keskiviikko 11. syyskuuta 2013

J 2kk

Meillä on hymyilevä ja jäntevä 2kk hymypoika :) Hän on ottanut aivan valtavan kasvupyrähdyksen - käyttää samankokoisia vaatteita nyt kuin E 4kk iässä! Tosin E olikin pieni ja siro typykkä, tämä poika on rotevan oloinen. Neuvolassa saatiin tietää, että pituutta on nyt 57cm ja painoa 5,8kg. Hänellä on kunnon kaksoisleuka ja pulloiset posket <3 :)

J ääntelee jo jonkin verran, ja hymyä riittää kun asiat on hyvin. Tosin tällä pienellä miehellä tuntuu asiat olevan aika usein hyvin, niin tyytyväinen on ollut. Rotavirusrokote ei pojalle oikein maistunut, harmillista että sitä on tiedossa ensi käynnillä vielä lisää.. ja samaisella 3kk-käynnillä taitaa tulla eka rokote reiteenkin, ellen väärin muista? Voi rähmä, rokotukset on tympeitä :( vaikka ne onkin lapsen parhaaksi.

Talorintamalla hiljaista. Saatiin kyllä taas yksi kiinnostunut ostajaehdokas, joka lupasi lauantain esittelykäynnin yhteydessä että ilmoittaa maanantaina, tekeekö tarjouksen vai ei. No, eipä ilmoittanut. Ei ole kuulunut siitäkään heebosta mitään! :( ajattelisi, että voisivat edes kertoa jos eivät ota, koska me täällä odotetaan sydän toivoa täynnä.. joka kerta kun puhelin soi, sitä ajattelee että tämä puhelu voi muuttaa aika paljon meidän tulevaisuuden elämää! Siksi sitä olisi kiitollinen siitä kieltävästäkin vastauksesta, ettei odottaisi ja odottaisi.

Viimekertaisen blogi-/fb-purkaukseni jälkeen sain ihan älyttömästi tsemppaavia kommentteja, SUURI KIITOS niistä!!! Aivan herkistyin, kun tajusin että aika moni elää meidän tilanteessa mukana, kukin tavallansa. Kyllä taas kerran saa olla kiitollinen ihmisistä ympärillään. Toivon, että ystävät uskaltavat lähestyä myös minua kun he tarvitsevat tsemppiä/kuuntelijaa. Eihän tämä meidän tilanne ole sillä tavalla mikään katastrofi, mutta sanotaanko, että kyllähän sitä on vähän stressaantunut kun tilaa ei ole, on kaksi pientä lasta, univelkaa, ja tilanne päällä talokauppojen suhteen. Ja sitten se tilanne ei kuitenkaan ole niin päällä kuin haluaisi sen olevan :D jotenkin mulle tulee aika usein sellainen olo, että mitä mä valitan, mullahan on asiat hyvin. Ja niin onkin, mutta tämä blogi onkin mulle sellainen paikka, johon voin kaikki elämääni koskettavat ja mieltä painavat asiat kirjoittaa. Meidän elämässä tämä tilanne on nyt vähän stressaava, kun siihen yhdistyy monta muutakin asiaa. Mies joutuu ylitöitä paiskia edelleen, joten hän on väsynyt myös. Ja kun kumpikin on väsyny, ja kaikki normaaliaskareet pitäs silti pystyä tekemään, on pinna joskus vähän kireällä.

Niiiin, ja kaiken tämän saa tuntumaan välillä raskaalta se, että eihän tuo meijän typykkä nuku päikkäreitä edelleenkään. Kyllä se taitaa nyt olla niin, että unet loppu. On niin mahottoman väsyny kyllä päivällä, mutta ei nukaha millään. Autoon kyllä nukahtaa, jos siihen aikaan ollaan reisun päällä. Mutta ei sänkyyn, ei millään. Se väsymyksestä johtuva kiukku on jotain todella hermoja kiristävää :/ Mutta kaippa se on kirjattava tännekkin, E oli 1v 9kk kun päiväuneksimisen lopetti.

No, onneksi perjantaina on tiedossa kivaa: menen keikalle ekan kerran J:n syntymän jälkeen :) Eräs ravintola järjesti hyväntekeväisyyskampanjan, joka huipentuu perjantaina juhlavin menoin. Säestän ystävääni, joka laulaa. Tällä duolla olemme keikkailleet jo monta vuotta erilaisissa tapahtumissa. Ohjelmistossa on ihania, vähän ikivihreiden tyyppisiä kappaleita, olen niiiin innoissani! :) Tähän loppuun yksi ohjelmistomme helmistä:


1 kommentti:

  1. En tiedä mitään niin inhottavaa asiaa kuin nimeltä `EPÄTIETOISUUS`. Siinä olen joutunut itse elämään syystä, että olen myynyt jotakin itselle (tai lapsilleni) jo joutaviksi käyneitä kamppeita netin kautta. (voin sanoa ettei ole vakuuksia sitä kautta myytynä että se joka ne MUKA päättää ostaa ne sitten lopulta myös TULEE ostamaan.) Se netin kautta myyntiin laittaminen on vain jotenkin näpppärämpää kuin mennä itse jonnekin töröttämään tavaroitten kanssa "ostakaa...ostakaa tässä hyvät vaunut/sitteri/tms"

    Mitä talokauppoihinne tulee toivon TODELLA että pääsisitte ja PIAN isompaan asuntoon/taloon sieltä. Ja mieluustikin juuri teille mieluiseenkin vielä.
    (En kyllä näe miksi lähtisitte sellaiseen mikä ei ole mieleenne edes harkitsemaankaan..heh..)

    Meillä mies lomalla tämän viikkoa ja poikakin äidillään ollut eilisestä. Silti ei tunnu talo kovinkaan "rauhalliselta" koska nämä tytöt ovat molemmat varsin äänekkäitä. Jos toinen on hiljaa, niin toisella on kyllä silloin änkänkänkkä ja pitää inistä/valittaa/vänöttää TYHJÄSTÄ tai väsymyksestä.
    Melusaaste ei ole kivaa vaan se paitsi rasittaa myös väsyttää. :(

    Zemppiä sinulle loppu viikkoosi. :)

    VastaaPoista

Jätä terveisesi tänne! :)