Nyt on hyvä kirjoittaa, kahvikupposen ja jäätelön äärestä. Kun mieli ei pauhaa enää niin lujaa kuin on pauhannut koko aamupäivän.. Tänään on ollut niin karsea päivä (tähän saakka) ettei mitään rajaa. Jaa että miksi?
No puhutaanpa ensin unesta. J nukkuu edelleen huonosti öisin, ja minä alan olla pian kyllä jonkin sortin romahduksen partaalla. Kahtena viime yönä herätyksiä on ollut 4-6 joista joka kerralla minun on täytynyt mennä rauhoittelemaan/laittamaan tuttia/antamaan maitoa, mitä milläkin kerralla. Yleensä herätykset ovat tuota tutin laittoa, yhden kerran yössä syö (luojan kiitos vain kerran..). Mutta kun taas välissä oltiin yhden herätyksen öissä, niin mikä nyt taas tuli?? Yläien pullottaa, mutta on pullottanut jo moooonta monta viikkoa. Suu ei vaikuta muutenkaan nyt kipeältä, sen nimittäin huomaa erittäin hyvin tuosta pojasta. J nukkuu nyt taas eri huoneessa, ja se on kyllä hieman rauhoittanut öitä. En minä tiedä, alkaa olemaan kyllä keinot vähissä ja jotenkin tässä toivokin tuntuu loppuvan, tässä sumussa tuntuu siltä että tuo lapsi ei varmaan koskaan nuku kokonaista yötä!
Sitten puhutaan tyttärestä. Tai oikeastaan siitä, miten hänkin on hermostunut kun äiti on hermostunut. Tai oikeastaan siitä, miksi äiti on hermostunut; kun ei saa nukkua! No, kaikki näyttää liittyvän pitkälti uneen tai sen puutteeseen.. E on ollut sitten niin kiukkuinen tänään ja tehnyt pikkuveljelle oikein "ihania" temppuja, kuten purrut, laittanut kattiloita veljen päähän, ratsastanut veljellä, kävellyt päältä, tunkenut veljen käsiä veljen suuhun... ja piirtänyt pöytään, repinyt mainoslehden pieneksi silpuksi, leikkinyt saunan kiululla johon on jäänyt vettä, kastellut ja sotkenut maitoa sisältävällä nokkamukilla sohvan sekä itsensä.. Kaiken tämän olisi ehkä ainakin osittain voinut saada hallintaan viemällä tytön ulkoilemaan, mutta sitten minulla oli vielä kaiken lisäksi töitä jotka oli pakko tehdä..
Töistä puheen ollen, on kyllä silkkaa organisointitaitojen hallitsemista tämä työnteko tässä elämäntilanteessa. Tykkään tästä työstä ihan äärettömän paljon, mutta onneksi minulla ei ole nyt kuin muutama ryhmä opetettavana. Tuntien suunnitteluun, materiaalin tekemiseen ja kokeiden tarkistamiseen menee PALJON aikaa. Se, missä välissä nuo asiat tekee, on vielä vähän hakusassa. Onneksi pian alkaa koeviikot mikä tarkoittaa, että niiden jälkeen on kesäloma! (HAHHAH, pari kuukautta töissä ja jo kesäloman tarpeessa.. ) Tai oikeastaan musta tuntuu että olisin ylipäätään nyt LOMAN TARPEESSA ihan kaikesta. Vuoden sisällä on tapahtunut monta isoa asiaa, eikä mieli oikein tahdo pysyä perässä. Olen iloinen kaikesta tapahtuneesta, tyytyväinen elämääni ja onnellinen, mutta tiedättehän, joskus vain tarvitsisi hetken hengähdystaukoa. Siis vaikka pientä reissua perheen kanssa kodin seinien ulkopuolelle, jotta alkaisi nähdä asiat taas oikeassa perspektiivissä.
Huh, sainpas tämänhetkisen oloni purettua sanoiksi! Nyt jo helpotti, eikä tässä hätää muutenkaan ole. Kevät on täällä ja pääsiäinenkin ihan ovella! Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa, ja siihen oivaltamiseen tarvitaan näitä vähän harmaampia hetkiä jotta hoksaa taas ne arjen kauniit, pienet hetket :)
AURINKOISTA VIIKKOA!
