Vihdoinkin edistystä

Tänään käytiin E:n kanssa ensimmäisessä valohoidossa. Sairaalassa valohoitoa annetaan kolme kertaa viikossa, yhteensä hoitokertoja on 10-15. Eli melkoista reissaamista kaupunkiin eestaas, mutta on se sen väärti kun alkaa auttaa. Ei tuota raapimista ja veristä kehoa kestä katsoa, ja onhan se kauheaa pikkuiselle kun koko ajan kutittaa ja iho on kipeä tulehdusten takia :( yritimme saada apua jo viime talvena, jolloin tilanne ei vielä ollut näin paha, mutta jälleen kerran vasta yksityisellä ihotautilääkärillä homma lähti etenemään niinkuin piti.

Hoito annetaan solariumin näköisessä laitteessa, ja se aiheutti E:lle melkoisen paniikin. Kaksivuotias joutui suljettuun tilaan ilman äitiä, vaikkakin sain pitää kädestä kiinni. Aika inhaa, ja hoitominuutit lisääntyvät joka kerralla :/ Vaikka kyseessä on vain 8min aika enimmillään, on se piiiiiitkältä tuntuva aika kun toinen itkee paniikissa ja yrittää päästä pois :(

Onneksi samalla reissulla saatiin myös kivempaa ajateltavaa, kun ehdittiin käydä kaverilla kylässä katsomassa heidän taloaan ja 8kk ikäistä poikaa :) tässä illan mittaan on ladottu myös puita kuivumaan takan viereen.

Olen jonkin aikaa sitten aloittanut "elämäntaparemonttia", jos sitä nyt niin hienolla nimellä voi kutsua. Käytännössä kyse on niinkin itsestäänselvästä asiasta kuin ateriarytmistä. Sokeririippuvuudesta irtautuessani mietin keinoja siihen, miten saisin pysyttyä helpommin ruodussa ja miten saisin ateriakoot pienenemään normaaleiksi. Minun kohdallani vastaus oli selkeästi säännöllinen ateriarytmi, ja sitä olen ehtinyt noudattaa nyt parin viikon ajan. Lasten kanssa touhutessa unohdan syödä kunnollisesti, tulee naposteltua koko ajan jotain pientä, ja sitten ei huomaa oikeaa nälkää / lopulta on niin kauhea olo ja nälkä että syö hirveän annoksen ja tekee mieli kaikkea ei niin järkevää syötävää.

Tuloksia huomatessani otin jälleen käyttöön karkkipäivän, ja eipä muuten tee mieli syödä edes karkkipäivänä kovin paljoa karkkia kun on huolehtinut muuten säännöllisestä syömisestä! Huippua. Kyllä tämä tästä! Eikä se haittaisi jos muutama kilokin vaikka häipyisi.. juokseminen ainakin helpottuisi TODELLA paljon.

Kuvassa näkyy muuten pala leipää, jota leivoin ekan kerran puuhellassa. Kyllä siinä on vaan mainio vehje! Lämmöt ja ruuanlaittomahdollisuudet samassa paketissa. Leipä on kauraleipää, jauhoina pääosin grahamjauhoja. Nyt lenkille, ja sitten saunaan! :)