietittävää, kun maha kasvaa ja tila asunnossa alkaa eittämättä käydä ahtaaksi vauvan synnyttyä. Hätää ei ole vielä, kun lapset on pieniä, mutta kyllä me silti ollaan aateltu isompaa kotia etsiä.
Alunperin ajateltiin että ostetaan joku vanhempi talo, ei kuitenkaan mielellään 70-lukua vanhempaa. Kriteerinä on ollu lähinnä se, että talo olis "terve" ja että lämmitysmuotoa ei tarttis heti lähtiä muuttahan, eli ei öljylämmitystä, kiitos. Niin, ja suurin kriteerihän tässäki on tietenki HINTA. No, täällä seudulla on nyt ihan kiitettävän paljon omakotitaloja myynnissä, mutta niissä kaikissa on aina joku liian suuri MUTTA. Ruvettiin sitte ihan mielenkiinnosta kahtoon, mitä tulis maksaan rakentaminen. Tai oikeastaan rakennuttaminen, me kun ei olla mitään timpureita eikä vihtis omaa isää vaivata enää sillä. Hän kun on lähes ainoa lähipiiristä joka ne hommat taitaa.
Löydettiin pari kohtuullista talotoimittaja-vaihtoehtoa, ja yllätyttiin suuresti siitä, että valmis UUSI talo voi parhaassa tapauksessa tulla maksamaan saman verran kuin vanhan talon osto! (Täällä seudulla siis, ei varmasti missään isoissa kaupungeissa oo sama mahdollista.) Ollaan laskettu tarkasti kaikki maanrakennuskustannuksista tonttiin, liittymiin ja muihin kuluihin, että realistisista summista on kyse.
Ei olla päätetty vielä mitään, mutta ainahan saa haaveilla :) sen oon oppinu jo, että nettikeskusteluja eri talotoimittajista ei kannata lukia, kaikkia haukutaan niin tasapuolisesti että eihän kukaan tohtis rakennuttaa mitään jos niihin luottas. Ollaan kerätty kokemuksia sitte "oikeilta ihmisiltä", joilla on oikeasti ko. toimittajasta ja talomallista kokemusta. Ja onneks isäni on rakentanut paljon taloja, niin hän osaa kyllä katsoa mahdolliset "sudenkuopat".
Mutta siis, tällaisia haaveiluja täällä :) Vaikkei ikinä rakennettaskaan, niin silti on ollu kiva ihan vaan tutustua eri talomalleihin ja miettiä eri vaihtoehtoja. Se on toiminu mulle loistavana keinona irrottautua koulupaineista aina hetkeksi :)
Nyt syömään, kivaa viikkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)