tiistai 28. tammikuuta 2014

Kevään kaipuu

Nyt se on alkanut. Kevään kaipuu! 

Valoa, valoa, valoa. Lämpimiä ilmoja, värejä, tuoksuja. 
Miksi tämä kaipuilu pitää aina aloittaa näin toivottoman aikaisin? 
Sille ei vain voi mitään, se tulee kun on tullakseen. 
Tammikuun lopun pitenevät päivät ja ajoittain pilkahteleva aurinko sen varmaan aiheuttavat - antavat toivoa.




Onhan talvessa puolensa. Lumi narskuu kävellessä,
puut hohtavat huurteisina ja luonto on muutenkin kaunis.
Tekisi niin mieli lähteä mökille, siellä on Talvi isolla T:llä, eikä mitään "höttöä".
Valitettavasti sinne ei päästä pitkään aikaan, viikonlopuksi ei niin kauas viitsi lähteä.

Tulee pitkä helmikuu kun nyt jo keväästä haaveilee.. :D 
täytynee pahimpina epätoivon hetkinä ostaa kimppu tulppaaneja!





J on ollut tänään jotenkin kiukkuinen, mutta en oikein usko korvia nyt syyksi.
Ehkä hampaita tulossa lisää? 
Huomenna onneksi edellisen korvatulehduksen kontrollikäynti,
saapa sitten varmuuden siihenkin.

Lähden haaveilemaan pikku kasvimaasta,
 en tosiaankaan tiedä mitä tuolta lumen alta paljastuu sitten kevään koittaessa,
koska emme ole nähneet pihaa kesäloistossa.
Uskoisin kuitenkin, että pienen mansikkapenkin ja porkkanamaan tänne voisi saada..
Se olis ihanaa!

3 kommenttia:

  1. Kevättä tääläkin kaivataan vaan ei auta vielä on talvea jäljellä. Päivä kerrallaan kohti parempaa. :)

    VastaaPoista
  2. Voi kun tuo kevään odotus lämmittävän auringon paisteen kera on herännyt jo täälläkin ja sen myötä se puskee jo ajatuksia tulevasta kesästäkin. Olisipa se sellainen sopivan lämmin, ei liian kuuma eikä taas liian kylmä. Mutta toivoisin itse-jos sitä joku säiden jumala kuuntelisi, niin jos on pakko olla aivan läkähdyttävän kuumat helleasteet, niin olisko siinä tapauksessa liikaa pyydetty saada sitä viilentävää tuulenvirettäkin? :)

    Voi teillä onkin jännä kevät-alkukesä tiedossa tuon takapihanne suhteen. Jospa sieltä kauniista (tai hartaudella edellisen asukkaan tuunamasta) kukkapenkistänousisi muutakin kuin joku rikkakasvi :D
    Toivon kuitenkin ettei siellä olis teillä riesana mitään oikeaa rikkakasvia joka on vielä myrkyllinen ja hankala hävitettävä.

    Meidän muuttaessa tähän nykyiseen sai marjapensaat kyytiä, nimittäin mies oli saanut niistä niin tarpeekseen edellisessä omakotitalossa jossa hän surutta heti alkuun nakkasi ainakin 4-5 puskaa pois ja lisää otimme niitä (pois) vielä vuosia senkin jälkeen. Hankaloitti kamalasti ruohonleikkaamista kun joutui kiertämään niitä puskia. Ei sillä, kyllä sinne jäi seuraavillekin asukkaille vielä pensaita mistä marjoja saavat poimia. -Jokainen kun tekee tyylillään ja itselleen aina muokaten sopivaksi pihan kuin sisätilatkin.
    - Mukavaa pakkaspäivää sinne teille! :)

    VastaaPoista

Jätä terveisesi tänne! :)