Viikonloppua kohti

Hidas aamupäivä. Äsken oli pakko lähteä pikku pyörälenkille, happi loppuu sisätiloissa ja muutenkin on paljon nuutuneempi. Tässä asuinseudullamme on pyöräteitä vähän ristiin rastiin ja sopivan kokoisia lenkkejä pystyy tekemään vielä tässäkin vaiheessa raskautta. Tosin tänään oli kyllä semmoinen komediaesitys tuo meidän lenkki että.. E keksi yhtäkkiä alkaa huutamaan täysiä kaikenlaista, ihan pelkkää ÄÄÄÄÄ, tai TÄÄÄTIII, ÄÄÄÄTIIII ja se ääni kuulkaa kantoi kauas. No, minua se tietysti rupesi naurattamaan ihan hirveesti --> maha meni kovaksi --> ajattelin että syntyykö se NYT ---> nauratti lisää tilanteen koomisuus --> olis ollu Tena Ladylle käyttöä :DD

Oivoi.. :D

Eilen oli neuvolakäynti. Pyysin mittaamaan hb:n ja se oli 127 eli oli pysynyt hyvänä (edellisen kerran mittasi se sijainen joka lypsi niin että tulos oli n. 116 ja en ihan luottanut tulokseen, mikä oli hyvä koska hb olikin oikeasti pysynyt normaalina). Verenpaineet ja muut mittaustulokset ok. Painoa minulla on nyt saman verran kuin silloin, kun lähdin synnyttämään E:tä. Sf-mitta oli nyt 32, eli vauva on vielä viime viikkoakin matalammalla. Terkka säikähti taas, että vauva olisi kääntynyt perätilaan. Sanoin kyllä etten ole tuntenut niin voimakasta muljahdusta (tai luulisin sen tässä vaiheessa tuntuvan jo melkoisesti), mutta oli toki hyvä että asia tarkistettiin ultralla. Raivotarjonnassa oli :) Sydänäänet oli tällä kertaa tasaiset.

Puhuttiin myös siitä, jos raskaus meneekin yliajalle. Terkan puheiden mukaan aika pian LA:n ohittamisen jälkeen saan käydä äitipolilla, kun viime kerralla oli sitä häikkää istukan kanssa. Siellä päätetään mahdollisen käynnistyksen ajankohta.

Nyt voisi suunnitella päikkäreille menoa, iltapäivästä olisi kaikenlaista puuhaa autonkorjauksesta lähtien tiedossa. Suuntaamme siis isälle, nyt aion ottaa sieltä myös muutaman varren raparperiä pakkaseen :)

Muistakaa osallistua VEIKKAUSKISAAN!! :D

VEIKKAUSKISAA pukkaa!

Nyt pistetään arvauskisa pystyyn!  Kuka arvaa lähimmäksi vauvan syntymäajan? Laita kommenttiboksiin päivä ja kellonaika :) lähimmäksi arvanneelle tiedossa jokin pieni yllätys :)

Niin ja sukupuoltakin saa veikata, mutta arvonnan voittaja määräytyy päivän ja kellonajan tarkkuudella.

Arvonta-aikaa on siihen saakka kun vauveli päättää tulla ulos ;)

Tällaisena rantapallona täällä ollaan tällä hetkellä, kuva otettu muutama päivä sitten. Raskausviikot tänään 39+0, eli viikko laskettuun aikaan.

Kädet ovat turvoksissa nyt aamusta iltaan, kihlasormus on otettu jo muutama viikko sitten pois sormesta. Vähän isompi vihkisormus saa pysyä sormessa, vaikka sitten silläkin uhalla ettei lähde ikinä irti :D No, eiköhän nestetasapaino palaudu hiljalleen taas normaaliksi, kun aikaa kuluu synnytyksestä.

Kipeitä supistuksia ei ole ollut, vaikka maha menee "hapoille" välillä. Kasvoissa näkyy turvotusta aina välillä, ja hikoilen ihan hirveästi! Joka ilta saa käydä suihkussa.

Huomenna neuvola, ei tullut juhannusvauvaa vaikka kätilö-terkkani niin jo vähän kevyesti vihjailikin :) Kuten olen aiemmin kertonut, vauvan pää on tosi alhaalla ja terkan mukaan uudelleensynnyttäjillä vauva laskeutuisi noin alas vasta lähellä synnytystä (kun esikoislapset voivat kuulemma kiinnittyä melkein kuukausikin ennen laskettua aikaa). Mutta tämäpä vauveli on päättänyt tulla alas hengaamaan muuten vaan! Saa nähdä, minkälainen suippopää-vauva sieltä tulee, kun noin kauan on tuolla luisessa lantiossa oleillut..

Hyvää keskiviikkoa, ja onnea arvontaan! :)

Juhannus 2013 ja muuta löpinää

Juhannus takana!

Vietimme aattoillan isälläni, ilta kului nopeasti kun oli monenlaista mukavaa tekemistä. Saunomista, grillaamista, mölkyn peluuta, ihan vain oleilua. Noin klo 1 saakka jaksettiin ihan helposti ulkona olla, sitten alkoi väsymys hiipiä todenteolla tajuntaan.

Jonkun pikkulinnun pesä isäni tekemässä tuikkulyhdyssä :D

Juhannuspäivänä olimme kotona, grillattiin täälläkin ja saunottiin, sekä istuttiin ulkona terassilla kun oli niin kaunis ilta. Rauhallinen juhannus, mutta eipä muuta tässä tilanteessa voi odottaakkaan ;) eikä haittaa, tykkään mieluummin tällaisesta meiningistä, enkä haikaile mihinkään massatapahtumiin joissa ihmisiä on kamalasti.

Eilen kävimme rannalla eka kerran tälle kesälle. Haaveilin, että ehtisimme käyttää E:tä rannalla ennen synnytystä, ja onneksi eilen sää suosi :) Tyttö nautti hiekkarannasta todella, ja pulikoi rannassa kummitätinsä ja isänsä kanssa :) kastui kyllä ihan kaulaa myöten, että vähän niinkuin elämänsä ensimmäinen talviturkin heittokin tuo samalla oli ;)

Typykkä biitsillä

Rouva RantaPallo

Täällä on tänään helle, voi että miten ihanaa! Taas on ollut niin monta kylmähköä sadepäivää, että lämpö on oikein tervetullutta. Harmittaa, etten oikein jaksa nyt nauttia ulkoilusta, oloni alkaa todella olla ikävähkö. Käveleminen on vaikeaa, vauvan pää painaa niin alhaalla että sisäreidet kramppaavat kivuliaasti tämän tästä hermojen jäädessä puristuksiin. Inhottavinta on kuitenkin erittäin pistävät kivut kohdunsuulla, juurikin siitä syystä että vauva "poraa" päätään alaspäin. Eilen tuli kyllä niin paha hetki etten meinannut päästä eteen- enkä taaksepäin, kipu oli jotain käsittämätöntä! Toivon kyllä niin, että nämä pistelyt sun muut tekevät "töitään" tuolla alakerrassa, E:n aikana niin kävi.

Kotipihan keisarinlilja juhannuspuvussaan :)

Vähän meinaa tylsyys iskeä tällaisina päivinä. Minulla ei ole autoa käytettävissä, mies tekee taas ylitöitä ja tarvitsee auton. Ja kun itse ei tahdo pystyä enää pyöräillä kuin pikkumatkoja, kävelystä puhumattakaan, on liikkumiset aika rajoitettuja. Tänään vielä meikäläisen hermo on kyllä ollu erityisen lyhyt, ja E on ollut erityisen kiukkunen. Sain unille hänet vasta puolisen tuntia sitten, pitkän taistelun jälkeen. Pinna tuntuu lyhenevän joka päivä.. LA on ensiviikolla, jos siitä laskee noin kaksi viikkoa mahdollista yliaikaa, niin tässä pitäisi vielä ainakin kolmeen viikkoon varautua.. Päivä kerrallaan. Nyt on kyllä ihan pakko viimeistään ajatella niin! Tämä on se suuri ristiriitainen tilanne; odottaa synnytystä, jotta pääsee tästä kurjahkosta olosta, ja toisaalta taas kauhistuu ajatustakin siitä tulevasta karmeudesta..

Nyt suuntaan lukemaan blogeja, ja ehkäpä pyörähdän Metsolan fb-kirppiksellä :) siellä on kyllä LIIAN kivan näköisiä lastenvaatteita, jos sellaisista vaatteista tykkää :) harmi vain, että hintakin on aika suolainen käytetyilläkin vaatteilla. En sinänsä ole mikään merkkivaatteiden käyttäjä, mutta tykkään värikkäistä lastenvaatteista. Harmillista, että niitä tekevät oikeastaan vain nämä kalliit merkit :( yhtään kallista merkkivaatetta en lapsilleni ole vielä ostanut, mutta ajattelin että voisin tuolta kirppispuolelta ostaa kumpaisellekin yhden vaatekappaleen jos löytyy kivat kuosit ja oikeat koot (ja oikea hinta, heh ;D). En suosi kalliita vaatteita siksi, että lapsilla kulutus on tosi kovaa, enkä jaksa ruveta vahtimaan ettei joku tietty vaate likaannu/mene rikki jne. Kyllä vaatetta pitää pystyä käyttämään ihan normaalissa elämässä. Nuo Metsolan vaatteet ovat kyllä todella laadukkaita, joten siinä mielessä niihin sijoittaminen on "turvallista". Tässä muutama netistä napattu kuva, jotka on mun Metsola-suosikkeja:

Moondrive-kuosin paita

Moondrive-kuosin liivimekko

Pipari-liivari

Sunday-t-paita

Sunday-pitkähihainen

Onhan noita muitakin ihania kuoseja, mutta tuossa muutama. Ja nämä vaatteet ovat froteeta.

Mutta nyt, hyvää alkavaa viikkoa! :)

39. raskausviikko

Täällä ollaan loppusuoralla. Raskauden katsotaan nyt olevan täysiaikainen. Skeptinen minä ajattelee, että ei tämäkään synnytys tule käynnistymään itsekseen. En tiedä, miksi tunne siitä on niin vahva. Kun on kokenut vasta yhden synnytyksen, joka on mennyt tietyllä kaavalla, ajattelee ehkä seuraavankin menevän joiltakin osin niin. Ehkä myös näillä "puheilla" käytän käänteistä psykologiaa, jos joku kuulisi toiveeni ja asiat menisikin toisinpäin ;)

Viime päivinä olo on ollut välillä tosi tukala. Maha on edessä, istuminen on vaikeaa ja pienetkin askareet tuntuvat ylivoimaisilta. Eilisiä valmistujaiskuviani katsellessa ajattelin, että voi taivas miltä näytän. Turvonnut akka maha pystyssä :D Turvotusta on kerääntynyt aivan kuten ekassakin raskaudessa, ja kuten silloin, nytkään eivät poppakonstit auta. Runsas juominen - check, lepo - check, liikunta - check jne.. Minun kroppani vain tykkää olla ilmapallo, tai paremminkin vesi-ilmapallo :D

Niin, edellisen synnytyksen tuomista peloista huolimatta olen viime päivinä ensimmäisiä kertoja ajatellut, että kyllä se saisi jo syntyä. Vaikka tuleva pelottaakin, mutta tiedän että jossain vaiheessa olo kuitenkin helpottuu ja pääsen käyttämään omaa kehoani vähemmillä rajoituksilla.

On ollut ihanaa olla raskaana, tuntea vauvan liikkeet ja huomata, miten erilaisia vauvat voivat olla jo raskausaikana. Olen nauttinut siitä, että olen saanut toisen kerran kantaa sisälläni uutta elämää, että E saa pikkusisaruksen, että meistä tulee nelihenkinen perhe. Mutta on myös ihanaa (sitten kun on parantunut) päästä kävelemään normaalisti, ehkä jopa juoksemaan, päästä ylipäätään normaalimpaan olotilaan. Päästä liikkumaan vähän omaa maakuntaa kauemmaksi, ilman että tarttee pelätä synnytyksen käynnistymistä kun ollaan liian kaukana kotoa :)

En mieti nyt tulevia, (vaikka välissä mielessä onkin pyörinyt mm. tulevat nukkumisjärjestelyt, päivärutiinien muodostuminen kahden lapsen kanssa, oma toipuminen ja vointi jne..) vaan ensin hoidetaan tämä lapsonen toivottavasti turvallisesti ulos masusta, ja toivotaan että hän olisi terve. Ne on nyt prioriteettilistalla tärkeimmät asiat, muut hoituu kyllä sitten kun aika on. Elämä kantaa! :)

Tällaisin ajatuksin keskiviikkona, mukavaa loppuviikkoa!

Valmistunut.

Työ on tehty!

Tai nythän ne vasta alkaa, mutta opiskelutyö on toistaiseksi ainakin takana :)

Kyllä on outo olo!

Viisi vuotta olen joka syksy lähtenyt kesäloman jälkeen kouluun.

Nyt en enää ole opiskelija, vaan virallisesti äitiyslomalainen.

Vuoden päästä syksyllä katsotaan seuraavan kerran,

mihin tie vie. 

Siihen saakka kotoillaan <3

Ai niin, onhan tänään aihetta toiseenkin juhlaan;

18.6.2011

2. hääpäivämme <3

Juhannusviikko aluillaan

Eilen juhlittiin vielä valmistumistani miehen perheen kanssa, nyt on sitten tähän liittyvät juhlat pidetty. Tai huomennahan on sitten se virallinen valmistujaisjuhla koulussa, eli siellä vielä juhlitaan, mutta meillä kotona on nyt juhlat pidetty. Vielä tämän päivän olen opiskelija, sitten päättyy yksi pitkä ajanjakso elämästäni. Uudet haasteet odottaa, mutta ensin olen äitiyslomalla rauhassa tulevan pikkuisen kanssa :)

Illalla tuli yhtäkkiä mieleen kutsua yksi vanha ystäväni täksi aamuksi kaffille poikansa kanssa, ja he onneksi pääsivät :) Ystäväni poika on kuukauden nuorempi kuin E, joten samanikäistä seuraa oli sitten tytölle tarjolla. Vähän niinkuin rääppiäismeiningillä laitoin kaffitarjoilut pystyyn, oli juuri sopivasti näin pienelle kahden hengen porukalle syötävää. Tuntui kuin vieraat olis tuonu auringon mukana, aamu oli niin sateinen ja harmaa, mutta yhtäkkiä alkoi aurinko paistaa. Ihanaa!

Nyt E on päiväunilla ja muakin väsyttäis, mutten taidan viitsiä mennä maate nyt kun tyttö on nukkunut jo pitkään. Tälle päivälle meillä ei ole muita suunnitelmia, täytyy vain katsoa huomiset juhlavaatteet minulle ja tytölle valmiiksi. Silitystä siis ainakin luvassa.. Mies ei valitettavasti pääse juhlaan, mutta isä ja sisko tulevat.

Tällä viikolla on juhannus! Tuntuu että kesä on ollut jo nyt pidempi kuin ennen, johtuen noista toukokuun mahtavista helteistä. Ihanaa, tällaista sen pitäisikin mielestäni olla :) tulisi sitä lämpöä vain vielä, nyt on ollut pitkä jakso sateista ja koleaa. Kun mittari näyttää vain vähän päälle +10, ei ole oikein kesävaatekeli :( Juhannuksemme kuluu täällä kotiseudulla, aaton vietämme isäni luona kuten viime vuonnakin. Juhannuspäivän suunnitelmia ei vielä ole, ehkäpä juhannusajelua on tiedossa :) Minulla olisi kova hinku päästä mökillemme, mutta tässä vaiheessa raskautta ei enää voi lähteä niin kauas kun ei yhtään tiedä milloin alkaa tapahtua. Hurjaa, tällä viikolla vauva on virallisesti täysiaikainen!

Nyt taidan jatkaa vielä netissä surffailua, kivaa viikon alkua! :)

Valmistujaisjuhlat

Iltaa!

Tänään on juhlittu valmistujaisiani ensimmäiseen otteeseen :)

Huomenna tulee vielä miehen vanhemmat ja sisarukset sekä minun siskoni.

Oli hyvä ajatus jakaa vieraat kahdelle päivälle,

vaikka vierasmäärä kokonaisuudessaankin oli jo aika pieni.

Tänään olen saanut kuitenkin istua itsekin ja jutella vieraiden kanssa,

eikä heilua vain keittiössä koko ajan.

Aamupäivä oli ihanan rauhallinen vaikka meillä homma olikin,

mutta suuri "apu" oli se, että E oli vielä kummeillaan yökylän jäljiltä.

Ikävä oli kova äidillä, mutta toisaalta meidän järjestelyt sujui kyllä niin paljon nopeammin näin.

Ja ilman hermojen menetystä :D

Tarjottavat onnistuivat maultaan hyvin,

mieheni voileipäkakun makua nyt en epäillytkään

mutta kokeilin itse uusia makuyhdistelmiä täytekakussa ja sitä jännäsin.

Hyvä yhdistelmä oli! :)

Tässä nyt sitten se täytekakku, suunnittelemani suklaaspritsauksetkin

sain onnistumaan ihan kohtuullisesti harjoituksen vähyyten nähden (ei ikinä ennen) :D

Pohjana kolme kerrosta kääretorttupohjaa,

kostutuksena vadelmamehu,

täytteenä ekassa välissä mansikkamousse ja toisessa valkosuklaamousse.

Musiikkipedagogin valmistujaiskakku ;)

Halusin kakun siis ilmentävän ammattiani,

joten nuottiviivasto -avaimineen ja nuotteineen oli ehdoton ;)

Spritsaukset on tehty tummasta suklaasta.

Pikkuleipien tilalle tein mars-riisisuklaamakeisia,

jotka laitettiin näihin ylisöpöihin muffinsivuokiin! 

Suolaisella puolella tarjolla oli "Väinämöisen Palttoonnappeja",

joihin mies valmisti täytteeksi kinkku-paprikalevitteen sekä savulohilevitteen.

Miehen tekemä savulohivoileipäkakku oli kyllä liian hyvää!

Äkkiä se hupeni, mukavaa että vieraatkin tykkäsivät! :)

Voileipäkakun sisällä siis savulohta, päällä katkarapuja, kirsikkatomaatteja, kurkkua ja persiljaa.

Tässä vielä tarjoilupöytämme kokonaisuudessaan,

juomat olivat toisella sivupöydällä.

Tämänpäiväiset juhlat olivat ihanat,

juuri sellaiset rennot mutta silti mieleenpainuvat.

Minulla on kyllä mahtavia ihmisiä ympärilläni,

jotka ovat auttaneet niin monin tavoin elämäni eri vaiheissa.

Suurin kiitos kuuluu miehelleni,

joka jaksoi urheasti rinnallani tämän koko urakan,

mutta erityisesti viimeisen lukuvuoden ajan.

Vuosi on mennyt pitkälti "mies tulee töistä - minä lähden kouluun" tyyppisesti,

ja yhteistä aikaa on ollut kovin vähän.

Hermot ovat olleet tiukalla ja väsymys kovaa,

mutta onneksi tiesimme, että se ajanjakso loppuu aikanaan.

Nyt nämä väsyneet juhlijat kääntävät katseen huomiseen,

valmistujaisjuhlien toiseen "otokseen" :)

Tiistaina 18.6. statukseni opiskelijana päättyy virallisesti! :)